Kitarat: kitarakamat ›

Kuulun varmaan siihen ensimmäiseen ryhmään eli oman soundin etsijöihin. Lisäksi soittaminen ja kitarakamat on mulle fiilisjuttu, eli pitää olla sellaiset kamat, että niiden puolesta voin soittaa mitä vain. Yksi motiivi on myös keräily: klassikoita, lähinnä moderneja klassikoita pitää olla. Lisäksi toki, jos vastaan tulee jotain erikoisempaa, mikä herättää mielenkiinnon, niin se on saatava - heti.
 
Toisaalta, viime aikoina omat soundit ovat alkaneet viimein löytyä ja alan ehkä lähestymään ryhmää kaksi: uudet hankinnat ovat aikaisempaa harkitumpia. Lisäksi painopiste siirtyy enemmän sinne kokonaisuuteen, lopputuloksen tuottamiseen. Itse en soittele missään julkisesti, mutta teen äänityksiä joihin yhdistelen ottamiani kuvia. Julkaisen niitä sitten omaksi ilokseni ja lähipiirini kauhuksi. Siten ostolistalla nyt on muun muassa hyvä virtalähde pedaaleille, parempi syntikka/työasema, uusi läppäri, joku kaikenkylkiäis-versota parempi Cubase jne. Mutta pärjään nykyisilläkin kamoillani, eli ei ole kaheaa gaasua päällä, vaan tarkkailen/kyttäilen sekä vertailen - ja isken sitten kiinni kun tarpeeksi hyvä diili ilmaantuu kohdalle.

Pelkällä tunteella vailla järjen häivääkään...

Yksinkertaisuus, helppous, keveys, monipuolisuus, varmuus...strato, etunen ja pari palikkaa, jotka kaikki mahtuu kitaracaseen...toisessa kädessä kulkee eväät.

Kamojen luonne: Tärkein pointti että on vain minulla, eikä muut saa kaupasta tai helpolla muualtakaan. Mieluiten käytettyjä, vanhoja, pohjat halvalla - itse tehdyt viimeistelyt.
Rahallinen limitti: harrastelijalle riittävät budjetti-vehkeet.
Soundi: kuulostaa hyvältä treeniksellä ja pikkukeikalla
 
Niin hyvin olen flowssa nykyisellä kattauksella, ettei edes gas vaivaa :)

Kamoja on tullut hankittua mm. seuraavin perustein:
 
1. Esikuvat:
Ensimmäinen Les Paul piti saada kun oli hillitön Gary Moore-kuunteluputki takana. Ei vaan telecasterilla irronnut se loputon sustain. Ensin edullinen Epifooni, joka sitten myöhemmin vaihtui Gibsoniksi. Samoin ensimmäinen strato tuli hankittua Claptonin konserttireissulla heti keikan jälkeisenä aamuna konserttikaupungin musaliikkeestä.
 
2. Mitä vaihdossa sattuu saamaan:
Väliin on tullut hankittua hetken mielijohteesta mitä sattuu. Torilla niitä sitten vaihdetaan. Suoran myynnin kauppa käy heikosti, mutta vaihdot pelittää hyvin. Väliin onnistaa hyvin ja löytyy mieluisa kitara (joita löytyy useampikin edelleen hyllystä). Mutta silloin kun on ollut vähän harvinaisempi ja huonomman jälleenmyyntiarvon omaava kapistus, niin on joutunut ottamaan vaihdossa mitä sattuu, että saa oman turhan kepukan menemään. Toiveissa on ollut että se uusi (todennäköisesti turha) kapistus menisi tarvittaessa eteenpäin helpommin torilla. Mutta harvoin menee sen kummemmin. Eli loputon vaihtelu jatkuu..

Erilaisten soundien hakeminen. Kellarisoittelijana kaiken lähtökohta on mulla tavoite että uudet kamat inspiroisi soittelemaan enemmän, koska takana ei ole pändiä joka potkisi treenaamaan. Pari V kitaraa olen ostanut siksi kun jollakin staralla on ollut mielestäni niin hyvä soundi, hevipuolella esim. Wolf Hoffmann tai Mustaine. Siksi ostin myös joskus Engl E580:n. Oli/on vaan kiva saada samoja soundeja ulos ja se innostaa taas soittelemaan levyjen mukana. Rocktronin Prophesyn ostin joskus siksi, että sen kanssa saa leikkiä insinööriä valikkoviidakossa. Taas kuluu aikaa ja tupakkia kun etsii niitä hienoja soundeja. Sitten on vuosien mittaan tullut ostettua myytyä stratoja ja joku perinteisempi putkikone juurevampien soundien löytämiseksi. Joskus ostan pedaaleja ihan vaan kun starat netissä ja wannabe starat mnetissä kehuu että nää on hyvä, esim. mad professor. Ja taas menee muutama ilta ja innostuu soittelemaan erilaisia juttuja ku soundit vie mennessään. Näitä sitten ostellaan ja myydään torilla eessuntaassun. Yleensä vieläpä suunilleen samaan hintaan molempiin suuntiin.
Sitten on joitakin kamoja, jotka pitää omistaa siksi, että ne on niin cooleja tai nuoruuden haave omistaa, kuten Les Paul Custom.

Värin perusteella.

Jucciz: En valitse välineitä, ne vaan tuntuvat valitsevan minut.
 
Paljonko ne maksavat sinulle, että saavat tulla soittamiksesi?

Numb: Paljonko ne maksavat sinulle, että saavat tulla soittamiksesi?
 
Riippuu keikasta, mutta kyllä nuo pitkälti itsensä ovat maksaneet, osa moni(kymmen)kertaisesti.

Edustan ensimmäistä lähestymistapaa. Mun mielestä jos ei saa kamoistaan tarvittavia saundeja kaikkiin juttuihin mitä tulee soitettua niin on väärät kamat. Eikä sitä minusta pidä ratkaista niin että hankitaan uudet tai eri kamat joihinkin juttuihin kun on täysin persoonatonta se. Itselläni toki saundi on yleensä silleen "tarpeeksi lähellä" kun ei se kuitenkaan ihan täydellinen ole ikinä niin ei jaksa liikoja säätää.
 
Hankin kamat silleen että katon mikä näyttää hyvältä, kuulostaa hyvältä ja on mielellään halpa. Plussaa jos on tarpeellinen mutta se ei aina toteudu, tai ehkä useimmiten ei.

varpio: Plussaa jos on tarpeellinen mutta se ei aina toteudu, tai ehkä useimmiten ei.
 
Omistamisen halu menee monasti tarpeen edelle. On näitä heräteostoksia tullut tehtyä niin, että parin viikon päästä miettii että "miksi vitussa tuokin piti hankkia". Usein tulee kyllä ihan Thomannilta tilattua sen takia, että siinä 30pv aikana kyllä huomaa onko oikeasti käyttöä vai ei.
 
Viimeiset ostokset, Squierin Strato, Zoomin MS-50G ja Laney IRT Studio tuli hommattua ihan vain youtuben perusteella sen enempiä ihmettelemättä. Kaikki jäi ja hyviksi koen edelleen.

Alkuunsa kannattaa kitaroita testata ja katsoa mikä sopii parhaiten käteen. Entä jos ei tiedä mikä on hyvän sopivuuden merkki? Kyllä kuitenkin pieniä eroja on aina, kun soittimen syliinsä nostaa, vaikka kauheasti ei olisi soittanutkaan. Tämä on tärkein aloittelijalle, että hän saa soittimen, jonka parissa jaksaa soittaa pidempiäkin pätkiä.
 
Entä kun on löydetty se omin keihäs? Sitten alkaa soundin ja ulkomuodon metsästys. Soundillisesti pitkälle pääsee pelkällä mikkien vaihdolla ja vahvistimella enemmän, joten kitaran suhteen tässä en itse ole kauheasti aikaa käyttänyt. Ulkonäöllisesti sitten siihen metsästykseen voikin uhrata pitkän tovin ja tuhat katalogia.
 
Entä vahvistin ja muut härpäkkeet? Budjetista riippuen kannattaa aluksi hakea sopiva hintaluokka. Seuraavaksi se oma musiikkityyli. Itselleni highgainsurinan ystävänä kokemukset vahvistimasta suuntautuvat raskaammalle puolelle. Youtube klipeillä ja liikkeessä kokeilemalla saa hyvän osviitan mihin vahvistin pystyy. Tärkeää kuitenkin on panostaa vahvarin lisäksi myös kaiuttimiin. Paremmankin vahvarin saa kuulostamaan nuhapumpulla niillä halvimmilla kaiuttimilla. Päinvastoin huonompikin vahvari saattaa herätä eloon uusilla elementeillä.
 
Vahvistin ja kaappiosastosta nopea yhteenveto kuitenkin seuraavasti: Kuuntele klippejä, koesoita, kysele, määritä tilan ja tehontarve (10-100W, 1x12 - 4x12), osta! Viimeinen on huomion arvoinen, koska vasta pidemmän soittelun jälkeen tietää mihin laite taipuu. Joskus vahvistinta ja kaappia joutuu laittamaan kiertoon, kun oikein ruvetaan hifistelemään. Mutta ensimmäiset kohdat huomioimalla saa varmasti kuitenkin soitettavan pelin.
 
Aloittavan ihmisen ei kannata liikoja viettää aikaa pedaalien maailmassa, mikäli vielä muut palikat ovat hakusessa. Jos kuitenkin mieleinen setuppi on löytynyt niin pedaaliosastolla on alussa hyvä suosia varmoja vaihtoehtoja ja sitten hukkua kamahomostelun ja kierrätyksen maailmaan sen oman hunajaisen rässisoundin metsästyksessä.
 
Itse olen kamahomo ja valitsen aina kierrosta jotain kokeiltavaksi ja katson jääkö se talouteen. Turhamaisena ihmisenä myös itselle se kaikkein tärkein piirre on ulkonäkö. Soitettavuuteen voi harjoitella erilaisellakin kitaralla ja soundit saadaan mikeillä kuntoon.
 
Mikäli olet kyllästynyt pitkiin ohjeisiin osta Jackson EMG81 mikillä, Kemper ja aktiivimonitori.

Samoin ku vaatteet, tilailen netistä kännissä läpällä.

tender.insanity: Omistamisen halu menee monasti tarpeen edelle.
 
Hyvinpä sanoit ja tuosta voi moni löytää itsensä.

Jos halavala saa, eli olen Vileenin Sulo, en vaan koskaan malta halavala myyä ;-)
 
Esikuvat, soitettavuus, kiva kokeilla erilaisia kamppeita, soundi, ulkonäkö ...

Ulkonäkö ja halpuus. Soundin kanssa aina pärjää, mutta kaluston on hyvä olla visuaaliselta vaikutelmaltaan soitettavan musan tyyliin sopiva =D

kun halvalla on saanut,siis siihen nähden mitä ko.laite muilla maksaa,olohuonekitaristina pärjää kombolla ja yhellä multiefektillä ja yhdellä kitaralla,jotain kokeiluja sillointällöin ja jos on hyvä omasta mielestä niin sitten siitä tulee rakas lelu.viimine kitarahankinta oli vähän yhden unelman toteutuma,olin aina tuijottanut kyseistä mallia silmät killillään kun sellaisen jossain olen nähnyt.

Jos ei muuten pääse valojen kimalteeseen ja saa aktiviteettia jalkojen väliin niin pedaalit ne aina uskollisena siellä hohtaa, kuhan niitä polkasee. :) Kamojen kanssa leikkiminen on mukavaa puhdetta kun keikkarintamalla on hiljaista. Hankinnan perusteet ovat esikuvat ja mielikuvat. Youtube-videot ovat paljolti noita mielikuvia luomassa.

-Kitarat olen valinnut pääosin sillä perusteella että jollakin lapsuuteni/nuoruuteni kitarasankarilla on tai on ollut vastaavan näköinen/värinen soitin. Järkevää eikö totta... Hyvä mutta "vääränlainen" kitara ei inspiroi, ei vaikka soundikin olisi ok. Tästä johtuen: Vaikka Les Paul onkin vaikeasoittoinen verrattuna esim. Jacksonin perustuotteisiin, niin sitä on silti vain kärsittävä välillä samasta syystä.
 
-Vahvistimet ovat valikoituneet lähinnä sillä perusteella että niistä lähtisi suhteellisen "oikea" soundi maltillisella volyymillä kerrostalokäyttö huomioiden. Marshall DSL1 vaikuttaa asiansa ajavalta vahvistimelta, ainakin toistaiseksi.
 
-Oheislaitteet taas on valittu siten että joku muu joka enemmän tietää on semmoista suositellut, tai sitten niin että jokin suosimani genreä edustava tunnettu kitaristi luottaa sellaiseen. Boss SD-1 lienee kohtuullisen varma valinta. Valitettavaa on se että Dunlopin Kirk Hammett - wah on hiukan lapsellisen näköinen loota, vaikka sekin tuntuisi olevan aika "soiva" laite omalla pelikentällään.
 
Pakko kai sitä ainakin välillä on uskoa muiden mielipiteitä, kaikkea ei voi/viitsi/ehdi testata itse. Youtubeen ei kaiketi pitäisi luottaa, mutta joskus siitäkin voi olla apua.Onneksi Thomannille voi palauttaa vääriksi valinnoiksi osoittautuneet kapineet...