Kitarat: kitarakamat ›

joku muu sikko: Mulla on kyllä se asenne että en ikinä osta LTD:tä, en epiphonea enkä squieria enkä meksikon kitaroita, en edes kokeile niitä vaikka ne on varmaan useinkin ihan hyviä. Ostan Espiä Gibsonia ja Fenderiä. Niin ja uutta en osta ikinä. En autoa enkä kitaraa.
 
Tuossa on kyllä se tolkku, että jos joku merkki on jonkun toisen, yleensä jonkun jenkkiläisen alamerkki niin valmistajan politiikkana voisi olettaa olevan, että alamerkkien laatu pidetään tarkoituksella alempana kuin päämerkin. Tämä ei tietenkään tarkoita, etteikö nekin voisi tarjota täyden vastineen rahoille.

PIM: Tuossa on kyllä se tolkku, että jos joku merkki on jonkun toisen, yleensä jonkun jenkkiläisen alamerkki niin valmistajan politiikkana voisi olettaa olevan, että alamerkkien laatu pidetään tarkoituksella alempana kuin päämerkin. Tämä ei tietenkään tarkoita, etteikö nekin voisi tarjota täyden vastineen rahoille.
 
En kyllä ihan usko tuota, että alamerkin laatu tai minkään merkin laatu pidettäisiin tarkoituksella huonona (tai huonompana kuin jonkun toisen), siinä ei vain ole mitään järkeä. Olen aivan varma, että jokainen valmistaja pyrkii tekemään niin hyvän kitaran kuin se annetuilla resursseilla on mahdollista. Alamerkillä voi olla että tuotantokustannuksia pyritään painamaan pienemmäksi joka voi johtaa laadun heikkenemiseen, mutta varmasti laadun heikentäminen ei ole se tavoite, vaan halvemmat tuotantokustannukset.

hallu: laadun heikentäminen ei ole se tavoite, vaan halvemmat tuotantokustannukset.
 
Paitsi Epiphonessa, johon saisi nätimmän lavan ja säästäisi vielä puutakin, kun ei tehtäisi semmoista mulkeroa vaan samanlainen kuin Gibsonillakin :)
 
Edit: vai onkos Epillä just säästetty pienet puunpalat lavan ylänurkista... taisit sittenkin olla oikeassa.

No nyt kun ollaan päästy valmistusmaista jo höpötelemään ja joku ehti avata pelin autoanalogialla mainitsemalla PRS:n mersutehtaat, niin tulipa mieleeni ottaa esille muuan seikka. Nimittäin kumma, että kitaratehtaat eivät ole vielä keksineet samaa kuin autotehtaat että ei ole enää valmistusmaata vaan on vain se automerkki. Toyota on ihan samanhintainen ja yhtä arvostettu oli se tehty turkissa tai japanissa (tai missä niitä kaikkialla tehdäänkään vissiin englannissakin) tai BMW:t ja mersut ovat ihmisten mielissä saksalaisia autoja vaikka niitäkin tehdään ties missä vissiin venäjälläkin oli yksi BMW:n tehdas ainakin jossakin välissä. Samoin vaikkapa Applen tietokoneet tai Nokian puhelimet ovat aivan yhtä arvostettuja riippumatta valmistusmaasta eikä varmaan jengi enää viitsi edes katsoa mikä siinä made innin perässä lukee.
 
Kitarat ovat jotenkin takapajuisia tässä suhteessa että se valmistusmaa edelleen näyttelee niin isoa roolia siinä myyntihinnassa. Miksi ei voisi olla vain made in Fender tai made in Gibson tms. koska Fenderin tehtaallahan se kitara tehdään riippumatta siitä missäpäin maailmaa se tehdas sijaitsee jne. Kuten autoista ja tietokoneista jo tidämme, niin sen valmistusmaan ei tarvitse merkitä mitään laadun suhteen.

hallu: En kyllä ihan usko tuota, että alamerkin laatu tai minkään merkin laatu pidettäisiin tarkoituksella huonona (tai huonompana kuin jonkun toisen), siinä ei vain ole mitään järkeä. Olen aivan varma, että jokainen valmistaja pyrkii tekemään niin hyvän kitaran kuin se annetuilla resursseilla on mahdollista. Alamerkillä voi olla että tuotantokustannuksia pyritään painamaan pienemmäksi joka voi johtaa laadun heikkenemiseen, mutta varmasti laadun heikentäminen ei ole se tavoite, vaan halvemmat tuotantokustannukset.
 
Onhan tästä esimerkkejä takavuosilta. Fender lopetti Squierin erinomainen Vista sarjan muutaman vuoden jälkeen kun japanilainen laatu alkoi lähennellä amerikan Fenderien laatua. Vähemmänhän siinä on järkeä, jos alamerkin annetaan syödä päämerkin markkinoita. Tuotannon siirtäminen vielä halvempaan maahan on hyväkeino hallita alamerkin laadun liiallista nousua ja samalla valmistuskustannuksetkin laskevat niin valmistaja käärii tuplahyödyn.

BMW:llä on Kaliningradissa tehdas, jossa tehdään kotimaan markkinoille isoja malleja. Suomessa ei menisi kaupaksi.

Hynkel: BMW:llä on Kaliningradissa tehdas, jossa tehdään kotimaan markkinoille isoja malleja. Suomessa ei menisi kaupaksi.
 
Älä ole niin varma, Toyotassa ei edes lue missään missä se on tehty jostain sarjanumerosta piti päätellä enkä edes tiedä onko niitä listoja missään julkisesti saatavana missä valmistusmaa ja sarjanumero selviää.
 
E: voit tietenkin olla oikeassa sikäli, että Bemarin ostajat voi olla hippusen vaativaisempia asiakkaita. Mutta yleisesti tuli mieleen, että tietokoneiden ja kodin elektroniikan ja aurojen suhteen ei valmistusmaasta oikein ikinä puhuta tai jos puhutaankin, niin siihen tunnetaan lähinnä akateemista mielenkiintoa eikä missään tapauksessa samaa paatoksellista intohimoa kuin kitaroissa.

Hynkel: Mielenkiintoinen ketju, paljon mukavaa lätinää.
 
Pakko tarttua tuohon Leachimiin: ymmärtääkseni kyse on vähän samanlaisesta ideasta kuin Bill Nashilla. Eli valkataan hyvät osat ja tehdään niistä erinomainen soitin. Sitä voi jokainen itsekin yrittää, muttei välttämättä ole ihan niin helppoa kuin miltä kuulostaa. Oikean balanssin löytäminen ja kitaran optimointi silloin kun mennään true kamarungu-korkinhaistelun ytimeen, on vaikeaa.
 
En ole Leachimia kokeillut, mutta useita Nasheja kylläkin, ja vaikka kyseessä on tietyllä tapaa palacaster, ne olivat _vähintään_ yhtä hyviä soittimia kuin CS Fenderit.
 
Perus periaate on juurikin tuo. Ei ollut juttua osien valinnasta. Toisaalta myynnissä olevissa on aina parhaat puut. Näissä ne tuntui myös siltä. Paria kitaraa hypistelin ja olivat kyllä pirun hyviä. Mutta vähän tosiaan söi mielenkiinto, kun ympärillä oli käsin veistettyjä.
 
Voin suositella testaamaan nämäkin kitarat. Tuo kehumani Straton hintalappu oli 1100€. Loimuvaahtera kaulalla ja Saarni bodyllä. Piti testata tuo yhtälö, kun kerkesin moisen yhtälön tilata.

Kaikki on kivoja, kunhan ovat tarpeeksi lonkeroita ja epähaluttuja.

Laulava Kylätohtori: Sehän se hienous on, että sitä silmäkarkkia ei ole pakko ottaa, jos ei halua. Saa juuri mieleisensä - silmäkarkilla tai ilman.
 
Juuri näin. :) Hittolainen että voi tuntua puoli vuotta pitkältä...
 
Näistä kolmen tonnin kepeistä ei onneksi ole käyttökokemusta. Mutta se on nyt kohtalaisen selvää, että keskihintaisista kitaroista ei tunnu löytyvän sen parempaa, mitä tuo Tokain strato on. Eikä tosin ole muut Tokaitkaan päässeen tuon oman 'ykköskepin' tasolle. Eikä pärjää/pärjänneet Fenderin japsipeli (eipä auttaneet Lollarin Blackfacetkaan) eikä avrikaan. Eli jos parempaa haluaisi, niin kyllä silloin pitäisi siirtyä noihin oikeasti kalliimpiin.
 
Eihän sitä toimivaa ratkaisua kannata pois alkaa laittamaan. Senkus soittelet vain onnellisena. :) Pelkästään hienoahan se on jos meni kerralla nappiin. Mutta jos joskus asianlaita tosissaan kiinnostaa niin voidaan kyllä yrittää järjestää jotkut soittelot niin pääset ihan ajan kanssa räpeltämään tuota minun stratoa. Itse ihastuin palavasti siihen miten herkästi se soi ja kuinka helppo sillä oli soittaa.
 
Toki Ruokankaan strato soi varmasti absoluuttisesti hienommin, eli puhtaammin, syvemmin, kolmiulotteisemmin jne. jne, mutta silti voi käydä niin, että kuitenkaan se subjektiivinen kokemus soundista ei ole niin täydellinen.
 
Se subjektiivinen kokemushan se kuitenkin on mikä vain ja ainoastaan painaa. Tästä tuli mieleen eräs punk henkinen tuttavani jonka ehdoton kaiken syrjäyttävä ykköskeppi on ihan susispaska vänkyräkaulainen vanha vinkuintiassa kasattu squier jonka se osti käytettynä. Se on aika pahasti rusikoitunut käytössä ja siinä on pahojakin ongelmia vireen pysymisessä ja soitettavuudessa. Sen omistaja on kuitenkin sitä mieltä että se on ehdotoman oleellinen hänen luomisensa kannalta juuri siksi että sen kanssa pitää koko ajan säätää ja painia eikä hän kuulemma soundaisi itseltään tai saisi samaa vimmaa päälle jos se kitara ei olisi niin vittumainen soittaa. Itse en saisi siitä yhtään mitään irti mutta täytyyhän tällaista sidettä ihailla. :D

Hynkel: BMW:llä on Kaliningradissa tehdas, jossa tehdään kotimaan markkinoille isoja malleja. Suomessa ei menisi kaupaksi.
 
Siis onko suomalaisten asenne isoja BMW:tä vastaan vai Kaliningradissa valmistettuja vastaan?

Osteri: Siis onko suomalaisten asenne isoja BMW:tä vastaan vai Kaliningradissa valmistettuja vastaan?
 
Bemarikuskeilla on asenne venäläisiä bemareita kohtaan, luulen :) Eipä ne mene kaupaksi muuallakaan.

No Baijerilaista moottori vaunua en kyllä ostais vaikka ois suomessa kasattu.. Ja sitten niihin puupökkelöihin joissa on metalli osia ja sähköjuttuja. Kyllä se on vaan todettava että jos lavassa tai lavan takana luki made in ämeriikkä niin jopa tuntui soittopeliltä eikä takkapuulta. Ja vaikka samanlainen härpätin olis tehty indokoreassa niin ei se ole sama,kun sen on varmaan liimattu kasaan jostain vanhoista kuormalavoista ja veistelty muotoon viidakkomoralla. Ei ollu japanin pelitkään oikeita nuoren vesselin mielestä. No "virheist oppii ja kokemust karttuu" kuten joku G jokus asian ilmaisi.

hallu: Älä ole niin varma, Toyotassa ei edes lue missään missä se on tehty jostain sarjanumerosta piti päätellä enkä edes tiedä onko niitä listoja missään julkisesti saatavana missä valmistusmaa ja sarjanumero selviää.
 
Toyotan hi-luxit tehdään indonesiassa....

M.net ja autovertaukset. Klassista.

vkl: Toyotan hi-luxit tehdään indonesiassa....
 
Ei kun Thaimaassa. Muistin väärin....

Kellarikitaristi: .... indokoreassa .... on varmaan liimattu kasaan jostain vanhoista kuormalavoista ja veistelty muotoon viidakkomoralla....
 
Siinä tapauksessa hyvin ovat näppäriä käsistään ja hyviä kitaroita saavat aikaiseksi. Suosittelen kokeilemaan ja tutkimaan ihan konkreettisesti. Ennakkoasenteen takia ei kannata ohittaa niitä parempia korean-indon valmisteita.
 
Hmm... tuossahan olis muuten idea uudelle ameriikan halpismallille, olisko se vaikka Gibson LM (logistic musician) kuormalavoista kasattu edullinen merkkikitara - puolet Studion hinnasta.

hallu: Alamerkillä voi olla että tuotantokustannuksia pyritään painamaan pienemmäksi joka voi johtaa laadun heikkenemiseen, mutta varmasti laadun heikentäminen ei ole se tavoite, vaan halvemmat tuotantokustannukset.
 
Alamerkkejä on vain niillä joilla jo ennestään on se premium-brändin status saavutettuna. Muilla ei ole alamerkkejä. Mielestäni alamerkin tarkoitus on nimenomaan tavoittaa se ostajakunta joka ei suoraan osta premium-merkkiä. Kun kitaratalo tarjoaa molemmalle ostajakunnalle tuotteen, niin raha sataa laarin kuitenkin yhteen taloon.
 
Parhaiten merkkinsä Suomessa ja muualla on mokannut Washburn. Samalla merkillä löytyy custom shop keppejä, keskiuokkaisia korean pelejä ja sitä kaikkein alinta kuraa mitä aikanaan voi ostaa Tarjoustaloista. Tämä on yksi kouluesimerkki siitä kuinka hyvä brändi tärvellään. Viime vuosina tosin näyttävät hieman taas viisastuneet. Nyt esillä tuntuu olevan jälleen hyvin tehtyjä kitaroita jotka kelpaavat ihan nimisoittajillekin. Sekin on vaikuttanut, kun enää ei ole edes maahantuojaa joka ohjaa niitä keppejä tarjoustaloihin ( eis seitans....että tämä episodi ottaa mua vieläkin niin päähän!)
Vanhatkin on hyviä, mutta mielikuva muodostui huonoksi ihan syyttä.
 
Ja lopuksi mnet pakollinen vertaus automaailmasta premium-merkistä alaspäin: Audi - VW - Skoda
Tässäkin muuten todettava että Skoda on ihan helkkarin hyvä auto ja paljon enemmän vastinetta rahalle kuin ostamalla VW.
terveisin volvo-miäs.

Osteri: Ja lopuksi mnet pakollinen vertaus automaailmasta premium-merkistä alaspäin: Audi - VW - Skoda. Tässäkin muuten todettava että Skoda on ihan helkkarin hyvä auto ja paljon enemmän vastinetta rahalle kuin ostamalla VW.
terveisin volvo-miäs.
 
Ja yllätys.. Kaikki kolme on ihan yks ja sama auto. :)