Keskustelua raskaammasta musiikista ›

Kuuntelin levyn eilen toisen kerran, ei vaan toimi. Huono levy jota en varmaan jaksa kuunnella enää kertaakaan.

Kyllähän tämä on sen viiden, kuuden kuuntelukerran jälkeen unohtunut täysin. Yhdentekevä levy, seuraava kiitos.

Kuuntelin just Van der graaf Generatoria ja sit mietin tätä Opethin uutta.
 
Siinä missä tossa VdgG:n äsken kuuntelemassani levyssä on kunnon draamaa ja dynamiikkaa, jotka aiheuttaa suuria tunteita on tää Opethin uusi ihan liian pliisu. Ja vaikka en ole mikään suuri vanhan Opethin fani, niin sieltä kanssa löytyy kontrasteja. Kovaa ja hiljaista. Tää uusi on samalla temmolla ja äänenvoimakkuudella alusta loppuun asti.
 
Sääli sinänsä, kun pohjamateriaali ei ole pienestä mielikuvituksettomuudesta huolimatta mitenkään huonoa, mutta tällasenaan täysin unohdettavaa.

Brian May jr.: Huoh. En kertakaikkiaan kykene pitämään tästä uusimmasta lätystä. Kyse ei ole siitä, etteikö levy pohjimmiltaan kuulostaisi Opethilta, ne ovat ottaneet King Crimsonit ja ELP:t ja Camelit yms. ja heijastaneet ne omaa tyyliään vasten. Mutta mielestäni Pale Communion kuulostaa aivan liikaa juuri noilta edellämainituilta bändeiltä, mikä saa tämän kuulostamaan enemmän kunnianosoitukselta kuin varsinaiselta innovaatipläjäykseltä, ja täten yleisvaikutelma on kovin väkinäinen. Ei mene ostoon.
 
Edit. vrt. vaikkapa Blackwater Park ja Ghost Reveries, jotka on aivan vitun käsittämättömän nerokkaita saatanan innovatiivisia + läjä muita superlatiiveja levyjä. Mutta eihän mikään bändi ikuisesti pysy tasonsa huipulla.
 
Mä luulen kans, että Opeth saavutti kaiken mitä saavutettavissa oli, just noilla kahdella levyllä, mitä tulee siihen ns. vanhaan tyyliin. Sen jälkeen bändi kai itsekin huomasi Watershed-levyllä, että on aika joko radikaalisti muuttaa suuntaa, tai sit pistää pillit pussiin. Watershed oli vielä enemmän sitä vanhaa, mut astetta löysemmin, ja Heritage sit taas oli jo askel jonnekin kokonaan uuteen suuntaan, mut bändi ei kai vielä tolla levyllä itsekään tiennyt mitä se oikeastaan halus tehdä. Nyt tällä uudella levyllä uus suunta on kirkastunut ja jäsentynyt tiukemmin, mut ehkä ne kovimmat saavutukset tälläisella kovan linjan viiksiprogella vielä odottaa tulemistaan? Toisaalta tää uus kuulostaa paikoin enemmän Storm Corrosionin levyltä kuin Opethilta, mut sit tältä rieskalta puuttuu Steven Wilsonin kädenjälki, mikä teki SC-levystä oivallisen hienoa fiilistelykamaa. Kaappiprogeilijana tää uus Opeth levy kyllä maistuu, mut pakko rehellisyyden nimissä myöntää, että kyllä bändissä on nykyään niin paljon skillsejä, että hieman parempaankin olis luullut pystyvän...tai ehkei "parempi" ole oikea sana, vaan ehkä enemmänkin "yllättävä" olis osuvampi. Tää uus levy ei oikeastaan yllättänyt millään tasolla. Hienoa hissiprogeilua, ei siinä mitään. Ollut tehokuuntelussa kyllä, mutta eihän tämä potkaise aivoihin niin kuin nuo vanhat klassikkolevytykset.

Toisaalta niitä vanhoja Opetteja on välillä vähän hankala kuunnella, kun alkaa naurattaa aina kun alkaa tulla sitä noloa örinälaulua...tässä uudessa ei ole sitä ongelmaa.

Ei tämä Pale mikään vuoden levy ole parin ensi kuuleman perusteella mutta hyviä hetkiä löytyy ja varmasti tulee syksyn ja talven aikana kuunneltua enemmänkin sitten kun on sopiva progevaihde päällä. Jäin vaan kaipaamaan enemmän mieleenpainuvia hetkiä, koukkuja ja hyviä melodioita/riffejä, mitä Åkerfeldtin kynästä yleensä on irronnut (myös Heritagella!) Plussaa siitä ettei akustista puoliäänetöntä huokailua ole tällä kertaa niin paljon mukana.
 
Onko muuten kukaan perillä siitä, soittaako Martin Lopez levyllä jotain? Vähän oudolta kuulosti se joku wikipediauutinen että vanha rumpali olisi käynyt tuuraamassa Axea parilla biisillä. Vähän niinkun oltaisiin lasta hankkimassa ja vaimo haluaisi pyytää hyvägeenisen exän siittohommiin :D Muutenkin on bändissä ihan tarpeeksi Martineita ja Åkeja

H/E: Onko muuten kukaan perillä siitä, soittaako Martin Lopez levyllä jotain? Vähän oudolta kuulosti se joku wikipediauutinen että vanha rumpali olisi käynyt tuuraamassa Axea parilla biisillä. Vähän niinkun oltaisiin lasta hankkimassa ja vaimo haluaisi pyytää hyvägeenisen exän siittohommiin :D Muutenkin on bändissä ihan tarpeeksi Martineita ja Åkeja
 
Luin Åken haastattelun että Axe oli Mendezin luona espanjassa ja ne treenas siellä pari viikkoa ennen nauhotuksia kaikki biisit. Åke ite tuli studioon pari päivää myöhemmin kun muut ja Axe ja Mendez oli nauhotellu jo pohjat. Tai kun nehän veti tälle uudelle rytmiryhmät livenä ykkösellä sisään.

ganesha: Mä luulen kans, että Opeth saavutti kaiken mitä saavutettavissa oli, just noilla kahdella levyllä, mitä tulee siihen ns. vanhaan tyyliin. Sen jälkeen bändi kai itsekin huomasi Watershed-levyllä, että on aika joko radikaalisti muuttaa suuntaa, tai sit pistää pillit pussiin. Watershed oli vielä enemmän sitä vanhaa, mut astetta löysemmin, ja Heritage sit taas oli jo askel jonnekin kokonaan uuteen suuntaan, mut bändi ei kai vielä tolla levyllä itsekään tiennyt mitä se oikeastaan halus tehdä. Nyt tällä uudella levyllä uus suunta on kirkastunut ja jäsentynyt tiukemmin, mut ehkä ne kovimmat saavutukset tälläisella kovan linjan viiksiprogella vielä odottaa tulemistaan? Toisaalta tää uus kuulostaa paikoin enemmän Storm Corrosionin levyltä kuin Opethilta, mut sit tältä rieskalta puuttuu Steven Wilsonin kädenjälki, mikä teki SC-levystä oivallisen hienoa fiilistelykamaa. Kaappiprogeilijana tää uus Opeth levy kyllä maistuu, mut pakko rehellisyyden nimissä myöntää, että kyllä bändissä on nykyään niin paljon skillsejä, että hieman parempaankin olis luullut pystyvän...tai ehkei "parempi" ole oikea sana, vaan ehkä enemmänkin "yllättävä" olis osuvampi. Tää uus levy ei oikeastaan yllättänyt millään tasolla. Hienoa hissiprogeilua, ei siinä mitään. Ollut tehokuuntelussa kyllä, mutta eihän tämä potkaise aivoihin niin kuin nuo vanhat klassikkolevytykset.
 
Itse asiassa en tarkoittanut kommentillani että muutos olisi jotenkin huono asia, hienoahan se on yrittää uudistua ja olen samaa mieltä siitä kanssasi, että on jopa loogista, että Watershedin jälkeen lähdettäisiin uusille urille. Tarkoitin pikemminkin juuri sitä, että mies, jonka kynästä on lähtenyt joskus aiemmin Drapery Fallsia ja Ghost of Perditionia ja sensellaista olisi kyennyt ottamaan ne vaikutteistaan rakkaimmat ja laittamaan ne paremmin kasaan. Mielestäni tämä uusin on sävellyksellisesti täysin yhdentekevä, se vanhojen levyjen oivaltavuus tästä puuttuu ja tietynlainen hengettömyys vaivaa koko touhua. Ikävä, että juurikin se pieni kaappiprogeilija itsessäni ei arvosta sitä mitä tällä levyllä on tehty.

Hmm. Mikähän sen Martinin rooli tässä hommassa sitten on? Onko Martin ensin äänittänyt Martinin kanssa kaikki rummut ja myöhemmin Martin on lisäillyt jotain sinne tai korvannut jonkin Martinin vedon kokonaan? :/
 
Aina muuten kun Faith in others lähtee soimaan niin luulen että sieltä tulee Röyksoppia https://www.youtube.com/watch?v=nM_txL43iFM

H/E: Aina muuten kun Faith in others lähtee soimaan niin luulen että sieltä tulee King Crimsonin Starless.

Jaa, että listaykköseksi Suomessa Kalpea Ehtoollinen.

Ali: Jaa, että listaykköseksi Suomessa Kalpea Ehtoollinen.
 
Jep, vaikka varmaan puolet m.netin Ööpettiläisistä jätti ostamatta paskan levyn. Ne on kaiketi sitten Cheekkiteinit ostelleet vahingossa tuota tai jotain.

Stalkah: Jep, vaikka varmaan puolet m.netin Ööpettiläisistä jätti ostamatta paskan levyn. Ne on kaiketi sitten Cheekkiteinit ostelleet vahingossa tuota tai jotain.
 
Tähän ei oikein jaksaisi alkaa veistellä tarinaa miljoonista kärpäsistä. Okei, Opethin keskivertokuunteljia lienee perus tuulipuku-Tanelia valistuneempi musiikkitottumusten osalta, muttei tuon perusteella kannata kovin pitkälle vietyjä johtopäätöksiä vetää. Rohkenenpa väittää, että aika moni levyn ostanut joutuu parin kuuntelun jälkeen toteamaan pettymyksensä vanhan suosikin edesottamuksiin. Itse ei jaksa enää edes yrittää, tosiaan harvinaisen yhdentekevää, voimatonta ja hengetöntä meininkiä.

Perkeleen hevijonnet, jotka kuuntelevat vaan muodikasta viiksiprogream nykyää. Takinkääntäjät!

Ali: Perkeleen hevijonnet, jotka kuuntelevat vaan muodikasta viiksiprogream nykyää. Takinkääntäjät!
 
Juu, ja jotkut meistä kuuntelevat ihan puuvillapeltojen luussiva, häpeilemättömän kaupallista poppiva ja muuta yhtä omituista kamaa siinä ohella...
 
Paskaakos sitä genreistä sen kummemmin välittämään, hyvä musiikki on hyvää, paska on paskaa. Muuta lokerointia ei tarvita muuhun kuin tyylin kuvailuun, laatua se ei takaa suuntaan eikä toiseen.

Toisaalta taas listaykkösenä on keikkunut jotain rihannaa ja cheekiä ja robinia tai muita sen tyylisiä, eli enpä juuri antaisi painoarvoa listasijoitukselle ;)

Scrobble: Ååkken suurin unelma nykyään on saada Opeth-ketju siirtymään mnetissä Etno, Proge, Latin-alueelle.
 
:DD Seuraavalla levyllä on vielä enemmän viiksiäm jos ei muutosta ala tapahtumaan.
 
Nyt pyörittelin ekaa kertaa tuota levyä läpi. Elysian Woes puhuttelee itseäni kappaleena kenties eniten, Eternal Rains Will Comessa on kans omia ihastuttavia hetkiään. Pahimmat viikset tyyliin Cusp of Eternity ei kyllä aiheuta mitään muuta kuin luotaantyöntäviä fiiliksiä allekirjoittaneelle. Itselleni tällä levyllä on melko vähän tekemistä enää sen bändin kanssa johon itse hurahdin melko kovaa Ghost Reveriesin aikaan, mut varmasti tälläkin on kuuntelijakuntansa. Paljon hyvää, muttei itselleni ehkä yhtä paljon mitä joiltakin levyiltä olen saanut irti.

Evoluutiota se vaan on. Jatkot ketjuun "Neoprogen vähemmän tunnettuja helmiä" :D

http://www.rumba.fi/arviot/levyarvi … si-yhden-vuoden-parhaista-levyista/
 
Eiss.