Kitarat: kitarakamat ›

Krice: Relikointi keksittiin ehkä 5 vuotta sitten. Alkuperäiset 60- jne. luvun stratot oli uusia (relikoimattomia) kun ne tulivat tehtaalta ulos. Siihen aikaan ajatus relikoinnista oli tuntematon.
 
noin 20 vuotta sitten

mopar: Jos venyttäis johonki n.1200€ niin käytettynä sais jo vaikka minkälaista. Siis näitä vintage -henkisiä stratoja.
 
On käynyt tämäkin mielessä, eikä missään nimessä ole poissuljettu vaihtoehto. Soittimesta minun on kuitenkin saatava kuitti verotukseen.

Jamz: Soittimesta minun on kuitenkin saatava kuitti verotukseen.
 
Jokainen mnetin yksityinen myyjä on ainakin toistaiseksi suostunut tekemään kauppakirjan, joten ei sen siinä mielessä pitäisi olla mikään ongelma. Kauppakirjapohjia löytyy netistä.

Mutta yksityisten myynnissä ei ole vähennettävää alvia.

askomiko: Mutta yksityisten myynnissä ei ole vähennettävää alvia.
 
Eikä myöskään liikkeestä ostetussa käytetyssä. Käytetyn ostamisesta oli nyt alunperin kyse.

askomiko: Mutta yksityisten myynnissä ei ole vähennettävää alvia.
 
LaMotta: Eikä myöskään liikkeestä ostetussa käytetyssä. Käytetyn ostamisesta oli nyt alunperin kyse.
 
Eikö kuitenkin saata olla?
Jos kitara on ollut aina ALV-verovelvollisen muusikon/liikkeen omistuksessa.

blues guitar: Eikö kuitenkin saata olla?
Jos kitara on ollut aina ALV-verovelvollisen muusikon/liikkeen omistuksessa.
 
Tuohon en osaa vastata. Minun ymmärtääkseni ALV on vain uudessa tuotteessa. Mutta kuten sanottua, en tiedä.
 
Alkuperäisen kysymyksen suhteen tällä ei ole merkitystä. Käytetyn tavaran ostosta saa kirjanpitokelvollisen tositteen niin liikkeeltä kuin yksityiseltä.

LaMotta: Tuohon en osaa vastata. Minun ymmärtääkseni ALV on vain uudessa tuotteessa. Mutta kuten sanottua, en tiedä.
 
Kyllä käytettykin työkalu voi olla alvillinen. Ei kai soittimet tee poikkeusta tässä suhteessa.

blues guitar: Kyllä käytettykin työkalu voi olla alvillinen. Ei kai soittimet tee poikkeusta tässä suhteessa.
 
Ei tee. ALV velvollisen on maksettava se alvi ostohinnan myynnissä ylittävältä osalta, olipa sitten kyseessä yksityiseltä, tai yritykseltä ostetusta tuotteesta.

Tässä on kova strato GAS meneillään ja olisi ensimmäisen straton hankinta edessä. Japanilaista olen tässä miettinyt. Löysin yhden aika hyvän diilin, mutta en kuitenkaan ole varma sen System 1 tallasta. Onko se tallaratkaisu ihan kura vai toimiva peli? Vibraa en tarvitse kuin satunnaisesti alaspäin eli mitään divebombeja en aijo harrastaa. Kiitos.

Millä logiikalla noi fenderin stratojen specsit on arvottu? Tietyillä speckseillä on saatavilla vain paria väriä ja niin edelleen. Esim. vaahteraotetautaista ei saa usein kuin humppaväreissä, eikä puhettakaan että HSS-mikityksellä. Esim. Musta tai valkea american special vaahteraotelaudalla ja HSS mikityksellä olis kova peli kasarimetalliin soittoon.

audioAXS: Tässä on kova strato GAS meneillään ja olisi ensimmäisen straton hankinta edessä. Japanilaista olen tässä miettinyt. Löysin yhden aika hyvän diilin, mutta en kuitenkaan ole varma sen System 1 tallasta. Onko se tallaratkaisu ihan kura vai toimiva peli? Vibraa en tarvitse kuin satunnaisesti alaspäin eli mitään divebombeja en aijo harrastaa. Kiitos.
 
Mulla on kolme japsistratoa 80-luvun puolivälistä ja kaikissa on tuo Schallerin valmistama System 1 -talla. Yksi noista on nyt tällä hetkellä torilla. Olen soittanut noilla muutaman kymmenen keikkaa, välillä kampea reilustikin runtaten. Kitarat ovat toimineet hyvin ja pysyneet vireessä.
 
Huonointa noissa on jotain kurametallia olevat hienoviritysruuvit. Olen itse vaihtanut kaikkiin kitaroihin rosteriset ruuvit. Varsinkin jos kitara on ollut vähemmällä käytöllä, on rullatallapallat voineet jumittua lian ja hapettumisen myötä, joten ne kannattaa putsailla huolella.

Thyvon: Mulla on kolme japsistratoa 80-luvun puolivälistä ja kaikissa on tuo Schallerin valmistama System 1 -talla. Yksi noista on nyt tällä hetkellä torilla. Olen soittanut noilla muutaman kymmenen keikkaa, välillä kampea reilustikin runtaten. Kitarat ovat toimineet hyvin ja pysyneet vireessä.
 
Huonointa noissa on jotain kurametallia olevat hienoviritysruuvit. Olen itse vaihtanut kaikkiin kitaroihin rosteriset ruuvit. Varsinkin jos kitara on ollut vähemmällä käytöllä, on rullatallapallat voineet jumittua lian ja hapettumisen myötä, joten ne kannattaa putsailla huolella.
 
Kiitos vastauksesta! Toimiiko talla ihan perustallana, eli ilman kielilukkoja? Netistä löytyi aika heikosti tietoa.

audioAXS: Kiitos vastauksesta! Toimiiko talla ihan perustallana, eli ilman kielilukkoja? Netistä löytyi aika heikosti tietoa.
 
Toimii kyllä. Kitarassahan on ihan normaali satula, kielilukko on vasta lavassa tavallisen satulan jälkeen. Eli kielilukko muutamalla ruuvilla irti ja samalla voi ruuvata tallan päästä hienoviritysruuvitkin irti kokonaan.

Itseäni himottaisi kovasti Stratocaster ja erityisesti American Deluxe -mallissa on kiinnostavia ominaisuuksia (compound radius, S-1 kytkennät). Vaan missäs pääkaupunkiseudun liikkeessä tuollainen löytyisi kokeiltavaksi? Mielellään SSS-mikityksellä ja vaahteraotelaudalla.

balzary: Mun mex-jazzbassossa on ainakin melko samanpaksuinen kerros töhnää pinnassa.
Ibanezissakin on melkoinen kerros:
http://muusikoiden.net/dyn/users/125754.jpg
 
Lakanpaksuuskeskusteluun yksi lisäkuva: MIM-jazz
https://dl.dropboxusercontent.com/u/4628380/unnamed-4.jpg

Olen päättänyt, että alan palvomaan vain yhtä jumalaa. En jaksa enää arpoa ja tehdä vertailuja eri kitaramallien välillä. Enkä miettiä mikä sopii parhaiten omiin käsiin. Olen nähnyt valon - nyt sen tiedän - se on Fender Stratocaster. Olen myynyt/myyn hyllystä pois kaikki muun mallin kitarat. Kohta minulla alkaa olla kasassa rahat unelmieni Stratocasteriin. Uskon, että se on Fender American Vintage Series Stratocaster. Vuosimallia en vielä tiedä, kun en ole kovin montaa vielä päässyt testaamaan.
 
Kyseisistä malleista taisi olla oma ketjunsakin aikoinaan, mutta koetetaanpa keskittää kaikki Fender Stratocaster-fiilistelyt tähän ketjuun. Eli onko nyt kyseisistä American Vintage Series-sarjalaisista pitkässä juoksussa kenelläkään kokemusta?

Tsugu Way: Olen päättänyt, että alan palvomaan vain yhtä jumalaa. En jaksa enää arpoa ja tehdä vertailuja eri kitaramallien välillä. Enkä miettiä mikä sopii parhaiten omiin käsiin. Olen nähnyt valon - nyt sen tiedän - se on Fender Stratocaster. Olen myynyt/myyn hyllystä pois kaikki muun mallin kitarat. Kohta minulla alkaa olla kasassa rahat unelmieni Stratocasteriin. Uskon, että se on Fender American Vintage Series Stratocaster. Vuosimallia en vielä tiedä, kun en ole kovin montaa vielä päässyt testaamaan.
 
Olet löytänyt totuuden. Yksi hyvä strato ja sillä pärjää missä vain.
 
Kyseisistä malleista taisi olla oma ketjunsakin aikoinaan, mutta koetetaanpa keskittää kaikki Fender Stratocaster-fiilistelyt tähän ketjuun. Eli onko nyt kyseisistä American Vintage Series-sarjalaisista pitkässä juoksussa kenelläkään kokemusta?
 
Tosi upeita on olleet kaikki testaamani American Vintage sarjan kitarat, et takuulla mene metsään tällaisella. Niissä yhdistyy hienosti sellainen tietty työkalumaisuus todella korkeaan laatuun. Ei muuta kun testailemaan, niitä on yleensä hyvin tarjolla torinkin puolella.

Tsugu Way: Eli onko nyt kyseisistä American Vintage Series-sarjalaisista pitkässä juoksussa kenelläkään kokemusta?
Mulla on ollut vajaan 20 vuoden aikana useampikin '62 reissue strato. Keskimäärin ovat kelpo kitaroita, joskin laatuvaihtelua näissäkin on ihan riittävästi. Paras yksilö mulla oli vuodelta -95, joka palvelikin mua pitkään. Ulkonäkö-spekseiltään se ei ollut yhtä tarkka kopio esikuvastaan kuin nykyiset versiot, mutta soittimena se oli erinomainen. Huonoin mun omistama ykslilö taas oli joitakin vuosia tuoreempi täyspaska, jossa kaula eli täysin omaa elämäänsä. Loput ovat olleet laadultaan kohtuullisia tai hyviä. Kaulat '62-malleissa on aika siroja, esim. CS Time machine-sarjan vastaavissa on hieman tuhdimmat kaulat. Tosin nykyisessä '65 Am. Vintagessa kaula on taas hieman paksumpi kuin kuuskakkosissa. Am. Vintage -stratomikeistä en ole koskaan erityisemmin tykännyt, jotenkin hieman luonteettomat mun makuun. Mutta makuasiahan tämä. Hyvä Am. Vintage -sarjan yksilö on todella pitopeli, mutta laatu vaihtelee yksilöittäin. Tällä hetkellä mulla on Am. Vintage sarjalaisia ainoastaan yksi '62 precision basso, joka on pysynyt mulla jo kohta 10 vuotta, joten se on hyvä kapistus. Tosin bassoissakin on tullut vastaan kaikenlaista yksilöä.
Tällaista omakohtaista jorinaa...