Livetoiminta ›

Näitä ketjuja alkaa olla jo about miljoona, mutta en pistäisi pahitteeksi suosituksia hyvistä "edullisista" passiivisubeista. Keikkapaikat vaihtelee 100 hengen baareista hieman isompiin tilaisuuksiin, missä usein tilan koko saattaa olla huomattavasti suurempi, mutta yleisömäärä pysyttelee alle parissa sataa. Läpi ajetaan lähtkohtaisesti bassoa ja basaria. Käytettynä mitä luultavimmin tulee ostettua.
 
Tota... mä oon hirveen huono suosittelemaan ja etenkin käytetyissä kun on tyydyttävä siihen mitä kulloinkin myynnissä on.
 
Mut mä voin kertoa tarinan, ei o pakko lukea ja anteeks mahdollinen offtopic.
 
Lukiovuosina vedettiin pändissä senaikaista pitkätukkaheviä. Silloin olis iso läjä järeitä subbareita ollu poikaa. Mut ei me tiedetty semmoisten olemassaolosta ja vaikka oltais tiedetty, niin ei meillä olis ollut moisiin varaa. Mikä on sinänsä kummallista, koska mulla oli varaa tuplabassarisettiin tusinalla pellillä ja vanhemmatkin kustansivat 18.000 mk melodiabassohaitarin. Ja kitarisoilla oli varaa miehenkorkuisiin marsustäkkeihin. Mut laulu- ja äänentoistokamat oli vaan semmoinen välttämätön paha minkä investointi- ja roudaushalukkuus oli jokseenkin nolla. Ja subbarien puutteesta huolimatta onnistuttiin vissiin jokainen keikka soittamaan ihan saatanan liian lujaa. If its too loud youre too old.
 
Tää siis ihan sillä, et jos bändi meinaa soittaa ja keikkailla, niin toi on pitkäaikainen investointi ja viiden vuoden päästä on herttaisen yhdentekevää, et maksoiko subi hankittaessa viissataa vai tonnin.
 
No, sit joitain vuosia ja bändejä myöhemmin liityin haittaripartioon, joka kävi soittamas lähinnä häitä. Siin hommassa ja sen bändin saundeilla subbari olis ollu tarpeetonta painolastia. Oikeesti.
 
No, sit kommellusten jälkeen liityin keski- ikäisten kaljamahojen stressiklubiin. Lavamöykän pienentämiseksi siirryttiin sähkörumpuihin. Mut asiallisistakin laulukaapeista kuultuna sähkärit kuulosti lähinnä casiorkesterilta. Sit oli kamapäivityksen aika ja laskennallisesti täysin alamittaiset budjettisubit sai sähkärit kuulostamaan erehdyttävästi kelpo rummuilta. Hommaa tosin auttoi naamiointi, koska mulla oli trigatut mesh- kalvoiset akkarit surge- triggeripelleillä. Jokseenkin jokainen osaavakin soittaja meni halpaan.Toi kamapäivitys muuten hoidettiin 100% keikkaliksoista. Kenenkään ei tarttenu laittaa omistaan ja rahnaa olis ollu hankkia pykälämpää paremmat tai järeämmät, mut ei ollu tarvetta. Kas milloin tolppanokkakamoilla ei pärjää, niin sit ei pärjää ja silloin on aika soittaa osaavaan firmaan.
 
Josta päästään siihen, et kenelle sä soitat? Mä olen jokusen keikan omatoimibändissä soittanu ja olen jotenkin tullu siihen tulokseen, et milloin kyseessä ei o festarit tai konsertti, niin siin bändi itte asiassa soittaa postimerkin kokoiselle parketille. Oli jengiä paikalla miten paljon tahansa. Ne jotka diggaa bändiä tulee siihen eteen pomppimaan tai kuuntelemaan.
 
Ei o kerta eikä kaks ko mulle on tultu sanomaan, et saundit ja volume on parketilla just tahdissapompittavan jees, mut saisko sitä pikkuisen hiljemmalle tonne baaritiskille. Niinpä mulla on ikuisuusprojektina kehittää semmoinen näppärä peräkärriroudattava tiiliseinä, mut en o päässy alkua pitemmälle.
 
Jos on tarkoitus soittaa vaan lauteiden edustan parketille, ni siin pärjää vähemmälläkin. Oikeesti. Siis jos ei o tarkoitus kuulua naapurikuntaan tai -kortteliin.
 
Kuten sanoin, mä en oikein osaa suositella.
 
Helpoimmalla funtsaamisella pääsee jos kamat on samaa sarjaa.
 
Muutoin kandee hankkia yleisesti käytössä olevia vehkeitä, joista pääsee pienellä tappiolla eroon. Melko monen tee-se- itse huttubändin budjettisubbari (aktiivi) on toi db- techin sub15 tai rcf 705, nykyään vissiin 905. Moni pärjää, mut en mä voi bändistäsi mitn tietää. Kovin uusia kamoja mä en ole kuullu, enkä käyttäny. Sen tiedän, et jammulla ja turbosoundilla on uudet sarjat jotka on keränneet kehuja. Jos olisin kamojen tarpeessa, niin kävisin noi tsekkaamassa jos ei muuta niin vertailun vuoksi.
 
Ja loppuun hintapolitiikan vuoksi tarina laulumikistä. Tolle haittaripartiolle jäi aikanaan ikivanhan puhallinorkesterin jäämistöstä laulumikki merkkiä MS- Audiotron. Sen tiedän, et se ei o hankittaessa ollu halvimmasta päästä. Siihen on ennen mua hoilanneet useatkin ja mun jälkeeni vielä useampi. Tietääkseni siihen lauletaan tänäkin päivänä. En tartte kummoisia ennustajanlahjoja arvatakseni, et joku siihen laulaa vielä silloin ko mut on kuopattu. Ketään ei o vuosikymmeniin kiinnostanu, et mitä se hankittaessa maksoi.
 
Toi buy once- cry once on ihan pätevä periaate.
 
Siis mun mielestä.