Demostudio ›

Ajattelin kunnostautua ja kommentoida muiden demoja, kun täällä on kommentointipuolella niin masentavan hiljaista. :) Kommentoikaa tekin takaisin meidän biisejämme (Järjen ääni), jos teillä on aikaa!
 
Tässä biisissä on kivankuuloiset soundit ja hyvä, iloinen meininki. Laulajan ääni kuulostaa ehjältä ja toimivalta tähän musiikkiin. Biisi on yksinkertainen, osastoa "ei mitään uutta auringon alla" - eikä tarvitse mitään sen ihmeellisempää ollakaan: don't fix it if it ain't broken. Pidin koko jutussa ehkä eniten kitaraintrosta, joka sekin on simppeli hyvällä tavalla.
 
Jäin miettimään kappaleen tekstiä ja sen rytmitystä. Teksti tuntuu perussujuvalta mutta samalla vähän polkee paikoillaan. Tulee mieleen kaksi asiaa, joista ensimmäinen on tällainen tekninen: onko varma, että kaikkien säkeiden kannattaa olla näin samanpituisia? Nyt tilanne on se, että tässä on koko kappaleen ajan - sekä A-, B- että C-osassa! - kahden tahdin pituisia säkeitä, jotka alkavat joko iskulta tai yhden tavun mittaisella koholla. Tästä seuraa, ettei kappaleen eri osien välille tule juuri eroa tai jännitettä. Minua kiinnostaisi kuulla tämä biisi niin, että joukossa olisi jokunen pitempi säe tai rytmiltään ihan erilainen.
 
Se toinen asia, joka tuli mieleen, liittyy samaan, mutta enemmän tekstin sisällön näkökulmasta. Eli: tämä kappale kertoo siitä, että jo aikuiseksi kasvanut mies muistelee nuoruusvuosien jänniä kesiä. Hyvä aihe, mutta voisiko tarina jotenkin mennä eteenpäin? Nyt asetelma selviää jo aika alussa, eikä se siitä biisin edetessä muutu tai kehity mihinkään. En sano, että sen olisi mikään pakko, tämä oli vain tällainen henkilökohtainen fiilis. C-osaan tullessa on jo vähän sellainen olo, että ok, sä siis makoilet raukeana ja muistelet kesiä - oliko mitään muuta? Tavallaan odottaisin jotain kliimaksia: "ja niissä kesissä, joita nyt tässä muistelen, KAIKKEIN PARASTA oli se, että (jokin herkullinen tai yllättävä juttu)"... tai "ja kun nyt tässä muistelen ja makoilen, niin JUURI SILLOIN eteeni kävelee se tyyppi nuoruudesta, joka silloin sitä ja sitä, ja kävelemme yhdessä auringonlaskuun"... tai "ja nyt, auringon näin laskiessa tajuan elämäni tarkoituksen olevan sittenkin, että."... Tai ihan mitä vain. :) Eli jokin koukku tässä olisi voinut olla minun makuuni.
 
Peruskivaa kamaa joka tapauksessa, kiitos demosta. Ja laulajalle erityisterveiset: en tiedä, mistä olet kotoisin, mutta älä koskaan luovu söpöistä itäsuomalaisista diftongeista. Miä oon Kotkasta ja tuli niin kotoisa tunne!
 
Kaisa N.
Järjen ääni