Kitarat: kitarakamat ›

blues guitar: Mutta saiko itse valita minkä tahhansa Fender vahvistimen, vai kuuluiko sponssisopimukseen juurikin nuo punanuppiset?
 
Tämä itseänikin kiinnostaisi.
 
Mutta kai Alppu jollain tasolla oli tyytyväinen punanuppeihin, tuskin se muuten olisi niillä suostunut soittamaan....

varakeef: Alotusviestin linkistähän tuo selviää. Oli ollut tauolla, tarvitsi kamat kiertueelle, teki diilin mainoksista ja klinikoista ja sai vahvistimet käyttöönsä.
 
No niinpä selvisikin:-) olin jo unohtanut tämän kaiken offtopikin lomassa:-D

Laulava Kylätohtori: Tämä itseänikin kiinnostaisi.
 
Mutta kai Alppu jollain tasolla oli tyytyväinen punanuppeihin, tuskin se muuten olisi niillä suostunut soittamaan....
 
No artikkelissa sanottiin seuraavaa "... uuden tulemisensa työkaluiksi Albert toivoi levy-yhtiöltä Fender Stratocasteria ja Fender Twin vahvistinta...." tulkitsen asian niin, että varmaan itse halusi tuon uutuusvahvistimen, joka se niihin aikoihin oli.

hallu: No artikkelissa sanottiin seuraavaa "... uuden tulemisensa työkaluiksi Albert toivoi levy-yhtiöltä Fender Stratocasteria ja Fender Twin vahvistinta...." tulkitsen asian niin, että varmaan itse halusi tuon uutuusvahvistimen, joka se niihin aikoihin oli.
 
Jaahas juu, en enää muistanut, että se oli kerrottu noin. Eli tämä selvä...
 
e. eikä se punanuppi Twin nyt niin huono ole. Ehkä ei pärjää BF:lle, mutta jos ei PN:sta saa hyvää soundia, niin vika taitaa olla ennemmin miehessä kuin vahvarissa.

Laulava Kylätohtori: Jaahas juu, en enää muistanut, että se oli kerrottu noin. Eli tämä selvä...
 
e. eikä se punanuppi Twin nyt niin huono ole. Ehkä ei pärjää BF:lle, mutta jos ei PN:sta saa hyvää soundia, niin vika taitaa olla ennemmin miehessä kuin vahvarissa.
 
En ole itse tuollaista punanuppista soittanut, mutta Alpun soittoa kun kuuntelee niin aika vakuuttavat soundithan tuosta löytyy. Siinä etusivulla muuten on pieni videopätkä yhdestä Albertin musafasulla pitämästä klinikasta ja siinähän se selittää miten se niitä vahvistimia käyttää ja soundaa hyvälle.
 
Yleisesti muuten aiheesta niin juutuubista kävin läpi Albertin tallenteita ja huomioni kiinnittyis siihen, että se suosi aika kuivaa soundia ja efektejä yleensäkin käytteli aika säästeliäästi. Tuolla joku aikaisemmin moitti Albertin soundia tumpuksi (mitä se ei mielestäni todellakaan ollut), niin se varmaan johtuu juuri siitä kuivuudesta. Albertin omaan soundikäsitykseen varmasti on voinut vaikuttaa myös se putkiradio, joka oli sen ensimmäinen vahvistin. Kuten jokainen tietää, niin kuiva soundihan vaatii melko tarkkaa soitto-otetta. Mutta oli se Albert vaan melkoisen kovassa iskussa siellä kaheksankytluvun lopussa.

Tuo oli aikaa ennen mitää reissue-hömpsötyksiä. Jos halusit tuolloin uuden Fender-vahvistimen, se oli punanuppinen. (Ja toki maahantuoja haluaisi promota sitä, mitä markkinoille suoltaa).

joku muu sikko: Ei mitään "mullistavaa" nykymittapuulla mitattuna. Tuohon aikaan arvostettiin enemmän intohimoa soitossa, halua ja sellaista sisältäpäin tulevaa "pakkoa" ilmaista itseään soittimen avulla. Soitossa oli kilpailuakin mutta se ei ollut sellaista matemaattista pakkosuorittamista, mikä on nykysoittajille enemmän ominaista. Tärkeintä oli "rokata". Siinä mielessä Albertissa on jotain samaa, mitä vaikkapa Hendrixissä, EVH:ssa, SRV:ssa.. Täytyy tietysti muistaa se, että Albert ei ollut vain kitaristi, vaan hänen tuotoksiinsa vaikutti vahvasti se että mies oli osa Hurriganesia ja niinpä ehkä Remun hillittömyys sai Albertista sen parhaan esiin. Siinä paletissa 3 osaa oli enemmän kuin osiensa summa, yhdessä ja erikseen. Niiinkuin parhaimmillaan rockbändissä voi asia olla.
 
Tosin, on kyllä aika noloa mainita samassa lauseessa Henkka/EVH/SRV ja Albert ja Remu. Oikeesti nyt vähän rajaa :D Järvinen oli stara korkeintaan Suomen kaltaisessa tuppukylässä ja laitetaas nyt ne Bloomfieldit ja Winterit soimaan niin muistetaan, mitä se kunnollinen fraseeraus olikaan.

Meidän toisella kitaristilla on ollu reilut 15 vuotta tollanen punanupp-Twini, joka on lähes mintti-kunnossa. Paras modaus oli ottaa pari pääteputkea pois. Soi ihan hyvin, muttei pärjää esim. "köyhän miehen Twinille", eli SF Pro Reverbille joka hänellä on nykyisenä pääkoneena. Punanuppi on raaempi ja kolhompi saundiltaan, vaikka siinä sellanen putkifenkun perussasaundi onkin.

Metka juttu sinänsä, luuttusankareita puntaroidaan yleisesti ottaen liidi-osuuksien valossa, kuitenkin se draivi mikä biiseissä, varsinkin trioissa kuuluu, koostuu kokonaisuudesta, jossa niukanaukan osuus on monesti se lyhin ja komppiosasto vie leijonanosan. Tohtori taisi tuossa jo mainitakin tuon livehomman, kyllä mäkin äijät sen perusteella rankkaan, miten ne livenä vetää. Noista kamoista, kyllä noi oikeat kovat luut vetää vaikka luudanvarrella ja jerrykannulla, hyvältä soundaa aina. Eihän sitäkään kieltää auta, etteikö hyvät kamat saisi sitä parasta irti, siitä jo muutenkin kovasta kepittäjästä, mutta loppupelissä on aivan turhaa etsiä sitä soundia, tai mikä se nyt ikinä onkaan, mistään kepistä/vaffarista/purkeista. Se on palavaa intohimoa soittamista ja rakastamaansa musaa kohtaan ja kaiken liikenevän ajan käyttämistä siihen. Aika surkuhupaisaa, kyllä omakin liikenevä aika liian usein kuluu oheistoiminnallisissa jutuissa ja tämä sitten on poissa varsinaisesta asiasta, varsinkin kun kamat on enemmän kuin kunnossa, ovat siis olleet jo varsin pitkään sitä, turhaa joutavanpäiväistä kamavänkkäämistä.....noh, on ainakin soundit kohillaan, jos ei muuta.

varakeef: Tuo oli aikaa ennen mitää reissue-hömpsötyksiä. Jos halusit tuolloin uuden Fender-vahvistimen, se oli punanuppinen. (Ja toki maahantuoja haluaisi promota sitä, mitä markkinoille suoltaa).
 
Nimenomaan.
 
Ei kovin yllättävää, että Järvinen esiintyi Fenderin mainoksessa noiden kahden The Twin:in kanssa:
 
"Ennen tarvitsin erimerkkisiä kitaroita ja vahvistimia saadakseni eri soundeja. NYT saan ne kaikki näistä!"
 
...uskokoon ken haluaa.
 
Niin, ja Fender:hän tosiaan vaihtoi noina aikoina omistajaa joten ainoat UUDET vahvistimet mitä sillä oli tarjota markkinoille olivat just ne punanuppiset tai sitten varaston jämät CBS:n aikoina Japanissa valmistetuista halppisstyrkkareista.
 
Täsmennetään vielä, että niitä The Twin:ejähän ei siis ikinä käytetty Hurriganes, Royals, Pen Lee, tms. aikoina vaan lähinnä jollain "Flashbacksliders" ajalla. Ja kun The Twin:it olivat ajankohtaisia niin herran efektiarsenaalista löytyi mm. Bossin multiefektipedaali.

hollstro: Meidän toisella kitaristilla on ollu reilut 15 vuotta tollanen punanupp-Twini, joka on lähes mintti-kunnossa. Paras modaus oli ottaa pari pääteputkea pois. Soi ihan hyvin, muttei pärjää esim. "köyhän miehen Twinille", eli SF Pro Reverbille joka hänellä on nykyisenä pääkoneena. Punanuppi on raaempi ja kolhompi saundiltaan, vaikka siinä sellanen putkifenkun perussasaundi onkin.
 
Mites elementin vaihto? auttaisiko siihen soundin kolkkouteen, jos siihen laittasi jonkun eminenssin?

hallu: Mites elementin vaihto? auttaisiko siihen soundin kolkkouteen, jos siihen laittasi jonkun eminenssin?
 
Auttaa, ja paljon auttaakin...
 
Nim. Kokemusta On...

Pertta Järvelän sooloja minäkin nöösinä ekana opettelin ja varmaan vieläkin kuuluvat soitossani, ainakin perusrokkeja vedellessä.
Jälleen kiva kirjoitus Kimmolta!

hallu: Mites elementin vaihto? auttaisiko siihen soundin kolkkouteen, jos siihen laittasi jonkun eminenssin?
 
Juu, on vaihdettu nekin.

hollstro: Juu, on vaihdettu nekin.
 
Itse tykkäsin, että Texas Heatit olivat askel oikeaan suuntaan. Makuasioita tietysti nämä. Ja toisaalta, myyntiinhän se punanuppi meni itseltäkin...

antnis: Tosin, on kyllä aika noloa mainita samassa lauseessa Henkka/EVH/SRV ja Albert ja Remu. Oikeesti nyt vähän rajaa :D Järvinen oli stara korkeintaan Suomen kaltaisessa tuppukylässä ja laitetaas nyt ne Bloomfieldit ja Winterit soimaan niin muistetaan, mitä se kunnollinen fraseeraus olikaan.
 
Oikeastaan hyvä että otit tämän puheeksi, koska piti vielä sanoa että sehän ei tietenkään ollut ihan pelkästään Albertin huonoutta että siitä ei tullut ns. maailmatähti. Muistatko minkälainen Suomi oli -70-80 luvulla? Täältä ei noussut ns. tähtiin KUKAAN. Eikä toki ole noussut vieläkään niinsanotuksi supertähdeksi. Muistan kun lehdissä arvuuteltiin että kukahan olisi se ensimmäinen artisti joka pääsee "maailmalle". Heti perään muistettiin mainita, että Ruotsillakin on sentään ABBA. Meillä ei ole mitään. Syyksi sanottiin että kun ei ne levy-yhtiöt panosta suomalaisiin ja eihän tässä maassa eikä artisteilla itsellään ole rahaa eikä suhteita. Hyvä kun englannin kieltä osattiin auttavasti mongertaa. Jossakin urheilulajeissa alettiin pikkuhiljaa pärjäilemään mutta kyllähän sitä melkoinen anteeksi-että-ollaan-olemassa -kansa oltiin ja siitä luonteenpiirteestähän ei rokkikukkoilussa ole pajon apua.

joku muu sikko: Oikeastaan hyvä että otit tämän puheeksi, koska piti vielä sanoa että sehän ei tietenkään ollut ihan pelkästään Albertin huonoutta että siitä ei tullut ns. maailmatähti. Muistatko minkälainen Suomi oli -70-80 luvulla? Täältä ei noussut ns. tähtiin KUKAAN. Eikä toki ole noussut vieläkään niinsanotuksi supertähdeksi. Muistan kun lehdissä arvuuteltiin että kukahan olisi se ensimmäinen artisti joka pääsee "maailmalle". Heti perään muistettiin mainita, että Ruotsillakin on sentään ABBA. Meillä ei ole mitään. Syyksi sanottiin että kun ei ne levy-yhtiöt panosta suomalaisiin ja eihän tässä maassa eikä artisteilla itsellään ole rahaa eikä suhteita. Hyvä kun englannin kieltä osattiin auttavasti mongertaa. Jossakin urheilulajeissa alettiin pikkuhiljaa pärjäilemään mutta kyllähän sitä melkoinen anteeksi-että-ollaan-olemassa -kansa oltiin ja siitä luonteenpiirteestähän ei rokkikukkoilussa ole pajon apua.
 
Pohjimmiltaan rock on äärimmäisen egoistista musaa.
 
Ja mitä otsikon aiheeseen tulee, niin artikkeli oli kyllä mielenkiintoinen. Kuten aloittajan kirjoitukset prukaavat olemaan.

Tähän punanuppi aiheeseen mainittakoon että tuossa Järvis opuksessa
on tarina Albert Kingin äänitys sessiosta. Studiossa oli Tweed, Black Face ja PN
Twinit joista King valitsi uusimman mallin ja luukutti täpöillä..

joku muu sikko: ei tietenkään ollut Albertin huonoutta että siitä ei tullut ns. maailmatähti....70-80 luvulla täältä ei noussut ns. tähtiin KUKAAN. Muistan kun lehdissä arvuuteltiin että kukahan olisi se ensimmäinen artisti joka pääsee "maailmalle".
 
Kyllä, näin se oli. Lehdet saivat isot lööpit aikaan kun "Hurriganes laittoi Tukholman sekaisin" ...tjsp. Siinä taisi olla suurin maailmanvalloitus jonka meidän rokkikukot silloin saivat aikaan. Ei niin että ganeseissa jotain vikaa olis ollut, se vaan oli sen maailman aikaa, että pienestä oltiin aika tyytyväisiä kuitenkin.
Olihan siellä sentään hurreja vauhdittamassa Suomen kovin rockbändi ja sen virtuoosi kitaristi. Siitä puhuivat ruotsalaisetkin, koska ei heillä omaa vastinetta ganeseille edes ollut. Noh, kaikki ihan vaan mun muistin varaisesti ja siten miltä asia Suomessa näytti. Joku voi paikata jos on parempi muisti.