Kitarat: kitarakamat ›

kojones: Puhutko nyt kokemuksen syvällä rintaäänellä vai speksejä kattelemalla?
 
Sekä että. Ei tuo yhtä kuumalta mun korvaan tuntunut kuin 18kohmiin käämitty perus humppari, mikä ei sinänsä yllätä kun rakenne on melko poikkeuksellinen, mutta reiphaasti yläkanttiin mun makuun silti.
 
RaskasMielinen: Mulla on parissa kitarassa puolitettavat humpparit. Mun mielestä ainakaan ne ei ole kyllä stratosoundia "nähneetkään".
 
Itekään en oo vielä törmännyt puolitettuun saundiin, josta pidän, mutta pitäs sen teoriassa olla mahdollista niin en väitä, ettäkö kaikki puolitukset ois susia.
 
kosoha-7: No ensinnäkään tuo laittamani linkki ei ole mikään ylikuuma mörköhevi mikki. Ja kun olen siis sen rinnakkainvertailuna kokeillut, niin voin sitä ihan vaikka edes vähän kehua. Siinähän on nuo molemmat kelat tehty siten, että niistä haetaan oikeasti niitä yksikelaisten oikeaa luonnetta. Eli tuo p90 on litteä ja laajalla kelalla tuo straton matkija taas suppealla kelauksella, eli sivusuunnassa selvästi humpparin keloja litteämpi. Korkea ja lituskainen käämintä saa kivasti tuota straton klangia esiin. P90 vaatii laajan kääminnän ja pidin siis tuota varsin onnistuneena laitoksena verrattuna les pauliin p90:llä. En pidä tuota kyllä ollenkaan ns paskatuotoksena, mutta makunsa kullakin. Mörköhevit on kuitenkin epätietoisen mutua, jos ei ole itse kokeillut laitosta.
 
Munkin mielestä toi konsepti on älyttömän hyvä. Lopputulos ei meikää miellyttänyt, mutta en väitä etteikö se jollekin muulle vois olla erinomainen ratkaisu. Minusta ei kuitenkaan ketjun aloittajalle.

Kyllä puolituksella voi saada oikeinkin hyvän soundin, mutta ei varmaan samaa minkä vaikka strato-mikillä stratosta. Omassa käytössä PRS:n puolitussoundit (59/09-mikit) on oikein toimivat. Ei huonompi tai parempi kuin Straton ykskelaiskolina, erilainen.

Ziggy Bubba: Kyllä puolituksella voi saada oikeinkin hyvän soundin, mutta ei varmaan samaa minkä vaikka strato-mikillä stratosta. Omassa käytössä PRS:n puolitussoundit (59/09-mikit) on oikein toimivat. Ei huonompi tai parempi kuin Straton ykskelaiskolina, erilainen.
 
Tätä juuri tarkoitin. Pärssinen löytyy multakin (CE24). Erinomainen yleiskitara, paljon hyviä ja mielenkiintoisia soundeja - mutta ei siitä straton korvaajaksi ole, etenkään äänityshommissa, jos sellainenkin löytyy. Toinen missä mulla on puolitukset, on Mayones (SetiusPro7). Siinä on jotkut DiMarziot ja niiden puolituksista en pidä ollenkaan. Soundi on kaikkea muuta kuin kuulas, se on vain ohut niillä puolituksilla. Asiaan tosin vaikuttanee sekin, että kyseinen karahka on mahonkia (body ja kaula, Pärssisessäkin body) ja painaa tonnin - ja tallana on floikka.
 
Pointtini ei ollut, etteikö voisi löytyä humppari, jonka puolitettu soundi on just mitä halutaan. Pointtini oli, että jos pitää pelata varman päälle, niin singlecoil - ja sittenkin rippuu sen kitaran tonaalisista ominaisuuksista, tuleko siitä ulos stratosoundia vai ei.
 
Sekin on oma lukunsa, mitä sillä stratosoundilla itse kukin tarkoittaa. Omasta mielestäni se on kuulautta, missä pitää olla mukana vähän tummuuttakin, jotta se olisi tasapainoinen ja siten itselleni mieluinen (siihen tarkoitukseen, muut musat on asia erikseen...;).

Mites Bardenin Two Tone?

Minullakin on hakusessa jotain otsikon mukaista mahonkisen Godinin kaulapaikalle. Vaikka kitaran saundista muuten pidänkin en vain paatuneena stratomiehenä saa tarpeeksi irti LP-mallisen kitaran kaulahumbuckerista. Puolitus on kokeiltu mutta ei se toimi. Parallel-kytkentä toimi paremmin mutta ei siltikään tarpeeksi hyvin.
 
Itse en hae stratosaundia ja onhan se ihan selvä, ettei liimakaulaisesta mahonkimöykystä saa stratoa millään, eikä siis tarvitsekaan. Ihanne olisi dynaaminen ja ennenkaikkea selkeä saundi matalahkolla ulostulolla. Siis ns. huli-huli -saundin vastakohta! Tykkään p90:stä, joten ajattelin kokeilla Duncanin phat cattia tai Dimarzion bluesbuckeria seuraavaksi. Saa ehdottaa jotain muutakin.

Socialite: Minullakin on hakusessa jotain otsikon mukaista mahonkisen Godinin kaulapaikalle. Vaikka kitaran saundista muuten pidänkin en vain paatuneena stratomiehenä saa tarpeeksi irti LP-mallisen kitaran kaulahumbuckerista. Puolitus on kokeiltu mutta ei se toimi. Parallel-kytkentä toimi paremmin mutta ei siltikään tarpeeksi hyvin.
 
Itse en hae stratosaundia ja onhan se ihan selvä, ettei liimakaulaisesta mahonkimöykystä saa stratoa millään, eikä siis tarvitsekaan. Ihanne olisi dynaaminen ja ennenkaikkea selkeä saundi matalahkolla ulostulolla. Siis ns. huli-huli -saundin vastakohta! Tykkään p90:stä, joten ajattelin kokeilla Duncanin phat cattia tai Dimarzion bluesbuckeria seuraavaksi. Saa ehdottaa jotain muutakin.
 
Phat Cat oli minusta aivan liian tumma ja veltto ollakseen P90. Jostain syystä ne oli Alnico II -magneeteillakin. Minusta ne oli hyvin lähellä perushumpparia. Oon testanut varmaan kymmenisen eri mallia tätä osastoa ja ylivoimainen voittaja on Bareknuckle Pickupsin Mississippi Queen. Luottomikki mun humpparikitaroiden kaulassa.

Myrkky Nuoli: Phat Cat oli minusta aivan liian tumma ja veltto ollakseen P90. Jostain syystä ne oli Alnico II -magneeteillakin. Minusta ne oli hyvin lähellä perushumpparia. Oon testanut varmaan kymmenisen eri mallia tätä osastoa ja ylivoimainen voittaja on Bareknuckle Pickupsin Mississippi Queen. Luottomikki mun humpparikitaroiden kaulassa.
 
Ahaa, mielenkiintoista. Phat cattia en ole koskaan testannut mutta ehkä tuon kommentin jälkeen laitan jotain muuta kokeiluun. Tumma ja veltto ei kuulosta yhtään hyvältä...saundilta. Pitää myös vähän googlailla Mississippi Queenia!

Socialite: Ahaa, mielenkiintoista. Phat cattia en ole koskaan testannut mutta ehkä tuon kommentin jälkeen laitan jotain muuta kokeiluun. Tumma ja veltto ei kuulosta yhtään hyvältä...saundilta.
 
Mulla on Phat Catit flygarissa, enkä itte niitä mitenkään tummina pidä. Enkä velttoina. Ihan kirpeät ovat ne.
 
Phat Cats in action: https://soundcloud.com/dunnethead/uncanny-dreams-mp3
 
Vasemmalla Phat Catit, oikealla humpparit, liidit Phat Cateilla.

Mainitsin tuossa aiemmin vähän huolimattomasti, että tuo oma verrokki oli Gibsonin P-90 ja siihen verrattuna tuo P-Rails SHPR-1 on ihan OK. Mutta tarkoitin tietysti, ettei tuota Gibsonin P-90:stä niin vain ylitetä, mutta tuo P-Rails SHPR-1 lähenee yllättävän paljon sen soundia. Laitetaan vielä kertauksena se, että mitä itse haen P90:ltä. Olen itse noita P-90:iä modaillut aika monella tavalla ja eri malleista tehnyt yksi/kaksikelaisia. Mutta nyt on siis nuo Gibsonin originaalit ja tallamikki on p-100:n naparuuveilla ja kiinnitysruuvit on nonmagnetic, jotta pelkät naparuuvit siis ottaa virtaa. Naparuuvit on myös ruuvattu ylös. Samaan malliin, kuin tuossa videolla. Tämä peli on MIELESTÄNI aivan parasta, mitä kitaralta itse tarviin. Mörköhevit ei MIELESTÄNI ole parhaimmillaan, mutta kaikkeen muuhun kelpaa helposti. Kattelkaa tuo video, vaikka ihan kuulokkeet korvilla, loppuun asti, niin saa siitä jonkunlaisen kuvan, mitä P-90 Gibsonin oma mikki tarjoaa. Häiriöitä ei omassa ole juurikaan ja kuparia on tietty joka kolo täynnä + johdot on sukitettuina ylimääräisellä verkolla. Sanokaa hep ja laittakaa linkkiä sellaiseen P-90 jäljitelmään, joka poistaa täysin häiriöt ja soi tuohon videon malliin, tai mielestäsi paremmin.
 
http://www.youtube.com/watch?v=2ATolIMMqZM

kosoha-7: tallamikki on p-100:n naparuuveilla ja kiinnitysruuvit on nonmagnetic, jotta pelkät naparuuvit siis ottaa virtaa
 
Onko tää siis käytännössä puolitettu P-100? Tai ei ihan niinkään vaan vähän niinkun humppari, jostain on ruuvattu naparuuvit pois? Paitsi stacked. Ei hassumpi idea.

Niin siis tuo normaali P-90:n lepää siellä kolon pohjalla noiden ruuvien kannattamana ja se soi MIELESTÄNI paremmin, kuin ns kelluvana. Nuo p-100:n ruuvit on aivan tajuttoman pitkät ja pohjaa siis helposti. Aikaisemmin tein tuosta p-100:sta sellaisen kaksikelaisen P-90:n kääntämällä pohjakelan ympäri ja juottamalla piuhat kiertämään samaan suuntaan, joten se oli sellainen n. 20 kOhm yksikelainen, mutta soundi ei napannut oikein itteäni. Olis varmaan pitänyt ostaa kasa magneetteja ja jatkaa siitä eteenpäin sitten. Vähän tekis mieli tuossa Stratossakin ruuvata kelat kiinni runkoon ja oikein vankasti. SEhän on vielä' kokeilematta, että miltä tuo P-100:n kuulostaisi, jos siihen ruuvaa P-90:.n naparuuvit. Silloinhan siitä jää tuo pohjakela kokonaan pois, mutta toimii silti humbuckerina, mutta soundi tulee vain yhdestä kelasta. Toisin sanoen tekee siitä pohjakelasta sokean kelan, kun naparuuvit lyhentää sopivaan mittaan. Täytyy varmaan vielä tuo kokeilla ja ostaa niitä magneetteja hyllyyn kokeiluun.

Myrkky Nuoli: Kaulamikki taas oli liian tumma mun makuuni. Tietysti vaikuttaa hyvin paljon missä kitarassa niitä koklaa. Huonoiksi mikeiksi en missään nimessä sano, mutta ei ne minusta P90:ltä kuulosta.
 
Mulla on kaulassa Phat Cat ja onhan se suht tumma, etenkin suht tummasoundisen LP Studion rungossa. Saman kitaran tallassa on Bluesbucker, joka on pienempitehoinen (meinaa jäädä Catin jalkoihin) ja puraisevampi. Voisi joskus vaihtaa noiden paikkoja päittäin.