Kitarat: kitarakamat ›

Laulava Kylätohtori: Kaulamikki saisi olla vähän kirkkaampi ja erottelevampi. Tallamikki on kyllä aika kuuma, koska melko helposti tuntui ajavan vahvistimen ruttuun. Eli hieman miedommat saisivat kyllä olla.
 
Ootko kokeillut 50s wiringiä? Moderniin kytkentään verrattuna soundi kirkastuu ja ulostulotehokin saattaa tippua. Ainakin näin kävin mulla Les Paulissa. Aiemmin oli aina ongelmana Les Paulin kanssa liian tumma soundi ja liian korkea ulostuloteho. 50s wiring ratkaisi molemmat ongelmat mulla.

Uusissa Les Paul -malleissa ainakin on 46mm satula. Kaula näyttääkin aika leveältä, suorastaan epäsuhtaiselta jos vertaa tavalliseen kitaraan. Kielten välistys on ilmeisesti kuitenkin sama. Mitähän Gibsonilla on taas ajateltu..

Liian bassovoittoisen mikin voi myös kokeeksi ruuvata vinoon niin, että bassopuolella mikki on kauempana kielistä kuin ohuiden kielten puolella... näyttää masentavalta mutta auttaa.
 
Ehkä tämä oli itsestäänselvyys, mutta mainitaan nyt tämäkin :)

Kefiiri: Liian bassovoittoisen mikin voi myös kokeeksi ruuvata vinoon niin, että bassopuolella mikki on kauempana kielistä kuin ohuiden kielten puolella... näyttää masentavalta mutta auttaa.
 
Ehkä tämä oli itsestäänselvyys, mutta mainitaan nyt tämäkin :)
 
Tätä konstia olen käyttänyt varsinkin straton kanssa kaulamikilä.

Jossain itsekkin jo aiemmin näin tämän, että uusien Gibsonien satula olisi 46mm leveä ja kieltenväli kuitenkin sama kuin ennenkin.
Kitarat ovat kuitenkin kielitetty ihan normaalipaksuisilla kielillä.
 
Onkohan tässä jotain mitä en ymmärrä?

mpekkanen: Jossain itsekkin jo aiemmin näin tämän, että uusien Gibsonien satula olisi 46mm leveä ja kieltenväli kuitenkin sama kuin ennenkin.
Kitarat ovat kuitenkin kielitetty ihan normaalipaksuisilla kielillä.
 
Onkohan tässä jotain mitä en ymmärrä?
 
Kaulan reunoilla tyhjää enemmän?

sustain65: Kaulan reunoilla tyhjää enemmän?
 
Joo, eihän siinä muuta mahdollisuutta enää ole. Tosin en kyllä ymmärrä miksi tällainen muutos on pitänyt tehdä, mutta eipä se onneksi ole ainut asia mitä en tästä maailman menosta tajua :)

mpekkanen: Joo, eihän siinä muuta mahdollisuutta enää ole. Tosin en kyllä ymmärrä miksi tällainen muutos on pitänyt tehdä, mutta eipä se onneksi ole ainut asia mitä en tästä maailman menosta tajua :)
 
Ehkä se on tehty jotta peukun käyttö paksulle E:lle olisi vaikeampaa kuin ennen?

Vaikea niitä uusia on käydä katsomassa ainakin. Deluxesta Kalasatamassa todettiin, että tuskin tulee seinälle roikkumaan noita. Ei siellä tosin ole Gibsoneja muutenkaan kuin pari halvimman kategorian mallia.

Nyt tuolla Gibsonilla alkaa olemaan jo vähänsen soittotunteja takana. Jotenkin 'ristiriitainen' peli. Toisaalta se on hieno peli, jonka olemus alkaa vähitellen avautumaan, mutta toisaalta, kun ottaa straton Gibsonin jälkeen käteen, niin eihän siinä jää epäselväksi, mikä on ykkönen.
 
Mutta jotain kiehtovaa tuossa Les Paulissa silti on. Ajattelen, että tässä pitää nyt ymmärtää, että Les Paulissa on se oma juttu, jota pitäisi pyrkiä hyödyntämään, eikä ajatella Les Paulia huonona stratona. Onhan tämä itsestään selvää, mutta helposti ainakin itse tulee verrattua Les Paulia "väärällä" tavalla stratoon.
 
Vaikkei Les Paulista koskaan tule ykköskitaraa, niin 'fiilistelykitarana' se voisi hyvinkin 'ansaita paikkansa' Mnetin profiilin kamalistauksessa.
 
Eniten tässä nyt tökkivät nuo mikrofonit. Straton single coileihin ja todella erottelevaan soundin ystävänä Gibsonin mikkien "muhjuisuus" hieman hämää. Samoin tummuusero ja kuten tuolla jo todettiin, niin sinänsä hyvä tallamikki on ehkä hieman liian kuuma.
 
Mikkejä en ole säädellyt, mutta kaulamikki on jo ennestään aika alhaalla, joten siitä ei apua enää saa. Mikkien napapaloja voisi tosin ruuvata, mutta kun ei ole oma kitara niin en ala edes periaatteesta niitä säätelemään. '50-wiringiä tässä ei ole, mutta se olisi kyllä kokeilemisen arvoinen, jos kitara olisi oma. Tosin tässä on treble bleed, mutta ilmeisesti se toimii hyvin '50-wiringin kanssa? Stratossa '50-wiring ei toiminut, mutta telen kanssa siitä on positiivisia kokemuksia...
 
Onko tuollainen tietty "muhjuisuus" humppareiden ominaisuus, vai löytyykö myös erottelevia ja selkeitä humppareita (varmaankin löytyy)...

Krice: Uusissa Les Paul -malleissa ainakin on 46mm satula. Kaula näyttääkin aika leveältä, suorastaan epäsuhtaiselta jos vertaa tavalliseen kitaraan. Kielten välistys on ilmeisesti kuitenkin sama. Mitähän Gibsonilla on taas ajateltu..
 
Ai jaa. Pitää käydä testaamasssa. Mä en oikein ymmärrä liian leveistä satuloista ininää kun se otelauta leveneen kuitenkin.

Laulava Kylätohtori: Nyt tuolla Gibsonilla alkaa olemaan jo vähänsen soittotunteja takana. Jotenkin 'ristiriitainen' peli. Toisaalta se on hieno peli, jonka olemus alkaa vähitellen avautumaan, mutta toisaalta, kun ottaa straton Gibsonin jälkeen käteen, niin eihän siinä jää epäselväksi, mikä on ykkönen.
 
Mutta jotain kiehtovaa tuossa Les Paulissa silti on. Ajattelen, että tässä pitää nyt ymmärtää, että Les Paulissa on se oma juttu, jota pitäisi pyrkiä hyödyntämään, eikä ajatella Les Paulia huonona stratona. Onhan tämä itsestään selvää, mutta helposti ainakin itse tulee verrattua Les Paulia "väärällä" tavalla stratoon.
 
Vaikkei Les Paulista koskaan tule ykköskitaraa, niin 'fiilistelykitarana' se voisi hyvinkin 'ansaita paikkansa' Mnetin profiilin kamalistauksessa.
 
Eniten tässä nyt tökkivät nuo mikrofonit. Straton single coileihin ja todella erottelevaan soundin ystävänä Gibsonin mikkien "muhjuisuus" hieman hämää. Samoin tummuusero ja kuten tuolla jo todettiin, niin sinänsä hyvä tallamikki on ehkä hieman liian kuuma.
 
Mikkejä en ole säädellyt, mutta kaulamikki on jo ennestään aika alhaalla, joten siitä ei apua enää saa. Mikkien napapaloja voisi tosin ruuvata, mutta kun ei ole oma kitara niin en ala edes periaatteesta niitä säätelemään. '50-wiringiä tässä ei ole, mutta se olisi kyllä kokeilemisen arvoinen, jos kitara olisi oma. Tosin tässä on treble bleed, mutta ilmeisesti se toimii hyvin '50-wiringin kanssa? Stratossa '50-wiring ei toiminut, mutta telen kanssa siitä on positiivisia kokemuksia...
 
Onko tuollainen tietty "muhjuisuus" humppareiden ominaisuus, vai löytyykö myös erottelevia ja selkeitä humppareita (varmaankin löytyy)...
 
Mulla itellä on Gibsonin 2012 Std ihan sen vakio mikeillä ja onhan ne erillaiset kuin vaikkapa Fenderin singlecoilit mutta niin ne pitääkin. Ite olen homman mieltäny siten, että vaikka on eri kitaroita ja eri mikeillä niin jokaiselle pitää ne omat soundit säätää samoista vehkeistä eli kun Fenderille ei tarvi niin paljoa vetää sitä trebleä ym. säätöä niin Gibsonin kanssa kandee tehdä toisin eli vähemmän sitä bassoa ja enemmän trebleä jne.
 
Toki Gibsonin humppareita esim. stankussa voi kutsua muhjuiseksi mutta kuten kaikissa muissakin kamoissa ite hoidan homman säätämällä :D
 
Kyllä mä ainakin saan mun Gibsonin stankusta ihan kunnon nätit puhtaat soundit ja kimakat soundit ilman muhjua, toki saan ne muhjuksikin.
 
Lyhyesti siis, homma on säätökysymys hyvin pitkälle (ainakin mun oman kokemuksen mukaan).
 
Kyllähän tietysti Fenderin sinkut on kirkkaammat ja ohkaisemat kuin Gibsonin humpparit jotka on taas tummemmat ("muhjummat") mutta homman voi siis säätämällä hoidella. Itellä on tuossa 2012 mallissa ns. "puolitukset".
 
En tiedä moniko on vertaillu esim. Fenderin straton ja Gibsonin LP vaikkapa Stankun soiton ominaisuuksia, ite tykkään molemmista, Gibsonissa harkitsin varmaan 4 vuotta ennekuin uskalsin ostaa tuon Stankun mutta on se vaan hyvä ja ite tykkään kovasti sen tuntumasta kun soittaa "vibratoa" se on vaan Gibsonissa jotenkin mukavan oloinen ja erillainen kuin esim. Fenderin stratossa (joka sekin on hieno) mutta jostain syystä omalla kohdallani tuo Gibsonin vibraton tuntuma on jotekin makean oloinen, varmaankin tähän vaikuttaa eri skaalat ym. mitat.
 
Toivottavasti tästä mun jutusta jotain irtosi hyödyllistä ;D

Laulava Kylätohtori: Nyt tuolla Gibsonilla alkaa olemaan jo vähänsen soittotunteja takana. Jotenkin 'ristiriitainen' peli. Toisaalta se on hieno peli, jonka olemus alkaa vähitellen avautumaan, mutta toisaalta, kun ottaa straton Gibsonin jälkeen käteen, niin eihän siinä jää epäselväksi, mikä on ykkönen.....Onko tuollainen tietty "muhjuisuus" humppareiden ominaisuus, vai löytyykö myös erottelevia ja selkeitä humppareita (varmaankin löytyy)...
 
Kyllä siihen on tulossa vintagemmat mikit, joissa on vähemmän ulostuloa. Tallamikki on ollut jo hyllyssä monta kuukautta, mutta en ole saanut aikaiseksi vaihtoa, laiskuus nääs vaivaa. Kaulamikkiä olen metsästänyt sille pariksi, mutta ei ole löytynyt sopivaa yksilöä myynnissä.
 
Mie ainakin soitan ihan eri musiikkia ja erilaisia biisejä kun kädessä on strato. Les Paulilla tulee taas soitettua 70 - 80 rokkia ja ZZ-toppia. Automaattisesti, kun kädessä on Lespa, soitan Kolmannen Naisen biiseistä Pesolan osuuksia ja stratolla taas tulee soitettua Kivikankaan riffit, niinkuin ne levyillä ja paljon livenäkin soittivat 80-90 luvulla.

Laulava Kylätohtori: Nyt tuolla Gibsonilla alkaa olemaan jo vähänsen soittotunteja takana. Jotenkin 'ristiriitainen' peli. Toisaalta se on hieno peli, jonka olemus alkaa vähitellen avautumaan, mutta toisaalta, kun ottaa straton Gibsonin jälkeen käteen, niin eihän siinä jää epäselväksi, mikä on ykkönen.
 
Mutta jotain kiehtovaa tuossa Les Paulissa silti on. Ajattelen, että tässä pitää nyt ymmärtää, että Les Paulissa on se oma juttu, jota pitäisi pyrkiä hyödyntämään, eikä ajatella Les Paulia huonona stratona. Onhan tämä itsestään selvää, mutta helposti ainakin itse tulee verrattua Les Paulia "väärällä" tavalla stratoon.
 
Vaikkei Les Paulista koskaan tule ykköskitaraa, niin 'fiilistelykitarana' se voisi hyvinkin 'ansaita paikkansa' Mnetin profiilin kamalistauksessa.
 
Eniten tässä nyt tökkivät nuo mikrofonit. Straton single coileihin ja todella erottelevaan soundin ystävänä Gibsonin mikkien "muhjuisuus" hieman hämää. Samoin tummuusero ja kuten tuolla jo todettiin, niin sinänsä hyvä tallamikki on ehkä hieman liian kuuma.
 
Mikkejä en ole säädellyt, mutta kaulamikki on jo ennestään aika alhaalla, joten siitä ei apua enää saa. Mikkien napapaloja voisi tosin ruuvata, mutta kun ei ole oma kitara niin en ala edes periaatteesta niitä säätelemään. '50-wiringiä tässä ei ole, mutta se olisi kyllä kokeilemisen arvoinen, jos kitara olisi oma. Tosin tässä on treble bleed, mutta ilmeisesti se toimii hyvin '50-wiringin kanssa? Stratossa '50-wiring ei toiminut, mutta telen kanssa siitä on positiivisia kokemuksia...
 
Onko tuollainen tietty "muhjuisuus" humppareiden ominaisuus, vai löytyykö myös erottelevia ja selkeitä humppareita (varmaankin löytyy)...
 
Gibsonissa kannattaa hyödyntää sitä, että mikeillä on erilliset volat, jos tallamikki tuntuu liian kuumalta. Monesti noissa Gibsoneissa on suhteellisen ärhäkkä mikki tallassa ja itse käytän talla-humppareita kaikissa kitaroissa vaan särösointu-touhuihin. Joku varmaan kaivaa sieltä jotain muutakin, mutta näin siis itsellä. Muilla mikkivalitsimen asennoilla sitten muut hommat.
 
Osaatko tuota muhjuisuutta kuvailla tarkemmin? Monesti Gibsoneissa kaulamikki voi olla liian läski ja bassokas sointuhommiin (mutu) varsinkin, jos vahvari on asetuksilla, joilla strato soundaa hyvältä. Silti sillä samalla kaulamikillä voi vetää hienoa paksua liidisoundia.
 
Loppupeleissä on ehkä liian raju vastakkainasettelu tuo strato single-coilit vs. Gibson humbuckerit, koska ne edustaa aikalailla ääripäitä ja mikkejä, joita ei voi vertailla. Straton kanssa saa yleensä säätää sieltä sitä liikaa yläpäätä ja kireyttä pois, kun taas gibsonin humppareissa joutuu ruuvaamaan alapäätä pois ettei mene "muhjuiseksi", jos tarkoitamme sillä samaa asiaa. Kannattaa myös koittaa niitä eri mikkiasentoja ja pyöritellä vola- ja tone-potikoita. Itsellä meni aikanaan vähintään vuosi SG:n kanssa, että pääsin omasta mielestäni vähän jyvälle niiden volumepotikoiden yhteispelistä.
 
Edit: typo

Laulava Kylätohtori: Mutta jotain kiehtovaa tuossa Les Paulissa silti on. Ajattelen, että tässä pitää nyt ymmärtää, että Les Paulissa on se oma juttu, jota pitäisi pyrkiä hyödyntämään, eikä ajatella Les Paulia huonona stratona. Onhan tämä itsestään selvää, mutta helposti ainakin itse tulee verrattua Les Paulia "väärällä" tavalla stratoon.
 
Vaikkei Les Paulista koskaan tule ykköskitaraa, niin 'fiilistelykitarana' se voisi hyvinkin 'ansaita paikkansa' Mnetin profiilin kamalistauksessa.
 
Kyllähän sitä itselläkin Strato/Tele on se luontevampi soitin, mutta joskus on päiviä kuin vain LP toimii. Kannattaa tosiaan ajatella se ihan omana juttunaan eikä vertailla liikaa keskenään. Onhan ne kuitenkin aika eri maata ja kummallakin tulee soiteltua vähän erilaista musiikkia. Mitä tulee mikkeihin niin kyllä niitä erotteleviakin humppareita on, BKP Emerald esimerkiksi. P90 humpparikoossa myös toimii.

Little Savage: Ai jaa. Pitää käydä testaamasssa. Mä en oikein ymmärrä liian leveistä satuloista ininää kun se otelauta leveneen kuitenkin.
 
Kuka haluaa 46mm leveän kaulan? Ehkä pari tyyppiä. Jos jotain positiivista hakee niin ehkä nuo 46mm mallit menee lopulta kaupaksi polkuhinnoilla, kun ei niitä kukaan muuten osta.

Laulava Kylätohtori: Onko tuollainen tietty "muhjuisuus" humppareiden ominaisuus, vai löytyykö myös erottelevia ja selkeitä humppareita (varmaankin löytyy)...
 
Gibson '59 tributet on juurikin sellaiset, mutta en tiedä onko niitä saatavana erikseen. Muilla valmistajilla vastaavia on ainakin ollut, olisko ollut esim. Duncanilla

Krice: Kuka haluaa 46mm leveän kaulan? Ehkä pari tyyppiä. Jos jotain positiivista hakee niin ehkä nuo 46mm mallit menee lopulta kaupaksi polkuhinnoilla, kun ei niitä kukaan muuten osta.
 
Vinkeän näköisiä ne, F-Musiikissa Kaisaniemessä oli pari-kolme 2015:tä roikkumassa. Ihan kuin suora lankku olisi ollut - ei juuri kapene kaulan tyvestä satulalle mennessä.

Laulava Kylätohtori: Nyt tuolla Gibsonilla alkaa olemaan jo vähänsen soittotunteja takana. Jotenkin 'ristiriitainen' peli. Toisaalta se on hieno peli, jonka olemus alkaa vähitellen avautumaan, mutta toisaalta, kun ottaa straton Gibsonin jälkeen käteen, niin eihän siinä jää epäselväksi, mikä on ykkönen.
 
Mutta jotain kiehtovaa tuossa Les Paulissa silti on. Ajattelen, että tässä pitää nyt ymmärtää, että Les Paulissa on se oma juttu, jota pitäisi pyrkiä hyödyntämään, eikä ajatella Les Paulia huonona stratona. Onhan tämä itsestään selvää, mutta helposti ainakin itse tulee verrattua Les Paulia "väärällä" tavalla stratoon.
 
Vaikkei Les Paulista koskaan tule ykköskitaraa, niin 'fiilistelykitarana' se voisi hyvinkin 'ansaita paikkansa' Mnetin profiilin kamalistauksessa.
 
LP:llä soittaessa pääsee tosiaankin tietynlaiseen tunnelmaan jota ei "nykyaikaisemmilla" kitaroilla oikein pysty tavoittamaan. On kuitenkin väärin jos tuommoiselta "retrosoittimelta" alkaa vaatimaan samaa kuin ohutkaulaisilta superstratoilta.
 
Tosiasia on se että en ikimaailmassa olisi valmis luopumaan "hevimallisista räikkäkepeistäni" ja siirtymään yksinomaan Gibson Les Paul:in soittajaksi, sen verran heikoksi on soittotaidon kehitys jäänyt etten halua vaikeuttaa tilannetta lisää melkoisen kehnolla ergonomialla varustetulla välineistöllä.. Ammattilainen ja tosivirtuoosihan nyt toki pystyy varmaankin vetämään mitä tahansa millä tahansa kitarantapaisella ilman isompia ongelmia.
 
Jos voisin vapaasti tilata sellaisen Gibson Les Paulin minkä haluan, niin ainakin soololovelle ja kaulan paksuudelle pitäisi tehdä jotakin... Suunnilleen haluamani tuote olisi jo olemassa ihan sarjatuotannossakin, mutta hinta on törkeähkö.
 
Tuskinpa Gibson oikeasti haluaakaan päästä mukaan "tilukeppi" -markkinoille. Sitä tarkoitusta varten konsernilla on hankittuna toiset brändit.