Kitarat: kitarakamat ›

saa nähä josko tämä gibson explorer 76 -93 jo pysyis,ennusmerkit on hyvät olen vuosien saatossa aina jonkun soittaessa explorerilla jäänyt tuijottamaan sitä kitaraa jonkun jota täällä kutsutaan GAS:iksi kouriessa sieltä täältä (vähänks outoa fender stratocaster mieheltä).

J. Salo rr. Siinä yhdistyy herrat, joita olen ihaillut junnusta asti, Rhods ja Iommi: kiiltävän musta kitara hopeanvärisillä raudoilla (Gotohin floikka) ja helmiäisestä nyperretyt risti-inlayt. Kitara istuu käteeni kuin hansikas.
 
Toinen pitopeli on niin ikään J. Salo ja niin ikään kiiltävän musta hopeanvärisillä raudoilla. Tämän yksilön malli on sg/viper ja siinä on otelautamerkit vain reunalistassa. Sama kaulaprifiili kuin edellä mainitussa. Molemmissa J. Saloissa puhuttelee lisäksi se, että käsittääkseni toista samanlaista ei ole. J. Saloissa on hänen itsensä käämimät mikit, sg/viperissa varsin erilaiset kuin rr:ssä, mutta molemmissa mikit kruunaavat kokonaisuuden, korostaen kitaroiden muita eroja.
 
Kolmas pitopeli on sarjatuotantokamaa: mint-kuntoinen USA Jackson dinky tobacco sunburst -värillä ja aivan levottoman upealla loimukannella vuodelta 1996. Yhdistävänä tekijänä J. Saloihini on kaulaprofiili sekä eben-otelauta. Tykkään ebenin napakasta tuntumasta ja onhan se toki myös ulkonäkökysymys ja luxusta.
 
Neljäs... on palacasteri. Kaula vaahteraotelaudalla on Japanin ynkästä, eli skallopoitu. Body puolestaan on jenkki-fenkusta, olympic white (en oikein voi sietää tehdasmallisten ynkkien kusenpolttaman väristä bodyä, siis vintage white ei ole mieleeni). Mikit ovat luonnollisesti YJM.
 
Olishan noita pari muutakin pitopeliä... Gibson Classic Custom (vuoden 2007 GOW-sarjaa) sekä ESP Eclipse full thickness. Nuo kaksi ovat ulkonäöltään kuin kaksi marjaa, mihin ne yhtäläisyydet sitten skaalaa lukuunottamatta jäävätkin...;) Näissäkin on yllättäen eben-otelaudat - niin no, yhtäläisyys sekin.
 
Ynkkää lukuunottamatta kaikkia tässä mainitsemiani kitaroita yhdistää se, että kaupaprofiilit ovat hyvin lähellä toisiaan - eli olen ilmeisesti löytänyt sen, mikä sopii itselleni parhaiten.

RaskasMielinen: J. Salo ja niin ikään kiiltävän musta hopeanvärisillä raudoilla. Tämän yksilön malli on sg/viper
 
Tästä kiinnostaisi nähdä kuva, nuo Salon tuotokset on yleensä tosi upeita.

VIPMetal: Samaten Gibson LP Studio pysyy talossa, kun sain sen vaimolta 30-v lahjaksi.
 
Pahuksen Jussi, saat minut näyttämään vastavuoroisesti kehnolta aviomieheltä... itse kun laitoin vaimolta 30-v synttärilahjaksi saadun valkoisen Jimmie Vaughan signature Straton kiertoon. Hädin tuskin kaksi vuotta sitä pidin mutta ei syntynyt liiemmin tunnesidosta.
 
Lähimpänä pitopeliä on jäsen Finnstarin minulle työstämä custom strato jossa on miun maun mukkaan tehty paksu kaulaprofiili, Bare Knucklen mikit ja upea vihreä loimuvaahterakansi bodyssa (kuva profiilissa). Tunneside on jo aika vahva ja hankala tuota on kunnolla hinnoitellakaan kun sen on harrastelijanikkari minulle tehnyt omien toiveideni mukaan. Se jääköön taloon.

Niitä on kaksi:
 
Mulle saapui vaihtokauppojen kautta Huckster-merkkinen strato kotimaista käsityötä. Internet ei tiedä tästä juuri yhtään mitään, mutta se on kasattu laatuosista ja istuu käteen kuin valettu. Ennen tätä en stratoista niin innostunut, mutta tässä on sitä jotain: puut resonoivat huikean hyvin, soittaminen tuntuu kevyeltä ja soundi on heleä ja klassinen. Lisäksi helmiäisen ja kullan yhdistelmässä on juuri tarpeeksi irstautta, että siloiteltu pinta saa hieman rosoa. Kuva löytyy: https://dl.dropboxusercontent.com/u … 8261292/kuvat/soittimet/strato1.jpg
 
Toinen on vuosimallin 2007 japanilainen Jazzmaster, johon olen päivittänyt tallan (Mastery), tremolokammen (Staytrem), mikit (Lollar) ja pleksin. Tällä hetkellä tämä lojuu toimettomana, mutta Jazzmasterilla soitettu musiikki on niin lähellä sydäntä, että tästä ei henno luopua, minkä lisäksi tässä on muutamia ärsyttäviä ominaispiirteitä, jotka olen oppinut tuntemaan vuosien varrella. Minun kitarani. Tällä on soitettu kaikenlaista iskelmästä heviin, ja kaiken lisäksi myös eka keikkani. Kuva löytyy omista kuvista :)

Hagström Svede 1972 Cherry Red.

Corto: ... itse kun laitoin vaimolta 30-v synttärilahjaksi saadun valkoisen Jimmie Vaughan signature Straton kiertoon.

Ihan oikeasti teit noin? Saitko "luvan" operaatioon? ;-)
Aika herkkään varmaan tulee mielenpahoitusta moisista peliliikkeistä (ihan ymmärrettävästi).

Jeszse: Vähän veikkaan että tää on tullu jäädäkseen. http://muusikoiden.net/dyn/users/124360.jpg
 
Oon muuten soittanu tota!

sustain65: Ihan oikeasti teit noin? Saitko "luvan" operaatioon? ;-)
Aika herkkään varmaan tulee mielenpahoitusta moisista peliliikkeistä (ihan ymmärrettävästi).
 
Toki kysyin ennen myyntiä että pahastuuko hän jos myyn tai vaihdan kyseisen kitaran. Vastaus oli "se oli lahja, joten saat tehdä sille mitä haluat." No niin... me kaikki naimisissa olevat tiedämme, mitä tämä tarkoittaa todellisuudessa, mutta GAS oli sen verran kova yhteen teleen että kiusallani tulkitsin sanat sillä kertaa kirjaimellisesti. Sanomattakin lienee selvää, että rouva kitaran myynnin jälkeen tokaisi ettei osta minulle enää ikinä suoraan mitään musakamaa lahjaksi. Mitä ihmettä... sehän oli lahja?! ;)
 
Ehkä tein väärin kun pahoitin hänen mielensä, mutta GAS vie joskus kummille poluille. Pitää varmaan tehdä "jussit" ja metsästää se Jimmie takaisin kotiin...

Corto: Ehkä tein väärin kun pahoitin hänen mielensä, mutta GAS vie joskus kummille poluille. Pitää varmaan tehdä "jussit" ja metsästää se Jimmie takaisin kotiin...
 
Juuri tästä syystä olen meillä tehnyt selväksi, että ostan omat musakamani itse ja lahjaksi sitten jotain muuta. Säästyy kiusalisilta ja/tai ikäviltä tilanteilta, kun voi rauhassa hyvin mielin myydä kaiken ilman kenenkään mielipahaa....
 
e. ja onhan se käytännössä mahdotonta, että vaimo osaisi ostaa lahjaksi jotain, mistä tulisi oikea pitopeli...

Ibanez SG vuodelta 1977. Siitä en luovu. On ollut koko ikänsä suvussa. :)

todella tyylikäs customstrato jäsen cortolla.

Omat LTD:ni eli M-50 sekä M-1000. Nuo vain ovat omaan käteeni niin hyviä soittaa että en raskisi ikinä noista luopua. Kuvatkin löytyvät profiilistani.

Itsetehty telecaster. Kyseessä ensimmäinen itsetehty kitara koskaan, joten aika mahdoton siitä olisi luopua. Rahallinen arvokin sillä on niin olematon, että myynnissä tai vaihtamisessa ei olisi mitään järkeä.

eipä ole sellaista ehdotonta säästövimmaa ollut kuin tuon yamaha sg 3000s kanssa. Se ei lähtenyt kiertoon edes 10 vuoden soittamattomuuden aikana ja ei ihan halvaalla tuu irtoamaan edelleenkään :)
Toki järjellä ajateltuna, kiinan ihme tuskin tulee kierrätettyä ainakaan tarkoituksella, sen verta hyvä kepukka ja sen verta vähän siitä sais taaloja ettei mitään järkeä.

Kai se on toi 62 Fenderin strato tai ainakin on äärimmäisen epätodennäköistä, että joku tulee tarpeeksi ison setelinipun kanssa kauppoja ehdottelemaan ainakaan nykyisessä taloustilanteessa.

No pitopeliksihän on kaikki aikanaan ostettu... Nykyisellään olen soittopeleihini vallan tyytyväinen ja kamojen kierrättäminen on olennaisesti pahimmista (parhaista?) ajoista vähentynyt, mutta kyllä sitä kauppa vuoteen tai kahteen tulee tehtyä vieläkin, joten arvelisin, että noin kymmenen vuoden päästä ei välttämättä ole nykyisiä kapuloita jäljellä.

Olen itselleni vannonut ja luvannut pitäväni ensimmäisen ja ainoan omistamani Les Paulin, joka on rakennettu isäukkoni ensimmäisestä kitarasta, jonka alkuperästä ei ole tietoa. Kitarasta oli siis jäljellä vain bodi, tallamikki ja (luultavasti kys. kitaran) ala-satula.
 
Haluisin joku päivä ottaa selvää alkuperästä.. On jännä bodyn rakenne.

Lisäten aikaisempaan, lespa on raikkaan saundinen, ei liian tunkkainen kuten jotkin kaupassa testaamani lespat ovat sähköittä kuulostaneet..
 
EDIT: Löysin edit nappulan. Bodilla ikää 40v!