Keskustelua raskaammasta musiikista ›

Lastinen: Mietin just sitä, että miten toi rumpali teilattiin, kun tuli Lopezin tilalle muka sellaisena mekaanisena death-metal-kannuttajana. Hiton hyvinhän se vetää.
 
Ihan helevetin hyvin. Ja nuo saundithan ne tuossa levyssä vasta toimii! Eilen hain omani äxästä ja alkoi levyn bassot ja rummut soimaan melkoisen eri tavalla mitä korvanapeilta ja puhelimen kautta kuunneltuna. Hieno on levy, kohtalaisen pettyneenä Heritageen tämä menee kyllä hienosti kärkikahinoihin tämän vuoden progelevyä miettiessä. Se mikä Heritagessa meni hiukan yli, oli semmoinen pakonomainen tribuuttifiilis mikä paistoi lujasti esim. Slither --> Rainbow -jutuissa, jne... Mutta tällä kertaa ei semmoista (ainakaan aluksi) tunnu löytyvän - eli omalla hommalla mennään ja sopivasti vintagea saundeihin ja soittimiin niin toimiihan se!

HulluNieminen: Oon varmaan sanonut tän ennenkin, mutta sanon taas: Opethin "vintage analdoge" -soundit kuulostaa edelleen (varsinkin rummut) siltä, kuin olis mikitetty ja otettu sisään Pro Toolsiin ihan samalla tavalla kun ennenkin, mutta jätetty sikseen. Mitä vintagea se on, että tehdään nykymenetelmillä ja miksataan vaan huonommin?
 
Miksi kaiken pitäisi olla niin ehdotonta? Itse ainakin tykkään Opethin vintage-vivahteisista soundeista, mutta en todellakaan kaipaa soundiin sellaista tuhnuutta mikä useimmilta vanhoilta levyiltä löytyy.
 
Lastinen: Mietin just sitä, että miten toi rumpali teilattiin, kun tuli Lopezin tilalle muka sellaisena mekaanisena death-metal-kannuttajana. Hiton hyvinhän se vetää.
 
Tästä olen samaa mieltä, mutta kyllä noita vastakkaisiakin mielipiteitä välillä vieläkin näkee. Ainakin Heritagen jälkeen jotkut sadattelivat Lopezin lähtöä, koska Axen death metal-tausta kuulemma puskee edelleen läpi joka iskusta.

Sanokaa mitä sanotte, tykkään Lopezista paljon enemmän kuin axesta. Joku siinä Lopezissa vaan groovaa paremmin ja pidän miestä yhä dynaamisempana rumpulina kuin axea.

Silti Axelta ei lähde hevituplabasarit yhtä tiukasti kuin Lopezilta. Esim Deliverancen loppu on melkoista röytöä livenä nykyisin.

mef!sto: semmoinen pakonomainen tribuuttifiilis mikä paistoi lujasti esim. Slither --> Rainbow -jutuissa, jne... Mutta tällä kertaa ei semmoista (ainakaan aluksi) tunnu löytyvän
 
Paitsi tietysti Goblin --> Goblin.
 
Heritagea on tullut kuunneltua aika monta kertaa ilmestymisensä jälkeen, mutta mitään ei ole päähän jäänyt The Devil's Orchardin, Slitherin ja Folkloren ympäriltä. Pale Communion taas toimii ihan kympillä nyt muutaman kuuntelun perusteella.

Pedroz: Paitsi tietysti Goblin --> Goblin.
 
Hehee, hyvä pointti! :D

Huomasin just että Eternal Rainsin tuo loppu tuosta 6:00 kohdasta eteenpäin kuulostaa melkein aivan samalta kuin Dream Theaterin In the name of godin kikkailua ennen sooloa kohdassa 8:08.

Pedroz: Paitsi tietysti Goblin --> Goblin
 
Vai Goblin Goblin --> Frank Marino? http://www.youtube.com/watch?v=So9Ee64XYsY
 
Ihan ok levy tämä Pale, hyviä juttuja löytyy, valitettavasti myös niitä vähemmän hyviä.
 
Minäkin tunnustaudun Martin Lopezin faniksi, onhan miehen soitto aivan käsittämättömän groovaavaa.

zombywoof: Minäkin tunnustaudun Martin Lopezin faniksi, onhan mies aivan käsittämättömän hyvännäköinen.

Onpa hyvä levy tämä uusin. Ei mulla muuta. Jaa, paitsi että jotain bonusmatskua tuli levyn mukana joihin en ole tutustunut, laiska kun olen.

Kahdesti kuunnellut nyt tän uutukaisen. Tekis mieli kuunnella enemmän, että vois syvempää analyysiä tehdä, mutta tää on vaan yksinkertaisesti aika tylsä levy, niin ei hevillä (heh heh) jaksa. Parempi kuin Heritage, mutta se nyt ei sinänsä kauheana ole. Levyn paras kohta on Fail in Othersin eka minuutti. Huonointa levyllä on Ååkken ulinat. Eternal Rains on ihan ok, mutta aika tylsä loppupeleissä. Ååkken ulinat pilaa Ikuisuuden kupposet aika hyvin. Goblin on hauska vetäisy. Siinäpä mitä kahden kuuntelun perusteella tulee mieleen. Cirkuksen keikalle tulee varmaan mentyä, kun sattuu just synttäripäivälle.

Noin viiden-kuuden kuuntelun jälkeen maistuu jo vähän paremmalta kuin heti alkuun. Elysian Woes taitaa olla tähän asti mitäänsanomattomin kipale, saa nähdä saako siitä jotain otetta vielä. Ei nyt mitään ultimaattista parhautta, eikä omia Opeth-suosikkeja, mutta hyviä juttuja nousee koko ajan esiin kun jaksaa vaan kuunnella. Peukkua ylös.

Huomasin että taustamusana levy toimi huomattavasti paremmin kuin ihan asiasta tehden kuunneltuna. Jos touhusi jotain muuta levyn soidessa niin sieltä vahingossa bongaili hyvänkuulosia juttuja, mutta kun pisti levyn pyörimään ja istahti aloilleen kuulostelemaan niin nuo levyn heikommat puolet jyrää onnistuneet hetket alleen.
 
Kyllä tämä joka kerta pyöräytettynä aina vain paremmin kuitenkin uppoaa joten jospa ne karuimmat Åken uikutukset ja väkinäisimmät kikkailut jossakin vaiheessa vielä suodattuu pois.

Ååkken suurin unelma nykyään on saada Opeth-ketju siirtymään mnetissä Etno, Proge, Latin-alueelle.

Pakko mainita kun Opethin itselle tekemään aukkoon löytyi bändi nimeltä Barren Earth. Ei toki suoraan voi verrata mutta itselle toimii aivan täysiä nyt kun nyky Opeth ei vain enää lähde.
 
Uudesta Opethin levystä, joku 5 kertaa kuunnelleena, että mielummin tätä kuuntelen kuin Heritagea, hyviä juttuja siellä täällä mutta ei oikein herätä tunteita enää edes tälläisessä fanipojassakaan.
Oikeasti harmittaa kun mä niin haluaisin tykätä tästä.

En tiedä johtuuko kesän aikana kasvattamistani uljaista progeviiksistä vai mistä, mutta nyt Opethin uusi tuotanto alkaa kuulostamaan jokseenkin hyvältä. Ei mitenkään tajunnanräjäyttävältä, mutta ihan jees. Ikuisuuden kupposet ei kesäkuussa vielä iskenyt, mutta nyt se kuulostaa jo ihan kivalta.

Ei tämä uusi mikään huono levy ole, päinvastoin. Jopa paikoin ihan virkistävää kuunneltavaa kahden edellisen pannukakun jälkeen. Ei toki pärjää vertailussa jollekin Blackwater Parkille tai Ghost Reveriesille, saatika sitten Still Lifelle, mutta sellaisenaan kuitenkin hyvä levy. Ei mestariteos mutta sellainen 3 viidestä kuitenkin.
 
Hauska huomata etten ollut ainoa jolla tuli Frank Marino mieleen tuosta Goblinista :D
 
edittiä: samaan tapaan siis virkistävä poikkeus Opethin "normaalilevykaavasta", kuten vaikkapa Devin Townsendin Ki joka oli täysin erilainen muihin siihen mennessä julkaistuihin. Silti kyseinen levy kolahti meikäläiselle paremmin kuin mikään muu vuosiin Devinin julkaisema, Ziltoidit, Synchestrat, Deconstructionit jne jne enemmän sellaisina väliinputoaja levyinä mitkä eivät tarjonneet mitään uutta. Aivan kuten Watershed ja jossain määrin Heritage, mikä tarjosi toki Opethin lähtökohtiin nähden uutta, mutta mikä oli muuten suth pitkälti väsynyttä ripulipaskaa suurimmaksi osin.

Kyllä tämä parin kuuntelun jälkeen kuulostaa paremmalta kuin Heritage. Cusp of Eternitystä olen oppinut pitämään, se yksinkertainen melkein koko biisin jatkuva riffi on itse asiassa todella toimiva. Eternal Rains Will Come tykkäsin jo aiemmin ja Moon Above, Sun Belowin loppu on siisti. Muista biiseistä ei vielä kunnon tuntumaa ole mutta kuulostivat kelvollisilta.
 
Faith in Others on kaunis biisi, tulee mieleen Isolation Years.

Huoh. En kertakaikkiaan kykene pitämään tästä uusimmasta lätystä. Kyse ei ole siitä, etteikö levy pohjimmiltaan kuulostaisi Opethilta, ne ovat ottaneet King Crimsonit ja ELP:t ja Camelit yms. ja heijastaneet ne omaa tyyliään vasten. Mutta mielestäni Pale Communion kuulostaa aivan liikaa juuri noilta edellämainituilta bändeiltä, mikä saa tämän kuulostamaan enemmän kunnianosoitukselta kuin varsinaiselta innovaatipläjäykseltä, ja täten yleisvaikutelma on kovin väkinäinen. Ei mene ostoon.
 
Edit. vrt. vaikkapa Blackwater Park ja Ghost Reveries, jotka on aivan vitun käsittämättömän nerokkaita saatanan innovatiivisia + läjä muita superlatiiveja levyjä. Mutta eihän mikään bändi ikuisesti pysy tasonsa huipulla.