| Aihe: USA Fenderin Stratocasterien laatumuutokset? | |
|---|
|
Elikkäs kysymys liittyy siihen, että onko jenkki Stratojen laadussa ollut millaisia muutoksia vuosikymmenien mittaan? Jos jollain on tietoa, niin olis mukava, jos viitsisi laittaa linkin, mistä tietonsa on saanut tms
Itse ostin joskus vuoden 84 jenkki straton, ihan perusmalli, ja jostain olen saanut sellaisen ymmärryksen, että noihin aikoihin kyseisten kitaroiden laadun suhteen oli vähän niin ja näin. Liekö faktaa vai fiktiota.. | |
imyynona: Elikkäs kysymys liittyy siihen, että onko jenkki Stratojen laadussa ollut millaisia muutoksia vuosikymmenien mittaan? Jos jollain on tietoa, niin olis mukava, jos viitsisi laittaa linkin, mistä tietonsa on saanut tms
Itse ostin joskus vuoden 84 jenkki straton, ihan perusmalli, ja jostain olen saanut sellaisen ymmärryksen, että noihin aikoihin kyseisten kitaroiden laadun suhteen oli vähän niin ja näin. Liekö faktaa vai fiktiota..
No kerro sä kun sen ajan fenkun omistat. ✡ ✡ ✡ ✡ ✡ Huonoja juttuja jo vuodesta 1981 ✡ ✡ ✡ ✡ ✡ Rokkitouhuja | |
lavaamo: No kerro sä kun sen ajan fenkun omistat.
Paha sanoa, kun ei ole vertailukohtaa: olen soittanut vain sillä omistamallani 84 fenderillä. Toki voisin sanoa, että "musta se on ollut tosi" hyvä, mutta eihän mun sanoilla ole mitään katetta, kun ei muista tiedä mitään. | |
Mene vaikka hiplailemaan musaliikkeeseen uudempia ameriikan stratoja? Kyllä viimeistelylaadun huomaa heti.
Viestin kirjoittajalla ei ole hajua kuusta eikä maasta. Suhtautukaa varoen.
Lukijaa on varoitettu |  fox
28.10.2014 11:41:06 | |
|
imyynona: ... jostain olen saanut sellaisen ymmärryksen, että noihin aikoihin kyseisten kitaroiden laadun suhteen oli vähän niin ja näin. Liekö faktaa vai fiktiota..
Varsin hyvin saattaa olla molempia.. Siis faktaa ynnä fiktiota. Sama koskee niin perin monia muitakin merkkejä. Tänä päivänä on niin äärettömän helppoa heittää jopa globaalisti nettiin tulikivenkatkuista palautetta joko aiheesta tai aiheetta, koskien sitä mahdollista pettymystä johonkin "laatuominaisuuteen". Kun meitä kitaroitten kanssa pelaavia on niin kosolti erilaista väkeä, jollekin joku tuotannon jälkeinen kuljetus"vaurio" tai muu sellainen saattaa olla viimeisen päälle närästystä aiheuttava todiste jonkin merkin "äärettömän huonosta" laaduntarkkailusta/valmistuksen huolimattomuudesta.
1984 oli Fenderille ihan yhtiönä sellaista hieman synkempää aikaa, omistussuhteet olivat muuttumassa radikaalisti, joten saattaa olla mahdollista että joku tyytymätön Frank ei ihan niin suurella työn ilolla suorittanut niitä tehtäviä, mutta - koko tuotantoon kohdistuvia ongelmiahan tuo(kaan) ei mitenkään todista.
Vielä tuolloin tuli enemmän noita kitara-remontteja tehtyä, ja voin ihan "kirkkain silmin" vakuuttaa, että noilla jenkkivalmistajilla se tehdaspalautusprosentti oli varsin alhainen.
Kaikista valmistajan laadunvalvontatoimenpiteistä huolimatta siis saattaa olla niin, että tukkumyyjälle/maahantuojalle/jälleenmyyjälle asti pääsee joku "ongelmatapaus" joka on kiistatta siinä kunnossa että palautus sinne valmistajalle on ainoa vaihtoehto. Mitenkään niitä ei saa kuosiin muuten. Syitä noihin lie tässä turha ryhtyä perkaamaan... ;) | |
fox: Varsin hyvin saattaa olla molempia.. Siis faktaa ynnä fiktiota. Sama koskee niin perin monia muitakin merkkejä. Tänä päivänä on niin äärettömän helppoa heittää jopa globaalisti nettiin tulikivenkatkuista palautetta joko aiheesta tai aiheetta, koskien sitä mahdollista pettymystä johonkin "laatuominaisuuteen". Kun meitä kitaroitten kanssa pelaavia on niin kosolti erilaista väkeä, jollekin joku tuotannon jälkeinen kuljetus"vaurio" tai muu sellainen saattaa olla viimeisen päälle närästystä aiheuttava todiste jonkin merkin "äärettömän huonosta" laaduntarkkailusta/valmistuksen huolimattomuudesta.
1984 oli Fenderille ihan yhtiönä sellaista hieman synkempää aikaa, omistussuhteet olivat muuttumassa radikaalisti, joten saattaa olla mahdollista että joku tyytymätön Frank ei ihan niin suurella työn ilolla suorittanut niitä tehtäviä, mutta - koko tuotantoon kohdistuvia ongelmiahan tuo(kaan) ei mitenkään todista.
Vielä tuolloin tuli enemmän noita kitara-remontteja tehtyä, ja voin ihan "kirkkain silmin" vakuuttaa, että noilla jenkkivalmistajilla se tehdaspalautusprosentti oli varsin alhainen.
Kaikista valmistajan laadunvalvontatoimenpiteistä huolimatta siis saattaa olla niin, että tukkumyyjälle/maahantuojalle/jälleenmyyjälle asti pääsee joku "ongelmatapaus" joka on kiistatta siinä kunnossa että palautus sinne valmistajalle on ainoa vaihtoehto. Mitenkään niitä ei saa kuosiin muuten. Syitä noihin lie tässä turha ryhtyä perkaamaan... ;)
Nyt aletaan päästä asiaan. Ja ennen kaikkea haluaisin pysyä tuossa faktaosastossa, ainakin lähtökohtaisesti. Mutu-juttuja kun on netti yms. pullollaan.
Faktalla tarkoitan mm. seuraavia (kiistattomia tosiasioita): Fenderin omistus muuttui vuonna x, Leo Fender loikkasi kelkasta vuonna y, soittimissa käytetty puu/osat on muuttunut, valmistui siirtyi toiseen tehtaaseen jne.
Pitkänlinjan soittajat / soitinkorjaajat tms. voivat sitten kertoa, onko vaikkapa edellä luettelemillani asioilla ollut vaikutusta soitinten laatuun. Esim. kyseisessä tehtaassa valmistettuissa soittimissa on ollut enemmän ongelmia, puulaatu x ei kestä yhtä hyvin kuin y, vuonna x käyttöön otetut tremolokoneistot ei ole kestäviä... | |
Ilmeisesti omistat standard stratocasterin, jotka olivat ns. Dan Smith-mallin jälkeisiä tuotoksia ennen American standardeja. niissä oli se kelvoton "free floated "-talla jonka sielunelämää ei vain voi käsittää.
Dan Smithit olivat todella hyviä kitaroita, mutta niitä valmistettiin vain 15kk ajan -82. Jos perustat 1984 vuoden E4 alkuiseen sarjanumeroon niin E4 alkuinen serial voi olla mitä vaan 1984-1989 väliltä. Kukasta voisi sanoa heti mitä on kyseessä.
Noihin aikoihin terhtiin myös Vintage reissueita jenkeissä. Ensimmäiset USA vintage reissuet maksavat maailmalla nykyään todella paljon, koska ne oli oikeasti hyviä ja todella harvinaisia. | |
Tässä lainaan itseäni vuodelta 2007:
Tuo laadun rajapyykki on ihmeellinen asia. Se on hilautunut ylös vuosi vuodelta ja yleisesti ajatellaan että yli 30 vuotta vanhat Fenderit ne on vasta hyviä. vanhetessaan laatusoittimet, joita Fenderit ovat aina olleet, paranevat. Silti Fenderin yleinen laatutaso on selvästi vaihdellut vuosien kuluessa. Tässä vähän taustaa:
Pienistä valmistusmääristä ja Leon pyrkimyksestä korkeaan laatuun johtuen Fenderin laatu oli erittäin hyvää alkuvuodet, parantuen pikkuhiljaa aina tuonne 60-luvun puoliväliin mentäessä. Paremmat koneet, prosessit ja tekijöiden taitotaso saivat aikaan sen että todelliset helmet ovat todenäköisimmin siinä 60-luvun puolivälissä tehtyjä. Vintagefriikeille vanhimmat ovat tietysti haluttuja ja pienistä tuotantomääristä johtuen tosi harvinaisia, mutta järki ja aikalaisten muistelot Fenderin vuosista kertovat että näin todellakin oli; 60-luvulla tehtiin parhaat Fenderit.
Laadun lama-aikana pidetään 60-luvun lopulla alkanutta CBS:n ajamaa (omistus siirtyi CBS:lle Tammikuussa 1965) tuotantokustannusten leikkauslinjasta johtunutta alennustilaa, joka hiipi hitaasti sisään ja jatkui paheten pahenemistaan aina 80-luvun alkuun saakka. Esimerkkejä laadun heikkenemisestä:
- otelautamateriaalin vaihtuminen brasilian ruusupuusta intialaiseen (1965)
- nitrolakasta polyuretaanilakkaan siirtyminen n. 1968 ja sen paksuuntuminen 70-luvun alussa
- halvempaan ja huonolaatuisempaan mikkien käämilankaan vaihtaminen 70-luvun alussa
- tuotantokoneiden vaihtuminen (mm. CNC-jyrsimien käyttöönotto) ja mittatarkkuudesta tinkiminen määrän kustannuksella, josta mm. seurauksena väljät kaulataskut
- kitaroissa F-logoiset virittimet jotka eivät kestä käyttöä (vanhat Klusonit pelaa aina vaan, 70-luvun toimiva Straton/Telen orggisviritin on harvinaisuus...)
- stratocatserin vibrakoneiston blokin ja tallapalojen vaihtaminen pehmeämpään valumateriaaliin
- satuloiden viimeistelemättömyys (tsekatkaas 70-luvun puolivälin halot)
Näitä riittää... Lopulta Fender tuli siihen pisteeseen v. 1982 missä todettiin että USA:ssa kustannuksen karsimisen tie on nyt lopppuun kaluttu ja strategiaa vaihdettiin. Johto vaihtui ja alettiin tekemään uudelleen vintage-malleja USAssa ja halvempia tuotantomalleja samoista soittimista Japanissa, USAlaisin mikein. Japanin tuotannon laatu oli niin hyvää, että USA:n Fenderin tuotannosta vastaavilta meni suoraan sanoen paskat housun kun huomasivat miten paljon parempaa jälkeä Japanissa tehtiin. Tämä oli lopullinen herätys.
CBS laittoi Fenderin myyntiin ja se oli myynissä pitkään eikä kukaan halunnut sitä ostaa, kunnes Bill Shultzin johdolla toimiva johto hankki riittävästi rahaa jotta sai osettua Fenderin tuotemerkin ja mallit. Tuotantolaitoksia ei ollut varaa ostaa ja ne jäivät CBS:lle. Hyvä niin. Tämä tapahtui vuonna 1985, 20 vuotta sen jälkeen kun Leo Fender oli myynyt firmansa CBS:lle. Sen jälkeen Fenderin tuotepolitiikkaan on kuulunut hinta-laatusuhteen optimointi siten että eri maiden ja materiaalien kustanustasoeroa hyödyntäen on pyritty tekemään kohtuuintaisesta aina boutique-luokkaan kuuluvia instrumentteja työn laadusta tinkimättä."
Mitä tulee nykylaatuun niin mun havaintojen mukaan USA-Fenderien laatu on ollut hyvää tai erinomaista 80-luvun puolivälistä saakka ja hinta korreloi viimeistelyn ja käytettyjen materiaalien kanssa. Erityismaininnan ansaitsee v. 1982 aloitettua American Vintage Re-Issue (AVRI) sarja joista kaikki käsiini sattuneet soittimet ovat erittäin hyviä soittimia. Ne ovat edelleen parasta ei-Custom Shop-kamaa.
vasemmassa lahkeessa-klubin elinikäinen kannatusjäsen | |
balanced1: Ilmeisesti omistat standard stratocasterin, jotka olivat ns. Dan Smith-mallin jälkeisiä tuotoksia ennen American standardeja. niissä oli se kelvoton "free floated "-talla jonka sielunelämää ei vain voi käsittää.
Dan Smithit olivat todella hyviä kitaroita, mutta niitä valmistettiin vain 15kk ajan -82. Jos perustat 1984 vuoden E4 alkuiseen sarjanumeroon niin E4 alkuinen serial voi olla mitä vaan 1984-1989 väliltä. Kukasta voisi sanoa heti mitä on kyseessä.
Noihin aikoihin terhtiin myös Vintage reissueita jenkeissä. Ensimmäiset USA vintage reissuet maksavat maailmalla nykyään todella paljon, koska ne oli oikeasti hyviä ja todella harvinaisia.
Joo, standard strato on kyseessä, sarjanumero alkaa E 407xxx, joten eikö liene lähempänä vuotta 84? Kuvailetko vähän tarkemmin tuota "free floated" -tallaa, mistä sen tunnistaa? | |
Hei!
Ostin vuosituhannen vaihteessa Oulun Kullakselta American Traditonal Stratocasterin.
2400 markkaa muistaakseni maksoin, hintalapun hinta oli neljän tonnin pinnassa.
Sittemmin olen saanut lukea soittimesta pelkkiä haukkuja, kuulemma kiinanosista Meksikossa kasattua p*skaa, ei edes kahden satkun(siis euroissa) arvoinen...
Itselläni ei ole kitarasta pahaa sanottavaa, akustinen sointi voimakas,
mielestäni siistiä työtä kaikin puolin.
Samaa ovat sanoneen muut kitaraa kokelleet.
Elektronikka tosin taitaa olla sitä kaukoidänkökköä, aika nasaali sointi tuossa on.
Mielessä on ollut mikkien päivittäminen.
Koska kyseessä ei liene arvosoitin, on mielessä käynyt kaikkea kerettiläistä, mm.
kitaran varustaminen 2:lla saippuapalalla.
Mutta liekö keppi 20 vuoden päästä harvinaista vintagea pienen valmistusmääränsä
takia, jolloin mikkikolojen suuremmaksi porailu ei olisikaan viisasta?
Juha |  PIM
29.10.2014 10:27:28 (muokattu 29.10.2014 10:29:58) | |
|
Kalju Pitkätukka:
Mutta liekö keppi 20 vuoden päästä harvinaista vintagea pienen valmistusmääränsä
takia, jolloin mikkikolojen suuremmaksi porailu ei olisikaan viisasta?
Tuosta nyt ikinä mitään vintagea tule että siitä vaan vapaalla kädellä modaamaan mieluisammaksi. Noihan oli noita käsittääkseni Euroopan markkinoille tarkoitettuja halpamalleja, joissa nimi viittaa amerikkalaisista perinteistä lähinnä kai hevoshuijaukseen. Kaveri osti kanssa tollasen uutena joskus 15 vuotta sitten ja halpaa Kiinan osaahan se on täynnänsä.
Kamaahan on sopivasti, tilaa vaan liian vähän. | |
Kalju Pitkätukka: Hei!
Ostin vuosituhannen vaihteessa Oulun Kullakselta American Traditonal Stratocasterin.
2400 markkaa muistaakseni maksoin, hintalapun hinta oli neljän tonnin pinnassa.
Sittemmin olen saanut lukea soittimesta pelkkiä haukkuja, kuulemma kiinanosista Meksikossa kasattua p*skaa, ei edes kahden satkun(siis euroissa) arvoinen...
Itselläni ei ole kitarasta pahaa sanottavaa, akustinen sointi voimakas,
mielestäni siistiä työtä kaikin puolin.
Samaa ovat sanoneen muut kitaraa kokelleet.
Elektronikka tosin taitaa olla sitä kaukoidänkökköä, aika nasaali sointi tuossa on.
Mielessä on ollut mikkien päivittäminen.
Koska kyseessä ei liene arvosoitin, on mielessä käynyt kaikkea kerettiläistä, mm.
kitaran varustaminen 2:lla saippuapalalla.
Mutta liekö keppi 20 vuoden päästä harvinaista vintagea pienen valmistusmääränsä
takia, jolloin mikkikolojen suuremmaksi porailu ei olisikaan viisasta?
Itse en tuota röytäisi piloille. En usko, että mistään näistä uusista kitaroista tulee koskaan sellaista vintagea kuin nuo alkuaikojen lankut (-50 ja -60 luvun Fenderit ja Gibsonit). Tuotantomäärät ovat vain auttamatta liian suuria jopa pienisarjaisilla kitaroilla ja taas butiikkikitarat jäänevät kuriositeeteiksi historian hämäriin, vaikka tällä hetkellä ne arvostetaan suorastaan yli. Lisäksi ne tolkuttomat vintagearvot edellyttää, että kitara soittimena säilyttää asemansa, mikä ei ole ihan itsestään selvää niin hieno ja monipuolinen soitin kuin se onkin. Voi olla että tulevaisuudessa vintagekitaraharrastajat jäävät harmaantuvaksi porukaksi, jotka saavat pitää ihan ikiomia kokoontumisajoja pappatuntureillaa, kun varsinainen mainstreami viilettää ihan muualla.
Jos olet tyytyväinen kitaraasi, niin soita sillä ja unohda sen raiskaaminen. Sitä paitsi ei kaukoidän mikrofonit ole mitään huonoja. Huonojen mikkien legenda on lähinnä netissä leviävä meemi, joka on lähtöisin ihmisiltä, jotka eivät ole kuulleet mikkien säätämisestä. Sinuna kävisin ensin kaikki säädöt läpi ja jos apu ei löydy, niin sitten etsisin ensisijaisesti vaihdokkeja sellaisista mikeistä jotka mahtuvat nykyisiin routtauksiin. Ja jos olet tyytymätön kitaraasi, niin koita määritellä mahdollisimman täsmällisesti, mihin nimenomaiseen seikkaan olet tyytymätön. Ja unohda semitä muut sanoo, koska yksin sinä itse ja ainoastaan sinä itse päätät onko se kitara hyvä vai huono, sitä ei voi päättää kukaan muu sinun puolestasi.
En osaa leikkiä, mutta minulla on ihan helvetisti leluja | |
hollstro: Tässä lainaan itseäni vuodelta 2007:
Mitä tulee nykylaatuun niin mun havaintojen mukaan USA-Fenderien laatu on ollut hyvää tai erinomaista 80-luvun puolivälistä saakka ja hinta korreloi viimeistelyn ja käytettyjen materiaalien kanssa. Erityismaininnan ansaitsee v. 1982 aloitettua American Vintage Re-Issue (AVRI) sarja joista kaikki käsiini sattuneet soittimet ovat erittäin hyviä soittimia. Ne ovat edelleen parasta ei-Custom Shop-kamaa.
En muuten ole omistanut/hipelöinyt yhtään huonoa AVRI-sarjalaistaja olen aika monta omistanut. Oikeastaan mikit on menneet vaihtoon kaikista, muuten loistopelejä. | |
Mulla on 1997 Fender California Series stratocaster. Oli jonkin aikaa myynnissäkin torilla, mutta muutinkin mieleni kun tuo on hyvä kitara. Onko kellään tarkempaa tietoa kyseisestä mallista? Netissä on aika ristiriitaista tietoa. Faktaa on se, että mallia valmistettiin 1997-98 Meksiko/USA tehtaiden yhteistyönä. Lavassa on made in U.S.A., tallapaloissa Fenderin logot ja kieliväli 56 mm. Sarjanumero AMXN alkuinen. Väitetään, että puuosat olisi viimeistelty Meksikossa ja muuten kasattu jenkeissä jenkkiosista. Tex Mex mikit tuossa kuitenkin oli alkuperäisenä. Muutama tyyppi jopa väitti, että kyseinen malli vedettiin pois markkinoilta kun se söi Amerikan straton myyntiä ja oli laadultaan samaa tasoa. Tuohon suhtaudun varauksella ja ei sitä paitsi ole käsissä ollut kyseisen aikakauden jenkkistratoa, jotta vertailua voisi tehdä. Kiinnostaa kyllä kovasti tuon mallin historia, että jos jollain on faktatietoa/mielipiteitä tuosta kitarasta niin otetaan vastaan, kiitos.
No way but the blues way | |
Kalju Pitkätukka: Hei!
Ostin vuosituhannen vaihteessa Oulun Kullakselta American Traditonal Stratocasterin.
2400 markkaa muistaakseni maksoin, hintalapun hinta oli neljän tonnin pinnassa.
Sittemmin olen saanut lukea soittimesta pelkkiä haukkuja, kuulemma kiinanosista Meksikossa kasattua p*skaa, ei edes kahden satkun(siis euroissa) arvoinen...
Itselläni ei ole kitarasta pahaa sanottavaa, akustinen sointi voimakas,
mielestäni siistiä työtä kaikin puolin.
Samaa ovat sanoneen muut kitaraa kokelleet.
Elektronikka tosin taitaa olla sitä kaukoidänkökköä, aika nasaali sointi tuossa on.
Mielessä on ollut mikkien päivittäminen.
Koska kyseessä ei liene arvosoitin, on mielessä käynyt kaikkea kerettiläistä, mm.
kitaran varustaminen 2:lla saippuapalalla.
Mutta liekö keppi 20 vuoden päästä harvinaista vintagea pienen valmistusmääränsä
takia, jolloin mikkikolojen suuremmaksi porailu ei olisikaan viisasta?
En usko, että noiden arvo nousee paljoa. Fender sai aika ryöpytystä, kun piti ihmisiä liian tyhminä tajuamaan mitä touhusivat. Pelkkä USA-teksti ei hämännytkään ostajia.. Noissa on Poppeli-runko josta en itse stratossa tykkää ja alkup nauhat oli aika kuluvaa sorttia. Kayla ja virittimet ovat ihan ok. Talla vaihtoon ja mikit+potikat niin voi saada ihan kelpo pelinkin. | |
hallu: Itse en tuota röytäisi piloille. En usko, että mistään näistä uusista kitaroista tulee koskaan sellaista vintagea kuin nuo alkuaikojen lankut (-50 ja -60 luvun Fenderit ja Gibsonit). Tuotantomäärät ovat vain auttamatta liian suuria jopa pienisarjaisilla kitaroilla ja taas butiikkikitarat jäänevät kuriositeeteiksi historian hämäriin, vaikka tällä hetkellä ne arvostetaan suorastaan yli. Lisäksi ne tolkuttomat vintagearvot edellyttää, että kitara soittimena säilyttää asemansa, mikä ei ole ihan itsestään selvää niin hieno ja monipuolinen soitin kuin se onkin. Voi olla että tulevaisuudessa vintagekitaraharrastajat jäävät harmaantuvaksi porukaksi, jotka saavat pitää ihan ikiomia kokoontumisajoja pappatuntureillaa, kun varsinainen mainstreami viilettää ihan muualla.
Jos olet tyytyväinen kitaraasi, niin soita sillä ja unohda sen raiskaaminen. Sitä paitsi ei kaukoidän mikrofonit ole mitään huonoja. Huonojen mikkien legenda on lähinnä netissä leviävä meemi, joka on lähtöisin ihmisiltä, jotka eivät ole kuulleet mikkien säätämisestä. Sinuna kävisin ensin kaikki säädöt läpi ja jos apu ei löydy, niin sitten etsisin ensisijaisesti vaihdokkeja sellaisista mikeistä jotka mahtuvat nykyisiin routtauksiin. Ja jos olet tyytymätön kitaraasi, niin koita määritellä mahdollisimman täsmällisesti, mihin nimenomaiseen seikkaan olet tyytymätön. Ja unohda semitä muut sanoo, koska yksin sinä itse ja ainoastaan sinä itse päätät onko se kitara hyvä vai huono, sitä ei voi päättää kukaan muu sinun puolestasi.
Tuossa on keraamiset mikit ja ne oikeasti ovat huonot. | |
balanced1: Tuossa on keraamiset mikit ja ne oikeasti ovat huonot.
Okei, mutta onhan keraamisia mikkejä kai tehty muuallakin kuin kaukoidässä?
En osaa leikkiä, mutta minulla on ihan helvetisti leluja | |
hallu: Okei, mutta onhan keraamisia mikkejä kai tehty muuallakin kuin kaukoidässä?
Tietysti, mutta ei jaksa läpi käydä American traditional historiaa taas kerran. Haulla ja Googlella löytyy paljon juttua. Olen kolme moista omistanut ja lukuisia nähnyt. | |
balanced1: En muuten ole omistanut/hipelöinyt yhtään huonoa AVRI-sarjalaistaja olen aika monta omistanut. Oikeastaan mikit on menneet vaihtoon kaikista, muuten loistopelejä.
Mä olen omistanut parikin huonoa AVRI-yksilöä. Kaulojen kanssa on ollut ongelmia. Vastapainoksi myös hyviä yksilöitä on ollut.
En sitten malttanut olla sanomatta. | |
melodian tekijä: Mulla on 1997 Fender California Series stratocaster. Oli jonkin aikaa myynnissäkin torilla, mutta muutinkin mieleni kun tuo on hyvä kitara. Onko kellään tarkempaa tietoa kyseisestä mallista? ... Väitetään, että puuosat olisi viimeistelty Meksikossa ja muuten kasattu jenkeissä jenkkiosista. Tex Mex mikit tuossa kuitenkin oli alkuperäisenä. .
Minulla oli aikoinaan vuosia saman sarjan telecaster ykköskeppinä. Mainio soitin oli. En siihen aikaan harrastanut kamarunkkausta, joten se oli ainoana soittimenani about neljä vuotta. Ostin sen vähänkäytettynä hintaan 4000 mk. Joo lavassa luki made in USA ja jenkkipelinä sen siis ostin. Mutta sitten alkoi kyllä hämmentämään kun netistä tutkin ja samoja huomioita tein kuten sinäkin. Eli omituinen USA+Mex-hybridi. Ei se toki tämä tieto heikentänyt sitä soittimena yhtään, mutta aika sekavaa oli siihen liittyvä tieto. Vaihdoin sen sitten musaliikkeessä aikoinaan pois ja siitä hyvitettiin silloin 600e.
Tuolla ainakin on jotain keskustelua aiheesta:
http://muusikoiden.net/keskustelu/posts.php?c=15&t=86843
Blues is allright! | | « edellinen sivu | seuraava sivu » | |
|---|
|
|
