Kitarat: kitarakamat ›

Insane Kane: Jos meinaat vahvistimien huollon tympeydestä puhua, tahi vetää bugerat ja mesat samalle viivalle tuon suhteen niin olisihan tuo järkevää omata jotain kokemusta asiasta?
Näähän puhut vähän niinku hevompaskaa.
 
Onko Mesan ja vastaavasti Bugeran tekemän Mesa-kopion huollettavuudessa sitten merkittäviäkin eroja? Uskoisin, että molemmissa on ainakin pieneen tilaan ahdettu iso määrä komponentteja, eli tuskinpa kumpikaan mitenkään erityisen mukava potilas siinä mielessä on. Työtunnit ovat kuitenkin kai samanhintaisia riippumatta potilaan kansalaisuudesta.
 
Toki joku alkupään Mesa Mark I tai II on sisältä kovin eri näköinen kuin vaikkapa Mark V, mutta enempi meinasinkin noita, joissa niitä ominaisuuksia (ja sen myötä elektroniikkaa) on reippaamman puoleisesti.
 
Pointtina vaan se, että monimutkaisemman koneen huolto ottaa yleensä joka tapauksessa suht paljon aikaa, joten Bugeran tapauksessa omistajaa saattaa keljuttaa, mikäli huoltolaskussa viivan alla on vahvistimen hankintahintaa hipova (tai jopa sen ylittävä) summa.

hallu: Aika pitkälle menevää on niputtaa piirilevyhärvelit samaan kategoriaan. Piirilevyllä toteutettuja ratkaisuja kyllä huolletaan ja korjataan ja modataan siinä missä P2P vehkeitäkin. Se miten se on suunniteltu ja toteutettu merkitsee enemmän kuin se onko siellä piirilevy vai käärmeenpesä. Itse en ole vahvistinhuoltaja, mutta luotan noiden Uraltonen poikien kommentteihin aika pitkälle ja siellä kotisivulla voi käydä katselemassa niitä vahvistimien korjaustarinoita, niin huomaa että suurin osa vahvistimista on piirilevyillä toteutettuja. Piirilevy on myös ainoa mahdollinen ratkaisu kun tehdään vähän monimutkaisempia rakenteita kuten vaikkapa MesaBoogien tyypillinen aparaatti (mahtaisiko se mahtuvan edes olohuoneeseen, jos toteutettaisiin p2p:nä.
 
Piirilevyvahvistinkin voidaan suunnitella monella tavalla huoltamisen ja kestävyyden näkökulmasta ja kyllä niissäkin tutkitaan ensin mistä se savu tulee, ennen kuin heitetään vahvari roskiin.
 
Jep, ei ole viisasta niputtaa kaikkia piirilevyllä toteutettuja vahvistimia samaan nippuun ja yleistää niitä sen huonoimman mukaan. Jotain vanhoja japanilaisia hifi-vahvistmiakin, kun katsoo, niin nehän ovat melkein kuin turretille tehtyjä. Isoja komponentteja, selkeä layout, paljon tilaa joka puolella.
 
Mutta tuo vaan alkaa olemaan historiaa tänä päivänä. Nythän pintaliitoskomponentteja käytetään yhä enemmän, koska ovat kait halvempia ja nopeampia tehdä. Tällaista toteutusta on turha verrata vanhoihin hyvin suunniteltuihin piirilevyjuttuihin. Enkä usko, että näitä Bugeroita ym. on edes tarkoitus korjata. Mutuna väitän, että ovat vikatilanteessa pitkälti tarkoitettu roskiin pistettäväksi tai sitten sinne vaihdetaan joku suuri piirilevykokonaisuus, mutta ei aleta nysväämään yksittäisten pintaliitoskomponenttien kanssa. Samoin modaus lienee näissä sen verran hankalaa, että se on järkevyyden ulkopuolella, vaikka toki mahdollista sekin.
 
Mesasta en tiedä, mutta itse olen katsonut oman Bugerani sisälle ja kyllä se huolto/korjaus/modausmielessä aika hankalalta näytti kaikkine pikkukomponentteineen. Tyypillistä nykyajan kertakäyttöelektroniikaahan se oli...
 
e. ja kyseessä oli siis periaatteessa varsin yksinkertainen V22. Joku Mesa-klooni lienee vielä aivan eri luokkaa...

M-Juhana: Olet oikeassa. Lähinnä yritin (ilmeisen huonosti) tuoda esille sitä että liukuhihna meiningillä tuotettuihin elektroniikkavermeisiin pitää suhtautua tietyllä varauksella huollettavuuden ja ja korjauksen suhteen. Esimerkit meni ääripäihin, sorry my bad.
 
Nou hätä, jatketaan vaan:-)

Jucciz: Onko Mesan ja vastaavasti Bugeran tekemän Mesa-kopion huollettavuudessa sitten merkittäviäkin eroja? Uskoisin, että molemmissa on ainakin pieneen tilaan ahdettu iso määrä komponentteja, eli tuskinpa kumpikaan mitenkään erityisen mukava potilas siinä mielessä on.
 
Rinnastaminen oli siis täysin mutua ja uskomusta. Tylsää kirjoittelua sellainen!
 
Muuten vastauksessasi on kyllä ihan asiaa. Ja toki ymmärrän sen, että suuri komponenttimäärä tarkoittaa suurempaa todennäköisyyttä sille että jotakin menee rikki, oletuksella että komponenttien keskimääräinen vikaantumisväli (MTBF) on samalla tasolla kuin yksinkertaisemmassa pelissä.
 
Jos ei ole omaa Mesaa mitä aukoa, niin vaikkapa Mark V sisäkuvia saa näkösälle antamalle Googlelle: mesa boogie mark v inside

Itsellä ei nyt suurta määrää kokemusta vahvistimista ole täydeltä skaalalta, mutta muutaman 500e vahvarin ja sitten nykyisin on 1500e mallintava käytössä. Soitettua tullut muutamalla mesa boogiella ja englillä (kalliimman luokan pelillä siis).
 
Lähes poikkeuksetta on sama tuntuma jäänyt. Halvemmilla saa kyllä soundin hyväksi, mutta aina on tuntunut, että jotain jää uupumaan. Tässä kuitenkin voi olla kyse omista mieltymyksistä. Samoin säätäminen on tuntunut olevan helpompaa kalliimmissa laitteissa (tai sen oikean soundin löytäminen ja laajuus). Itse en näe mitään vikaa 500e vahvistimessa, jos sillä tykkää soitella. Itse en nykyistä kemperiäni silti vaihtaisi näillä näkymin halvempaan. Kuitenkin olisihan se bugera kiva treenikselle...

markkuilari: ...Sitä en ymmärra, miksi vahvistin pitäisi olla helposti korjattava, tai että se olisi jokin merkittävä seikka vahvistinta hankittaessa. Eihän mitään muitakaan käyttötavaroita sen vuoksi valita että ne on helppo korjata, muutenhan sitä joutuisi soittamaan veivattavalla lankapuhelimella, tai pesemään pyykit laudalla. Vai korjaako joku oikeasti itse, puhelimia, telkkareita tai muita kodinkoneeita.
 
Kyllä minä korjaan jos on rikki mennyt eikä ovh ole ollut kahtakymppiä. Eli toisinsanoen vaivan näkeminen jopa kannattaa. Vika kuin vika korjaantuu. Yksikin televisio oli paholaisen riivaama. Aikani sorkin ja kytkin sähköt päälle niin lähtihän se piru sieltä. Savupilven ja suhahduksen muodossa. Eikä ole enää sen jälkeen takaisin tullut.
 
Meneekö mainostuksen puolelle jos ilmoitan, että jos teillä on vaikkapa sitten vahvareita (kaikki sähkölaitteet toki kelpaavat yhtä lailla) jotka ovat pahan riivaamia, voin hyvin kohtuullista korvausta vastaan manata ne sieltä pois. Annan vielä jopa vuoden takuun siitä että käsittelyni jälkeen kaikki kummalliset ääntelyt ynnä muut ovat ikuisesti poissa.

Kyllähän pisteestä pisteeseen tehty putkivahvistin on varmasti helpompi korjata kuin joku mallinnettava vahvistin.
 
Jotkut paikat saattavat antaa jopa näille halvemmillekkin vahvareille 3 vuoden takuun. Jos http://www.thomann.de/fi/line6_spider_iv_30.htm tällaisen saa alle 200 sadan niin ei ole kyllä kallis. Tämä kyseinen vahvistin ei ole edes halvin mahdollinen.
 
Putkivahvareissa voi olla useita eri putkia ja jos siihen monia tonneja maksavaan boutique tai vintage vahvariinsa ei halua niitä kaikkein halvimpia putkia niin kyllä siitä voi tulla helposti jo isompi lasku kuin tuo esimerkiksi otettu mallintava vahvistin.
 
Näitä halvempia laitteita voi ostaa aika monta jos vertailussa on usean tonnin vahvistin. Toisekseen myös kaikki vahvistimet ovat sellaisia, että kaiutin ratkaisut vaikuttavat hyvinkin paljon.
 
Hyvällä kaapilla saattaa saada huonommankin/edullisemman vahvarin soimaan ihan hyvin. Vastaavasti hyväkään vahvari ei soundaa hyvältä jos elementit ovat huonot. Linnunpönttöön halvimmat muutaman tuuman kajarit ja 5000 euron käsintehty ja helposti korjattava vahvistin=huono soundi.
 
Tosin hyvä soundi on makuasia, mutta se ei aina tarkoita automaattisesti sitä että parempi soundi saadaan vain ja ainoastaan vahvarista joka maksaa enemmän.
Hintaa tärkeämpiä (tässä tapauksessa siis kallita putkivahvareita) asioita ovat se millaista soundia haetaan ja paljonko tehoja tarvitaan.
Myöskin laitteen kestävyys on tietysti tärkeä, mutta jos halvempiin vahvareihin saa 3 vuoden takuun niin minusta niitäkään vaihtoehtoja ei kannata sulkea kokonaan pois jos niiden soundista vain muuten tykkää.

sustain65: Rinnastaminen oli siis täysin mutua ja uskomusta. Tylsää kirjoittelua sellainen!
 
No, en ole vahvistinkorjaaja, enkä ole Bugeraa tai Mesaa (V-Twiniä lukuunottamatta) omistanut. Onneksi internet on kuitenkin pullollaan sisäkuvia vahvistimista. Niiden pohjalta voi ainakin tehdä hieman valistuneempia arvauksia siitä, miten työläitä korjattavia ne pahimmillaan ovat. :)
 
Veikkaan, että esim. Mark V:n korjaaminen ei välttämättä innosta kaikkia, vaikka kolvi kädessä pysyisikin:
http://1.bp.blogspot.com/_w-odUZm-4 … AS0/9NLz4pwXkoU/s1600/IMG_16977.jpg
 
Bugera 333XL puolestaan:
http://www.cybermuff.cz/wp-content/gallery/bugera/bugera-inside1.jpg
 
Tai siis, ainakin ymmärrän hyvin, että mieluummin korjaaja ottaa potilaakseen vaikkapa tämmöisen - vianjäljitykseen harvemmin menee kokonaista työpäivää:
http://i978.photobucket.com/albums/ae261/blueflyingarrow/princeton.jpg
 
Ei kai mulla mitään asiaa oikeesti ollut. :)

mpekkanen: Kyllähän pisteestä pisteeseen tehty putkivahvistin on varmasti helpompi korjata kuin joku mallinnettava vahvistin.
 
Jotkut paikat saattavat antaa jopa näille halvemmillekkin vahvareille 3 vuoden takuun. Jos http://www.thomann.de/fi/line6_spider_iv_30.htm tällaisen saa alle 200 sadan niin ei ole kyllä kallis. Tämä kyseinen vahvistin ei ole edes halvin mahdollinen.
 
Putkivahvareissa voi olla useita eri putkia ja jos siihen monia tonneja maksavaan boutique tai vintage vahvariinsa ei halua niitä kaikkein halvimpia putkia niin kyllä siitä voi tulla helposti jo isompi lasku kuin tuo esimerkiksi otettu mallintava vahvistin.
 
Näitä halvempia laitteita voi ostaa aika monta jos vertailussa on usean tonnin vahvistin. Toisekseen myös kaikki vahvistimet ovat sellaisia, että kaiutin ratkaisut vaikuttavat hyvinkin paljon.
 
Hyvällä kaapilla saattaa saada huonommankin/edullisemman vahvarin soimaan ihan hyvin. Vastaavasti hyväkään vahvari ei soundaa hyvältä jos elementit ovat huonot. Linnunpönttöön halvimmat muutaman tuuman kajarit ja 5000 euron käsintehty ja helposti korjattava vahvistin=huono soundi.
 
Tosin hyvä soundi on makuasia, mutta se ei aina tarkoita automaattisesti sitä että parempi soundi saadaan vain ja ainoastaan vahvarista joka maksaa enemmän.
Hintaa tärkeämpiä (tässä tapauksessa siis kallita putkivahvareita) asioita ovat se millaista soundia haetaan ja paljonko tehoja tarvitaan.
Myöskin laitteen kestävyys on tietysti tärkeä, mutta jos halvempiin vahvareihin saa 3 vuoden takuun niin minusta niitäkään vaihtoehtoja ei kannata sulkea kokonaan pois jos niiden soundista vain muuten tykkää.
 
Takuu ja luotettavuus on kaksi ihan eri asiaa. Se on harmituksen kannalta ihan sama laukeaako se peli takuun alla vai ilman. Sillä ei soiteta, lähetellään Thomannille ja odotellaan.

hallu:Jos itse olisin kykenevä enää haluamaan mitään tältä elämältä, niin haluaisin Kemperin. Satavattinen Kemperi, niin mitäpä ihminen enää muulla tarvitsisi;-)
 
Sen jälkeen tarvitsee sen seuraavan ja kehittyneemmän mallintavan koneen joka kuulostaavielä enemmän esikuviltaan.

Jucciz: No, en ole vahvistinkorjaaja, enkä ole Bugeraa tai Mesaa (V-Twiniä lukuunottamatta) omistanut. Onneksi internet on kuitenkin pullollaan sisäkuvia vahvistimista. Niiden pohjalta voi ainakin tehdä hieman valistuneempia arvauksia siitä, miten työläitä korjattavia ne pahimmillaan ovat. :)
 
Veikkaan, että esim. Mark V:n korjaaminen ei välttämättä innosta kaikkia, vaikka kolvi kädessä pysyisikin:
http://1.bp.blogspot.com/_w-odUZm-4 … AS0/9NLz4pwXkoU/s1600/IMG_16977.jpg
 
Bugera 333XL puolestaan:
http://www.cybermuff.cz/wp-content/gallery/bugera/bugera-inside1.jpg
 
Tai siis, ainakin ymmärrän hyvin, että mieluummin korjaaja ottaa potilaakseen vaikkapa tämmöisen - vianjäljitykseen harvemmin menee kokonaista työpäivää:
http://i978.photobucket.com/albums/ae261/blueflyingarrow/princeton.jpg
 
Ei kai mulla mitään asiaa oikeesti ollut. :)
 
Juu, ei minulla tästä osien määrästä mitään eriävää kantaa ollutkaan ja sillä laitoinkin jo edelle vinkin millä Mesan sisäkuvia saa näkyville. Ja ei, minä en itse lähtisi yrittämäänkään korjaamista vaikka kolvi kädessä pysyykin. Varmaan siksi mulla onkin kaksi Mesaa ;-)
 
Taannoin en muuten itsekään ostanut tiettyä vahvistinta juuri siksi, kun siihen oli ympättynä reilusti mukaan digitaaliteknologiaa. Ajatuksena oli että ko. vahvistin ei kestä aikaa kuitenkaan kauaa, jos ei menisikään varsinaisesti rikki, niin ainakin liityntöjen ja yhteyksien tekniikka tulisi jossakin vaiheessa epäyhteensopivaksi.

Jucciz: No, en ole vahvistinkorjaaja, enkä ole Bugeraa tai Mesaa (V-Twiniä lukuunottamatta) omistanut. Onneksi internet on kuitenkin pullollaan sisäkuvia vahvistimista. Niiden pohjalta voi ainakin tehdä hieman valistuneempia arvauksia siitä, miten työläitä korjattavia ne pahimmillaan ovat. :)
 
Veikkaan, että esim. Mark V:n korjaaminen ei välttämättä innosta kaikkia, vaikka kolvi kädessä pysyisikin:
http://1.bp.blogspot.com/_w-odUZm-4 … AS0/9NLz4pwXkoU/s1600/IMG_16977.jpg
 
Bugera 333XL puolestaan:
http://www.cybermuff.cz/wp-content/gallery/bugera/bugera-inside1.jpg
 
Tai siis, ainakin ymmärrän hyvin, että mieluummin korjaaja ottaa potilaakseen vaikkapa tämmöisen - vianjäljitykseen harvemmin menee kokonaista työpäivää:
http://i978.photobucket.com/albums/ae261/blueflyingarrow/princeton.jpg
 
Ei kai mulla mitään asiaa oikeesti ollut. :)
 
Korjaajaltahan pittääpi kytkikset löytyä.
Ja kun jokainen nomparelli on piirilevylle numeroitu niin enään ei tarvi kuin tietää mitä tekee.
2-puoliselta piirilevyltä komponentin voipi irrottaa kummaltakin puolelta.

Ei se tompan 3 vuoden takuukaan autuaaksi tee. Kyllä se kuitenkin vituttaa, kun se hajoaa ja sitten on soitot soitettu pitkäksi ajaksi (pelkkiin matkoihin menee 2 vk + vielä korjaus). Ja sitten kun se halpis tulee takaisin ja pamahtaa uudestaan välittömästi, niin eipä taida suu vääntyä hymyyn "koska on takuu".
 
Ja jos on keikkaileva muusikko, niin siitä vielä kunnon lisäongelmat päälle...

hollstro: Sen jälkeen tarvitsee sen seuraavan ja kehittyneemmän mallintavan koneen joka kuulostaavielä enemmän esikuviltaan.
 
Mun mielestä mallintavilla ei tarvitse olla esikuvia eikä tulevaisuudessa varmaan tule olemaankaan. Kysehän ei ole siitä että mallintava kuulostaisi juuri joltakin tietyltä vahvistimelta, vaan siitä että se kuulostaa meidän mielikuvalta siitä miltä se tietty vahvistin kuulostaisi jos meillä olisi semmoinen.
 
Mun mielestä ei ole mitään syytä pitää jotain putkivahvistinta referenssinä hyvälle soundille, koska hyvää soundia se putkivahvistinkin tavoittelee ja putkivahvistinten kehitys on aina tähdännyt vastaamaan sen ajan soundikäsityksiä. Soittajien mielikuvituksesta on ollut sitten kiinni kuinka hyvin niitä laitteita on osattu hyödyntää sen oman soundin luomisessa.
 
Tarkoitan, että kaikkien vahvistinten päämäärä (oli sitten putki, transistori, mallintava, emuloiva, etc.) on vastata soittajien odotukseen päivän soundista. Minusta on nurinkurista asettaa mallintavat lähtökohtaisesti putkivahvistinten taakse ikäänkuin seuraavan asteen laitteeksi. Eihän oikeat soittajat päätä mikä soundi on hyvä, sillä perusteella miltä joku tsiljoonan euron putiikkikampe kuulostaa (se on harrastelijoiden heiniä palvoa tavaraa), vaan putiikkikampe pärjää kilpailussa ainoastaan, jos se pystyy vastaamaan soittajan tarpeisiin. Siinä suhteessa nämä laadukkaat mallintavat lienevät aika taipuisia vehkeitä eikä ole välttämättä ollenkaan pahe, vaikka ne eivät ihan joltain putkivahvistimelta kuulostaisikaan, ne voivat kuulostaa paremmilta. Se voikin olla putkivahvistin, joka loppupelissä tipahtaa kehityksen kelkasta kun musiikki kuitenkin kehittyy eteenpäin. On aivan yhden tekevää millä tekniikalla laitteet pysyvät perässä siinä kehityksessä. Soittajat ovat mielikuvituksellista sakkia ja ratkoo soundikysymykset vaikka tarvittaessa rikkomalla sen vahvarin, että saavat sen haetun soundin.

Onneksi kitaristi ei ole hifisti. Hifisti joutuu käyttämään kymmeniä tuhansia jotta saa mahdollisimman HYVÄN äänen ulos laitteistaan. Kitaristi selviää (yleensä) tuhansilla euroilla jotta saa mahdollisimman HUONON äänen ulos mööpeleistään.
 
Sillä, jos nyt tarkkoja ollaan, niin putket ynnä muut suositut teknologiat "huonontavat" sitä alkuperäistä ääntä, noin niinkuin teknisessä mielessä. Tämä laadullisesti heikentynyt ääni sitten on se mikä meistä useimpien korvia miellyttää. Ja vuosikymmenten kehitystyön tulos.
 
Sitten kun aletaan sämpäämään miljardia näytettä sekunnissa ja valjastetaan siihen hommaan nykytasossa mitattuna huipputason laitteet, jotta saadaan toistettua se alkuperäinen soundin p**kennus mikä alunperin suoritettiin satavuotta vanhalla teknologialla... Silloin aletaan taas olemaan jännän äärellä.
 
On se hyvä että olen kitaristi, muutoihan tämä homma voisi näyttää yhtäkkiseltään aika surkuhupaisalta :P

hollstro: Takuu ja luotettavuus on kaksi ihan eri asiaa. Se on harmituksen kannalta ihan sama laukeaako se peli takuun alla vai ilman. Sillä ei soiteta, lähetellään Thomannille ja odotellaan.
 
Tämä on ihan totta.
 
Kuitenkin olen itsekkin joskus teettänyt useamman satasen putkiremontin (en tehnyt itse, vaan ihan ammattimiehellä) ,niin kyllä sitäkin sai jonkun verran odotella.
 
Soundit on makuasioita ja joskus voi ihan hyvän soundin löytää edullisemmastakin vehkeestä. Riippuu niin käyttötarkoituksesta.
Laatu kuitenkin maksaa niin kitaroissa, vahvareissa, kaapeissa, efekteissä ja yleensä kaikessa muussakin. Kaikki harrastukset maksaa ja ei soittaminen ole edes kalliimmasta päästä. Eikä "kalliit" kitarakamat ole kallita jos niitä vertaa moniin muihin soittimiin joita käytetään vaikka klassisella puolella. Hyvä sello voi maksaa enemmän kuin yksiö jostain pienemmästä kaupungista.
 
Aika monesti olen huomannut, kun soitinliikkeessäkin olin töissä, että monet kitaristit satsaavat eniten kitaraan/kitaroihin ja sitten vahvariin. Sen jälkeen vasta johonkin kaappiin ja voi olla kaverilla joka kymmenittäin efektejä, mutta silti kitarakaappi on ketjun heikoin lenkki.
 
Joskus voi olla niinkin, että sen kunnollisen kitarakaapin vaihtaminen vaikuttaa enemmän kuin kitaramikkien vaihto tai custom kitaran teettäminen soundiin. Tosin tässäkin asiassa jokainen voi tehdä ihan haluamallaan tavalla ja hyvä niin.

mpekkanen: ...Aika monesti olen huomannut, kun soitinliikkeessäkin olin töissä, että monet kitaristit satsaavat eniten kitaraan/kitaroihin ja sitten vahvariin. Sen jälkeen vasta johonkin kaappiin ja voi olla kaverilla joka kymmenittäin efektejä, mutta silti kitarakaappi on ketjun heikoin lenkki...
 
Tämä on kyllä usein niin valitettavan totta. Kehtaan väittää että vahvistimella on - yleisellä tasolla ja normikäytössä, genrestä riippumatta - yhtä suuri vaikutus siihen soundiin kuin kitarallakin. 3000€:n kitaralla tuskin saat kovin kummallista vau-efektiä aikaiseksi 50€:n vahvistimesta. Tai 50€:n kitaralla tuskin mitään kovin ihmeellistä ulos 3000€:n vahvistimesta. Jos noiden välillä vallitsee edes jonkinlainen balanssi niin vaikka se oman juttunsa löytäminen onkin mahdollista myös satasen vehkeillä, huomattavasti se on helpompaa (ja kuulijoillekin miellyttävämpää) jos pikkuhiljaa korvien kehittymisen mukaan nostetaan laitteiston hintatasoa. Tasapuolisesti.
 
Kehtaan myös omiin kokemuksiini perustuen väittää, että toisinaan sillä kaapilla (ja etenkin elementeillä) pystyy olemaan soundiin yhtä ratkaisevan suuri vaikutus kuin mitä vahvistimellakin. Siitä sitten laskemaan.

Mutta tuo vaan alkaa olemaan historiaa tänä päivänä. Nythän pintaliitoskomponentteja käytetään yhä enemmän, koska ovat kait halvempia ja nopeampia tehdä.
 
Ovathan nuo. Tosin tuo ei tarkoita, että ne olisivat laadullisesti yhtään sen huonompia. Joskus kun teknologian kehittyminen kun vaan tekee asioista halvempaa ja helpompaa.
 
Tällaista toteutusta on turha verrata vanhoihin hyvin suunniteltuihin piirilevyjuttuihin.
 
Ööööh.... Pintaliitoskomponentein rakennettuja piirilevyjähän siis lähetettiin avaruuteen joskus 60-luvulla aikansa "hi-techninä". Moinen "miniatyrisimi" luonnollisesti asettaa tiettyjä rajoituksia esim. komponenttien tehonkeston suhteen mutta noin ylipäätään SMD piirilevy on kyllä luotettavampi ja myös helpommin "optimoitavissa" layout:tien suhteen kuin nuo "reiälliset" piirilevyt.
 
Hyvä vs. huono -suunnittelu- onkin sitten asia ihan erikseen...
 
Enkä usko, että näitä Bugeroita ym. on edes tarkoitus korjata. Mutuna väitän, että ovat vikatilanteessa pitkälti tarkoitettu roskiin pistettäväksi tai sitten sinne vaihdetaan joku suuri piirilevykokonaisuus, mutta ei aleta nysväämään yksittäisten pintaliitoskomponenttien kanssa.
 
Varmaankin jotain sen suuntaista. Onhan esimerkkejä vaikkapa kokonaisista vahvistimista mitkä ovat halvempia valmistajalle vaihtaa kuin korjata, ja valmistaja käytännössä määrittää, että kys. laitteiden takuuhuollot suoritetaan juurikin näin. Loppujen lopuksi puhutaan ihan samasta asiasta: Raha ratkaisee. Ei ole paljon järkeä maksaa vaikka 200 euroa palkkaa siitä, että joku vaihtaa 0.1 sentin osan 50 euron piirilevyyn. Jos kys. piirilevy maksaa vaikka tuhansia (esim. huippuluokan teollisuusautomaatiossa käytettyjen "ohjelmoitavien logiikoiden" piirilevykortit) niin voi olla järkevämpää ja taloudellisempaa taas huollattaa. Niin, suurin osa noistahan on siis pintaliitoskomponentein rakennettuja piirilevyjä vaikka voivatkin ohjata prosessia jonka seisokki maksaa monia tuhansia euroja päivässä.
 
Tästä siis taas aasinsiltana siihen, että pintaliitoskomponentit eivät automaattisesti tarkoita huonoa laatua, epäluotettavuutta, yms. Ne ovat ihan peruslomponentteja joten niitä käytettän kaikkiin perusjuttuihin kattaen niin hyvän kuin huonon laadun, kalliin ja halvan.
 
Ja kyllä ammattitaitoinen korjaaja pärjää pintaliitoskomponenttien kanssa. Moni unohtaa, että point-to-point kitaravasivistimet yms. ovat murto-osa korjauspajojen leipätyöstä ja kaikkialla muuallahan pintaliitoskomponentit ovatkin jo olleet arkipäivää vähintääkin toistakymmentä vuotta.
 
Kaveri rakenteli pintaliitos mikroprosessori juttuja pinsettien, piikuriikkisen kolvin ja suurennuslasin kanssa jo kymmenen vuotta sitten. Ei ollut paljon vaihtoehtoja, jos halusia puuhata mikroprosessoreiden kanssa. Jos peruspulliainen kykenee tuohon kotonaan jo ihan vaan harrastuksen merkeissä niin miksei sitten ammattimies asiaan vihityssä verstaassa?

teemu-t-k: Ovathan nuo. Tosin tuo ei tarkoita, että ne olisivat laadullisesti yhtään sen huonompia. Joskus kun teknologian kehittyminen kun vaan tekee asioista halvempaa ja helpompaa.
 
Ööööh.... Pintaliitoskomponenteilla varustettuja piirilevyjähän siis lähetettiin avaruuteen joskus 60-luvulla, aikansa "hi-techninä". Moinen "miniatyrisimi" luonnollisesti asettaa tiettyjä rajoituksia esim. tehon keston suhteen mutta noin ylipäätään SMD piirilevy on kyllä luotettavampi ja myös helpommin "optimoitavissa" layout:tien suhteen kuin nuo "reiälliset" piirilevyt.
 
Hyvä vs. huono -suunnittelu- onkin sitten asia ihan erikseen...
 
Totta. Lähinnä nyt hain sitä takaa, että korjaus/huolto on paljon helpompaa, jos komponentit ovat isoja ja tilaa enemmän. Kyllähän minkä vaan voi suunnitella hyvin tai huonosti, että sinänsä toteutustapa ei kerro laadusta mitään.
 
Varmaankin jotain sen suuntaista. Onhan esimerkkejä vaikkapa kokonaisista vahvistimista mitkä ovat halvempia valmistajalle vaihtaa kuin korjata. Raha ratkaisee. Mutta kyllä ammattitaitoinen korjaaja pärjää pintaliitoskomponenttien kanssa. Moni unohtaa, että point-to-point kitaravasivistimet yms. ovat murto-osa korjauspajojen kaikista töistä ja kaikkialla muuallahan pintaliitoskomponentit ovatkin jo olleet arkipäivää vähintääkin toistakymmentä vuotta.
 
Kaveri rakenteli pintaliitos mikroprosessori juttuja pinsettien, piikuriikkisen kolvin ja suurennuslasin kanssa jo kymmenen vuotta sitten. Ei ollut paljon vaihtoehtoja. Jos peruspulliainen kykenee tuohon kotonaan jo ihan vaan harrastuksen merkeissä niin miksei sitten ammattimies asiaan vihityssä verstaassa?
 
Kyllä ammattimies ne varmasti vaihtaa, ei siitä olekaan kysymys, vaan siitä, että kannattaako se vaihto rahallisesti ammattimiehelle. Ison komponentin tilavasta layoutista vaihtaa helposti ja nopeasti ilman kikkailuja. Mutta pintaliitostapauksessa aikaa ja vaivaa menee paljon enemmän. Se, mitä voi laskuttaa, on kuitenkin rajallista, mikä asettaa myös rajat siihen, kuinka kauan työhön voi aikaa käyttää. Ja toisaalta, jos tarjolla on helpompia ja nopeampia töitä, niin ei ole järkeä tuhlata aikaa nysväämällä pintaliitoskomponenttien kanssa, vaikka se taitojen ja mahdollisuuksien puolesta mahdollista olisikin. Tämä siis vähän yleistäen ja mustavalkoiseen muottiin puristaen, tiedän, että maailmassa on myös sävyjä siltä väliltä. Kuten sanoit, niin kyllähän maailmassa korjataan paljon myös pintaliitoksella toteutettua elektroniikkaa...