Keskustelua raskaammasta musiikista ›

joo, on tää uus rieska huomattavasti parempi kuin Heritage. eihän tässä ole enää oikein mitään Opeth-maista jäljellä, tai hyvin vähän, mutta silti: kyllä mä diggaan tästä uudesta linjasta ihan hemmetisti. Camel-diggailut paistaa läpi - mut sehän on vaan hyvä!

Juu kyllä nyt osu ja uppos syvälle meikäläisen sieluun! Riipaisevan kaunista musaa ja innovatiivisia sovituksia. Respect the history, but let's live in the NOW!

Töissä pyörittelin Spotifystä pari kolme kertaa levyn läpi koodauksen taustamusiikkina, mutta varovaiset ensivaikutelmat ovat seuraavat: paljon parempi kuin Heritage, johon en ikinä oikein päässyt sisälle. Tuntui että biisimateriaali oli jotenkin eheämpää ja no, parempaa tällä uudella levyllä. Löytyihän tuo myös kotona postilaatikosta kera blu-rayn, kerrankin sain ennakkotilauksen ihan julkaisupäiväksi!
 
Vaan enpähän lotise enempää, pitää ensin kuunnella kunnon kuulokkeilla ja ajatuksen kanssa, taustamusiikkina nyt menee melkein mikä vain. :)

Etenkin just ton blu-rayn ilmava 5.1 äänimaisema on huikea!

Edit: Seuraavaks kirjottava Laakeri kirjotti paremmin tyhjentävästi mun saman mielipiteen.

Kuuntelin levyn muutamaan kertaan läpi viime kuussa, mutta jäin sitten odottamaan virallista julkaisua. Vaikutelma oli vähän ristiriitainen ja on sitä edelleen, mutta entistä negatiivisemmalla painotuksella. Annoin levylle silloin alustavan arvosanan 8/10, mutta siinä taisi kyllä olla ainakin pykälä liikaa.
 
Eternal Rains Will Come, Elysian Woes ja Faith in Others ovat hyviä biisejä. Eivät bändin parhaimmistoa, mutta hyviä kuitenkin. Loput biiseistä ovatkin sitten kovin sekalaisia kokonaisuuksia, joissa yksi kohta voi olla loistava ja seuraava täydellisen mitäänsanomaton. Jotkut osiot kuulostavat omituisen amatöörimäisiltä ja toisinaan jopa ärsyttäviltä. Esimerkiksi monet laulumelodiat kuulostavat siltä kuin Åkerfeldt olisi jättänyt ne alunperin säveltämättä ja luottanut siihen, että studiossa kyllä keksitään tähän jotain. Sitten on lopulta menty laulukoppiin pää tyhjänä ja improvisaation keinoin valitettu melodisesti riffien päälle. Soolotkin ovat Opeth-standardein tylsää kuunneltavaa.
 
Inhottaa valittaa näin varsinkin kun kyseessä on yksi suosikkibändeistäni, mutta itsestäni tuntuu siltä kuin Åkerfeldt olisi jotenkin menettänyt taitonsa säveltäjänä. Nämä ovat tietysti lopulta mielipidekysymyksiä, mutta omaan korvaani kontrasti tämän levyn ja Heritagea edeltäneiden levyjen välillä on valtava. Jos tämä olisi jonkun uuden bändin tuotos niin varmaan pitäisin tätä lupaavana levynä, mutta tässä tapauksessa usko bändin tulevaan tuotantoon alkaa lähinnä hiipua. Levy ei siis ole huono, mutta ei kovin hyväkään. Rima on aiemmin asetettu niin korkealle, että lopputulos on pettymys.

Hirvittävän tylsä levy, ei yhtäkään hyvää kokonaista biisiä. Pari hyvää kohtaa, mutta ainakaan ensikuuntelun jälkeen en muista tästä enää mitään, eikä edes huvita kuunnella uusiksi.

No eihän se ensimmäisellä kuuntelulla kyllä iskenyt huonostikaan. Harmi. Toivottavasti levyltä löytyy muutaman lisäpyöräytyksen myötä jotain mikä estää sitä jumiutumasta Heritagen viereen hyllyyn pölyttymään.
 
Hetkittäin menossa oli Opethille ominaisia akustisia kohtia yms. josta bändin juuri tunnisti mutta sitten se monesti vesitettiin jollaki täysin väkinäisellä koukeroisella mukaprogella. Åken laulut myös oli monilta osin aika köpösen kuuloista naukumista, mikä on sinänsä surullista kun tuo herra Åkerfeldt nyt vain on omissa kirjoissa ollut tähän asti yksi alan kovimmista äänijännetaiteilijoista.
 
Tästä levystä puuttuu kontrastit jotka tekisivät siitä Opethille tyypillistä parrautta.

Ikävää, ettei uppoo kaikille, mutta sehän jotain oliskin jos kaikki hehkuttais. Mulla tää on ollu repeatilla koko viikonlopun ja paranee koko ajan. Yhdyn tähän.. http://www.theguardian.com/music/20 … /aug/21/opeth-pale-communion-review

Damnationista puhuettasessa ihmetyttää, kuinka erilainen levy se oli mutta silti oli tosi koukuttava. Tuntuu, että Åke nyt hieman liian innostunut esikuvistaan ja tekee kamaa etukäteen määriteltyjen kaavojen mukaan. Sama fiilis musaan mitä Damantionissa, ei tarvitse edes olla samantyylistä.

Artturi: Ikävää, ettei uppoo kaikille, mutta sehän jotain oliskin jos kaikki hehkuttais. Mulla tää on ollu repeatilla koko viikonlopun ja paranee koko ajan. Yhdyn tähän.. http://www.theguardian.com/music/20 … /aug/21/opeth-pale-communion-review
 
jengi on jäänyt jotenkin jumiin noihin vanhoihin Opeth-klassikoihin (Blackwater Park, Ghost Reveries jne.) ja vertaa tietysti tätä uuttakin noihin, vaikka nyky-Opeth on oikeastaan ihan eri bändi. Progressiivisena deathmetal-levynähän tää uus onkin ihan sysipaskaa hissimusaa, mutta jos kuuntelee ihan vain musiikkina, tai kyynisemmin vain jonkinlaisena viiksiprogepastissina, niin sit jujua onkin ihan eri tavalla. En mä nyt itsekään menis tätä ehkä parhaimmaksi Opeth-levyksi (vielä) julistamaan, mutta kyllä tää on aivan yhtä hyvä kuin noi vanhat täysosumat - painii vain ihan eri sarjassa. Kovempi tää on kuin esim. Camelin väsyneimmät levyt.

Pysyttelen edelleen mielipiteessäni, eli muutamia ihan jees juttuja siellä täällä ja tuo faith in others on ihan hieno kipale. Muuten melkoisen mitäänsanomatonta muniinpuhaltelua ja vikinää.
 
Pidän aikalailla kaikesta watershediin asti, sekä döödismeiningistä, että damnationin hissuttelutunnelmoinnista (on muuten edelleen yksi lempilevyistäni tuo damnation), mutta heritage ja tämä uusin on kyllä aivan jotain omanlaistaan scheisseä. Kummassakin levyssä hetkensä (heritagella lähinnä ehkä folkloren loppufiilistely!), mutta jäävät kyllä kuuntelematta kun pitää opethia pistää soimaan. En osta uusinta levyä. Heritagen ostin sikana säkissä, koska opeth, mutta en saatana samaa virhettä tee tämän uuden kanssa.
 
Harmi sinänsä, opeth kuitenkin kuuluu yksiin lempibändeistäni kautta aikain. Vanhempi opeth kuuluu edelleen, uudelle siinä listassa ei taida olla tilaa.

https://dl.dropboxusercontent.com/u/87675498/20140823_221558.jpg
 
Siinä mulla on vieläkin seinällä kaksi seinälippua, kummankaan bändin uutta levyä en osta :'--(

Mitä vittua valitatte, täähän on Opethin paras levy Ghost Reveriessin ohella

Meikä varovaisesti tykkäilee Pale communionista, biisimatsku on jäsennellympää ja paremmin kasassa pysyvää kuin vähän joka suuntaan tempoilevalla Heritagella. Åken kliinivoksut toimivat kyllä paremmin murinan kontrastina, koko levyn mitalta on hieman puuduttavan munatonta.

Kyllä tämä tähänkin osoitteeseen alkoi eilen pikkuhiljaa kolista. Vinyyliä tullu pyöriteltyä ja näemmä vaati hieman kuuntelua, että kokonaisuus alkoi toimimaan. Tällä hetkellä vaikuttaa vallan loistavalta. Niin hyvältä, että ahneuksissani kävin hakemassa talteen vielä cd/bluray spessun 5.1. mixin ja bonusbiiisien verukkeella.
Marraskuun keikkaa odotellesa.

Onko kukaan kokeillut vielä ladata (ainakin) tuon CD & BD -painoksen mukana tullutta bonuskappaleiden lataamista? Itelläni näytti, että "No producst found" ja kun tarkastin oikeinkirjoituksen, niin oikeinhan tuo oli (ja millä tahansa muutoksilla näytti suoraan että ei ole validi koodi). Oishan tuo ollu jees päästä kuulemaan nuo bonuskappaleetkin, sillä tykkäilen tuosta muustakin levystä aika paljon. Ennen viikonlopun kanoottireissua tuli kuiteki kuunneltua läpyskä jo heittämällä kolmeen kertaan repeatilla ja hyvät ensifiilikset jäi.

Stalkah: Onko kukaan kokeillut vielä ladata (ainakin) tuon CD & BD -painoksen mukana tullutta bonuskappaleiden lataamista? Itelläni näytti, että "No producst found" ja kun tarkastin oikeinkirjoituksen, niin oikeinhan tuo oli (ja millä tahansa muutoksilla näytti suoraan että ei ole validi koodi). Oishan tuo ollu jees päästä kuulemaan nuo bonuskappaleetkin, sillä tykkäilen tuosta muustakin levystä aika paljon. Ennen viikonlopun kanoottireissua tuli kuiteki kuunneltua läpyskä jo heittämällä kolmeen kertaan repeatilla ja hyvät ensifiilikset jäi.
 
Onhan ne biisit tuossa BD-levylläkin, vai oliko kyse siitä ettei ole soitinta sille? Eipä ole tullut testattua, enkä taida jaksaakaan.

Hetfield: Onhan ne biisit tuossa BD-levylläkin, vai oliko kyse siitä ettei ole soitinta sille? Eipä ole tullut testattua, enkä taida jaksaakaan.
 
Jaahas, niinhän ne taitaakin olla. Siitä huolimatta ois kiva saada ne koneelle kuunneltavaksi jo ihan periaatteestakin.