Yleistä keskustelua musiikista ›

Old Joe: Olen käyttänyt tätä "halvempaa" vaihtoehtoa, mutta puhtaalla vedellä laimennettuna. Puhdas isopropanoli voi sulattaa levyn pintaa. 50% seosta olen itse käyttänyt. Sekin kuivahtaa hetkessä.
 
LP-levyt on valmistettu polyvinyylikloridista, joka kestää liuottimia hyvin. Isopropanoli kuten muutekin alkoholit sopii puhdistuskäytössä esim. rasvojen ja vahojen liuottamiseen, jolloin ne voi pyyhkiä pois. Isopropanolia ei siis tarvitse laimentaa levyjen varjelemiseksi, mutta se saattaa olla työskentelyn kannalta avuksi so. neste ei haihdu niin nopeasti.
 
Kokeilemalla löytynee paras puhdistustekniikka.
 
Toiseen kirjoitukseen viitaten: en näe mitään etua tislatun veden käytössä. Täysin puhdas vesi ei välttämättä ulotu levyn urien pohjille. PIntajännityksen saa rikki esim. astianpesuaineella, minkä jälkeen levyn kuitenkin joutuu huuhtomaan. Mikäli vesi on erittäin kalkkipitoista, voisi levyn pinnalle jätetyistä vesipisaroista jäädä näkyviin kalkkia - olennaista siis on ensin valuttaa ja sitten kuivata imevällä liinalla levyt.

Leikari: LP-levyt on valmistettu polyvinyylikloridista, joka kestää liuottimia hyvin. Isopropanoli kuten muutekin alkoholit sopii puhdistuskäytössä esim. rasvojen ja vahojen liuottamiseen, jolloin ne voi pyyhkiä pois. Isopropanolia ei siis tarvitse laimentaa levyjen varjelemiseksi, mutta se saattaa olla työskentelyn kannalta avuksi so. neste ei haihdu niin nopeasti.
 
Kokeilemalla löytynee paras puhdistustekniikka.
 
Varovaisuuteni perustuu kokemukseen jostain -60 luvulta, jossa spriillä kostutettu puhdistusliina tarttui levyn pintaan. Ko. levy saattoi kyllä olla joku selluloidi levy?
 
Toiseen kirjoitukseen viitaten: en näe mitään etua tislatun veden käytössä. Täysin puhdas vesi ei välttämättä ulotu levyn urien pohjille. PIntajännityksen saa rikki esim. astianpesuaineella, minkä jälkeen levyn kuitenkin joutuu huuhtomaan. Mikäli vesi on erittäin kalkkipitoista, voisi levyn pinnalle jätetyistä vesipisaroista jäädä näkyviin kalkkia - olennaista siis on ensin valuttaa ja sitten kuivata imevällä liinalla levyt.
 
Hyviä pointteja. On sen verran pitkä aika siitä, kun olen levyjä pessyt, että unohdin tosiaan tuon "Fairin". Astianpesuainetta ei tarvita joukkoon kuin häivähdys. Kalkkijäämiinkin tuli joskus tutustuttua :)

Turntable: Hei,
 
Sain itselle Salora HI-FI Stereo 6600 stereolaiteyhdistelmän, jossa on levysoittimena LS6200. Osaako joku kertoa, miksi levyalusta pyöri jatkuvasti, kun varsi on siinä telinessa kiinni. Samalla kysyn, että miten saan säädetty niin, että varsi siirtyy levyn alkuun, koska kun yritän sen siirtää sinne, niin se hyppi 1cm keskelle päin.
 
Kysyn varmaan tyhmiä, mutta tämä on minun ensimmäinen levysoitin.
 
No niin, vika löytyi ja onneksi ei ollut elektroniikassa. :) Sain itse korjattua, vaikka ei ole minkälaista tietämystä levysoittimista ollut tähän saakka. Nyt on! :) Eli ei kannattaa pelätä mitään, vaan maalaisjärjellä hommiin vaan!
 
Vika oli vipussa, joka koskee kytkimiä(tässä mallissa niitä on kaksi), yksi on strobovalolle toinen levyalustalle. Vipu on kiinni sylinterissä, johon on kiinnitetty myös äänivarsi. Näköjään ajan myötä ruuvi on löysynyt pikkuisen, että vipuntuki on pikkuisen siirtynyt sivulle, joka riitti siihen, että vipu on koskenut/päästänyt kytkimiä liian aikaisin.
 
Kiitos kaikkille, jotka antoivat neuvoja! Nyt olen niin onnellinen, että pääsen viihdoinkin kuuntelemaan mahtavaa vinyylilevyjen maailmaa!!!

Tästä on varmaan puhuttu, mutta oikeiden hakusanojen puutteessa en osaa hakua nyt käyttää. Antakaa anteeksi.
 
Ongelmani on se, että levyt venyttää (vouvaa) vähän liikaa. Tai siis paljon. Mä en tiedä, onko kyse soittimesta (Pioneer PL-200X, suoravetokone) vai levyistä. Laite on suht hiljattain huollettu, mutta se nyt ei välttämättä mitään kerro.
 
Levyt toivottavasti ei ole kieroja - niitä on säilytetty hyllyssä pystyasennossa.
 
Mistä lähden tätä juttua korjaamaan?

Mites onko tietoa kannattaako ostaa levyä joka on ns. "test pressing"? Voiko noissa olla jotain häikkää?
 
Tuollainen levy ois kyseessä: http://www.discogs.com/Libertines-The-Libertines/release/2695151

Stain: Mites onko tietoa kannattaako ostaa levyä joka on ns. "test pressing"? Voiko noissa olla jotain häikkää?
 
Tuollainen levy ois kyseessä: http://www.discogs.com/Libertines-The-Libertines/release/2695151
 
Siinä tapauksessa ne voi erota soundillisesti varsinaisesta painoksesta, jos testiprässi ei ole miellyttänyt julkaisijaa vaikkapa juuri äänen säröytymisen tms. ei toivotun ominaisuuden takia. Myöskään kyseisissä levyissä harvemmin törmää labeleihin tai kansitaiteisiin.

Abgrund: Siinä tapauksessa ne voi erota soundillisesti varsinaisesta painoksesta, jos testiprässi ei ole miellyttänyt julkaisijaa vaikkapa juuri äänen säröytymisen tms. ei toivotun ominaisuuden takia. Myöskään kyseisissä levyissä harvemmin törmää labeleihin tai kansitaiteisiin.
 
Niin onko noissa kaikissa sit samat soundit vai voiko vaihtelua olla saman painoksen eri levyjen välillä?

Stain: Niin onko noissa kaikissa sit samat soundit vai voiko vaihtelua olla saman painoksen eri levyjen välillä?
 
Kyllähän se idea on, että koko painos on sen masterlevyn kopioita. Siis samankuuloisia. Ja seuraavat painokset niin ikään, ellei levystä tehdä uutta masterointia.
 
Testilevy on masterista otettu muutaman kappaleen ensierä, josta tuottaja voi kuunnella, tyydyttääkö masterointijälki, onko virheitä jne.. Jos se testiprässäys on hyväksyttävistä, painetaan koko painos tuollaista levyä tuon masterin pohjalta.
 
Jos ei kelpaa, tehdään uusi masteri, siitä testilevyt, kuunnellaan jne.

Minulla on kohtuullisen iso kokoelma vinyylejä, jotka ovat tulleet perintönä. Niitä on n. 500 kpl. Musiikkia on laidasta laitaan, paljon jazzia (miles davis-tyylistä) rockia (led zeppelin, rainbow, uriah heep, pink floyd, santana) elektronisempaa (pet shop boys, mike oldfield, jarre) poppia (michael jackson.. ) klassista, progea (Wigwam), R&B:tä.. levyjä on ihan pirusti, siis niitä on ihan pirusti.. ja siellä on ihan kaikkea musiikkia. En ole jaksanut kuunnella kaikkia levyjä koska niitä on niin hirveän paljon, vaikka aika paljon olen niitä kuunnellutkin. Annoin myös osan levyistä pois.
 
Olen sen ikäinen että olen aloittanut musiikinkuunteluni cd-aikana, joten cd:t ja kasetit ovat minulle tutuimmat formaatit. Vinyylejä mukava kuunnella sellaisenaan ja vanhoissa levyissä on mielestäni hyvä saundi. Eniten kuuntelen musiikkia tietokoneella. Olen samplannut muutaman miles davis levyn tietokoneelle mp3:ksi, koska niitä on tottakai paljon helpompi kuunnella aina uudelleen. Koko tämän valtavan vinyyliarkiston samplaaminen on kuitenkin äärimmäisen työlästä ja tällaiseen ei aika tai kärsivällisyys riitä.

daredevil: Minulla on kohtuullisen iso kokoelma vinyylejä, jotka ovat tulleet perintönä. Niitä on n. 500 kpl.
 
Onneksi olkoon.

Hei tyypit mulla on sisällä ainakin +30 astetta lämmintä, sulaax mun levyt? Vienkö kellariin jossa on varmaan melkein yhtä kuuma?

Stain: Hei tyypit mulla on sisällä ainakin +30 astetta lämmintä, sulaax mun levyt? Vienkö kellariin jossa on varmaan melkein yhtä kuuma?
 
Löysin tällaisen nettisivun jossa kerrotaan vinyylilevyjen säilytyksestä
 
http://profox.homestead.com/recordcare.html
 
Tuossa sanotaan että pitäisi olla 21 astetta Celsiusta. Munkin kämpässä on tällä hetkellä noin 28 astetta, joten olisi liian kuumaa vinyyleille. Uskon kuitenkin että levyt ovat kärsineet tämän saman koettelemuksen vuodesta toiseen.

daredevil: Löysin tällaisen nettisivun jossa kerrotaan vinyylilevyjen säilytyksestä
 
http://profox.homestead.com/recordcare.html
 
Tuossa sanotaan että pitäisi olla 21 astetta Celsiusta. Munkin kämpässä on tällä hetkellä noin 28 astetta, joten olisi liian kuumaa vinyyleille. Uskon kuitenkin että levyt ovat kärsineet tämän saman koettelemuksen vuodesta toiseen.
 
Ja eipä niille nyt paljon muuta oikeastaan voi edes tapahtua kuin mennä mahdollisesti kieroon.

Telineissään olleet mulla vuosikymmeniä, vaihtelevissa lämpö tiloissa. Huoneen lämpö ylimmillään +38 C tietämissä. Vanhimmat levyt 1950-luvulta. Hyvin ovat säilyttäneet kuosinsa.

Siinäpä vinyyliharrastaja.
http://www.nytimes.com/2014/08/10/m … -the-worlds-vinyl-records.html?_r=0

Hommasin The War On Drugsin uusimman vinyylinä. Hemmetin hyvä levy, mutta tuntuu että painoksessa on jotain vikaa. Ääni tuntuu heijaavan tasaisesti niin, kuin levy pyörisi vähän hitaanpaa puoli kierrosta ja vähän nopeampaa toisen puolikkaan. Efektin huomaa varsinkin pitkissä tasaisissa äänissä. Äänivarsikin heiluu keskeltä ulommas joka kierroksella, eikä pyöri symmetrisellä kehällä. Onko muilla tullut vastaan vastaavia tapauksia? Onko ongelmalle joku nimitys?

Osmo: Hommasin The War On Drugsin uusimman vinyylinä. Hemmetin hyvä levy, mutta tuntuu että painoksessa on jotain vikaa. Ääni tuntuu heijaavan tasaisesti niin, kuin levy pyörisi vähän hitaanpaa puoli kierrosta ja vähän nopeampaa toisen puolikkaan. Efektin huomaa varsinkin pitkissä tasaisissa äänissä. Äänivarsikin heiluu keskeltä ulommas joka kierroksella, eikä pyöri symmetrisellä kehällä. Onko muilla tullut vastaan vastaavia tapauksia? Onko ongelmalle joku nimitys?
 
On. Reikä väärässä kohtaa.
 
Omalle kohdalle ei kyllä ole tainnut tulla koskaan niin holtitonta tapausta, etteikö sitä olisi normaalisti voinut kuunnella, mutta monelta muulta olen kyllä kuullut näistä.
 
Tarkennettakoon, että pieni äänivarren sivuttaisliike levyn mukana ei ole normaalista poikkeavaa, mutta jos ääni vouvaa selkeästi, niin levyssä on vikaa.

Mulla on yksi levy, missä yksi sisäraidan biisi vouvaa ihan holtittomasti, kuuntelukelvottomalla tavalla. Ongelma on vain yhdessä kappaleessa, jonka kohdalla neula heiluu puolelta toiselle. Kyseessä vieläpä arvostetun tehtaan hifi-panos (2000-luvulta).

Mulla vouvasi taannoin useampikin levy häiritsevästi. Korjasin ongelman neulapainoa lisäämällä. En tiedä,kaiverranko nyt lättyjä kuuntelukelvottomiksi, mutta toistaiseksi tuntuu toimivan ihan ok.