Kitarat: kitarakamat ›

melodian tekijä: Tässä linkki: http://www.rytmi.com/telecaster-loytyi-sokkonakin-608/
 
Tärkein kriteeri tässä taitaa olla, että telen tulee kuulostaa teleltä mikä onkin sinänsä tärkeä pointti. Itselläni on loistavista osista kasattu palatele humpparikokoisilla p90 mikeillä joten esim. se tuskin olisi pärjännyt testissä vaikka loistava kitara onkin kun se ei oikein telecasterilta kuulosta, näyttää vain. Tuossa testissä muuten Meksikon telecaster tuli toiseksi.
 
"Testivahvistimena käytettiin Flextonen mainiota Line6-putkivahvistinta ja nupit väännettiin tyynesti neloselle."
 
Tää nauratti silloin ja edelleen. Pelkästään tuo mainio putkivahvistin lanaa soundierot minimiin.

jhlamm: Eikös ne jotkut lontoon pojat vedelleet jotain sokkotestejä. Näin muistan ainakin joskus juutuupista katselleeni ja kyseessä taisi olla stratoja mitä testailtiin.
 
EDIT: joskus aikoinani olisin ehkä ollut sitä mieltä, että kyllähän 500e voi aivan yhtä hyvin olla aivan loistava ja kalliimpi täysi susi. Nyt kuitenkin yksikään pääasiallisista soittimista ei uutena ole alle tonnia tainnut maksaa...
 
Edelliselle sivulle laitoin luultavammin juuri kyseisen linkin. Chapman kavereineen asialla. Ja kun eivät sähköjen kanssa pelaa niin jokainen voinee vetää johtopäätöksiä kuinka tajunnanräjäyttäviä ne erot ovatkaan kun hinta monin(kymmen)kertaistuu.
 
Laitan vielä uudestaan vaikka kollektiivi aikaisemmin asian sivuuttikin: http://www.youtube.com/watch?v=QCEdT2d43jU&list=TLd_bl-dU7R3A
 
Ja huomautan että Chapmanilla itsellään se etu että on säätänyt kaikki kitarat ennen kokeilua. Täysin nollista voisi olla vielä karvan verran haastavampaa, eiköh? Onneksi se haju on niin erilainen.

hallu: No olihan se vähän kärjistetysti sanottu ja olen lukuisissa kirjoituksissani koittanut selittää tarkoitusperiäni. Minun mielestä 500 euroa ei ole varsinaisesti halpa hinta lankkukitarasta ja sillä rahalla saa hyviä ja jopa erinomaisia kitaroita myös uutena, mutta etenkin käytettynä. Sen vuoksi se ero, miksi joku kitara on kolme kertaa kalliimpi ei ole mitenkään yksiselitteinen ja monesti tuntuu hämärtyvän.
 
Meinaan, että hyvään soittimeen on monta reittiä ja sellainen voidaan tehdä monella tavalla.
 
Pitäisi aina laittaa nuo euromäärät esiin. :) Itse miellän käytetyn 500e hintaisen jo keskihintaisten puolelle ja kalliista kun puhutaan niin ajattelen sen olevan 3000e paikkeilla ja ylös päin uutena. Halpis taas on satasen pari uutena, esimerkiksi jos Les Paulia kaupitellaan uutena alle kolmen sadan niin vähän kyllä herättää epäilykset jo hinta. Muuten sulla oli kyllä hyviä huomioita siellä ja pitkälti ne varmasti paikkansa pitävätkin.
 
----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
 
Osteri: Tietyn merkin pois jättäminen lavasta myös alentaa hintaa noin 500,- . Saattaa huomata, että se toinen alemman hinnan kitara on laadultaan kuitenkin samaa tasoa. Brändi maksaa aina, tavara kuin tavara.
 
Brändi maksaa, totta kai. Toisaalta eiköhän ne tietyt merkit ole ihan aiheesta sen merkkilisän ansainneet? Kyllähän tietty logo on jossain määrin laadun tae ja siksi sen merkin imagon vaaliminen on valmistajalle tärkeää. Pienemmille valmistajille tämä on tietty vieläkin tärkeämpää kuin isommille.
 
Kato, kato ... no nyt alkaa olla oikeat otteet :) Hyvin onnistuneen "rumiksen" olemus on nimittäin sellainen, että siitä ei sitten niin vaan pysty enää päästämään irti. Ei se ole sarjassa 1500,- kitarat, mutta se on silti usein loistavasti riittävä. Siihen kasvaa oman työn kautta kiinni toisella tapaa kuin noihin kaupan vehkeisiin.
 
Onko tässä sama kuin renttuun rakastumisessa? :D Pitää katsoa joku sopiva rako tällaiselle projektille. Olisi kiva jos olisi yksi huoleton keppi valikoimissa.

Jucciz: "Testivahvistimena käytettiin Flextonen mainiota Line6-putkivahvistinta ja nupit väännettiin tyynesti neloselle."
 
Tää nauratti silloin ja edelleen. Pelkästään tuo mainio putkivahvistin lanaa soundierot minimiin.
 
Tuo muuten on hämmästyttävän totta. Vahvistin, vaikka ei olisi mallintavakaan, vaikuttaa siihen minkä verran se kitara kuuluu siinä soinnissa. Jos signaalia prosessoidaan paljon sen kitaran jälkeen, niin tietenkään kitaran soundierot eivät kuulu ja vastaavasti yksinkertainen bluesvahvistin on kuin akustinen soitin, jossa kitara on ihan kaikki kaikessa.
 
Ja jälleen saimme poimittua yhden seikan tähän muuttujien kokoelmaan eli riippuu täysin keneltä kysyy, että mikä on hyvä. Olen lukenut tällä foorumilla sellaisiakin kommentteja ettei kitaralla ole mitään väliä kunhan vahvistin on hyvä:-).
 
Joka tapauksessa piti oikein plussa sulle pamauttaa.... eikä tainnut olla ihan ensimmäinenkään.

Gabe: Onko tässä sama kuin renttuun rakastumisessa? Olisi kiva jos olisi yksi huoleton keppi valikoimissa.
 
Ei välttämättä renttu. Se voi olla "ruma ankanpoikanen" niinkin, että kitaran arvostus alkujaan ei vaan ole korkealla, mutta laitettuna on myöhemmin todella siisti. Renttuja voi heitellä nurkkiin eikä kolhut haittaa. Siistiksi laitettua taasen tulee käsiteltyä ihan samoin kuin sitä yli tonnin kitaraa. Ei huoletonta.

Eikös se mene suurin piirtein näin. Halpiskitaran hinta = 100 euroo, 200 egen hintasessa parannusta on edelliseen 20%, 400:n 5% edelliseen, 800:n parannusta edelliseen 1%, 1600:n parannus edelliseen 0,2% ja tästä kalliimmissa ei parannusta enää ole, vaan puhutaan mielikuvista.
 
Edit: Tämä siis saman valmistajan osalta.

Old Joe: Eikös se mene suurin piirtein näin.
 
1600 euron kitara olis siis 27,5% parempi kuin satasen kitara. Ei mee! Ite laittaisin tollasta:
 
Halpiskitaran hinta = 100 euroo
200 egen hintasessa parannusta on edelliseen 40%
400:n 40% edelliseen
800:n parannusta edelliseen 30%
1600:n parannus edelliseen 30%
ja tästä kalliimmissa saattaa olla parannusta, fiiliksenkin mukaan
 
1600€ kitara on 3,3 kertaa niin hyvä kuin satasen kitara.
 
Pitää olla joku tuotteiltaan monipuolinen, hinnoittelultaan järkiperusteinen firma jolla se taso oikeasti nousee loogisessa suhteessa alhaalta ylöspäin. Esim Yamaha tai Ibanez käy, ei Fender.

Old Joe: Eikös se mene suurin piirtein näin. Halpiskitaran hinta = 100 euroo, 200 egen hintasessa parannusta on edelliseen 20%, 400:n 5% edelliseen, 800:n parannusta edelliseen 1%, 1600:n parannus edelliseen 0,2% ja tästä kalliimmissa ei parannusta enää ole, vaan puhutaan mielikuvista.
 
Edit: Tämä siis saman valmistajan osalta.
 
Mitenkä tästä haiskahtaa jotenki läpi että kyseinen kommentoija ei ole koskaan soittanu/pidelly käsissään pääle 500 euron soitinta.
 
Kävin muuan Ibanezeja maahan tuovan liikkeen tiloissa ja kokkeilin samalta seisomalta 2000 euron sekä pitkälti pääle 3000 euron soitinta ja ite huomasin eron selkeästi. Eikä tuo ero tullu mielikuvasta tai hetken kiihotuksesta että sai nuin kalliita soittimia soitella vaan siittä että mitä paremmin tehdyillä soittimilla soittaa niin sitä tarkemmin huomaa jokaisen pienenki yksityiskohdan mistä maksaa.

Eihän tämä nyt ole niin vakavaa, mutta onhan tässä nyt tieteelliset arviontikriteerit (jolla olis oikeesti jotain merkitystä) aika kaukana..
 
Jollain tapaa mää lähestysin asiaa niin että jokaiselle kitaran osalle annetaan esim pisteet tiettyjen kriteerien mukaan ja tämän jälkeen voidaan sitten vertailla.
 
Kaikki ulkopuoliset tekijät (tyyliin vahvistimen vaikutus, eri kielet tms) pitäis pystyä sulkemaan pois jos halutaan aikuisten oikeesti vertailla. Hankalan tuosta tekee juuri nämä "puuasiat", itse soundin arvionti kun kerran on hankala arvioida mittaamalla. Soittotuntuma, miten sointi kehittyy pitkällä aikavälillä jne ei ole ihan helppo pisteyttää tieteellisin perustein muuta jos sitä ei tee, puhutaan mielipiteistä.
 
Hinta taas vaikuttaa osaltaan pisteisiin, sitäkin voi kattoa parilta eri kantilta mm laskemalla vaikka "pisteen hinnan".
 
Jos miettii jotain TM:n autotestiä (vai mitä vatkaimia ne nykyään testaa?), tähän tyyliin tehdyt jutut antais edes jotain pohjaa sille mikä on "parempi" kuin toinen.

Tsugu Way: Mun mielestä ei tarvi olla ees sokkotesti. pelkkä (liian) lyhyt testi toimii näin. Itse olen pahimpina kamankierrätysaikoina sortunut usein liian lyhyeen testiin. Viisi minuuttia rämpyttänyt ja todennut, että "helevetin hyvä keppi". Sitte kuukausi kotona, treeniksellä ja ehkä keikalla soittelua ja käy niin, että "eihän tää pysy vireessä, ei voi säätää, tinaosat hajoaa jne.."
 
Näin kävi mm. Squier Classic Vibelle. Kokeilin käteen ja "ei helkkari - ompa mahtavan tuntunen kitara!". Kitara mukaan ja kuukausi kotona kalsarit jalassa tyytyväistä soittoa. Sitten aletaan säätään, niin kaularauta hädintuskin toimii. Seuraavalla kerralla taas säätäessä pehmeästä metallista(?) tehdyt tallan osat hajoilee.. Siinä oli laatukitaraa.
 
Halvin Meksikon Fenderi tuntu liikkeessää yhtä hyvältä kuin Jenkki. "No määhän en jenkkiin tuhlaa tonnia kun viidelläsadalla saa yhtä hyvän meksikaanin". Kitara viiden minuutin renkutuksen jälkeen mukaan kotiin. Pari kuukautta soittelua kotona ja keikalle sillä. Parin biisin jälkeen alkaa kielet hyppiä paikoiltaan ja virittemetkään toimi s**tana.. Siinä oli laatukitaraa.
 
Sitte halvalla Epifoonilla keikalle. Kotona tuntu mahtavalta ja viiden minuutin testillä jopa paremmalta kuin Gibsoni. No keikalla ei perhana pysyny vireessä kuin max yhden biisin vaikka olin viilannu ja öljynny satulaa ja ties mitä. Kaulan(?) puut eli omaa elämää kaikkapaikan olosuhteissa.. Mahtava kitara..
 

 
Juuh, mitä tästä opin. Nykyään vähän paremmin testaan (ainakin halvat) kitarat..
 
Tässäpä tämä ero juuri tuleekin. Mm. Lp studio ja mexicon tele vaikuttivat aluksi mahtavilta työkaluilta kunnes suomen sääolot muuttavat tilanteen ja vireongelmat ym. alkavat vaikka kuinka kitaroita huolsi. Lp custom sen sijaan porskuttaa vuodesta toiseen ilman ongelmia, kielten vaihto kerran kuussa. Huollot tarpeen mukaan nauhat ym. parin vuoden välein.

Tässä pitää nyt ottaa huomioon eri kitaramerkkien ns. lähtöhinnat.
Eri valmistajilla on tuotteita eri hintaluokissa luonnollisesti.
Esim:
Gibson LP, vähän alta tonni on halpa Gibsoniksi, yli 5 k€ on hyvä custom
Ibanez ssuperstrato: pari sataa on halvin, vajaa 2000 € kalleimmat ja laadukkaimmat.
 
Totuus on, ainakin omalla kohdalla, että kun soitti parin satasen kitaralla, tuntui tonnin kitara laadukkaalta. Kun on ostanut 1,5 k€ kitaran Gibson LP:n, niin 3,5 k€ LP tuntuu nyt laadukkaalta ja oma halpikselta. Hyvän kitaran hintaraja häipyy aina ulottumattomiin eteenpäin ja ilkkuu sieltä v****maisesti .

Oottakaas vahan aikaa. Mun loppu popcornit kesken.

kekkuliheikki: Oottakaas vahan aikaa. Mun loppu popcornit kesken.
 
Juu, ei hätää. Ehdit mainiosti takaisin pienen tauon jälkeen ja saat vielä juonesta kiinni. Kitaroiden "hyvyys" ja "huonous" ovat asioina ja käsitteinäkin sellaisia, että niistä keskustelu ei tule päättymään ikinä, eikä lopullista totuutta varmaankaan löydy. Epäilen, että tämä keskustelu jatkuu ikuisesti. Newerending story.

kekkuliheikki: Oottakaas vahan aikaa. Mun loppu popcornit kesken.
 
--------

kekkuliheikki: Oottakaas vahan aikaa. Mun loppu popcornit kesken.
 
Juu, tässä kohtaa minäkin siirryn popcorn osastolle. Olen sen verran yksinkertainen ihminen, että heti kun asiat menee mittauksiin ja pisteisiin yms. detail-hifistelyyn niin multa loppuu ekana mielenkiinto niihin nippeleihin ja toiseksi kapasiteetti tuottaa ylivertaisia näkemyksiä. Se on tuo soittamisen fiilis sillai simppelisti mikä jotain ratkaisee tai ei ratkaise. Tottakai rimpulan ja huippulaadun eron voi tunnistaa nopsastikin, mutta se missä se "riittävän raja" itse kullakin menee, niin alkaakin olla jo hämärämpää.
 
Jees, popcornit....jos tää jatkuu vielä illallakin, niin taidanpa ottaa tuopinkin lisukkeeksi kun seurailee :)

Minusta alkaa taas tuntua siltä, että en keksi yhtään järjellistä syytä miksi se kallis kitara on parempi kuin edullinen. Mulla on tuossa pari viidensadan euron kitaraa ja ne ovat nyt muutaman vuoden seurannassa olleet ihan yhtä hyviä, vakaita ja luotettavia kuin nuo pari neljä kertaa kalliimpaakin kepakkoa. Soundi, mojo, fiilis, etc. seikat ovat vahvasti kontakstistaan riippuvaisia ja pitää tarkastella kokonaisuutta ja mikä se kitaran rooli siinä on ja lisäksi soittaja ja hänen asenteet, eli mitään varmaa tai edes mielekästä ei voi siitä sanoa.
 
Ainoa selkeä ero on mielenrauha. Kun kamat ovat varmasti hyviä myös hintalappunsa perusteella, niin eipähän ole sitten enää vehkeistä kiinni se homma eikä niitä tarvitse enää ajatella. Nuo viidensadan kitarat ovat ihan hyviä nyt, mutta jos ne olisi mun ainoat kitarat, niin taatusti haikailisin niitä parin tonnin kitaroita, että jos sittenkin..... ja kuolaisin kitarakaupassa mojon kuvat silmissä:-).
 
Ainoa mahdollinen johtopäätös on, että vain poikkeuksellisen suuri kitaristi voi vastustaa markkinoinnin vetovoimaa ja soittaa sillä edullisella kitarallaan tyytyväisenä ja itsevarmana, vaikka isot pojat foorumilla vakuuttelee, että ".... kato ku se resonointi, mojo ja .....". Oli kitarakamat kalliita tai edullisia, niin merkitystä on ainoastaan sillä mitä niillä tekee ja tyytyväisyys pitää löytää itsestään ja siitä mitä tekee. Sitä tyhjyyden tunnetta voi yrittää paikata sijaistoiminnalla ja ostella aina vain kalliimpia kitaroita ja käyttää kaikki soittoaika foorumilla sen perustelemiseen, miksi niin tekee. Se vain ei tule johtamaan musiikilliseen täyttymykseen, vaan sen oravanpyörän kiihtymiseen. ..... tämä tietenkin koskee vain itseäni ja omia motiivejani, en tietenkään arvaile miksi te muut kitaroita ostelette.....

hallu: Minusta alkaa taas tuntua siltä, että en keksi yhtään järjellistä syytä miksi se kallis kitara on parempi kuin edullinen. Mulla on tuossa pari viidensadan euron kitaraa ja ne ovat nyt muutaman vuoden seurannassa olleet ihan yhtä hyviä, vakaita ja luotettavia kuin nuo pari neljä kertaa kalliimpaakin kepakkoa. Soundi, mojo, fiilis, etc. seikat ovat vahvasti kontakstistaan riippuvaisia ja pitää tarkastella kokonaisuutta ja mikä se kitaran rooli siinä on ja lisäksi soittaja ja hänen asenteet, eli mitään varmaa tai edes mielekästä ei voi siitä sanoa.
 
Ainoa selkeä ero on mielenrauha. Kun kamat ovat varmasti hyviä myös hintalappunsa perusteella, niin eipähän ole sitten enää vehkeistä kiinni se homma eikä niitä tarvitse enää ajatella. Nuo viidensadan kitarat ovat ihan hyviä nyt, mutta jos ne olisi mun ainoat kitarat, niin taatusti haikailisin niitä parin tonnin kitaroita, että jos sittenkin..... ja kuolaisin kitarakaupassa mojon kuvat silmissä:-).
 
Ainoa mahdollinen johtopäätös on, että vain poikkeuksellisen suuri kitaristi voi vastustaa markkinoinnin vetovoimaa ja soittaa sillä edullisella kitarallaan tyytyväisenä ja itsevarmana, vaikka isot pojat foorumilla vakuuttelee, että ".... kato ku se resonointi, mojo ja .....". Oli kitarakamat kalliita tai edullisia, niin merkitystä on ainoastaan sillä mitä niillä tekee ja tyytyväisyys pitää löytää itsestään ja siitä mitä tekee. Sitä tyhjyyden tunnetta voi yrittää paikata sijaistoiminnalla ja ostella aina vain kalliimpia kitaroita ja käyttää kaikki soittoaika foorumilla sen perustelemiseen, miksi niin tekee. Se vain ei tule johtamaan musiikilliseen täyttymykseen, vaan sen oravanpyörän kiihtymiseen. ..... tämä tietenkin koskee vain itseäni ja omia motiivejani, en tietenkään arvaile miksi te muut kitaroita ostelette.....
 
Jos olisit oikein MIES, niin myisit nuo 500 euron kitarat pois ja nappaisit tuon mun Artistin torilta. :)

Funkånaut: Hyvä kitaristi tekee kahdensadan ritsalla temput, jotka jää harrastelijoita tekemättä kahden tonninkin skeballa.
 
Yhdellä kädellä vieläpä, koska toinen käsi on peittämässä lavan logoa.

Muovinen: Yhdellä kädellä vieläpä, koska toinen käsi on peittämässä lavan logoa.
 
Näinpä. Iha hyvin voi yhdellä kädellä yhtä skebaa soitella. https://www.youtube.com/watch?v=hV6ZTZe3MI0