Kitarat: kitarakamat ›

tender.insanity: Ynkkä käyttää Marshall MG15DFX/MG30DFX harjoitteluvahvarina. Tai ainakin tapasi käyttää. Semmoinen näkyy esim G3 DVD:llä kun tuo tiluttaa backstagella.
 
Eihän tuo vielä mitään, mutta kun on koko uransa käyttänyt ja raahannut mukanaan niitä MKII-marsuja, joista maksoi silloin joskus 30 vuotta sitten 40 dollaria nupilta, koska ne eivät kenellekään kelvanneet muuta kuin verkonpainoksi.

Muuten voin sanoa, että Marshall MG ei ole lainkaan niin huono kun monet täällä haluavat antaa ymmärtää.
 
Jos itse olisin kykenevä enää haluamaan mitään tältä elämältä, niin haluaisin Kemperin. Satavattinen Kemperi, niin mitäpä ihminen enää muulla tarvitsisi;-)

Laulava Kylätohtori: Olenkin joskus miettinyt, että mikä niissä Bognereissa, Cornfordeissa ym. on parempaa kuin näissä 1500-2000 maksavissa käsityönä tehdyissä peleissä? Onko se soundi enää sen parempi, vai maksetaanko siinä brändistä, mielikuvista ym.. Tuskin ainakaan yksilöllisyydestä, sillä kyllä 1500-2000 eurolla saa customin, jonka specsit saa itse päättää. Ja lieneekö ne komponentitkaan enää sen laadukkaampia? Cornford-miehet, kertokaa?
 
En tiedä kuuluko Mesa tähän katogoriaan, mutta kun itse olin vahvaria ostamassa, niin ei vain ollut muuta vaihtoehtoa kuin ostaa hevetin kallis Mesa. Ei löytynyt riittävän monipuolista vahvaria halvemmalla. Bluetonen Crossroad kävi mielessä, mutta ei vain ominaisuudet riittänet, eikä muitakaan vastaavia löytynyt. Mesassa on varmasti hinnassa rutkasti brändilisää, mutta ei sille vaan voi mitään.
 
Sitä en ymmärra, miksi vahvistin pitäisi olla helposti korjattava, tai että se olisi jokin merkittävä seikka vahvistinta hankittaessa. Eihän mitään muitakaan käyttötavaroita sen vuoksi valita että ne on helppo korjata, muutenhan sitä joutuisi soittamaan veivattavalla lankapuhelimella, tai pesemään pyykit laudalla. Vai korjaako joku oikeasti itse, puhelimia, telkkareita tai muita kodinkoneeita.

markkuilari: Sitä en ymmärra, miksi vahvistin pitäisi olla helposti korjattava, tai että se olisi jokin merkittävä seikka vahvistinta hankittaessa.
 
Sen ymmärtää sit kun siihen ennemmin tai myöhemmin tulee joku vika.

markkuilari: Sitä en ymmärra, miksi vahvistin pitäisi olla helposti korjattava, tai että se olisi jokin merkittävä seikka vahvistinta hankittaessa. Eihän mitään muitakaan käyttötavaroita sen vuoksi valita että ne on helppo korjata, muutenhan sitä joutuisi soittamaan veivattavalla lankapuhelimella, tai pesemään pyykit laudalla. Vai korjaako joku oikeasti itse, puhelimia, telkkareita tai muita kodinkoneeita.
 
Huoltohelppous on kyllä ihan yleinen termi ja syytä huomioida aina kun mahdollista. Ja niinhän se aika monessa paikkaa huomioidaankin. Esimerkkejä:
 
Kengät: laadukkaat nahkakengät voi viedä suutarille ja ne kestää pitkään käsittelyn jälkeen
 
Huonekalut: Massiivipuisia pintoja on helppo käsitellä uudelleen, eivätkä ne repsahda hevonpaskaksi ekan kerran kun kissa kusasee niiden viereen
 
Lattiat: Sopii kokeilla hioa ja lakata laminaattilattiaa.
 
Ei kyse ole nyt ite räpeltämisestä, mutta huoltomies saattaa äkkiä ottaa tuplahinnan jostain käärmeenpesästä, joka pitää purkaa atomeiksi ennenkun pääsee käsiksi etuasteputkiin (Kiinan Vox AC30, ARGH!). Monet eivät edes ota huoltoon hankalia tapauksia, koska niissä ei pääse tuntipalkoille pyytämättä huumorihintoja. Se on sitä pitkäkestoista ajattelua, nähkääs. Itsekin olen kieltäytynyt useamman pintaliitoskomponenteilla tehdyn pedaalin huollosta. Minkäs niille teet kun ei oo labratason kolveja ja mikroskooppia. Perusjuttuja voi katella niinkun jakit, virransyöttö, kytkin jne. (ellei sekin oo toteutettu jollain relehärvelillä), mutta siihenpä se jääkin. Totta puhuen ois vaan parempi kun ne heitettäs mäkeen. Kertakäyttökulttuuri ärsyttää.

Myrkky Nuoli: Huoltohelppous on kyllä ihan yleinen termi ja syytä huomioida aina kun mahdollista. Ja niinhän se aika monessa paikkaa huomioidaankin. Esimerkkejä:
 
Kengät: laadukkaat nahkakengät voi viedä suutarille ja ne kestää pitkään käsittelyn jälkeen
 
Huonekalut: Massiivipuisia pintoja on helppo käsitellä uudelleen, eivätkä ne repsahda hevonpaskaksi ekan kerran kun kissa kusasee niiden viereen
 
Lattiat: Sopii kokeilla hioa ja lakata laminaattilattiaa.
 
Ei kyse ole nyt ite räpeltämisestä, mutta huoltomies saattaa äkkiä ottaa tuplahinnan jostain käärmeenpesästä, joka pitää purkaa atomeiksi ennenkun pääsee käsiksi etuasteputkiin (Kiinan Vox AC30, ARGH!). Monet eivät edes ota huoltoon hankalia tapauksia, koska niissä ei pääse tuntipalkoille pyytämättä huumorihintoja. Se on sitä pitkäkestoista ajattelua, nähkääs. Itsekin olen kieltäytynyt useamman pintaliitoskomponenteilla tehdyn pedaalin huollosta. Minkäs niille teet kun ei oo labratason kolveja ja mikroskooppia. Perusjuttuja voi katella niinkun jakit, virransyöttö, kytkin jne. (ellei sekin oo toteutettu jollain relehärvelillä), mutta siihenpä se jääkin. Totta puhuen ois vaan parempi kun ne heitettäs mäkeen. Kertakäyttökulttuuri ärsyttää.
 
Sulle plussan pamautin mä. Ihan samat asiat ärsyttää ja siksipä niitä en tuekaan. Mieluummin pitkäikäistä tavaraa, jonka voi tarvittaessa huollattaakin.
 
Itse asiassa joissain tapauksissa ainut ero Bugerassa ja Mesassa on se, että vaikka molempia on todella tympeä korjata, Mesan tapauksessa se edes yleensä on järkevää, koska huolto ei välttämättä maksa enemmän kuin itse vahvistin.

Tässä vahvistimen rahallisen arvon/panostuksen dilemmassa olisi aika tärkeätä tiedostaa tuo mainittu huollettavuus/korjauskelpoisuus tosiaan jo hankintavaiheessa. Eli hankkiessaan edullisemman (tän edullisuuden saa ihan itse päättää)piirilevyhärvelin pitäisi tietyllä tasolla ymmärtää että sauhun tullessa ulos, on käyttöikä lopussa. Niikuin vaikka pesukoneessa.
 
Kyllähän jokainen hankkiessaan pesukoneen toivoo sen omaavan pitkän käyttöiän.
 
Eli jos painavana kriteerinä on pitkäikäisyys, huollettavuus jne. pitäisi vahvistimessa katsella sinne point to point vehkeiden suuntaan. Hintaa tulee enempi mutta myös käyttöikää.
 
Jos hankintavaiheessa budjetti ei riitä, niin perseestähän se on tän asian suhteen ostaa sika säkissä. Mutta ikävä kyllä tämmöstä tää vaan on elektroniikan kanssa. Ennen tehtiin parempaa on kyllä sinällään totuus. Vanhoja vahvareita on käytössä paljon edelleen. Pro/semipro käytössä olevat lienevät kuitenkin näitä PtoP vehkeitä. Ja esim. puhe-äänentoisto systeemeissä mm. kirkoissa, kokoustiloissa olen nähnyt moisia ikivanhoja. Niitä on onnistuneet jotkut saamaan itselleen uloskannon vaivalla, kun laitteita on uusittu. Otettu sitten soittohommiin.
 
Vanhat parempia kevennys: Kun muutin perheeni kanssa kotitalooni (siis lapsuuden kotiini) oli siellä äidilläni edelleen 1975 muuttaessamme hankittu Asea-Scandia pesukone. 1998 muutin siis tuohon taloon. Tuo kone toimi edelleen moitteeta. Toimme mukanamme ns. pesutornin joten tuo vanha lähti pois. Tuolloin tunasin kaiken maailman roplaamisen kanssa, joten otin tuosta koneesta sähkömoottorin talteen. Samalla totesin sen sisältävän vain relettä ja mekaanista ohjelmakiekkoa jne. Vähän niikuin PtoP vahvari :-)

Ja vielä tohon huollettavuuteen, vaikka laite olisi kuinka hyvistä osista koottu niin jo yksi hajonnut pääteputki voi viedä suojahilan yms. mukanaan. Jos käyttää putkivahvistinta, niin se yksinkertaisesti tulee joskus tarvitsemaan huoltoa.
 
Vanhoissa nupeissa konkkaremppa tulee vastaan joskus 30-40-v iässä - tai mahdollisesti jopa myöhemmin. Kuka tietää nykyvahvareiden konkkien laadun, ellei siellä ole sisällä jotain laatua, esim f+t tms.? Kiinapeleissä voi olla mitä tahansa. Ainakin kiinatelkkareiden virtalähteiden konkat ovat kuuluisia hajoamaan kolmen vuoden kypsässä iässä.
 
Vanhoissa nupeissa on vielä se hyvä puoli, että usein niiden mahdolliset suunnittelun kukkaset, tai kenties vain aikakaudelleen tyypilliset ratkaisut, on muokattu 40 vuoden aikana paremmiksi.

Jucciz: Sulle plussan pamautin mä. Ihan samat asiat ärsyttää ja siksipä niitä en tuekaan. Mieluummin pitkäikäistä tavaraa, jonka voi tarvittaessa huollattaakin.
 
Itse asiassa joissain tapauksissa ainut ero Bugerassa ja Mesassa on se, että vaikka molempia on todella tympeä korjata, Mesan tapauksessa se edes yleensä on järkevää, koska huolto ei välttämättä maksa enemmän kuin itse vahvistin.
 
Oletkos yhtään bugeraa tahi mesaa korjannu?

Seuraavaksi: mikä siinä 200eur kaiuttimessa on parempaa kuin 50eur kajarissa.
Vahvareista puhuttaessa ja niitä vertaillessa on oleellista mainita millä pöntöllä ja elementeillä ääntä pukataan ulos. Mielestäni laadukas kajari hyvässä laatikossa tekee erinomaisen soundin myös halvemmilla vahvareilla.

markkuilari: En tiedä kuuluko Mesa tähän katogoriaan, mutta kun itse olin vahvaria ostamassa, niin ei vain ollut muuta vaihtoehtoa kuin ostaa hevetin kallis Mesa. Ei löytynyt riittävän monipuolista vahvaria halvemmalla. Bluetonen Crossroad kävi mielessä, mutta ei vain ominaisuudet riittänet, eikä muitakaan vastaavia löytynyt. Mesassa on varmasti hinnassa rutkasti brändilisää, mutta ei sille vaan voi mitään.
 
Onhan se hyvä pointti, että joskus siinä kalliimmassa on ominaisuuksia, joita halvemmista ei löydy. Mutta entäs esim. nämä 5E3-johdannaiset ymv.. Eli onko 3000 euron klooni parempi kuin 1500 klooni?
 
Sitä en ymmärra, miksi vahvistin pitäisi olla helposti korjattava, tai että se olisi jokin merkittävä seikka vahvistinta hankittaessa. Eihän mitään muitakaan käyttötavaroita sen vuoksi valita että ne on helppo korjata, muutenhan sitä joutuisi soittamaan veivattavalla lankapuhelimella, tai pesemään pyykit laudalla. Vai korjaako joku oikeasti itse, puhelimia, telkkareita tai muita kodinkoneeita.
 
Tähän vastattiinkin jo aika kattavasti, mutta otetaan vielä yksi esimerkki:
 
Lastinen: Ja vielä tohon huollettavuuteen, vaikka laite olisi kuinka hyvistä osista koottu niin jo yksi hajonnut pääteputki voi viedä suojahilan yms. mukanaan. Jos käyttää putkivahvistinta, niin se yksinkertaisesti tulee joskus tarvitsemaan huoltoa.
 
Juuri tämä tapahtui itselle viime kesänä. Vahvistimen mykistyttyä otin vahvistinosan irti ja soitin Bluetonelle. Lähetin pari kuvaa, Harry pisti uudet vastukset matkaan ja itse kolvasin ne paikalleen ilman mitään ongelmia. Hyvin toimii edelleen. Vahvistinta ei tarvinnut lähettää mihinkään, aikaa meni periaatteessa se päivä, minkä odotin postista uusia osia ja korjauksen hinnaksi tuli 0 euroa.
 
Pakko sanoa, että tässä kohtaa olin kyllä onnellinen, että omistin kotimaisen helposti huollettavan/korjattavan ptp-vahvistimen, enkä esim. Mesaa tms...

von spets: Seuraavaksi: mikä siinä 200eur kaiuttimessa on parempaa kuin 50eur kajarissa.
Vahvareista puhuttaessa ja niitä vertaillessa on oleellista mainita millä pöntöllä ja elementeillä ääntä pukataan ulos. Mielestäni laadukas kajari hyvässä laatikossa tekee erinomaisen soundin myös halvemmilla vahvareilla.
 
Periaatteessa se kalliimpi soi selkeämmin, kolmiulotteisemmin ja puhtaammin. Kun vaihtaa halvasta kalliimpaan, niin usein se vähän kuin "ottaisi peiton pois kaapin päältä".
 
Noin niin kuin periaatteessa. Eihän se hyvyys tietenkään oikeasti mene suoraan hinnan mukaan, eikä se 300 alnico kaikkia miellytä, vaan jonkun mielestä se 30 keraaminen elementti voi olla subjektiivisesti parempi heikkouksista huolimatta....

Jos perheessä on kotieläimiä on laminaattilattia järkevä. Ei mulla näin aikaisin aamusta muuta.

M-Juhana: Ja vahvareita voi tosiaan sitten ihan subjektiivisesti arvottaa saundin ja käyttötarkoituksen mukaan. Tässä ketjussa sitäkin on tuotu esiin ihan ok.
 
Eli meillä oli sellainen delta blues henkinen bändi jossa oli yhtenä johtoajatuksena sellainen rupinen ja tosi syvän etelän saundi suoraan 40-luvulta. Sitä muunmuassa saatiin aikaan Danelectro Nifty Fifty 10W combolla. Rahallista arvoahan tuolla ei ole. Mahtavaa pörinää ja rupista räminää.
 
Ei +3000 € ptop käsintehdyllä vahvistimella niin paskaa saundia edes saa aikaan.
 
Saa dissata :-)
 
Toimiihan se näinkin päin. 200 vahvarista ei saa yhtä hyvää soundia kuin 2000 vahvistimesta, mutta 2000 vahvistimesta ei saa yhtä huonoa kuin 200 vahvistimesta. Mutta jos huono onkin hyvä, niin hyvä on huono ja vain halpa huono on silloin riittävän hyvä hyvän kalliin ollessa liian huono... :)

Insane Kane: Oletkos yhtään bugeraa tahi mesaa korjannu?
 
En ainuttakaan. Olisiko pitänyt?

Jucciz: En ainuttakaan. Olisiko pitänyt?
 
Jos meinaat vahvistimien huollon tympeydestä puhua, tahi vetää bugerat ja mesat samalle viivalle tuon suhteen niin olisihan tuo järkevää omata jotain kokemusta asiasta?
Näähän puhut vähän niinku hevompaskaa.

M-Juhana: Tässä vahvistimen rahallisen arvon/panostuksen dilemmassa olisi aika tärkeätä tiedostaa tuo mainittu huollettavuus/korjauskelpoisuus tosiaan jo hankintavaiheessa. Eli hankkiessaan edullisemman (tän edullisuuden saa ihan itse päättää)piirilevyhärvelin pitäisi tietyllä tasolla ymmärtää että sauhun tullessa ulos, on käyttöikä lopussa. Niikuin vaikka pesukoneessa.
 
Kyllähän jokainen hankkiessaan pesukoneen toivoo sen omaavan pitkän käyttöiän.
 
Eli jos painavana kriteerinä on pitkäikäisyys, huollettavuus jne. pitäisi vahvistimessa katsella sinne point to point vehkeiden suuntaan. Hintaa tulee enempi mutta myös käyttöikää.
 
Jos hankintavaiheessa budjetti ei riitä, niin perseestähän se on tän asian suhteen ostaa sika säkissä. Mutta ikävä kyllä tämmöstä tää vaan on elektroniikan kanssa. Ennen tehtiin parempaa on kyllä sinällään totuus. Vanhoja vahvareita on käytössä paljon edelleen. Pro/semipro käytössä olevat lienevät kuitenkin näitä PtoP vehkeitä. Ja esim. puhe-äänentoisto systeemeissä mm. kirkoissa, kokoustiloissa olen nähnyt moisia ikivanhoja. Niitä on onnistuneet jotkut saamaan itselleen uloskannon vaivalla, kun laitteita on uusittu. Otettu sitten soittohommiin.
 
Vanhat parempia kevennys: Kun muutin perheeni kanssa kotitalooni (siis lapsuuden kotiini) oli siellä äidilläni edelleen 1975 muuttaessamme hankittu Asea-Scandia pesukone. 1998 muutin siis tuohon taloon. Tuo kone toimi edelleen moitteeta. Toimme mukanamme ns. pesutornin joten tuo vanha lähti pois. Tuolloin tunasin kaiken maailman roplaamisen kanssa, joten otin tuosta koneesta sähkömoottorin talteen. Samalla totesin sen sisältävän vain relettä ja mekaanista ohjelmakiekkoa jne. Vähän niikuin PtoP vahvari :-)
 
Aika pitkälle menevää on niputtaa piirilevyhärvelit samaan kategoriaan. Piirilevyllä toteutettuja ratkaisuja kyllä huolletaan ja korjataan ja modataan siinä missä P2P vehkeitäkin. Se miten se on suunniteltu ja toteutettu merkitsee enemmän kuin se onko siellä piirilevy vai käärmeenpesä. Itse en ole vahvistinhuoltaja, mutta luotan noiden Uraltonen poikien kommentteihin aika pitkälle ja siellä kotisivulla voi käydä katselemassa niitä vahvistimien korjaustarinoita, niin huomaa että suurin osa vahvistimista on piirilevyillä toteutettuja. Piirilevy on myös ainoa mahdollinen ratkaisu kun tehdään vähän monimutkaisempia rakenteita kuten vaikkapa MesaBoogien tyypillinen aparaatti (mahtaisiko se mahtuvan edes olohuoneeseen, jos toteutettaisiin p2p:nä.
 
Piirilevyvahvistinkin voidaan suunnitella monella tavalla huoltamisen ja kestävyyden näkökulmasta ja kyllä niissäkin tutkitaan ensin mistä se savu tulee, ennen kuin heitetään vahvari roskiin.

hallu:
Piirilevyvahvistinkin voidaan suunnitella monella tavalla huoltamisen ja kestävyyden näkökulmasta ja kyllä niissäkin tutkitaan ensin mistä se savu tulee, ennen kuin heitetään vahvari roskiin.
 
Olet oikeassa. Lähinnä yritin (ilmeisen huonosti) tuoda esille sitä että liukuhihna meiningillä tuotettuihin elektroniikkavermeisiin pitää suhtautua tietyllä varauksella huollettavuuden ja ja korjauksen suhteen. Esimerkit meni ääripäihin, sorry my bad.

Eipä noi piirilevyt välttämättä kovin kummoiselta näytä. Omassa CAA 3+SE etuasteessa on kolme itsenäistä kanavaa eikä se mitenkään vaikeasti korjattavalta näytä: http://img.photobucket.com/albums/v … /guitarslinger213/amps/P1010005.jpg