| Aihe: EKO sähkökitarat | |
|---|
|
Oisko kellään kokemusta kyseisen valmistajan sähkökitaroista? Itse kattelin tota ekomasteria. |  fox
17.09.2014 16:35:56 | |
|
tobbari: Oisko kellään kokemusta kyseisen valmistajan sähkökitaroista? Itse kattelin tota ekomasteria.
Eipä näistä uudemmista.. EKO tuossa muutama vuosi sitten "herätettiin henkiin", vähän samoilla konsteilla kuin ex-Älvsbyläinen Hagström. Samasta valmistusmaasta myös molempien uusiomallit.
Vanhojen, Recanatissa Italiassa tehtyjen EKOjen kanssa sen sijaan tullut muutamaankin otteeseen puljattua. | |
fox: Eipä näistä uudemmista.. EKO tuossa muutama vuosi sitten "herätettiin henkiin", vähän samoilla konsteilla kuin ex-Älvsbyläinen Hagström. Samasta valmistusmaasta myös molempien uusiomallit.
Vanhojen, Recanatissa Italiassa tehtyjen EKOjen kanssa sen sijaan tullut muutamaankin otteeseen puljattua.
Mitä mieltä niistä vanhemmista? Kiikariin osui 60-luvun ekomaster. | fox
17.09.2014 20:34:47 | |
|
tobbari: Mitä mieltä niistä vanhemmista? Kiikariin osui 60-luvun ekomaster.
Kannattaa lukea tuo juttu.. ;)
http://www.fetishguitars.com/portfolio/ekomaster-mod-400-intro/
Eipä tuosta nimenomaisesta mallista sillee ole muistikuvaa, saattaa olla hyvinkin, että jotain yksilöä oon rempannut aikoinaan..
EKOn historiahan on eurooppalaisen soitinteollisuuden olennaista osaa, OEM-valmistusta ja joint-venturehommia oli Recanatin tehtaalla aika monen muun toimijan kanssa, Hagström/Goya, VOX-kitarat ja bassot mukaanluettuna.
Tuo (oudosti nimetty!!) sivusto muuten on olennainen, jos/kun haluaa noita 60-luvun Italian ihmeitä katella, siellä on Galantit ja Crucianellit ym. brändit, jotka (ainakin osa) on historian hämäriin kadonneita. Suomessakin oli esim. Galantin kitaroita, EKOista puhumattakaan, monen tanssiorkesterin kalustossa 60-luvulla. Sittenpä niistä valitettavasti osa "modernisoitiin", en nyt tosiaan muista, oliko vanha Ekomaster vai halvempi Cadet johon tuli soittajan pyynnöstä laitettua DiMarziot, samalla rungon jyrsintöjä upgreidattiin.. 8I | |
fox: Kannattaa lukea tuo juttu.. ;)
http://www.fetishguitars.com/portfolio/ekomaster-mod-400-intro/
Eipä tuosta nimenomaisesta mallista sillee ole muistikuvaa, saattaa olla hyvinkin, että jotain yksilöä oon rempannut aikoinaan..
EKOn historiahan on eurooppalaisen soitinteollisuuden olennaista osaa, OEM-valmistusta ja joint-venturehommia oli Recanatin tehtaalla aika monen muun toimijan kanssa, Hagström/Goya, VOX-kitarat ja bassot mukaanluettuna.
Tuo (oudosti nimetty!!) sivusto muuten on olennainen, jos/kun haluaa noita 60-luvun Italian ihmeitä katella, siellä on Galantit ja Crucianellit ym. brändit, jotka (ainakin osa) on historian hämäriin kadonneita. Suomessakin oli esim. Galantin kitaroita, EKOista puhumattakaan, monen tanssiorkesterin kalustossa 60-luvulla. Sittenpä niistä valitettavasti osa "modernisoitiin", en nyt tosiaan muista, oliko vanha Ekomaster vai halvempi Cadet johon tuli soittajan pyynnöstä laitettua DiMarziot, samalla rungon jyrsintöjä upgreidattiin.. 8I
Kiitos hyvästä vastauksesta! Ennen ku lähen seilailemaan kyseistä sivustoa, osaisitko kertoa kyseisten kitaroiden hintatasosta nykyään? Ekaa kertaa metsästämässä kunnon vintagekitaraa. Paljonko kannattaisi investoida? | fox
18.09.2014 01:25:18 | |
|
tobbari: Kiitos hyvästä vastauksesta! Ennen ku lähen seilailemaan kyseistä sivustoa, osaisitko kertoa kyseisten kitaroiden hintatasosta nykyään? Ekaa kertaa metsästämässä kunnon vintagekitaraa. Paljonko kannattaisi investoida?
No, ensittäin pitäs tuo määrite "kunnon vintagekitara" hieman tarkemmin selittää - jos sellasta "oikein kovan luokan" vintagesoitinta lähtee metsästelemään, niin saattaapa olla ettei tonniviissataa ole muuta kuin kohtuullinen käsiraha..
Noitten italiaanojen hintakehitystä en ole juur ollenkaan seurannut, vaan voipa olla että niittenkin hinnat ovat nousseet. Kovia keräilijöitä noiltakin merkeiltä tiedän, ja vallankin enklantilaiset noita VOXeja ostelevat.. Äkkiseltään heittäisin EKOille haarukkaa 350-550, mutta tuo on ihan HiRa-menetelmällä. (Hihasta Ravistamalla)
Poikkeuksia tietty on, riippuen mallista/soittimen kunnosta/sen hetkisestä potentiaalisten ostajien määrästä.
Kannattaa aina muistaa, että vintagemarkkinoitten hintakehitys riippuu ennen kaikkea kysynnästä, toiseksi sitten toki siitä, miten jotain "himoittua" mallia on markkinoilla. Kaikki vanha musakamahan ei automaattisesti ole luokiteltavissa "vintagemarkkinoilla kysytyksi ja täten hinnakkaaksi" vaikka myyjäpuolella olisikin tästä kovinkin huimat hintaodotukset...osa vanhasta musakamasta on vaan "vanhaa musakamaa" jonka joku totta kai voi ostaa, vaan eipä kovaa hintakilpaa noista tule.
Perusvarmana "vintagekitarana" tietenkin toimii nuo jenkkimerkit, vaan vallankin vanhemmasta päästä saa varautua useemman kiloeuron hintoihin, jollei sitten aio siirtyä oikein "raskassarjalaisiin" ja isojen poikien vintageleikkeihin, jolloin puhutaan jo kymppitonneista (ellei sadoista tuhansista). Ehdottomasti se kaikkein hinnakkain skenaario on sitten soitin, joka jo muutenkin on hinnakas, mutta jolla sitten on se niin sanotty celebrity factor, ne useimmiten on toki ihan "tavallisen ostajan" tavoittamattomissa. James Marshall Hendrixin omistama Gibson Flying V on lähinnä Hard Rock Cafe-kamaa...
Jos kaihoilet jotain 1200-1500 hintahaarukan todella soitettavaa peliä, ja vaatimus ei ehdottomasti ole 60-70 -lukulaisissa, kannattaa katsastaa japsi-vintaget, vallankin mallisarjojen yläpään soittimet. Olkoonkin, että niiden hintakehitys on ollut arvaamattoman ripeetä viime aikoina. Yksinkertaisesti tuo johtuu siitä, että eipä markkinoille enää tule esim. vuosimallin -60 Gibson Les Pauleja, kas kun niiden valmistusmäärä aikoinaankin oli pienenpuoleinen, ja ne, joilla niitä on, eivät kovin usein ole myymässä. Niinpä se "kysyntä" on siirtynyt noihin itämaan-soittimiin. Ja koskapa niitten valmistusmäärätkään eivät mitään huikean suuria olleet, kysynnän ja tarjonnan laki kampeaa hintatasoa ylöspäin jopa ns. "hitailla markkinoilla", jollainen vaihe tässä on jo muutaman vuoden ollut.
Jos taas aikoo hankkia vaan huokean ja vanhan soittimen, pitää olla sen verran pelihenkinen, että lähtee tosiaan katsastelemaan vähä tuntemattomampia merkkejä, joilla ei sitä kysyntää liiemmin ole ilmeisesti. Vaikka nyt sitten nuo italian-ihmeet, tai japsipuolelta jotkut "kovien brändien" sisarmerkit - niissä voi olla ns. helmiä, vaan voipa sitten olla sellasia pelejä joista ei oo kovin paljon foorumeilla kertomista. =)
Väärennöksiä kannattaa aina välttää! Nimittäin, niitäkin on - jos joku Ibanezin Artist vaikka kieppuu hintaluokassa 1200-1800 niin jopa kannattaa siitä väärennöskin tehdä, noita on nähty. Kiina-peikoilla oli tässä taannoin pystyssä esim. sivusto, jossa oli originaalista kuvat (osa kaapattu oikeitten ilmoituksista) mutta erehtyneille postitettiin sitten jotain aivan muuta.
Hinnan ylöspäin vedätystäkin noissa myynti-ilmoituksissa tuppaa oudoillakin argumenteilla olemaan. Vallankin tuolla japsikitarapuolella varmasti tuttu ilmiö on "lawsuit-kitara" eli Gibsonin, Fenderin tai Rickenbackerin kopio. No, "lawsuit-aika" päättyi jo 1977 eli myöhäsemmät kopiot (niitäkin on!!) eivät ole mitään oikeita lawsuitteja.
Toinen esimerkki, käytän tässä taas Ibanezia, on se, että myynnissä on esim. ilman lapalogoa oleva kitara. Myyjä sanoo "Tää on Ibanez, samasta tehtaasta!" Asia voi tehtaan osalta olla totta (tosin ei ole ollenkaan olemassa sellaista kuin "Ibanez-tehdas", japanilainen soitinrakennus on ihan oma lukunsa) mutta nyrkkisääntö maailmalla on "Jos ei siinä lue Ibanez, se ei sellainen myöskään ole!"
Olishan näistä juttua vaikka miten, ja tässä päivystyksen lomassa on taas aikaa, mutta aika pahasti ollaan otsikostakin sivussa - toivottavasti edes tuli noihin sun kysymyksiin jonkinmoista vastausta tässä... | |
fox: No, ensittäin pitäs tuo määrite "kunnon vintagekitara" hieman tarkemmin selittää - jos sellasta "oikein kovan luokan" vintagesoitinta lähtee metsästelemään, niin saattaapa olla ettei tonniviissataa ole muuta kuin kohtuullinen käsiraha..
Noitten italiaanojen hintakehitystä en ole juur ollenkaan seurannut, vaan voipa olla että niittenkin hinnat ovat nousseet. Kovia keräilijöitä noiltakin merkeiltä tiedän, ja vallankin enklantilaiset noita VOXeja ostelevat.. Äkkiseltään heittäisin EKOille haarukkaa 350-550, mutta tuo on ihan HiRa-menetelmällä. (Hihasta Ravistamalla)
Poikkeuksia tietty on, riippuen mallista/soittimen kunnosta/sen hetkisestä potentiaalisten ostajien määrästä.
Kannattaa aina muistaa, että vintagemarkkinoitten hintakehitys riippuu ennen kaikkea kysynnästä, toiseksi sitten toki siitä, miten jotain "himoittua" mallia on markkinoilla. Kaikki vanha musakamahan ei automaattisesti ole luokiteltavissa "vintagemarkkinoilla kysytyksi ja täten hinnakkaaksi" vaikka myyjäpuolella olisikin tästä kovinkin huimat hintaodotukset...osa vanhasta musakamasta on vaan "vanhaa musakamaa" jonka joku totta kai voi ostaa, vaan eipä kovaa hintakilpaa noista tule.
Perusvarmana "vintagekitarana" tietenkin toimii nuo jenkkimerkit, vaan vallankin vanhemmasta päästä saa varautua useemman kiloeuron hintoihin, jollei sitten aio siirtyä oikein "raskassarjalaisiin" ja isojen poikien vintageleikkeihin, jolloin puhutaan jo kymppitonneista (ellei sadoista tuhansista). Ehdottomasti se kaikkein hinnakkain skenaario on sitten soitin, joka jo muutenkin on hinnakas, mutta jolla sitten on se niin sanotty celebrity factor, ne useimmiten on toki ihan "tavallisen ostajan" tavoittamattomissa. James Marshall Hendrixin omistama Gibson Flying V on lähinnä Hard Rock Cafe-kamaa...
Jos kaihoilet jotain 1200-1500 hintahaarukan todella soitettavaa peliä, ja vaatimus ei ehdottomasti ole 60-70 -lukulaisissa, kannattaa katsastaa japsi-vintaget, vallankin mallisarjojen yläpään soittimet. Olkoonkin, että niiden hintakehitys on ollut arvaamattoman ripeetä viime aikoina. Yksinkertaisesti tuo johtuu siitä, että eipä markkinoille enää tule esim. vuosimallin -60 Gibson Les Pauleja, kas kun niiden valmistusmäärä aikoinaankin oli pienenpuoleinen, ja ne, joilla niitä on, eivät kovin usein ole myymässä. Niinpä se "kysyntä" on siirtynyt noihin itämaan-soittimiin. Ja koskapa niitten valmistusmäärätkään eivät mitään huikean suuria olleet, kysynnän ja tarjonnan laki kampeaa hintatasoa ylöspäin jopa ns. "hitailla markkinoilla", jollainen vaihe tässä on jo muutaman vuoden ollut.
Jos taas aikoo hankkia vaan huokean ja vanhan soittimen, pitää olla sen verran pelihenkinen, että lähtee tosiaan katsastelemaan vähä tuntemattomampia merkkejä, joilla ei sitä kysyntää liiemmin ole ilmeisesti. Vaikka nyt sitten nuo italian-ihmeet, tai japsipuolelta jotkut "kovien brändien" sisarmerkit - niissä voi olla ns. helmiä, vaan voipa sitten olla sellasia pelejä joista ei oo kovin paljon foorumeilla kertomista. =)
Väärennöksiä kannattaa aina välttää! Nimittäin, niitäkin on - jos joku Ibanezin Artist vaikka kieppuu hintaluokassa 1200-1800 niin jopa kannattaa siitä väärennöskin tehdä, noita on nähty. Kiina-peikoilla oli tässä taannoin pystyssä esim. sivusto, jossa oli originaalista kuvat (osa kaapattu oikeitten ilmoituksista) mutta erehtyneille postitettiin sitten jotain aivan muuta.
Hinnan ylöspäin vedätystäkin noissa myynti-ilmoituksissa tuppaa oudoillakin argumenteilla olemaan. Vallankin tuolla japsikitarapuolella varmasti tuttu ilmiö on "lawsuit-kitara" eli Gibsonin, Fenderin tai Rickenbackerin kopio. No, "lawsuit-aika" päättyi jo 1977 eli myöhäsemmät kopiot (niitäkin on!!) eivät ole mitään oikeita lawsuitteja.
Toinen esimerkki, käytän tässä taas Ibanezia, on se, että myynnissä on esim. ilman lapalogoa oleva kitara. Myyjä sanoo "Tää on Ibanez, samasta tehtaasta!" Asia voi tehtaan osalta olla totta (tosin ei ole ollenkaan olemassa sellaista kuin "Ibanez-tehdas", japanilainen soitinrakennus on ihan oma lukunsa) mutta nyrkkisääntö maailmalla on "Jos ei siinä lue Ibanez, se ei sellainen myöskään ole!"
Olishan näistä juttua vaikka miten, ja tässä päivystyksen lomassa on taas aikaa, mutta aika pahasti ollaan otsikostakin sivussa - toivottavasti edes tuli noihin sun kysymyksiin jonkinmoista vastausta tässä...
Heh, sitä on ihan uupelo vielä näissä hommissa. Näitä vanhempia kitaroita lähin kattelemaan lähinnä siksi että nykypäivänä kitarat on yksinkertaisesti omasta mielestä hyvin rumia. Silmä lepää noissa kolmen mikin kitaroissa. Saisivat käyttää enemmän mielikuvitusta vielä nykyäänkin. Pitää jatkaa etsimistä. Kiitti hyvistä vinkeistä. | |
http://www.italiaguitars.com/new/main.html
Jos on enempi ulkonäkökysymys, niin täällä jänskän näköisiä uusia euroretroilukitaroita. Ainakaan rimini ei ollut laadultaan yhtään hassumpi.
Pitihän tätäkin kokeilla... | |
tobbari: Oisko kellään kokemusta kyseisen valmistajan sähkökitaroista? Itse kattelin tota ekomasteria.
Minulla on -69 cobra ja -71 manta. Hienoja kitaroita. Cobra on ollut muutamalla keikallakin ainoana kitarana mukana. Ekot ovat melko ohuita ja keveitä soittimia, joten niillä on mukava soittaa. Saundi on kunnon twangiä kaipaavalle mieleen. Hinnat lienee vanhoilla ekoilla mallista ja kunnosta riippuen 200 - 1000 e
Seppä Ilmarinen |  PIM
18.09.2014 11:58:09 | |
|
Jos etsit "vähän" erikoisempaa kitaraa niin mulla olisi siihen varsinainen täsmälääke tarjolla. Nimittäin Vaccaro V2 Generator X jostain 90-luvun loppupuolelta.
https://scontent-a-ams.xx.fbcdn.net … 08ef7d7108f0f2ab78c9ddd&oe=54958A5D
Kamaahan on sopivasti, tilaa vaan liian vähän. | |
Mulle taisi sattua nuoruusiän kokeiluissa niitä Ekon halvimpia malleja kun muistikuvat ei ole kovin kiittäviä...
Mutta tuolta japsiosastolta Teiscoa, Kawaita, Hondoa kannattais ehkä katella - tai noita Hagströmin vähemmän tunnettuja malleja.
Ja jos sen hankinnan ei o pakko olla vanha, niin Eastwood ja Burns ainakin tekee retro-omituisia kitaroita. | fox
18.09.2014 17:21:47 | |
|
73nd3r: Mulle taisi sattua nuoruusiän kokeiluissa niitä Ekon halvimpia malleja kun muistikuvat ei ole kovin kiittäviä...
Mutta tuolta japsiosastolta Teiscoa, Kawaita, Hondoa kannattais ehkä katella - tai noita Hagströmin vähemmän tunnettuja malleja.
Ja jos sen hankinnan ei o pakko olla vanha, niin Eastwood ja Burns ainakin tekee retro-omituisia kitaroita.
No, mikä ettei sitten "oikeeta" vanhempaa Burnsia, Shergoldia, Welsonia tai VOXia.. Jos ei mitään VOXin Teardroppia tai Organ Guitaria katsele, voi saada ihan ystävällisiin hintoihinkin..
Sen verta "paikkausta", että Hondot on kyllä korean-poikien tekosia, tosin aina silloin tällöin esiin nousee "Japanilainen Hondo", mutta jos/kun niitä on, niin ne on kyllä marginaalista kamaa. Silloin tällöin tuolla ulkomaan-foorumeilla noista juttua löytyy.
Suomeenkin tuotiin Japanista muuten H.S.Andersoneja, jotka, mikäli en vallan pieleen muista, olivat ihan hyviä kitaroita.
Noista EKOista vielä, mulla on itsellä ollut akustisia Rangereita mikillä, itse asiassa vieläkin on se uudempi käytössä. Myös oli EKO Navajo, mutta se koki karmaisevan roudaus-onnettomuuden. Navajo oli ihan tosi hyvä akustinen, ohuella lakalla toisin kuin nuo Elektro-Rangerit, joissa on sellanen puolen milliä paksu kova muovikerroslakka. Hyvin se on tuossa jäljellä olevassa kyllä Suomen ilmastossa halkeillut, kansi siellä alla on kyllä ehjä.
Sen sijaan meidän basistilla oli siihen aikaan, kun aloiteltiin oikein keikoilla käyntiä, joku EKOn basso jossa oli sellainen hieno painonappi-mikkikytkin joka joko toimi tai useimmiten sitten ei. Jäivät painikkeet jumiin, tai eivät lukkiutuneet ollenkaan, jolloin sitte kytkentääkään ei tapahtunut laisin.. Ei siinä muistaakseni sitten oikein muuta vaivaa ollut, virityskoneet siihen toki vaihdettiin kun ne alkuperäiset masiinat eivät kovin kaksiset olleet. Komea haitari-selluloidihelmiäispäällyste siinä oli rungon päällä ja lavassa, vaan johonkin se sen hukkasi. |  juici
19.09.2014 00:30:20 (muokattu 19.09.2014 00:30:59) | |
|
Itselläni on kaverilta ilmaiseksi saatu Eko Manta. Kitara oli lojunut yli kymmenen vuotta jossain autotallissa. Lakkaus on bodystä halkeillut ja kaula vääntynyt melkoisen mutkalle. Myös otelauta oli kuivunut kohtuullisen rapsakaksi, koska otelauta piti öljytä useampaan kertaan. Hienovireen säätöähän ei tallaratkaisun takia ole ja Ekon oma bigsby keinahtelee miten sattuu mutta kaulamikissä on mielestäni paras soundi koskaan soittamistani kitaroista. Surf-hommiin täydellinen.
"Juici meni ravintolaan ja tilas tarjoilijalta: "Jekku ruuan kans!" "Taidatkin olla sellainen anagrammijätkä", kommentoi tarjoilija." -Jabe | |
juici: Itselläni on kaverilta ilmaiseksi saatu Eko Manta.
Muistikuvat ovat 70-luvulta Manta-kitaran osalta, mutta Manta-basson raato ilman mikkejä on vieläkin hallussa. Sillä tehtiin kaikenlaista kokeilua...
Hieman on ihmetyttänyt Ekojen uusi tuleminen tavoteltavina vintage-soittimina. Huono kitara on huono, vaikka olisi vanhakin. Eko on tavallaan sähkökitaroissa, kuten kotoinen Landola-merkki akustisissa aikanaan: Niitä oli saatavana helposti, muihin verrattuna edullisesti, mutta soittimena jättävät paljon toivomisen varaa. Nykyiset kaukoidän halpikset ovat paljon parempia jo soitettavuudeltaan. Oma Manta-kitara alkoi hajoilemaan jo uutena, joten miten lie tallat sun muut pysyneet pehmeässä puussa paikallaan vuosikymmeniä.
Japan Vintagelle täältä myös suositukset. Japanin sisämarkkinoille suunnattu FujiGenin Greco-merkki voisi olla yksi hankinnan kohde. Ainakin minulle päätynyt v. 1980 Les Paul-kopio on mainio peli, vaikka ei ole edes mallisarjan yläpäätä. En tiedä onko se "keräilykamaa", mutta hyvin tehty ja nautittava kitara ainakin vanhanliiton soittajalle. Minun mielestäni.
"When I was stone blue, rock & roll sure helped me through" Lonesome Dave Peverett | |
fox: Sen verta "paikkausta", että Hondot on kyllä korean-poikien tekosia, tosin aina silloin tällöin esiin nousee "Japanilainen Hondo", mutta jos/kun niitä on, niin ne on kyllä marginaalista kamaa. Silloin tällöin tuolla ulkomaan-foorumeilla noista juttua löytyy.
Piti oikein tarkistaa intterwebin ihmeellisestä maailmasta, kun tuon paikkauksen jälkeen en uskaltanut luottaa muistikuviin hileiseltä seiskytluvulta:
"Between 1974 and 1983 Hondo produced guitars by Tokai Gakki in Japan"
Ja tämä on tietysti totta, kun se kerta internetissä seisoo. |  marlin
20.09.2014 20:41:23 (muokattu 20.09.2014 21:02:36) | |
|
Vuonna keppi&kivi aloitin aihetta sivuavan keskustelun:
http://muusikoiden.net/keskustelu/p … sts.php?c=15&t=124857&o=0&#p5231874
Olin aika nuori nöösi 70-/80-luvun taitteessa ja käsitys kitaran "laadusta" oli ihkavarmasti vielä kehitysasteella. Iskostuipahan jo silloin alitajuntaan, että tuo Eko M-2? oli loistava soitin. Tuolloin etsimäni kitara on edelleen hakusessa, jos se jostain eteen tulee (tunnen sen oikean!) ja hinta on sopiva niin ostan sen.
Muistijälkieni perusteella tuolloin myydyistä Ekoista löytyi semmoisia ihan hilpeitä kuriositeetteja, mutta myös laatusoittimia. Löysin juutuubista tällaisen:
https://www.youtube.com/watch?v=7XMPWQzz790 | |
Laitanpa vielä Kitarakuun sivulta kuvan sieltä myydystä M-24:sta:
http://www.kitarakuu.fi/filelibrary/EkoM24/EkoM24.jpg | |
marlin: Laitanpa vielä Kitarakuun sivulta kuvan sieltä myydystä M-24:sta:
http://www.kitarakuu.fi/filelibrary/EkoM24/EkoM24.jpg
Varmasti hyviä soittimia nuo. DiMarzio--mikit ja uskottava hinta uutena. Vahinko oli vain jo päässyt tapahtumaan eikä noille suotu niiden ansaitsemaa huomiota. Siirryttiin japanilaisiin soittimiin. Ibanez Roadster, Musician etc....
"When I was stone blue, rock & roll sure helped me through" Lonesome Dave Peverett | |
Osa Ekon, Crucianellin ja muiden Italian ihmeiden viehätystä on juuri omintakeiset mikkiviritelmät. DiMarzio... liian tavallista!
En ole musiikin asiantuntija. | |
Kefiiri: Osa Ekon, Crucianellin ja muiden Italian ihmeiden viehätystä on juuri omintakeiset mikkiviritelmät. DiMarzio... liian tavallista!
Näinän se on, kun asiaa nyt arvioi... Ei ne muovikuoriset mikroföönit aikanaan sykähdyttäneet. Ei rokanneet ne. Vaan hyviä soundeja on hyvinkin erilaisia. Oppia ikä kaikki.
"When I was stone blue, rock & roll sure helped me through" Lonesome Dave Peverett | | « edellinen sivu | seuraava sivu » | |
|---|
|
|
