Lyriikka ›

Korjaus runoon: Ilon laulu ihmisen polku olkoon (15.11.2014)

 

Kun minuun tuli laulu
nousivat perhoset aamun koittoon
kauaksi eteni pelko ja kauhu
ja sirkat virittivät soittimet soittoon
nauru minusta lähti
hiveli heinä reittäni pitkin
mä loistin kuin metsän tähti
pois itkuni aiemmin itkin, koska

ilon laulu ihmisen polku olkoon
juosta kuusien hyväilyssä
syli täyteen valoa tulkoon
 
kun minuun tuli laulu
valkeaan ihooni painui muisto
nousivat perhoset aamun koittoon
mustat ja valkoiset yhdessä käsin
linnut kutsuivat mua lauluin voittoon

nauru minusta lähti
hiveli heinä reittäni pitkin
mä loistin kuin metsän tähti
pois itkuni aiemmin itkin, koska

ilon laulu ihmisen polku olkoon
juosta kuusien hyväilyssä
syli täyteen valoa tulkoon,
 
ilon laulu ihmisen polku olkoon!

 

 

-merja ritala-
 

 
******
 

 
RUNO: Ilon laulu ihmisen polku olkoon (versio 2013)


Kun minuun tuli laulu
nousivat perhoset aamun koittoon
kauaksi eteni pelko ja kauhu
ja sirkat virittivät soittimet soittoon
nauru minusta lähti
hiveli heinä reittäni pitkin
mä loistin kuin metsän tähti
pois itkuni aiemmin itkin, koska

ilon laulu ihmisen polku olkoon
juosta kuusien hyväilyssä
syli täyteen valoa tulkoon,
ei mieltä ihmisten kyräilyssä
kun minuun tuli laulu
valkeaan ihooni painui muisto
kauaksi eteni pelko ja kauhu
kun kallion reunalla seisoin, alhaalla suisto,
mut nousivat perhoset aamun koittoon
mustat ja valkoiset yhdessä käsin
linnut kutsuivat mua lauluin voittoon
miks kauneudesta käteni aiemmin pesin,

Ihminen niin usein onnea pyytää,
ei metsän tähdetkään syty heti
huomenna jo tuuli kylmänä hyytää
ja sulle pedataan routainen peti

vaan nauru minusta lähti
hiveli heinä reittäni pitkin
mä loistin kuin metsän tähti
pois itkuni aiemmin itkin, koska

ilon laulu ihmisen polku olkoon
juosta kuusien hyväilyssä
syli täyteen valoa tulkoon,
ei mieltä ihmisten kyräilyssä, koska

ilon laulu ihmisen polku olkoon

 

 

-merja ritala-