| Aihe: Mandoliini halki | 1 |
|---|
|
Kävi semmoinen homma että treeneissä mandoliinin kieli katkesi kun se kaatui urkutelineen jalkaa vasten. Otin pelin kotiin vaihtaakseni uudet kielet. Kotiin päästyäni rämpyttelin niitä näitä ja ihmettelin että miten kuulostaa aivan kamalalta. Rupesin silmäilemään soittopeliä tarkemmin ja huomasin että tästähän on kansi halki otelaudan vierestä E-kielen puolelta ja sisältä tukirima revennyt irti.
Mitenköhän tuota kannattaisi alkaa hoitamaan kun kyseessä on vekotin jonka arvo on lähinnä sen käyttöarvo, eli mandoliini mallia "terveisiä Leningradista"? Ajattelin että oikea tapa olisi varmaan hommata luuliimaa ja korjata vika kaikkien taiteen sääntöjen mukaan, mutta toisaalta jos jollain rautakaupan liimalla tuon saisi siihen kuntoon että sillä päristelee ne muutamat mandoliinibiisit mitä meillä nyt on niin ehkä teen sitten niin.
Lieneekö ylipäätään satunnaisen askartelijapaskartelijan kykyjen rajoissa tämmöinen?
Kuvia potilaasta:
https://www.flickr.com/photos/24721798@N00/sets/72157647689068307/ |
|
Moi.
Eipä tuo mahdottoman vaativalta korjaukselta vaikuta jos lopputulokselta ei odota ihmeitä.
Täysin kotikorjaajan tehtävissä, ainakin näin TI-holistin näkövinkkelistä.
Luuliiman käyttöä en tässä pikakorjauksessa välttämättä suosittelisi, senverran monesta suunnasta joutuu yhtä aikaa puristelemaan kantta kasaan että helposti loppuu aika auttamattomasti kesken.
Tai lakka palaa kun puhaltimella tai höyryllä lämmittelee ;).
Tai sidosryhmien pinna palaa luuliiman katkuun...
Tietysti, jos kärsivällisyys ja taito riittää liimaamaan ensin kannen just eikä melkein kohdilleen, ja kannen kuivuttua saa vielä tukiriman kohdilleen, voisi tietty sitäkin yrittää.
Epäonnistuminen on kuitenkin kokemukseni mukaan todennäköinen.
Kansi "onnistuu", muttei tarpeeksi lähelle tukiriman sijaintia/muotoa, joten kansi halkeaa uudeleen.
Oikeaoppisestihan luuttu purettaisiin palasiksi korjausta varten, mutta tokkopa maksaa vaivan ellei halua opetella.
Joka tapauksessa, irroita tuo kannen palanen kokonaan ennen korjauksen aloitusta jotta saat reunuksenkin liimattua särinättömäksi.
T:Samuli |
 73nd3r
28.09.2014 19:35:22 (muokattu 28.09.2014 19:36:24) | |
|
Ihan ekaks harkinta paljonko menee aikaa ja tupakkia vs paljonko uushankittava venäläinen peli maksais.
Mutta jos on pakko korjata, niin toi kyllä _vois_ mennä helpomminkin soittokuntoiseksi asti... ehkä.
Jos kyse ei ole arvoinstrumentin entisöintikunnostuksesta, niin SigBondia* kannen rakoon + tukirima/kansi-väliin, ja puristukset sekä kansi/pohjapuolelta (= että pysyy mallissaan) että sisäpuolelta (10x15 rimasta pätkä jolla voi kiilata tukiriman kantta vasten). Kannattaa kuivaharjoitella muutaman kerran ennen liiman levityksiä.
* Sigbondilla on sopiva työskentelyaika, voi putsata vedellä ja kuivuu niin kovaksi että akustisesti ei haittaa. Kosmeettiset viat riippuu siitä miten siistin sauman ja puristuksen saa aikaan.
Edit: tässä korjaustavassa en missään tapauksessa ottais sitä kannen palasta irti, tulee vaan lisää repsottavia reunoja. |
|
Tuo edellä mainittu SigBond on hyvä tai sitten TiteBond, jota on ehkä helpompi löytää. Kuivuu kovaksi ja käytetään soitinrakennuksessa, kiristäisin tuommoisen ehkä tukevalla taakkahihnalla ympäri ja kiiloja väliin, ellei ole kehäpuristinta eli piukkaa. Kokopuukansihan tuossa näyttäisi kuitenkin olevan että jos soitin muuten on palvellut hyvin niin korjaus voipi olla ihan järkevää.
Jos ei tuommoista luonnonhartsipohjaista liimaa viitsi hommata niin Super-Epoxy tai vastaava toimii myös. |
|
Okei, ehkä jätetään luuliima pois suunnitelmista. Ei ole kokemusta moisesta ja vähän mietinkin että haisisikohan sitten kämpässä siltä kuin kärpän raatoa keittäisi? Auttaisiko siihen jos sanoisi että "mutta tämä saundaa paremmalta"...
Tuota SigBondia ei vissiin ihan tavallisesta kaupasta löydy? No eipä silti, voihan sitä tilatakin. Muistan vain lukeneeni joskus täältä että joku väitti Kiilto -puuliimaa kelvollisiseksi näihin hommiin mutta kuinkahan lie. Mutta jos SigBond/TiteBond/JamesBond tms. on oleellisesti parempaa niin eipähän tuossa tietenkään kannata alkaa nuukailemaan.
Tottahan tuokin on että kannattaa harkita uuden soittimen hankkimista. Jos rahatilanne olisi vähänkään parempi niin mieluiten hommaisinkin jonkun ihan "oikean" soittimen. Eihän tuo ole millään muotoa hyvä, mutta sillä on pärjäilty. |
|
Moi.
Coach: Okei, ehkä jätetään luuliima pois suunnitelmista. Ei ole kokemusta moisesta ja vähän mietinkin että haisisikohan sitten kämpässä siltä kuin kärpän raatoa keittäisi? Auttaisiko siihen jos sanoisi että "mutta tämä saundaa paremmalta"...
Kärppiä en ole keitellyt, mutta jos ei ihan alusta asti liimaa kotikonstein valmista, haju on siedettävä.
Asiaan perehtymättömälle saattaa silti tulla mieleen ettei kokin ajukopassa ole kaikki ihan kohdallaan.
Coach: Muistan vain lukeneeni joskus täältä että joku väitti Kiilto -puuliimaa kelvollisiseksi näihin hommiin mutta kuinkahan lie.
B3:n avustuksella 80 luvulta lähtien kaikkea -instrumentit mukaanlukien- puusta väsänneenä ja korjanneena ainakin omasta mielestä toimii riittävän hyvin.
Ei sitten tietty em. tuotteen kosteudenkestosta johtuen ole liitokset avattavissa.
Ainakaan helposti.
Viruu toki, kuten kaikki PVA:t, mutta oman kokemuksen mukaan ei merkittävästi jos ei hölmöile esim poikkikaula LP'n kanssa ja kokeile kuinka lyhyen sauman ja kuinka monesta palasta saisikaan tehdyksi ;).
Em. "moka" on virunut jonkun kymmenesosamillin verran (tuntuu lakassa) 15+ vuoden seinällä riiputtamisen ja satunnaisen soittelun aikana.
Muut noin kymmenkunta vastaavaa korjausta jotka on tullut tehtyä fiksummin eivät ole viruneet lainkaan.
Osa maailmalla, eikä moitteita ole ainakaan kuulunut.
Coach: Tottahan tuokin on että kannattaa harkita uuden soittimen hankkimista. Jos rahatilanne olisi vähänkään parempi niin mieluiten hommaisinkin jonkun ihan "oikean" soittimen. Eihän tuo ole millään muotoa hyvä, mutta sillä on pärjäilty.
Sillä hyvin vähäisellä kokemuksella jonka maniskoista omaan, täytyy sanoa että aivan tolkuttomasti saa laittaa rahaa kiinni jotta eron oikeasti huomaa.
Edellyttäen toki että soitin on säädöissään, kuten aina.
Vaikka korjaus menisi tässä tapauksessa kuinka pieleen, ei se soitinta ainakaan tämänhetkistä tilannetta huonommaksi tee.
T:Samuli |
|
Mielipiteinä:
Minä en käytä B3:sta soitinkorjauksissa (enkä D4:stakaan). Osittain tää on tottumusjuttu, jonka "perusteena" on se, että perinteisissä soitinrakennusjutuissa
on aina haettu liimoja jotka kovettuu täydellisen koviksi, ja noi B3/D4+muut samantyyppiset jää elastisiksi.
Entiä onko sillä sit loppupeleissä todellista akustista merkitystä, mutta ainakaan hiottaessa Bondit ei heti tuki paperia...
Ja jos ei jompikumpiBond toimi jossain erikoiskohteessa, valkkaan epokseistakin sellasen joka ei jää elastiseksi.
SigBondia saa ainakin osoitteista harraste.fi ja www.ilmailukauppa.fi. Pilaantuu avattuna noin vuodessa, joten ei kannata ostaa kanisteria jos ei tartte.
TiteBondilla on jo monta versiota, Original on mulle tutuin ja soitinrakennuksen perustarvike - kuukkeli löytää montakin kauppaa. |
 Kefiiri
29.09.2014 10:03:14 (muokattu 29.09.2014 10:04:11) | |
|
Saako sen SigBondin menemään joka rakoon irrottamatta tuota kannen palaa kokonaan? Itsekin olisin irrotuksen kannalla, liimaa saisi helposti joka väliin.
Itselläni on samanlainen mandoliini, sointi on ihan ok mutta otelauta saisi olla hieman leveämpi. Minkä ihmeen takia mandoliinin kaula on tehty niin kapeaksi?
En ole musiikin asiantuntija. |
|
Kapeesta kaulasta valitetaan Stratocastereissakin ;)
Vinkkejä sillon kun liimaa pitää saada outoihin rakoihin:
- Liimattava paikka kastellaan Zippolitkulla ja annetaan kuivua: liima "ui" paremmin sinne sauman sisään.
- Kannessa saumaan ujutetaan liimaa "pumppaamalla", eli annostellaan liima ja painellaan varovasti toista puoliskoa niin että sauma liikkuu hiukan. Liike taas imee liiman sauman sisäosiin.
- Tukiriman ja kannen väliin saa liimaa sopivalla lastalla, jonka voi leikata vaikka kermaviilipurkin muovikannesta, tai käyttää ohuinta rakotulkkia.
Jos sitä palikkaa lähtee irrottamaan, niin voimalla repiessä mikään ei takaa ettei se a) väänny ja b) repeile hallitsemattomista kohdista niin, että puu "venyy" muodostaan. Ja jos käyttää höyryä liiman pehmittämiseen niin sit samantien voi laittaa koko maniskan palasiksi ja tehdä täysrempan. Mun ehdotuksessa korjataan vain se mikä on rikki.
Ja korostus: hyvin suurella todennäköisyydellä kannen korjaus jää näkyväksi. Taidosta riippuu miten pahasti. Mutta: vanhan korjauksessa ei aina olekaan tarkoitus tehdä minttikuntoisen näköistä, vaan ikä ja vaiheet saa näkyä. |
Kefiiri
29.09.2014 11:25:29 (muokattu 29.09.2014 11:28:10) | |
|
73nd3r: Ja korostus: hyvin suurella todennäköisyydellä kannen korjaus jää näkyväksi. Taidosta riippuu miten pahasti. Mutta: vanhan korjauksessa ei aina olekaan tarkoitus tehdä minttikuntoisen näköistä, vaan ikä ja vaiheet saa näkyä.
Hyvä pointti, korjauksen erottuminen antaa vaan karaktääriä maniskalle... ihan turhaa vekotinta ei ollenkaan vaivauduttaisi korjaamaan.
Totta sekin, että palan irrotus ei välttämättä suju niin helposti kuin äkkiseltään ajattelisi. Vaikka saisi ujutettua liimasumaan kosteutta ja lämpöä, voivat palan reunat olla hankalan malliset.
Sinänsä nuo instrumentit lienee kasattu ihan luuliimalla, ainakin kaikissa näkemissäni venäläisissä kitaroissa on ruskeita liimavalumia sisäpuolella :)
En ole musiikin asiantuntija. |
|
No niin. Tilasin Sigbondia ilmailukaupasta pienen pullon. Eiköhän sen luulisi riittävän. Katsotaan miten tässä käy kun saan putelin käsiini.
Mitä tosiaan tulee paikkausjälkien näkymiseen niin mielestäni se onkin hyvä jos näkyy. Taisteluarpia pitää olla. |
|
Hieno homma. Liima kuivuu tunnissa niin että puristuksen voi irrottaa, samalla kannattaa vuoleskella mahdolliset yli pursuneet liimat pois - vuorokauden kuluttua se on kivikovaa. |
|
Nyt on mandoliini liimattu. Saa nähdä kestääkö, mutta toistaiseksi vaikuttaa hyvältä.
Tein niin että ruiskutin liimaa revenneen tukiriman ja kannen väliin injektioruiskulla, kuten myös kannen halkeamaan. Sitten puristin kiinni.
No eka yritys ei ihan onnistunut, virittäessä kuuluis "Raks!" ja otelaudan vieressä repsottanut kannen pala irtosi. Tukirima pysyi kuitenkin paikallaan joten en asiasta masentunut. Ajattelin pienessä päässäni että jospa laitan vain revenneeseen kohtaan liimaa ja liimaan kielten ollessa paikallaan ja jännitettynä niin se asettuu siihen kohtaan mihin kielten jännitys sitä pyrkii kampeamaan. En tiedä oliko oikein ajateltu mutta niin nyt kuitenkin tein. Tällä kertaa laitoin liimaa sillä periaatteella että "liimatessa on tärkeää että liimaa ei säästellä"... ja että "kun liimaa tursuaa joka puolelta niin sitä on todennäköisesti sielläkin minne sitä oli tarkoitus laittaa". Puristin ja pyyhin ylimääräiset tursunneet liimat pois kostealla talouspaperilla.
Näkeehän siitä että korjailtu on, mutta kuten sanottu se ei haittaa.
Lisäsin kuvia tekemisestä ja valmiista lopputuloksesta.
https://www.flickr.com/photos/24721798@N00/sets/72157647689068307/ |
|
Kun te soitatte stadionilla ni ei tost takarivi mitään korjauksia huomaa :-D
(Vakavissaan: just nappiin meni.) |
|
73nd3r: Kun te soitatte stadionilla ni ei tost takarivi mitään korjauksia huomaa :-D
(Vakavissaan: just nappiin meni.)
Joo, eiköhän se täydestä mene. Kieltämättä tulihan siitä siistimmän näköinen kuin osasin etukäteen kuvitella.
Kiitos kaikille hyvistä neuvoista! |
| « edellinen sivu | seuraava sivu » | 1 |
|---|
