Bänditoiminta ›

Jossain pikkubaarissa kauan sitten rämpättiin menemään.
Oli taas semmoiset rähinäsoundit, että en kuullut omaa kitaraani - soittelin siinä ulkomuistista iloisesti mukana, eiköhän kitara menny jostain syystä pahasti epävireeseen... katsoin kun kaverit yleisön seassa näyttivät tosi hätäisiltä, ihmettelin vaan ja jatkoin soittoa kunnes yks nousi lavalle ja kävi vääntämässä mun vahvarista volumet nollille, en vieläkään tajunnut mitä tapahtui ja jatkoin soittelua "hieman" hämilläni biisin loppuun asti.

Meillä oli koulun järjestämä eka keikkamme ja sit opettaja oli psyykannut meidä kunnon rokkitähdiksi.. "iso stage ja paljon porukkaa". No mentii paikalle ja porukat osoittaa sellasta ihmeellistä ovea ruokailusalin vieressä. mentiin sisälle ja paikka oli sellaine pienen huoneen kokoinen ruokailupaikka joka oli ängetty täyteen pöytiä. "Te soitatte sit tuolla" ja ne näytti sellasen metri kertaa kaks kokosen alueen ja mehän ihmeteltiin et huhhuh ja vaadittiin että ei me voida tuolla soittaa ja saatin soittaa ulkopuolella. No. Sitten tulee ensimmäinen esiintyjä paikalle. Sellisti ja hanuritaituri. Ees ne ei mahtunu sinne sisälle soittaan. Ja ne meinas sentään saada meidät rokkitähdet mahutettua sinne. Sitten tulee yleisö paikalle. 20 rakennusamista on tullut juhlimaan uuden siiven valmistumista. hanuristi ja sellisti tietenkin soitti rauhallisia kansansävelmiä duunareidemme einestäessä ja tilaisuus loppuu ja puolet porukasta juoksee suoraan ulos ja me sit soitettiin n. kymmenelle amikselle rokkia. Nauroin vaan koko keikan ajan (en voinu muuta).
Siinä kyllä nauratti ja hävetti aika verran.
 
EDIT: painovirhepaholainen

Paskin keikka minkä olen koskaan heittänyt.
Sen lisäksi, että äänentoisto kusi, niin. ekan biisin alkupuolella irtosi kitarahihna. No, soitin biisin sitten lopuksi lattialla.
Toisen biisin aikana kitarahihnan tappi irtosi kitarasta, joten se meni yhtä seinille kuin edellinenkin biisi. Ruuvasin sitten mutterin takasin kinni, ja neljännen biisin n.puolivälissä katkesi kieli. Sitten samantien irtosi se hihnanpidike uudestaan. Lopulta soitin (ja toimin solistina) pitämällä kitaraa kaulasta kiinni ja roikottamalla sitä ilmassa ja rämpytin kieliä vain saadakseni mahdollisimman pahoja ääniä aikaan.
Viidettä biisiä ei luonnollisesti voitu vetääkään.
Vitutti. Varmaan ainoa keikka koko elämässäni (keikkoja on kuitenkin varmaan kolminumeroinen luku takana), jonka olen joutunut lopettamaan kesken.
Hävettää ja vituttaa tuommoinen.

Hävettänyt on, ja monesti. Tosin ei läheskään aina niinkään omasta kuin yleisön puolesta. Kuten silloin, kun eräässä opiskelijahiluissa oli teemana "Syntinen Berliini -20-luvulla" ja tyypit eläytyivät kybällä. Niinpä laulaja ja kitaristi saivat ihan toden teolla väistellä päälle kaatuvia kännisiä boheemisakemanneja ja itse sain joka kerta varoa painaessani soolopedaalin päälle. Pedaalin vieressä nimittäin eräs pariskunta smokissa ja sukkanauhaliiveissä ns. fiilisteli päällekkäin. Hyvä etten neidin takapuoleen polkaissut.

Meillä oli taannoin keikka ja meiän rumpalia rupes vituttaa ku se ei kuullu kitaroita, se pätkäs biisin poikki ja huus että pistäkää ny saatana noita monitoireita kovemmalle... oli aika jänskä fiilis jatkaa sitä keikkaa... En mä ny tiiä hävettikö mutta...
 
Meillä oli sama homma, ja vielä ekassa biisissä. Rumpalin huuto "kitaroita isommalle" on meillä aika vakio, aina ekan biisin jälkeen. :)

Olimme keikalla tuossa muutama kuukausi takaperin ja kappaleiden välissä,kun kitaristi vaihtoi soittopeliä,rumpali alkoi v1ttuilla kovaäänisesti yleisössä oleville tutuilleen.Viimein sain hiljennettyä hänet ja jatkoimme kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan.^^no,minä en häpeä mitään.

Ei saa polttaa tupaakkaa, se vie äänen.
 
Ei niin. Kannattaa laittaa suoraan suoneen.