| Aihe: The Pirates | 1 |
|---|
|
Aikasta hauska cover bändin ehkä stydimmästä biisistä ;-)
https://www.youtube.com/watch?v=UgNKfj1KW28
"Tosta se taitaa lähteä.." | |
Tykkäsin. Hilarious!
Ja aiheeseen liittyen Johnny Spence keikoilla Suomessa just nyt...
"When I was stone blue, rock & roll sure helped me through" Lonesome Dave Peverett | |
Lonesome: Tykkäsin. Hilarious!
Ja aiheeseen liittyen Johnny Spence keikoilla Suomessa just nyt...
Ja lisää Suomen-keikkoja luvassa joulukuussa.
12.12.2014 Kouvola, House of Rock
13.12.2014 TBA
http://www.thepirates.co.uk/J&DO%20dates.htm
Out on the street for a living, picture's only begun. Got you under their thumb. | |
Eipä tuo Spence Doctors Orderin kanssa aivan Piratesta korvaa. Kyllä telen varressa pitäisi olla Green-vainaa. Minusta Mickillä oli jotenkin aivan erikoinen tapa revitellä.
Jännä sinänsä, että Pirates ja nyt Spence tykkää soitella suomalaisbändin kanssa.
"Tosta se taitaa lähteä.." | |
Yallup: Eipä tuo Spence Doctors Orderin kanssa aivan Piratesta korvaa. Kyllä telen varressa pitäisi olla Green-vainaa. Minusta Mickillä oli jotenkin aivan erikoinen tapa revitellä.
Jännä sinänsä, että Pirates ja nyt Spence tykkää soitella suomalaisbändin kanssa.
Itsensä Wilko Johnsonin esikuva oli Mick Green. Aivan huikea kitaristikaksikko muuten Paul McCartneyn jollain juhlakeikalla Liverpoolissa, kun komppia veivaa Mick Green ja sooloilusta vastaa David Gilmour. Mahtaakohan löytyä vialä tuubista. Rummuissa oli Ian Paice..
And it's just a waste of time.. | |
Macca & Green:
https://www.youtube.com/watch?v=A0LquVdPYqE
Onhan tuosta julkaistu DVD ja CD. | |
jukkajylli: Itsensä Wilko Johnsonin esikuva oli Mick Green. Aivan huikea kitaristikaksikko muuten Paul McCartneyn jollain juhlakeikalla Liverpoolissa, kun komppia veivaa Mick Green ja sooloilusta vastaa David Gilmour. Mahtaakohan löytyä vialä tuubista. Rummuissa oli Ian Paice..
Wilko ja Mick olivat mainio parivaljakko esim tuossa:
https://www.youtube.com/watch?v=z8lR3D29jrc
Wilko tosiaan aika lailla jumaloi Mick Greeniä ja ottaa hänet lähes aina esille haastattelussa kuin haastattelussa. Toki heillä on samantapainen soittotekniikka, vaikka Mick käytti plekua ja varsin säröistä kitaraa. Jopa humpparia telessä. En laittaisi kumpaakaan toisensa edelle, sen verran mainioita ovat kumpikin.
Itse Pirates - ilman Johnnya - oli varsin tukeva trio. Itse melkein enemmän tykkään Spencestä, varsinkin lavalla Musicmanin kanssa heiluessaan. Frank Farley taas on sellainen taustapuurtaja mätkiessään rumpuja että oksat pois.
"Tosta se taitaa lähteä.." | |
Mikähän siinä on, ettei minulle tuo Pirates ole kolahtanut koskaan? Minusta Wilkon aikainen Dr.Feelgood on melkeinpä paras bändi ikinä ja Doctors Orderiakin diggaan, mutta Pirates ei minulle toimi, vaikka levyt omistankin. Muistan kun 70 luvulla ostatin vanhemmillani Out Of Their Skullsin, kun sitä verrattiin jossain levyarvostelussa Feelgoodiin ja olin tosiaan pettynyt kuultuani levyn. Periaatteessa Piratesin musiikissa on kaikki, mistä musiikissa pidän, mutta silti ei. | |
Euphonium: Mikähän siinä on, ettei minulle tuo Pirates ole kolahtanut koskaan? Minusta Wilkon aikainen Dr.Feelgood on melkeinpä paras bändi ikinä ja Doctors Orderiakin diggaan, mutta Pirates ei minulle toimi, vaikka levyt omistankin. Muistan kun 70 luvulla ostatin vanhemmillani Out Of Their Skullsin, kun sitä verrattiin jossain levyarvostelussa Feelgoodiin ja olin tosiaan pettynyt kuultuani levyn. Periaatteessa Piratesin musiikissa on kaikki, mistä musiikissa pidän, mutta silti ei.
Joo. Tiedän fiiliksen. Joskus sitä yrittää digata jotain melkein väkisin. Mulla on ollut samanlaisia fiiliksiä noitten amerikanrytmibluusbandien kanssa. Esim. Fab. Thunderbids. Ei mitään vikaa mutta.. Pirateksen näin kahekskytluvun puolivälissa Tavastialla. Oli kyllä kova. Samoihin aikoihin kävin Tavastialla kyttäämässä WilkoJohnsonin, Dr. Feelgoodin, Omar & The Howlersin, Canned Heatin, John Mayallin, Duke Robillardin, Los Lobosin.. kyllä Pirates mulle keskimääräistä paremmin tosta ryhmästä uppos.
And it's just a waste of time.. | |
jukkajylli: Joo. Tiedän fiiliksen. Joskus sitä yrittää digata jotain melkein väkisin. Mulla on ollut samanlaisia fiiliksiä noitten amerikanrytmibluusbandien kanssa. Esim. Fab. Thunderbids. Ei mitään vikaa mutta.. Pirateksen näin kahekskytluvun puolivälissa Tavastialla. Oli kyllä kova. Samoihin aikoihin kävin Tavastialla kyttäämässä WilkoJohnsonin, Dr. Feelgoodin, Omar & The Howlersin, Canned Heatin, John Mayallin, Duke Robillardin, Los Lobosin.. kyllä Pirates mulle keskimääräistä paremmin tosta ryhmästä uppos.
Joo, uskon kyllä, että Pirates oli livenä varmaan pirun kova bändi. Itse en ole Piratesia livenä nähnyt, Feelgoodin usemman kerran kylllä, samoin Wilkon pari kertaa. | |
Euphonium: Joo, uskon kyllä, että Pirates oli livenä varmaan pirun kova bändi. Itse en ole Piratesia livenä nähnyt, Feelgoodin usemman kerran kylllä, samoin Wilkon pari kertaa.
Itsekin laitan Wilkon aikaisen Feelgoodin Pirateksen edelle, mutta tuo Out of their Skulls on tosi raju. Kun sain sen aikoinaan kaverilta lainaan, niin se upposi kerralla ja soi vielä edelleenkin. Livebändinä porukka oli tavallaan parempi.
Muistanpa vieläkin juhannuksen 83 Posiolla, jossa nämä oli "se ylläribändi briteistä". Porukat ihmetteli, mikä ihmeen Pirates? Ei sitä kovin paljon tunnettu. Kun rokki alkoi soimaan, jengi meni ihan sekaisin. "mikä tuo on?" kyselivät naama hiessä ja hiekassa, kun jorasivat täysillä. Silloin Mick ei ollut vielä lihonut ja niiden merirosvokamppeet olivat jänniä. Valoja ei tarvittu, eikä muutakaan rekvisiittaa. Yleisökin melkein pääsi koskemaan. Niin villiä menoa en muualla muista kokeneeni. Se hiekka nousi siitä kentästä, joka oli lavan edessä. Luulin ensin, että se on savukoneesta, mutta joraajien kengistä se sitten tulikin. Oma naama oli setin jälkeen ihan mustana ;-)
Sitten myöhemmin kävin pari kertaa klubikeikalla, jossa meno oli tietysti paljon rauhallisempaa, mutta fanit oli täysillä mukana. Fiilis mahtava ja hiki tuli jo kuunnellessa.
"Tosta se taitaa lähteä.." | |
Yallup: Itsekin laitan Wilkon aikaisen Feelgoodin Pirateksen edelle, mutta tuo Out of their Skulls on tosi raju. Kun sain sen aikoinaan kaverilta lainaan, niin se upposi kerralla ja soi vielä edelleenkin. Livebändinä porukka oli tavallaan parempi.
Luokkakaveri osti sekä Feelgoodin, että Piratesin levyjä ja niitä sitten kopioimaan. Niinhän siinä kävi, että nuo Wilkon jälkeiset Tohtorin levyt ei saaneet oikein aikaan Hyvääoloa, mutta Piratesin levyjä piti itselle hommata. Ehkä Pirates oli "enemmän rockia", kun Hurriganes-tyylinen meno oli alkanut siinä vaiheessa taas innostamaan progen ja fuusiojaskan kuuntelun jälkeen.
Nyt on hallussa Feelgoodin molemmat cd/dvd-boxit ja on siellä paljon hyviä hetkiä Wilkon jälkeenkin.
Piratesin BBC Sessions tupla-cd:llä on paljon sitä Out of their Skulls tyylistä rankkaa energian siirtoa vuosilta 76 - 78. Levylle ei oikein se meininki enää 80-luvun puolella tarttunut Spencen ja Farleyn poistuttua. Samoja biisejä ja covereita kierrätettiin. Mick Greeniltä ei tainnut uusia tarttuvia biisejä syntyä. Mutta livenä varmasti kova oli edelleen. Ei osunut kohdalle silloin ja nyt on myöhäistä...
"When I was stone blue, rock & roll sure helped me through" Lonesome Dave Peverett | |
Eihän Green mikään armoitettu biisitekijä ollut. Covereita ja Kiddin aikaisia klassikoita päivitettyinä säröosastolle. Siitä hyvä esimerkki on tuossa:
https://www.youtube.com/watch?v=u-Z2GHgS2R0
Ja alkuperäinen 40-luvulta:
https://www.youtube.com/watch?v=g0lmX06odhw
Toki tuosta on tehty paljon muitakin versioita Jerry Lee Lewisistä lähtien, mutta kyllä Pirateksen veto on paras. Tosiasiahan on, että rokkipuolella coverointi on aina ollut käytössä ja niiden juuret löytyvät usein tosi kaukaa puuvillapeltojen ääreltä.
Feelgood yleisesti asetetaan osastolle R&B ja sitähän se onkin - ainakin Wilkon aikainen - mutta Piratesta en sinne laittaisi, vaikka sinne sitäkin soviteltiin. Minusta se on enemmän Hard Rockia tms. Greenillähän tuo säröosasto oli sangen vahva. Se särö muuten lisääntyi hurjasti myöhemmin livekeikoilla - lähes häiritsevässä määrin.
Vaikka mainitsin tuossa Mickin omista biiseistä, olihan helmiä hänelläkin mm. Gibson Martin Fender, Dont munchen it ja omasta mielestä paras: You dont own me, jossa kitaraa käytetään oivallisella tavalla.
https://www.youtube.com/watch?v=exkR06cYCQ8
"Tosta se taitaa lähteä.." | |
Lonesome: Luokkakaveri osti sekä Feelgoodin, että Piratesin levyjä ja niitä sitten kopioimaan. Niinhän siinä kävi, että nuo Wilkon jälkeiset Tohtorin levyt ei saaneet oikein aikaan Hyvääoloa, mutta Piratesin levyjä piti itselle hommata. Ehkä Pirates oli "enemmän rockia", kun Hurriganes-tyylinen meno oli alkanut siinä vaiheessa taas innostamaan progen ja fuusiojaskan kuuntelun jälkeen.
Nyt on hallussa Feelgoodin molemmat cd/dvd-boxit ja on siellä paljon hyviä hetkiä Wilkon jälkeenkin.
Piratesin BBC Sessions tupla-cd:llä on paljon sitä Out of their Skulls tyylistä rankkaa energian siirtoa vuosilta 76 - 78. Levylle ei oikein se meininki enää 80-luvun puolella tarttunut Spencen ja Farleyn poistuttua. Samoja biisejä ja covereita kierrätettiin. Mick Greeniltä ei tainnut uusia tarttuvia biisejä syntyä. Mutta livenä varmasti kova oli edelleen. Ei osunut kohdalle silloin ja nyt on myöhäistä...
Minä en ole koskaan pitänyt minkään bändin livelevyistä. Minusta livetunnelma ei koskaan kuitenkaan tallennu levylle. Livetilanne pitää kuulla paikan päällä ja levyt studiossa. Tietysti livelevyjä tarvitaan dokumentteina, mutta mitään kuuntelunautintoa niistä en ole koskaan saanut. | |
Euphonium: Minä en ole koskaan pitänyt minkään bändin livelevyistä. Minusta livetunnelma ei koskaan kuitenkaan tallennu levylle. Livetilanne pitää kuulla paikan päällä ja levyt studiossa. Tietysti livelevyjä tarvitaan dokumentteina, mutta mitään kuuntelunautintoa niistä en ole koskaan saanut.
En ole itsekään pitänyt livelevyistä vaikkakin Hurriganesin eka levy on siltä osin hyvin toimiva. Samoin Pirateksen livet Out of Their Skull:lla menevät aika kivasti, toisin kuin vaikkapa Feelgoodin Stupidity, joka on minusta jotenkin ohut?
Livelevyjähän usein kerrotaan tehtävän, että "lavatunnelma tulisi esille". Itse kyllä uskon, että enemmän niissä myydään vanhaa uudessa paketissa, kun fanit niitä kuitenkin ostavat. Siis ihan kaupallinen jutska.
Pirates kyllä oli parhaimmillaan pienissä ympyröissä, klubeilla ja R&B-paikoissa. Lieneekö edes viihtynyt isoilla lavoilla? Mitään kummempaa rekvisiittaa, kuin se pääkallolippu ja pari valoa ei tainnut olla mukana.
"Tosta se taitaa lähteä.." | | « edellinen sivu | seuraava sivu » | 1 |
|---|
|
|
