Kitarat: kitarakamat ›

Dödöön eri jutut? Yleisesti halusin kertoa että jos haluaa hyvää pitää maksaa..Ja jos haluaa sen loppuelämän elää helpommin ilman Dödöö niin seon Twin ja se maksaa jonkun verran mutta se on loppuelämä sen kanssa.

hallu: No minä en tiedä noista tuhannen ja viidensada euron laitteista mitään. Tuon oman vahvaimeni kun ostin, niin se maksoi kuutisen tonnia eli nykyrahassa pyöreän tonnin verran tai jotain. Noi piirilevyille juotetut potikat ja jakit meinasi saada minut epätoivoon kun tuli huollon tarvetta, mutta vaikka en itse tohdi piirilevylle kolvia näyttää niin Uraltonella ei ollut mitään vaikeutta vaihtaa rikkinäistä jakkia ja rutisevaa potikkaa tuohon eivätkä edes valittaneet, että on ihan paska. Putken kannat eivät ole aiheuttaneet ongelmia, kun sieltä ulkopuoleltahan ne putket tökitään paikoilleen samalla tavalla kuin muihinkin vehkeisiin. Kuten jo aikaisemmin totesin, niin hyvin tuo on elämää ja soittamista kestänyt.
 
Tuo Dean Markely keräsi Uraltonen huoltajalta suosrastaan kiitoksia hyvästä ja kestävästä suunnittelusta, vaikka kyllä siinäkin potikat ovat omassa piirilevyssään, mutta putken kannat tokikin sitten kotelon pohjassa. Itse kun en huoltoja tee, niin en osaa arvioida arkkitehtoonisten ratkaisujen hyvyyttä, mutta luulen ettei niin monimutkaisia asioita voi pelkistää yksinkertaisiksi totuuksiksi.
 
Putkenkannat piirilevyllä on nihkeä ratkasu siksi, että aina kun painaa putkea kiinni piirilevy taipuu ja on rasituksessa. Potikat piirilevyllä siksi, että esim. potikan löystyessä rasitus tulee suoraan juotoksiin ja ne murtuvat ajan saatossa todennäköisesti. Ei kai nyt kukaan täyspäinen huoltomies arvostele asiakkaalle sen kamoja, mutta ei noi mitään kovin järkeviä rakenneratkaisuja oo. Halpa vaan tehdä kun saa käsityön osan minimiin. Kyse on tässä kohin siis kestävyydestä, eikä niinkään huoltohelppoudesta. Ja niin kuin tuolla mainittiinkin, myös siitä, että mihin perustuu esim kalliimpien Orangejen ja ENGLien hinta kun ne on rakenteeltaan perus kiinaromuja.

Jucciz: Tuo ei ole 5E3, koska niitä tehtiin vasta vuodesta 1955 eteenpäin. Tuon kotelo on ns. Wide Panel ja kytkentä luultavasti 5B3 tai 5C3. 5E3:ssa kotelo on "Narrow Panel", eli edestä katsottuna etuverkon ylä- ja alalaidoissa on paljon kapeammat reunat.
 
Tuossa on kolme inputia, 5E3:ssa niitä on neljä. Lisäksi tuossa etuasteputket ovat oktaalikantaisia, 5E3:ssa siirryttiin tutumpiin novaalikantaisiin (12AY7 ja 12AX7). Myös etupaneelin logo oli noissa erilainen. Samoin tuossa ei ole alkuperäistä kautinta, vaan joku . Ja sisäkuvia ei edes ole tarjolla.
 
Varmasti kiva kone, mutta ei sillä tavalla klassikko kuin 5E3.
 
Seison oikaistuna. Minusta tuo vaikuttikin aika halvalta, kuvittelisin, että esim. aito vuoden 1955 5E3 maksaisi hieman enemmän...
 
Ja noista ENGL ja Orangesta sen verran, että tuohan on kovasti yleistä nykyään (siis myös musiikkilaitteiden ulkopuolella), että vanhat laadukkaat brändit siirtävät tuotannon Kiinaan ja samalla siirtyvät halvempiin tuotantotapoihin. Hintoja ei tietenkään lasketa, vaan nostetaan...

Laulava Kylätohtori:
 
Ja noista ENGL ja Orangesta sen verran, että tuohan on kovasti yleistä nykyään (siis myös musiikkilaitteiden ulkopuolella), että vanhat laadukkaat brändit siirtävät tuotannon Kiinaan ja samalla siirtyvät halvempiin tuotantotapoihin. Hintoja ei tietenkään lasketa, vaan nostetaan...
 
Osalla tapauksista taitaa olla tilanne se, että tietyt mallit jäävät tuotantoon "emämaahan" eli eurooppaan ja niiden hintakin on sen mukainen. Vaikka sisältävätkin piirilevyjä, noita maailmojen tuhojia, lopunajan sotureita, ikuisen piinan ja ahdingon tuojia.
 
Tai anakin Marshall ja Laney tällaista tekevät.

Miulla ei varsinaisesti ole mitään mallintavia vastaan, hyvä saundi on hyvä saundi, tuli se mistä tahansa.
Itse olen silti putkarimiehiä koska tarvitsen sen yhden hyvän saundin joka on helposti parilla nupilla hienosäädettävissä.
Omaan käyttöön mallintavat on turhia kapistuksia joista jäisi 99% ominaisuuksista käyttämättä, plus että vihaan kaikkia nappihelvettejä ja liikoja säätömahdollisuuksia. Onnistun vaan paskomaan saundin jos alan jotain perkeleen parametrejä säätämään.
 
Hyvissä putkareissa tietää miltä niiden pitäisi kuulostaa, ja sen mukaan on helppo hankkia joku muu vahvistin jos kyllästyy edelliseen. Hermo ei riittäisi alkaa säätämään seuraavaa nintendosta.
Aito asia on yksinkertainen, selkeä ja helppo korjata ja huoltaa. Mojokerrointa riittää ihan toisella tavalla joka taas vaikuttaa fiilikseen, joka taas vaikuttaa kaikkeen. Olkoonkin että mallintavasta saisi saman saundin, niin silloin kun mulla oli lentokoneen ohjaamo-etupaneeleita, kummitteli kokoajan pieni säätö mielessä, tuli aina roplattua eikä ikinä ollut täysin tyytyväinen.
 
Säästää tyhmän hermoja kun laittaa sen 1500€ saundiin josta tykkää ja jota ei tarvii rukata.

Seba: Miulla ei varsinaisesti ole mitään mallintavia vastaan, hyvä saundi on hyvä saundi, tuli se mistä tahansa.
Itse olen silti putkarimiehiä koska tarvitsen sen yhden hyvän saundin joka on helposti parilla nupilla hienosäädettävissä.
Omaan käyttöön mallintavat on turhia kapistuksia joista jäisi 99% ominaisuuksista käyttämättä, plus että vihaan kaikkia nappihelvettejä ja liikoja säätömahdollisuuksia. Onnistun vaan paskomaan saundin jos alan jotain perkeleen parametrejä säätämään.
 
Hyvissä putkareissa tietää miltä niiden pitäisi kuulostaa, ja sen mukaan on helppo hankkia joku muu vahvistin jos kyllästyy edelliseen. Hermo ei riittäisi alkaa säätämään seuraavaa nintendosta.
Aito asia on yksinkertainen, selkeä ja helppo korjata ja huoltaa. Mojokerrointa riittää ihan toisella tavalla joka taas vaikuttaa fiilikseen, joka taas vaikuttaa kaikkeen. Olkoonkin että mallintavasta saisi saman saundin, niin silloin kun mulla oli lentokoneen ohjaamo-etupaneeleita, kummitteli kokoajan pieni säätö mielessä, tuli aina roplattua eikä ikinä ollut täysin tyytyväinen.
 
Säästää tyhmän hermoja kun laittaa sen 1500€ saundiin josta tykkää ja jota ei tarvii rukata.
 
Onhan se noinkin. Käyttöliittymäsuunnittelu on vielä digivehkeissä ihan lapsenkengissä ja nuo Axet ja Kemperit etc. ovat etupaneeliltaan tosi pelottavan näköisiä kamppeita. Ei mallintavan ole pakko olla mikään valikkohelvetti. Mulla on Boss RE-20 kaikupedaali ja se mallintaa Rolandin RE-201 nauhakaikua ja digitaalisuudesta huolimatta käyttöliittymä on kyllä kohdallaan ja käyttötuntuma hyvä ja miellyttävä. Vahvistinpuolella on noissa pikkuvahvareissa on alkanut tulla laitteita joissa on simppeli käyttöliittymä ilman liikoja nappuloita ja valikoita eli tilanne on parantumassa siltä osin.

Myrkky Nuoli: Putkenkannat piirilevyllä on nihkeä ratkasu siksi, että aina kun painaa putkea kiinni piirilevy taipuu ja on rasituksessa. Potikat piirilevyllä siksi, että esim. potikan löystyessä rasitus tulee suoraan juotoksiin ja ne murtuvat ajan saatossa todennäköisesti. Ei kai nyt kukaan täyspäinen huoltomies arvostele asiakkaalle sen kamoja, mutta ei noi mitään kovin järkeviä rakenneratkaisuja oo. Halpa vaan tehdä kun saa käsityön osan minimiin. Kyse on tässä kohin siis kestävyydestä, eikä niinkään huoltohelppoudesta. Ja niin kuin tuolla mainittiinkin, myös siitä, että mihin perustuu esim kalliimpien Orangejen ja ENGLien hinta kun ne on rakenteeltaan perus kiinaromuja.
 
No ei huoltomies tietenkään arvostele asiakkaansa kamoja tai ainakin arvostellessaan koittaa olla hienotunteinen. Mutta toisaalta mistä se asiakas voisi saada tietoa tai edes vihiä noista rakenneratkaisuista jos huoltomies ei hänelle kerro niistä ja niiden eduista ja haitoista. Itse ainakin odotan, että saamani palaute huollosta on rehellistä ja suoraa. Itse olen kuvitellut, että piirilevyjen suurin haitta on se että kun ne hajoaa (vaikkapa murtuu tai jotain), niin joutuu vaihtamaan koko levyn. Siksi ajattelen, että kalliissa vahvistimissa varmasti ne piirilevyt ovat ainakin sitten parempia. Avaruusaluksissahan on kuulemma uusimpana innovaationa itsestään korjautuvat piirilevyt!?!? ehkä sellaiset tulee joskus kulutuselektroniikankin puolelle kun päästään aikaan ettei valmistajien kannata tehdä itsestään rikkoutuvia laitteita:-).
 
Fenderillä on myös piirilevyratkaisut käytössä ainakin -90 luvulla tehdyissa made in USA laitteissa. Nykyisin taitaa olla niin, että Fenderillä piirilevyvahvistimet tehdään meksikossa ja se kalliimpi sarja tehdään USA:sa ja meksikossa, mutta sen kalliimman hw-sarjan rakenteista en tiedä, mutta olen kuvitellut niiden olevan samanlaisille pahvilevyille tehtyjä kuin ne -70 luvunkin laitteet. Meksikon koneet ovat siellä tonnin pyörteissä ja hw-sarja siellä kahden tonnin pyörteissä.
 
Se että piirilevyjä ei tulisi käyttää kuin kiinanromuissa on ajatuksena ymmärrettävä, mutta herää kysymys, että onko noilla isoillakaan valmistajilla varaa antaa kilpailijoille niin paljoa etumatkaa, että jättäisivät uudet tuotantoratkaisut käyttämättä varsinkaan kun asiakkaat eivät palkitse siitä. Asiakkaathan katsovat ainoastaan sitä valmistusmaaleimaa.
 
Nettikirjoittelun perusteella nuo Engleit, Oranget ja Fenderit kaikista piirilevyistään huolimatta ovat olleet kestäviä laitteita eikä niistä ole kuulunut yhtä paljoa luotettavuuteen liittyvää kielteistä palautetta kuin niistä "kiinan romuista".
 
Itselläni ei ole mitään hätää noiden vahvistimien kanssa ja kun niistä piirilevyt paukkuu, niin varmaan tulee se mallinnusosasto käytyä läpi ennen uuden vahvaimen ostamista.

calluna: Osalla tapauksista taitaa olla tilanne se, että tietyt mallit jäävät tuotantoon "emämaahan" eli eurooppaan ja niiden hintakin on sen mukainen. Vaikka sisältävätkin piirilevyjä, noita maailmojen tuhojia, lopunajan sotureita, ikuisen piinan ja ahdingon tuojia.
 
Tai anakin Marshall ja Laney tällaista tekevät.
 
Myös Fender syyllistyy paikoitellen piirilevyjen käyttöön. Vahvistimien ulkopuolelta tulee mieleen kitarani Carvin CD400T, joka on uutena ihan kallis kitara ja made in USA leimoilla totta kai. Myös siinä on potikat ja osa kytkimistä suoraan piirilevyissä ja muistanko väärin, että myös Gibson LesPaul standardin uusimmat mallit ovat piirilevyvehkeitä ja nekin ovat parintonnin luokkaa.

hallu: Nykyisin taitaa olla niin, että Fenderillä piirilevyvahvistimet tehdään meksikossa ja se kalliimpi sarja tehdään USA:sa ja meksikossa, mutta sen kalliimman hw-sarjan rakenteista en tiedä, mutta olen kuvitellut niiden olevan samanlaisille pahvilevyille tehtyjä kuin ne -70 luvunkin laitteet. Meksikon koneet ovat siellä tonnin pyörteissä ja hw-sarja siellä kahden tonnin pyörteissä.
 
Missäköhän lie mun Princeton Reverb reissue on tehty ja kasattu? Kyllä siinä USA lukee mutta olisko kuitenkin koottu Mehikon puolla. Eipä tuolla kyllä väliä.

Ihanaa! pääsimme ensimmäisten porttien läpi lähes vammoitta vain portteja hipaisten (siis piirilevyt vs p2p, ja mallintavat vs analogiset). Enää viimeinen jäljellä nimittäin putket vastaan transistorit:-). Joko sitten häämöttää maali? vai oliko vielä joku kuoppa odotettavissa? ehkä el84 vastaan 6L6, mutta tokko nyt siitä ihan kamalan hersyvää toraa saa aikaiseksi.
 
Nyt vaan mammiskellaan tässä kuutisenkymmentä sivua niin käy varmaan sama kuin tuolla kitarakejussa, että joku käy katsomassa nämä alkupään juupaseipäsasetelmat ja heittää palavan stidin tankkiin:-D.

Kyllä mulle kelpaisi taskuun menevä 200g painava hiwatt mallinnin joka maksaisi pari satkua, eikä tarttis olla muita optioita. Ois hyvä keikkakone.
Sitä odotellessa pitänee soittaa oikeilla vahvistimilla.

2randpo: Missäköhän lie mun Princeton Reverb reissue on tehty ja kasattu? Kyllä siinä USA lukee mutta olisko kuitenkin koottu Mehikon puolla. Eipä tuolla kyllä väliä.
 
Muistaakseni se menee niin, että ainakin ne kabinetit tehdään mehikossa myös niihin kalliimpiin USA laitteisiin, mutta mutta se rauta kai pitäisi olla ihan USA:sa tehtyä, mutta en tietenkään ole tästä asiasta varma, vaan olen vain myyjien kanssa musafasulla jutellut.
 
E: ja totta kai valmistusmaa leimoilla on väliä, niistähän maksetaan kuitenkin suolaisesti. Toisaalta olen haistellut, että valmistusmaan merkitys on kovaa vauhtia rapautumassa eikä sillä nykyisin ole oikeastikaan sellaista väliä kuin vaikkapa kaheksankytluvulla tai jopa vielä yheksänkytluvulla. Varmaan osaltaan tuon Myrkky Nuolen mainitseman ilmiön takia eli ei tehdä enää parempaa laatua vaikka hinta on korkeampi.

hallu:..... Gibson LesPaul standardin uusimmat mallit ovat piirilevyvehkeitä ja nekin ovat parintonnin luokkaa.
 
Mihin kitara tarvii piirilevyä? No joo....ilmeisesti valmistuksen automatisointiin.

blues guitar: Mihin kitara tarvii piirilevyä?
 
Lessu ei kai tarvitse sitä varsinaisesti mihinkään, mutta se kytkis on piirilevyllä ja potikat kolvattu siihen, jos en nyt totaalisen väärin muista. Carvinissa on aktiivinen eq eli siihen liittyy esivahvistin, joka on piirilevyillä joihin potikat ovat suorana kolvattu ja niitä kolmea kytkintä varten on yhteinen piirilevy johon ne on kolvattu. Muuten kitara ei tarvitse varsinaisesti piirilevyä, mutta ihmisten harmiksi niihinkin on alettu niitä laittaa. Kai se vähentää käsityön määrää kun tekniikka voidaan pudottaa poteroonsa yhtenä pakettina.

http://img.photobucket.com/albums/v … ev/57%20Twin%20Reissue/web_8297.jpg
 
Tuossa on kuva Twin Reverb Reissuesta, samaa sarjaa kuin Deluxe Reverb, Princeton Reverb jne. Näkisin että nykyajan sarjatuotantolaitteeksi toi on kasattu fiksusti: putkenkannat on kiinni chassiksessa ja potikat omalla piirilevyllään. Uskoisin että toimintavarmuus on parempi kuin että putket ja potikat olisivat kiinni samalla levyllä.

hallu:Avaruusaluksissahan on kuulemma uusimpana innovaationa itsestään korjautuvat piirilevyt!?!? ehkä sellaiset tulee joskus kulutuselektroniikankin puolelle kun päästään aikaan ettei valmistajien kannata tehdä itsestään rikkoutuvia laitteita:-).

 
Piirilevy kestää avaruudessa mutta ei kitaristin käytössä. :D Tiedätkö miten tuollainen itsensä korjaava piirilevy oikein toimii?

Toiminta- ja huoltovarmuus on tietenkin myös riippuvainen kontekstista. Jos sitä styrkkaria roudataan farmarin/pakun perätilassa keikoille pizzerioihin ja tunkkaisille klubeille, kohdistuu siihen erilaista rasitusta kuin kotisoittajilla, joiden suurimmat uhkakuvat ovat siinä kun oma 4 v. Siiri-Ängervö kippaa sokerihumalassa combon kyljelleen.

Myrkky Nuoli: Putkenkannat piirilevyllä on nihkeä ratkasu siksi, että aina kun painaa putkea kiinni piirilevy taipuu ja on rasituksessa.
 
Mekaaninen rasitus on aina pahasta. Putkenkannat voi toki kiinnittää piirilevyyn JA myös laitteen koteloon samanaikaisesti, niin, että se rasitus siis kohdistuu siihen koteloon piirilevyn sijasta mutta elektroninen kontakti levylle on myös olemassa ja etäisyys putken kannan ja piirilevyn välillä minimoitu. Mitä lyhyempänä "fyysisesti" johdotuksen saa pidettyä sitä helpompaa on minimoida kohinoita, värähtelyä, yms. "ei-toivottavaa" joten ei tuo kantojen kiinitys suoraan piirilevylle hyppylankojen käytön sijasta ole ihan mikään pelkkä "kustannussäästöjuttu".
 
Niin, piirilevy ja isot virrat (esim. viallinen putki) ei myöskään aina natsaa. Nuo virrat ja jännitteet ovat riittäviä tuhoamaan huonosti suunnitellut piirilevyt minkä tuntuu olevan yllättävänkin tavanoimaista vaikka Marshall:in ja Ampeg:in vahvistimissa. Käytännössä esim. suojahilavastukset eivät saisi olla kosketuksissa levyyn (koska ne polttavat levyn palaessaan), folioiden pitäisi olla suunnitelty riittävän paksuiksi kestämään vikavirrat (koska ne tuhoutuvat liian suurilla virroilla) ja folioiden etäisyyden tulisi olla riittävä ettei valokaaria pääse syntymään (nekin polttavat kaiken päreiksi).
 
Mutta paremmissakin piireissä sattuu: Jos putki menee epäkuntoon ja lyö valokaaren niin kyllä se polttaa jo sitten jo niin piirilevyt kuin putkenkannat tai jopa muuntajatkin. Ja vanhoissa lähes "PTP" Fendereissähän suojahilavastukset leimahtivat komeasti jos vahvistinta edes yliohjasi, ja samalla kyseiset vastukset polttivat suoraan yläpuolella kulkevien hehkujen johdot. Eli PTP laitteen saat huonolla suunnittelulla hajoamaan ihan samoihin juttuihin kuin mihin se piirilevylaitekin hajoaa huonolla suunnittelulla.
 
Potikat piirilevyllä siksi, että esim. potikan löystyessä rasitus tulee suoraan juotoksiin ja ne murtuvat ajan saatossa todennäköisesti.
 
Tässäkin tullaan taas siihen johdotuksen pituuden minimoimiseen. Kyllä se piirilevy on parempi paikka sijoittaa se potikka, mutta mekaaninen ankkurointi ei saa jäädä vain juotoksien varaan. Ihan toteutettavissa tämäkin ratkaisu, joskin harvinaista, että niin käytännössä tehtäisiin.
 
..mihin perustuu esim kalliimpien Orangejen ja ENGLien hinta kun ne on rakenteeltaan perus kiinaromuja.
 
Itse olen kummastellut eniten noita uusia 1W Marshall putkivahvistimia. Ihan erilaisia kuin esikuvansa, halvemmat osat kuin 200 Valvejuniorissa, loppukädessä pelkkiä leluja ja hintalappu silti rapeat 700 euroa, kun ovat muka "käsin tehtyjä Englannissa". Paskat!
http://s24.photobucket.com/user/jorual/media/IMG_8969.jpg.html
...No, "oikea" hintahan on loppupeleissä isoin hinta mitä asiakas vain maksamaan suostuu. Laadun tai minkään muunkaan kanssa sillä ei loppujen lopuksi ole mitään tekemistä. Marshall ainakin osaa tämän konseptin ja myy tarvittaessa vaikka jääkaappeja vahvistimien sijaan... ;-)
 
Piirilevy kestää avaruudessa mutta ei kitaristin käytössä. :D Tiedätkö miten tuollainen itsensä korjaava piirilevy oikein toimii?
 
Placebolla?
 
Itse olen aina tämän vahvistinfoorumi-"tietämyksen" valossa ihmetellyt miten lentokoneiden musta laatikko voi käytännössä olla sisältä täysin moderni tietokone. Pintaliitoskomponentein ja integroiduin piirein toteutettu piirilevy pullollaan digitaalitekniikkaa siis kestää räjähdykset, tulipalot, putoamisen kilometrien korkeudelta, suolaveden käsittämättömässä paineessa, jne. Ei, ei, ei, ei, ei, ei... Kyllähän noiden pitäisi ehdottomasti palkata kitaristi konsultoimaan kuinka se kestävä ja pomminvarma laite ihan aikuisten oikeasti tehdään. ;-)
 
Vahvistimia myydään ja hinnoitellaan aika paljon pelkällä "mielikuvamarkkinoinnilla". Sitä samaa on pitkälti kaikki höpinä siitäkin kuinka ne mukamas pitäisi rakentaa.

teemu-t-k: Vahvistimia myydään ja hinnoitellaan aika paljon pelkällä "mielikuvamarkkinoinnilla". Sitä samaa on pitkälti kaikki höpinä siitäkin kuinka ne mukamas pitäisi rakentaa.
 
Näinpä. SMD-tekniikalla sais iha varmasti tehtyä yhtä hyviä tai parempiakin vahvistimia, mutta kukaan kitaristi ei ostais niitä :D Hintaa kun laadukkaalle smd-vahvarille kuitenkin kertyis. Jos ei ihan pienempiä smd-komponetteja lasketa, niin helpompi niitä on melkein juottaa pois ja paikalleen kuin läpiladottuja. Turretvehkeiden purkamista hankaloittaa se kun samaan nastaan on hirveeseen tinaklönttiin peitelty monta eri komponentin jalkaa ja johdinta. Kahdella kolvilla nostaa piirilevyltä irti aika monta osaa siinä ajassa mitä yhtä nastaa sählää lämpimäks.