Kitarat: kitarakamat ›

Mikään tuote ei ole kompromissiton, näin tuotekehittäjän mielipiteenä.
 
Mutta, ikäänkuin konkrettisena esimerkkinä hintaerojen merkityksestä, osaisiko joku määritellä mikä olisi mahdollisimman vähän kompromisseja sisältävä hevimetelin soittoon sopiva kitara, sellainen joka ei enää havaittavasti parane vaikka pistäisi euroja pinoon paljonkin enemmän? Omat speksit, tarkoituksella niukat:
 
- 6-kielinen
- 24 nauhaa
- 25,5" - 27" skaala
- floikka
- HH-mikitys, passiviset
- ei ainakaan paljon bling blingiä
 
Jätetään täysin customit kitarasepillä teetetyt ulkopuolelle asian pitämiseksi joissakin rajoissa. Soitettavuus, virenpitävyys, kestävyys ja soundi ratkaisevat. Ulkonäköjutut on niin henkilökohtaisia, että jätetään nekin ulos lukuunottamatta tuota bling blingin vähäisyyttä.
 
Music Man JP Majesty? Caparison Dellinger II? Jokin kalliimman sarjan Ibanez? Joku muu, mikä?
 
Ja millä perusteilla se sitten olisi parempi kuin jokin korkeintaan n. 1000€ maksava keppi? Tai saa vaikka verrata tuohon minulla olevaan S5470 Ibaneziin, joka tosin uutena maksoi selvästi yli tonnin.

2randpo: Periaatteessa samaa mieltä. Toisaalta Fenderin vintage-kitarat ei kuulu joukkoon, missä ei ole tingitty missään/kompromissittomiin. Silti jotkut pitää niitä parhaina evö.
 
Nekin maksoivat aikoinaan työmiehen kuukausipalkan, eli ostovoimaan suhteutettuna noin 2500 - 3000 € nykyrahassa.

Laulava Kylätohtori: Fenderin vintage-kitaroissa tärkeintä oli käsittääkseni valmistuksen helppous ja halpuus, eli kompromissejä tehtiin paljonkin juuri tuotannon helpottamiseksi ja nopeuttamiseksi.
 
Ihan samaa touhua kuin nykyaikanakin siis jokaisella liukuhihnavalmistajalla, oli sitten gibson, fender, esp tai tokai. Vaan menetelmät olivat erilaisia ja nykyään tehostaminen on helpompaa. Turha tuosta on sen kummempia johtopäätöksiä vetää. Nykyään touhu on varmasti entistä paremmin huippuunsa viritetty.

hollstro: Mun mielestä tää on aika turha väittely koska kunnon kitarat maksaa yli 1500 € käytettynäkin
Omana mielipiteenä ihan ok, jokaisella voi olla omansa. On tässä kuitenkin ollut 80 sivua keskustelua siitäkin miksi vaan ehkä on tyhmää maksaa liikaa. Ei tämä turha keskustelu ole ollenkaan, koska iso osa täälläkin pro-tason soittajista tunnustaa loistavien kitaroiden löytymisen alle 1500,-
 
Näillä tarkoitan esim. kitaranrakentajien tekemiä soittimia joissa on käytetty vain laadukkaimpia materiaaleja ja komponentteja.
Lopputuloshan ratkaisee, ei se onko väkisin joku soitinrakentaja tehnyt soittimen metritavarasta vai ei. Jos valmistaja leikkaa työkustannusta sillä, että osa työstä(=kustannuksesta) tehdään koneella niin eikös sekin ole ostajan hyvä juttu ja osat voi olla vaikka ihan samat? Jälleen, onhan se tyhmää maksaa liikaa.
 
Off topic:
Kysymys pitäisikin asettaa; millä rahalla saa kompromissittoman kitaran. Siis sellaisen jossa ei ole tingitty missään.
Huippukitara varmasti onkin sellainen. Tässäkin hintasegmentissä soittimen tekeminen 100% pikku kätösin metritavarasta ei kuitenkaan ole mikään ehdoton edellytys. Näkökulma ja mielipide tämäkin. Mä en vaan usko sellaisiin taikakäsiin joiden tuotos täysin ohittaa kitarat, jotka tulevat valmistaja x "high end" linjalta. Huippukitarat on eri juttu, mutta tosiaan jatketaan kommentointia vaan otsikon 500 - 1500 € hintaluokassa.

Laulava Kylätohtori: loppuviimeksihän on vain kyse siitä, miten kukin hyvyyden määrittää ja miten eri ominaisuuksia arvottaa.
 
Just näin.
 
Kitaran "hyvyyden" määritelmä(ä):
 
1. Kunnon puut, raudat ja sähköt
Tämä ei liene mielipidekysymys, vaan fakta. Turha inttää tästä ;-)
 
2. Omaan käteen sopivuus
Alkaa olla täysin henkilökohtainen juttu. Joillekin ei vaan istu 7,25 radius. Ei vaan tunnu hyvältä kitaralta, vaikka kuin ois Vintage-arvoa
 
3. Mojo, brändi, valmistusmaa jne..
Jälleen henkilökohtaista, että kelle merkkaa ja kelle ei.. mutta tässä kohden nämä asiat voivat vaikuttaa niin paljon ostopäätöseen testaamattaja ja näkemättä, että kitara on hyvä kitara jo valmiiksi etukäteen tilattuna Tompalta..
 
4. Oma tyylimieltymys
Jollekin vintagehenkiselle rootstyypille on varmaankin 200 euroa maksava Squier CV parempi (eli hyvä kitara), kuin 2000 euroa maksava keskiaikaiselta teurastuskirveeltä näyttävä siantappokitara. Tässä kohden ei auta yhtään, vaikka kohdassa 1. mainitut faktiset ominaisuudet olisivat jälkimmäisessä kymmenen kertaa paremmat

sustain65: Porukka taitaa olla kaikki työttömiä, kun katsoo kirjoitusten tulvaa ja pituutta. ;-)
 
Olen kans ihmetelly että mistä nää kaikki selittäjät oikein tulee, ei tällasta lässytystä Oikeassa Elämässä näe eikä kuule.
 
Kuka v*ttu meni keksimään intterwebsin joka mahdollistaa mm tällasen(kin) skeidan.. ??!
 
Sorry tää snadi avautuminen.. mutta näin kuitenkin.
 
*kivitystä & kaggasadetta odotellessa*

Osteri: Omana mielipiteenä ihan ok, jokaisella voi olla omansa. On tässä kuitenkin ollut 80 sivua keskustelua siitäkin miksi vaan ehkä on tyhmää maksaa liikaa. Ei tämä turha keskustelu ole ollenkaan, koska iso osa täälläkin pro-tason soittajista tunnustaa loistavien kitaroiden löytymisen alle 1500,-
 
Lopputuloshan ratkaisee, ei se onko väkisin joku soitinrakentaja tehnyt soittimen metritavarasta vai ei. Jos valmistaja leikkaa työkustannusta sillä, että osa työstä(=kustannuksesta) tehdään koneella niin eikös sekin ole ostajan hyvä juttu ja osat voi olla vaikka ihan samat? Jälleen, onhan se tyhmää maksaa liikaa.
 
Off topic:
 
Huippukitara varmasti onkin sellainen. Tässäkin hintasegmentissä soittimen tekeminen 100% pikku kätösin metritavarasta ei kuitenkaan ole mikään ehdoton edellytys. Näkökulma ja mielipide tämäkin. Mä en vaan usko sellaisiin taikakäsiin joiden tuotos täysin ohittaa kitarat, jotka tulevat valmistaja x "high end" linjalta. Huippukitarat on eri juttu, mutta tosiaan jatketaan kommentointia vaan otsikon 500 - 1500 € hintaluokassa.
 
Sulla ei selkeestikään ole koskaan ollut sellaista kitaraa jonka joku todella ammattitaitoinen kitaranrakenaja on tehnyt. Sulle kelpaa tusinakama ja sehan on ihan jees. Soitinpuistakaan ei taida olla hajua. Ei niitä joka taapelissa ole, senkun vaan leikkailee kauloja ja bodyja sarjassa. Kun vaatimustaso on tuo niin sittenhän se 500 euron kitara kelpaa.

sustain65: Porukka taitaa olla kaikki työttömiä, kun katsoo kirjoitusten tulvaa ja pituutta. ;-)
 
Päinvastoin. Töissähän sitä juuri on aikaa kirjoittaa. Ei kai kukaan vapaa-aikaansa tällaiseen tuhlaa...
 
Jii-Gee: ...ei tällasta lässytystä Oikeassa Elämässä näe eikä kuule...
 
Sinä käyt vaan väärissä paikoissa.
 
On se kumma, jos ei sivistynyt ja syvällinen keskustelu korkeakulttuurista kelpaa...

Aamukahvia, nuuskaa ja parasta viihdettä.
 
Mikä hitto om muuten soitinpuu? Mä oon ymmärtäny et se on tavallista puuta joka nyt sattuu jotain miellyttämään soinniltaan. Ei noissakaan ole yhtä parasta lajiketta joten tekijän fiiliksillä mennään. Sit vielä se et kyseessä on sähköinen lankkukitara, jota vielä jotkut porukat käyttää lyömäsoittimena. Henk koht mielipide et onhan noilla vaikutusta mutta ei suurta merkitystä.
 
Autotkin muuten pitää olla käsintehtyjä et ne kelpaa. :P

Laulava Kylätohtori: Päinvastoin. Töissähän sitä juuri on aikaa kirjoittaa. Ei kai kukaan vapaa-aikaansa tällaiseen tuhlaa...

No sulla on sitten meikäläistä paljon fiksummin valittu ammatti/työpaikka!

sustain65: Mutta, ikäänkuin konkrettisena esimerkkinä hintaerojen merkityksestä, osaisiko joku määritellä mikä olisi mahdollisimman vähän kompromisseja sisältävä hevimetelin soittoon sopiva kitara, sellainen joka ei enää havaittavasti parane vaikka pistäisi euroja pinoon paljonkin enemmän?
 
Eipä sitä taida kukaan toinen pystyä sanomaan missä menee kompromissittomuuden raja. Jo ulkonäköjutuissa tinkiminen voi olla jollekin iso komrpomissi. Mielekkäämpää voisi olla pohtia objektiivisesti minkä jälkeen itse soitin ei siitä enää varsinaisesti parane vaikka löisi euroja pöytään, tätä kai oikeastaan haitkin takaa? Eli jos tarkastellaan osien laatua, luotettavuutta, soitettavuutta ja soundia. Mielestäni käsityönä valmistettjua kitaroita ei saisi jättää pois laskuista koska tuskin muulla tavoin saa parhaiten itselleen istuvaa instrumenttia. Valmiissa yksilöissä on tosiaan parhaassakin tapauksessa yleensä tehtävä kompromisseja.
 
s8na: Mikä hitto om muuten soitinpuu? Mä oon ymmärtäny et se on tavallista puuta joka nyt sattuu jotain miellyttämään soinniltaan. Ei noissakaan ole yhtä parasta lajiketta joten tekijän fiiliksillä mennään. Sit vielä se et kyseessä on sähköinen lankkukitara, jota vielä jotkut porukat käyttää lyömäsoittimena. Henk koht mielipide et onhan noilla vaikutusta mutta ei suurta merkitystä.
 
Totta turiset. Eihän se mitään taikapuuta ole. :) Mutta parhaassa tapauksessa valikoitua ja hyvin kuivattua. Mutta sitä en kyllä allekirjoita etteikö puut vaikuttaisi. Esimerkiksi Telecaster samoilla mikeillä mutta jossa toisessa puuna saarni / vaahtera ja toisessa leppä/vaahtera/ruusupuu ovat soundiltaan selvästi erilaisia. Tämän olen kokenut ihan omin korvin.

Laulava Kylätohtori: Sinä käyt vaan väärissä paikoissa.
 
Juurikin näin sen on pakko olla.
Mä käyn omilla keikoilla & treeneissä / kavereiden keikoilla / musiikkibaareissa / soitinkaupoissa / audiopajoilla / bäkkäreillä / jameissa jne.
Aion tehdä näin jatkossakin vaikka vaan vääriä paikkoja ovatkin.

Voisihan kysymyksen asettaa että onko 5000€ kitarassa todella soitinta hintansa edestä? Mistä tuon uniikin tavaran arvossa on kyse. Eivät materiaalit ja hardware koko hintaa tee. Ei valmistajakaan.
 
Voisin kuvitella että moisessa on paljon omistamista ja statusta soitettavan instrumentin lisäksi. Jos on halu ja mahdollisuus moinen hankkia niin ihan ok. Mutta loistavan instrumentin kyljessä tulee muutakin.

Jii-Gee: Juurikin näin sen on pakko olla.
Mä käyn omilla keikoilla & treeneissä / kavereiden keikoilla / musiikkibaareissa / soitinkaupoissa / audiopajoilla / bäkkäreillä / jameissa jne.
Aion tehdä näin jatkossakin vaikka vaan vääriä paikkoja ovatkin.
 
Älä sitten ihmettele, jos et kuule laadukasta keskustelua halpojen ja kalliiden kitaroiden eroista. ;)
 
*varmaan tajusitkin, mutta varmistan nyt vielä, että kyse oli siis huumorista*

M-Juhana: Voisihan kysymyksen asettaa että onko 5000€ kitarassa todella soitinta hintansa edestä? Mistä tuon uniikin tavaran arvossa on kyse. Eivät materiaalit ja hardware koko hintaa tee. Ei valmistajakaan.
 
Voisin kuvitella että moisessa on paljon omistamista ja statusta soitettavan instrumentin lisäksi. Jos on halu ja mahdollisuus moinen hankkia niin ihan ok. Mutta loistavan instrumentin kyljessä tulee muutakin.
 
Ei siinä ainakaan paras hinta-laatusuhde ole, se on varmaa. Osansa tekee varmasti myös valmistajan nimi /statusmerkitys. Mutta kyllä siinä silti voi olla soitinta hintansa edestä koska se on kullekin yksilöllinen kokemus mitä kukin pitää arvossa. Jos soittimen omistaja kokee että juuri se kitara inspiroi soittamaan paremmin kuin mikään muu niin sittenhän siinä on soitinta hintansa edestä. Yksilöllisyys maksaa myös.

Gabe: Mielestäni käsityönä valmistettjua kitaroita ei saisi jättää pois laskuista koska tuskin muulla tavoin saa parhaiten itselleen istuvaa instrumenttia. Valmiissa yksilöissä on tosiaan parhaassakin tapauksessa yleensä tehtävä kompromisseja.

Jos hankin itselleni hevimetelinsoittoon "lopullisen ratkaisun" (no niin varmaan), en toki silloin jätä käsityönä valmistettuja pois laskuista. Yritin vaan rajoittaa tuota kysymystäni sopivasti.
 
Ja käsityönä tehtäväänkin joutuu tekemään vääjäämättä joitakin kompromisseja, tosin vähemmän kuin tehdaslinjoilla tehtyihin. Jokaisen tuotteen suunnittelussa on vääjäämättä ratkaisuja, joissa tietyn asian parantamiseksi joudutaan tinkimään jostakin muusta. En tarkoita välttämättä kustannuksia, vaan piirteitä kuten kaulan paksuus, soololoven syvyys, kaulapainoisuus vs. rungon paino, säätimien yksinkertaisuus vs. eri soundien valikoima, jne. Täysin kustomoituun kitaraan tämmöiset jutut tietysti saa pääosin speksattua mielensä mukaisiksi, mutta osaan jää kuitenkin jokin "kompromissi". Sitten ollaan tietysti jo hyvin pienissä nyansseissa.

sustain65: Jos hankin itselleni hevimetelinsoittoon "lopullisen ratkaisun" (no niin varmaan), en toki silloin jätä käsityönä valmistettuja pois laskuista. Yritin vaan rajoittaa tuota kysymystäni sopivasti.
 
Ja käsityönä tehtäväänkin joutuu tekemään vääjäämättä joitakin kompromisseja, tosin vähemmän kuin tehdaslinjoilla tehtyihin. Jokaisen tuotteen suunnittelussa on vääjäämättä ratkaisuja, joissa tietyn asian parantamiseksi joudutaan tinkimään jostakin muusta. En tarkoita välttämättä kustannuksia, vaan piirteitä kuten kaulan paksuus, soololoven syvyys, kaulapainoisuus vs. rungon paino, säätimien yksinkertaisuus vs. eri soundien valikoima, jne. Täysin kustomoituun kitaraan tämmöiset jutut tietysti saa pääosin speksattua mielensä mukaisiksi, mutta osaan jää kuitenkin jokin "kompromissi". Sitten ollaan tietysti jo hyvin pienissä nyansseissa.
 
Totta turiset. Kyse on vain siitä kuinka monen kompromissin kanssa kukainenkin pystyy elämään.

Itsellä ei satu olemaan kahta hyvin samantyyppistä mutta selvästi erihintaista kitaraa. Ketjun aiheeseen liittyen kuitenkin huomaan että omien halvempien soittimien (ESP-LTD SCT-670B, Dean Tyrant, Gordon-Smith GS2.0) viimeistely esim. nauhan päiden hionnan osalta on huonotasoisempaa kuin kalliimpien Ibanez Prestige S5470:n tai Dusenberg Starplayer TV+:n. Mitään vaikutusta soittamiseen niillä halvemmissa olevissa pienillä viilanjäljillä ei kuitenkaan ole.
 
Kaikkein karkeinta viimeistely noin kaikkinensa on tuossa Gordon-Smithissä, joka sattuu myös olemaan halvin tästä joukosta, maksoin uutena siitä vain 660€, joskin siinä oli valmiiksi yksi pikkuinen dingi lavan päässä ja se oli kiertänyt Riffi-lehdellä arvosteltavana. Viimeistelyn "viat" ovat kosmeettisia pieniä juttuja, sellaisia ei ole noissa tyyriimmissä kitaroissani. Sointi on kuitenkin hemmetin hyvä ja ainoa oikea todellinen toiveen sija on se, että soittoergonomian kannalta viiste rungossa olisi hyvä parannus. Tuo oma Dean ja Ibanez ovat siinä mielessä hieman ergonomisempia, kun soittelee seisaaltaan.
 
E (lisäys): Tallamateriaali vaikuttaa kestävämmältä noissa omissa kallimmissa kuin esim. tuossa alle tonnin Deanissa.
 
Yhtään todella arvokasta kitaraa ei ole tullut ainakaan vielä hommattua ja sillä tuolla aiemmmin yritinkin kysellä, että olisiko jokin kalliimpi perustellusti laadukkaampi kuin esim. tuo Ibanez joka minulla on. Saisiko tonnilla tai parilla lisää jotakin muutakin kuin erilaista ulkonäköä?

hollstro: Sulla ei selkeestikään ole koskaan ollut sellaista kitaraa jonka joku todella ammattitaitoinen kitaranrakenaja on tehnyt. Sulle kelpaa tusinakama ja sehan on ihan jees. Soitinpuistakaan ei taida olla hajua. Ei niitä joka taapelissa ole, senkun vaan leikkailee kauloja ja bodyja sarjassa. Kun vaatimustaso on tuo niin sittenhän se 500 euron kitara kelpaa.
 
- Ei ole ollut custom-kitaraa. Sitä en tiedä kuka tuon Carvinin rakensi, mutta sillä ilmeisesti ei saa puheoikeutta. Ne custom-rahat on ilmeisesti luiskahtanut erääseen toiseen harrastukseen. Jos hankkisin tarkoittamasi custom-kitaran, niin se olisi valkoinen Ruokangas duke. Sen verran on tullut vertailtua kaluja, puita ja spexejä. Siitä voidaan jaaritella sitten lisää kunhan keskustelu yli 1500,- kitaroista on avattu toisaalla.
- Kyllä, sarjatuotantokitarat kelpaa mulle loistavasti. Tämän keskustelun hintaraamissa näyttää kelpaavan myös monelle pro-tason kitaristillekin.
- Vaatimustaso; mä olen yrittänyt tuoda esille sellaista termiä kuin "riittävä". Tämä on erittäin toimiva peruste kenelle tahansa koska asiahan on aika henkilökohtainen jokaiselle. Riittävyyden peruste vaihtelee tarpeen, mieltymyksen ja rahavarojen suhteessa.