Kitarat: kitarakamat ›

Pakko kai se minunkin on lisätä näkemykseni tähän ketjuun. Ruokangas Unicorn. Kyseessä on herran ensimmäinen Unicorn relic. Ostin kitaran juhlistaakseni erästä suurta tilaisuutta. Samalla sattui, että tuo olikin ihan toiselta tasolta, kuin kaikki aikaisemmat kitarani. Sanotaan siis että tuo.

Vaikea se on sanoa mikä tilanne on vaikka viiden vuoden päästä, mutta vajaat 10 vuotta hyvin palvellut Les Paul Studio ei lähde mihinkään. Luotettava peli niin nauhoituksissa kuin keikoillakin:
https://dl.dropboxusercontent.com/u … ss%20Photos/LP%20Studio%20Nikon.jpg
 
Ja eihän tosta edes saisi nyt mitään, vielä kun Gibson on tiputellut jostain syystä noiden hintoja reilusti. Uutena maksoi nykyhintoihin nähden aika hurjasti tuo.
 
E: Kitaraan on vaihdettu esteettisistä syistä potikannupit, mikkikehykset, kytkimen nuppi ja levy. Mikit on vaihtunu pariin otteeseen. Tällä hetkellä on kiinni Bluesbucker tallassa ja Phat Cat kaulassa. Ykköskitara tuo ei ole (se on PRS CU22), mutta tunnearvossa ja tatsissa löytyy.

Meikällä on yks ns. "keeper", se on sitä paitsi harvinaisuus-/omituisuusarvonsa vuoksi, myös siksi, että se on ihan helvetin hyvä kitara.
 
Kyseessä olevan kepakon merkkiä ja etenkin mallia piti etsiskellä inter netsistä pidemmän aikaa. Olen melko varma, että malli on Oakland ZX-1200, mutta ikuista varmuutta en voi saada, sillä jossain vaiheessa lapa on katkennut ja se on korjattu liitospalalla, joka peittää alkuperäisen sarjanumeron.
 
Sen verran tuosta kuitenkin tiedän, että se on valmistunut Matsumokun tehtaalla 1970-luvun loppupuolella, eli Arian ja lakijuttujen kulta-aikana ja -sijainnissa. Mukailee olemukseltaan useitakin Ibanezin Artist- ja Musician-sarjan vehkeitä, ja miksei mukailisi, samalta tehtaalta kun on. Body ilmeisesti pähkinäpuuta, mikäli käänsin oikein joltain saksankieliseltä saitilta.
 
Ominaisuudet ovat suorastaan absurdit. 24 nauhaa, neck-through, 2 x DiMarzio Super Distortion, sisäänrakennettu esivahvistin, mikkien puolitukset, out-of-phase-switch, 7-asentoinen wahin tapaan toimiva lisä-tonekytkin ja kirsikkana kakun päällä vielä XLR-lähtö, jonka toimivuutta en tosin ole koskaan testannut.
 
Kaikin puolin överi vehje, ja aivan helkkarin hyväsoittoinen. Edellinen omistaja oli vielä vaihtanut maagista mojoa tuovan poronluusatulan.
 
Se näyttää tältä, paitsi body on tummaksi petsattu: http://www.gitarrenfundgrube.de/bilder/oakland-zx1200-det.jpg
 
Jos jollakulla on asian tiimoilta lisäinfoa, otan sitä mielelläni vastaan. Tästä en kuitenkaan mistään hinnasta luovu.

Se on ehdottomasti ensimmäisen kitarani. Jackson rrhoads js32. Vaikka en soittele sitä ni ei voi luopua. Laitan lasivitriiniin kunniapaikalle!

utareet: Jos jollakulla on asian tiimoilta lisäinfoa, otan sitä mielelläni vastaan. Tästä en kuitenkaan mistään hinnasta luovu.
 
Ibanezillahan on joku aika samannäköinen jostain 70-luvulta, mutta enpä tiedä sen enempää. Hieno ja persoonallinen keppi!

Olin pitkään haaveillut oikeasta Stratosta ja viimein 1978 ostin sellaisen osamaksulla kun annoin 60-luvun Burnsin käsirahana. Joskus sitä Burnsia on vielä ikävä mutta tätä Stratoa en koskaan myy, se on ollut mukana jakamassa monia hyviä hetkiä omassa elämässä. Ja toisekseen se on erittäin hyvä kitara vaikka tuon aikakauden Fendereitä moititaankin.

Vuonna 1989 oleskelin kuukauden päivät NYC:ssä ottamassa happea alkavaa 16kk:n sivaria varten. Tuolta matkalta toin mukanani Gibson Les Paul Standard kitaran black cherry värityksellä. Kitara löytyi legendaarisesta Manny's musaliikkeestä. Slashin ikonisointi ei ollut vielä nostanut Les Paulien hintoja, joten erittäin hyvät kaupat tuli tehtyä. Kitaraa on soitettu käytännössä päivittäin siitä lähtien. Kaikki on edelleen alkuperäiskunnossa ja hyväkuntoiset alkuperäiset nauhatkin, mutta lakka alkaa olla kulunut puhki kaulan takaa. Ajattelin pitää tämän kitaran.

utareet:
Jos jollakulla on asian tiimoilta lisäinfoa, otan sitä mielelläni vastaan. Tästä en kuitenkaan mistään hinnasta luovu.
 
Käypä tuolta lukemassa - Oakland on "yleisen käsityksen" mukaan saksalaisen musiikkiliikeketjun omalla brändillään tilaamia Matsumokun "Skylark" -kitaroita. Itse asiassa Skylarkilla on täysin vastaava mallikin tiämmä.. ;)
Ehdottomasti Matsumoku-konsernin kitaroita. Siitä sitten on debattia, mikä noille oli sitten se valmistajatehdas.
Mitään muuta yhtäläisyyttä, kuin tuo rakenne, ei tuolla kuitenkaan ole Hoshinon Ibanez Artist-mallin ja Ibanez Musician -mallien valmistuspaikan kanssa. Ennemmin tuo runko ja muu rakenne, poislukien tietysti lapa, on sama kuin Matsumokun tekemän Vantage-sarjan kanssa.
 
Niin se linkki meinasi unohtua, tuolla on pitkä juttu Oaklandeista:
 
http://www.matsumoku.org/ggboard/viewtopic.php?f=20&t=8257

Muovinen: Ibanezillahan on joku aika samannäköinen jostain 70-luvulta, mutta enpä tiedä sen enempää. Hieno ja persoonallinen keppi!
 
Se mitä tarkoitat, oli 77-78 valmistettu Ibanez 2700 EQ Artist Custom (ja vain -78 valmistettu 2710 Artist Custom, joka oli tuon toisen "karvalakkimalli" ilman aktiivielektroniikkoja)
Mutta, noilla Hoshinon kitaroilla ei ole muuta yhtenevyyttä, kuin ulkonäkö osittain, ja rakenne.

Hoo, tattikset käyttäjälle fox! Enpä ollut tuollaiseen linkkiin aiemmin törmännyt.

Meikäläiselle se on ilman kakomisia ensimmäinen kitarani, jonka sain 70-luvun alkupuolella. Kyseessä on Elis Hindsbergin pajalta tullut Helena merkkinen akustinen kitara.
Valitettavasti ei ole soittokunnossa - kun saan itseäni napattua niskasta kiinni niin pyydän kyllä jotain asiantuntijaa tekemään asialle jotain.

Ruokangas VSOP teräsnauhoilla, 9 vuotta minulla ja edelleen kuin uusi. Ei ole myynnissä.
 
https://drive.google.com/file/d/0B_ … WgWYkd5LTY5TzA5Nkk/edit?usp=sharing

Raiskattu slidesoittoon viritetty vanerikansilandola. Helkkarin mojokas.

Kramer Ferrington ei lähde kiertoon.

Baja Tele pysyy varmasti!!

Isoveljeltä "peritty" Charvel Fusion Custom tulee pysymään varmasti taloudessa.
 
Ibanez JPM100 P4 on niin perkeleen hyvä keppi tuohon black metallin sahaukseen ( ja uskottava haha) , että pitää kyllä olla suht. suuret ongelmat rahan kanssa , että tulee luovuttua.

Varmasti en osaa sanoa yhdestäkään. Minulla on kolme sähkökitaraa, jotka olen kaikki hankkinut melko hiljattain. Pitkäaikaisin on Les Paul Standard Plus '08, johon olen tykästynyt niin paljon, että tänään vaihtuu strato samanlaiseen, joskin Phat Cateilla ja erivärisellä burstilla. En siltikään voi varmaksi sanoa, etteikö ainakin toinen näistä lähtisi joskus kiertoon.
 
PRS löytyy myös, se on uusi hankinta. On vaikea kuvitella siitä luopumista jo siksi, että PRS ei ole kovin kysytty Torilla. Ostajan markkinat aivan selvästi, mutta toisaalta ko. soitin on niin hyvä ja niin sopiva minulle, ettei luopuminen yksinkertaisesti tunnu järkevältä.
 
Yleisesti ottaen kitarat lähtevät minulta sitä nopeammin kiertoon, mitä nopeammin hankintapäätös on tehty. Tämä pätee lähes aina. Olen myös elänyt jotenkin sellaisessa uskossa, että strato jotenkin kuuluisi jokaisen kitaristin vakiokalustoon.
 
Olin Fender-mies kunnes pääsin kokeilemaan kunnon Les Paulia.
 
Telet ja stratot eivät ole sisäistä ripseä enää väräyttäneet. Onttokoppaiset, puoliakustiset jne., kaikki kokeiltu eikä LP:n voittanutta ole. PRS on kyllä todella lähellä, ja voi olla että Gibson ja PRS ovat ne minun kitarani jatkossa, etenkin jos PRS on juuri oikeanlainen.
 
Suurta rakkautta yhteenkään soittimeen ei ole vielä syntynyt. Ne ovat kuitenkin vain soittimia. Ekat paskat kitarat on myyty (onneksi) aikoja sitten, eikä minulla ole halua hamstrata liikaa romua nurkkiin. Kamat on tehty kiertämään!

vkl: Baja Tele pysyy varmasti!!
 
Niinhän sitä minäkin luulin.
Reilu pari vuotta pysyi ja sitten torille. Siitä tais mennä myynnistä pari päivää, niin oli jo eBaystä uus Japanin Squier tele E-sarjaa (-84) tulossa.

jniska: Kramer Ferrington ei lähde kiertoon.
 
Toi on kylla klassikko.