Kitarat: kitarakamat ›

Mr. Speed: Minultahan tätä asiaa ei kysytty, mutta nopeasti tuli mieleen se, että kaula pääsisi asettumaan paikalleen värähtelyn ansiosta, ja ilman värähtelyä se pikkuhiljaa hilautuisi siihen paikkaan, mihin se on alkujaan pultattu/liimattu. Läpikaulaisissa se kaulapalkki sitten pääsisi liikkumaan "oikealle paikalleen".
 
Mutta periaatteessa tällä teorialla täristetty pulttikaulainen tumppuuntuisi jos siitä käyttää kaulan irti ja se menee mikromillin eri kohtaan takaisin?

Mr. Speed: Minultahan tätä asiaa ei kysytty, mutta nopeasti tuli mieleen se, että kaula pääsisi asettumaan paikalleen värähtelyn ansiosta, ja ilman värähtelyä se pikkuhiljaa hilautuisi siihen paikkaan, mihin se on alkujaan pultattu/liimattu. Läpikaulaisissa se kaulapalkki sitten pääsisi liikkumaan "oikealle paikalleen".
 
Uskottavalta kuulostaa.

Seba: Mutta periaatteessa tällä teorialla täristetty pulttikaulainen tumppuuntuisi jos siitä käyttää kaulan irti ja se menee mikromillin eri kohtaan takaisin?
 
Periaatteessa joo. Tai soundi parantuisi. Riippuen että miten kaula osuisi jälleen kiinnitettäessä kohdalleen.
 
E: Mutta ihan mutukackaa. Naurakaa vaan. Mä meen nukkumaan.

Mr. Speed: Periaatteessa joo. Tai soundi parantuisi. Riippuen että miten kaula osuisi jälleen kiinnitettäessä kohdalleen.
 
E: Mutta ihan mutukackaa. Naurakaa vaan. Mä meen nukkumaan.
 
Harmi kun mulla ei ole pulttikaulaisia kitaroita niin ei voi tehdä testiä.

Voisi sanoa, että olen alkanut pitää ToneRiten mahdollista toimivuutta hivenen vähemmän epätodennäköisenä. Usein asioita kannattaa yrittää selittää jollakin järkevällä tavalla.

Seba: Mulle riittää että se saa aikaan avoimemman ja kirkkaamman saundin :)
Paskan väliä mitä puun rakenteessa tapahtuu. Mulle.
 
Tästä, pohjimmiltaan, koko asiassa on kyse. Jos soittajan kokemus on, että parannusta tuli, se on fakta. Tämän faktan suhteen se mitä soittimelle tarkalleen ottaen tapahtui on sivuseikka.

lehtiju2: Miten ymmärsit "muutokset"? Mikä muuttuu ja miten?
 
Tonerite: This stimulation generates a change to the instrument's integrated components and increases the resonate together as a whole.
 
Eli että se laite generoi muutoksia (tässä tapauksessa kääntäisin tuon niin, että muutos = muutos parempaan) kitaran 'yhdistettyihin' osiin ja kasvattaa osien yhteisresonointia "kuten osat olisivat yksi kokonaisuus".
 
Noin niinkuin tosi vapaasti käännettynä ei-niin-loistavalla kielitaidolla. Eli kuten täällä jo kirjoiteltiinkin, niin se muutos olisi juuri siinä, että kitara alkaa resonoimaan enemmän yhtenä kokonaisuutena, ei välttämättä puun molekyylitason rakenteen muutoksissa.
 
Kyllähän tuo nyt tyhmän korvaan kuulostaa siltä, ettei se mahdotonta ole, että tuo jopa toimii...
 
Tonerite: The Play-In Process: The Play-In process involves the individual components of a guitar learning to resonate as a whole instead of destructively against one another. This process occurs due to vibrational energy that is transfered to the instrument effectively de-damping it. The result of this process is added volume, resonance, dynamic range, playability, etc.
 
Mutta eipä tässä juurikaan kerrota, mitä siinä tapahtuu. "Oppiminen" lienee valittu verbiksi juuri siksi, että päästään helpolla ilman teknista jargonia. Mutta olisi mielenkiintoista tietää tarkemmin, miten tämä "oppiminen" tapahtuu.
 
Tästähän on nyt hyvä jatkaa kinaamista. Oppiiko kitara vai eikö se opi?

Numb: Tästä, pohjimmiltaan, koko asiassa on kyse. Jos soittajan kokemus on, että parannusta tuli, se on fakta. Tämän faktan suhteen se mitä soittimelle tarkalleen ottaen tapahtui on sivuseikka.
 
Joo, näin on.
Oikeastaan olisi kiva että akustisia kitaroita rakentavat ihmiset komntoisivat tätä, koska niissä se "aukisoittaminen" on isommassa roolissa kuin sähkökitaroissa.
Akkareita tekevä tuttavani kuvaili prosessia niin että kitaran valmistuttua hän alkaa sitä soittaa ja jossain vaihessa esim E-molli alkaa soida paremmin ja yläsävelsarjat voimakkaammin. Sitä seuraa muut soinnut kunnes kitara saavuttaa alustavan potentiaalinsa.
 
Itse olen huomannut että n. vuoden-kaksi vuotta kestää, että sähkökitara saavuttaa parhaan sointinsa.
Minulla on yksi korinasta(limbasta) valmistettu custom-kitara, joka soi todella tumpusti ollessaan uusi. Korina on erittäin kevyt, ominaisuuksiltaan akustinen ja huokoinen puu. Kitaran vapaat kielet soivat aluksikin ihan hyvin, mutta otelaudalta painetut sävelet olivat todella paljon hiljaisempia ja soinnuissa oli voimaton soundi. Tämän huomasi kaksi muutakin ihmistä selkeästi. Painettaessa kieltä 22. nauhan kohdalta jossa kaula yhdistyy runkoon, oli ääni taas voimakas mutta muut painetut sävelet varsinkin keskellä kaulaa olivat hyvin hiljaisia.
Mikit onneksi tätä kompensoivat.
Puut kitarassa myös elivät vuoden ajan hyvin paljon ennen kuin asettuivat. Eräänä päivänä huomasin että jotain oli muuttunut radikaalisti.
Kaikki sävelet soivat yhtä lujaa, oli kyseessä vapaa kieli tai painettu nuotti. Sointi oli luja ja tasapainoinen ja yläsävelsarjat soivat niin hyvin kuin sähkökitarassa on mahdollista.
 
Samanlaista "aukeamista" olen huomanut varsinkin kevyissä mahonkisissa kitaroissa.
Puussa on tunnetusti paljon sisäisiä jännitteitä rakenteensa puolesta, ja luulen että näitä jännitteitä hieman tärinän vaikutuksesta vapautuu ja instrumentti alkaa soida kuin "yhdestä puusta" veistetty.
Miten? En tiedä.
Toneritea en ole kokeillut, mutta uskon kyllä että sillä on vaikutuksensa akustisissa kitaroissa niiden ollessa uusia. Ja en näe mitään syytä miksi se ei toimisi jossain määrin myös uusissa sähkökitaroissa, jos kerran soittaminenkin niitä muuttaa.

Numb: Tästä, pohjimmiltaan, koko asiassa on kyse. Jos soittajan kokemus on, että parannusta tuli, se on fakta. Tämän faktan suhteen se mitä soittimelle tarkalleen ottaen tapahtui on sivuseikka.
 
Mun on kyllä pirun vaikea ellei mahdoton ymmärtää tuollaista ajattelutapaa. Miten ihmeessä se, millä periaatteella jokin laite tai asia toimii, voi olla sivuseikka? Eihän mitään voi kehittää ellei tunne toimintatapaa. Miten ToneRiten valmistajat voivat esim. parantaa tuotettaan, jos heillä on noin hämärä käsitys sen toimintaperiaatteesta?

lehtiju2: Mun on kyllä pirun vaikea ellei mahdoton ymmärtää tuollaista ajattelutapaa. Miten ihmeessä se, millä periaatteella jokin laite tai asia toimii, voi olla sivuseikka?
 
Kuten totesin, se on sivuseikka suhteessa soittajan kokemukseen. Tämä ei tietenkään tarkoita, että se olisi absoluuttisesti sivuseikka.

Tonerite: Why does playing a violin make it sound better? This is an age old question many violin makers and scientists have tried to answer. The truth is, there are hundreds of different things going on that are changing when one is playing an instrument. Playing-in or de-damping an instrument relieves the tensions inherent in all instruments that are new or left fallow.
 
Relieving tension allows the instrument to vibrate freely. As a result, your instrument becomes incredibly responsive, problem notes improve, less bow pressure or fretting pressure is required, the sound comes more quickly with less effort, and the overall quality of tone improves.
 
The effects of the play-in process are not universal and are different for every instrument. Obviously, minor factors like how an instrument is built, the exact pieces of wood that are used, how much glue, how much they have been played, etc, etc, etc all play a role in how much accelerated play-in will help. Some users will see a major increase in a lot of aspects of their instrument, while some will see moderate increases, but their instrument will be ready to play when they are.
 
http://www.tonerite.com/research/
 
Puun sisäisistä jännityksistä tuollakin puhutaan, joten niistä se vastaus taitaa löytyä. Se myös selittäisi, miksi täristys toimii eri lailla eri kitaroihin - onhan kaikissa kitaroissa omanlaisensa sisäiset jännitykset. Mutta silti vähän syvempi tieteellinen selitys kiinnostaisi edelleen...

Laulava Kylätohtori: Mutta silti vähän syvempi tieteellinen selitys kiinnostaisi edelleen...
 
Samoin. Mutta pelkään pahoin, että sellaista ei ole.

lehtiju2: Samoin. Mutta pelkään pahoin, että sellaista ei ole.
 
Tässä saattaa olla sellainenkin asia, että tuollaisen asian tutkiminen - siis vakavasti otettava tieteellinen tutkimus, jolla on jotain todellista todistusarvoa - vaatii sen tason osaamista ja resursseja, ettei Toneritella ole edes mahdollisuuksia sellaista toteuttaa. Tai sitten seuraavien vuosien Toneritet myydään näiden tutkimusten kattamiseksi.
 
Ja tällaisen tutkimuksen hyöty valmistajalle lienee vähäinen. Eli ei kannata kovin paljon tällaiseen todisteluun panostaa. Varsinkin, jos täristin omien testien ym. mukaan toimii. Ymmärrän täysin, ettei valmistajaa kiinnosta vakuutella skeptikkoja (jotka eivät muutenkaan kuulu potentiaaliseen ostajakuntaan) kalliilla ja vaativilla tieteellisillä tutkimuksilla....

Laulava Kylätohtori: Tässä saattaa olla sellainenkin asia, että tuollaisen asian tutkiminen - siis vakavasti otettava tieteellinen tutkimus, jolla on jotain todellista todistusarvoa - vaatii sen tason osaamista ja resursseja, ettei Toneritella ole edes mahdollisuuksia sellaista toteuttaa. Tai sitten seuraavien vuosien Toneritet myydään näiden tutkimusten kattamiseksi.
 
Ja tällaisen tutkimuksen hyöty valmistajalle lienee vähäinen. Eli ei kannata kovin paljon tällaiseen todisteluun panostaa. Varsinkin, jos täristin omien testien ym. mukaan toimii. Ymmärrän täysin, ettei valmistajaa kiinnosta vakuutella skeptikkoja (jotka eivät muutenkaan kuulu potentiaaliseen ostajakuntaan) kalliilla ja vaativilla tieteellisillä tutkimuksilla....
 
En minäkään nyt mitään tiukan tieteellisiä tutkimuksia odota, mutta voisivat edes yrittää selittää asioita järkeenkäyvällä tavalla. Noi täälläkin siteeratut kohdat ovat ennemminkin sellaista markkinointijargonia, joka kuulostaa "tieteelliseltä" mutta jossa ei itse asiassa sanota juuri mitään täsmällistä.

Laulava Kylätohtori: http://www.tonerite.com/research/
 
Puun sisäisistä jännityksistä tuollakin puhutaan, joten niistä se vastaus taitaa löytyä. Se myös selittäisi, miksi täristys toimii eri lailla eri kitaroihin - onhan kaikissa kitaroissa omanlaisensa sisäiset jännitykset. Mutta silti vähän syvempi tieteellinen selitys kiinnostaisi edelleen...
 
Mä kiinnitän tuossa nyt huomion että tuossa on viulu nyt niin selvästi esillä. Samaten viulistit siitä tukkoisuudesta ja aukisoittamisesta eniten ovat kiinnostuneita. Viulun akustinen rakenne taitaa olla soittimista monimutkaisimpia, monivivahteisempia ja herkimpiä. Jossain juuri näin että viulun kansi värähtelee korkeidenkin yliäänien mukaan, toisin kuin kitara. Ja se että viulun kannen alla on pinna jonka pitää olla juuri oikeassa paikassa tai soundi voi muuttua täysin.
 
Olikohan nyt niin että tämäkin värkki oli alunperin viululle tehty. Sitten voi olla että ratkaisu on sovellettu kitaroillekin sen enempää teoretisoimatta miten se niissä vaikuttaa, sähkiksistä puhumattakaan.

Yleensä tuotteita markkinoidaan ja myydään pakkaus edellä. Ei einesateriaakaan myydä sen perusteella, miltä se oikeasti maistuu ja näyttää vaan pakkauksessa olevan kuvan ja sen herättämien mielikuvien perusteella. ToneRiten "pakkaus" on ajatus "tieteellisestä" tavasta saada soittimesta enemmän irti sekä myytti ns. aukisoittamisesta.

Hmmm... Taidan ostaa laitteen ja kokeilla sitä itseeni.
Ei sitä tiedä mitä sisäisiä henkisiä jännitteitä se kalloon kiinnitettynä purkaa, saa hermoradat aukenemaan kunnes aivokapasiteetistani on käytössä maksimaalinen määrä, todellisuuden laajenemaan ja ajatuksen kulkemaan kirkkaana.
 
Jos ei toimi, niin kokeilen alapäähän.

Jargoniahan se, mutta luulen, että voipi olla, ettei Toneriten pojat tiedä itsekään sen tarkemmin, mitä siellä tapahtuu. Tuskin tässä kuitenkaan mitään oikeaa tieteellistä R&D:tä on tehty. Ehkä vaan saatu idea auki soitosta sekä akvaariopumpusta ja paketoitu ajatus hienoon pakettiin vielä hienompien markkinointipuheiden kanssa.
 
Ja viuluille ym. tuo kait tosiaan ensin tehtiin. Hulluahan se olisi ollut jättää kitarat markkinoinnin ulkopuolelle. Aina löytyy porukkaa, joka on valmis maksamaan tällaisista suuriakin summia. Ja tähän vaaditaan juuri jo aikasemmin mainittua mielikuvamarkkinointia. Markkinoinnin alkeisiinhan kuuluu, että se ratkaisee, miltä asiat näyttävät, ei se, mitä ne oikeasti ovat. Markkinointihan perustuu juuri mielikuviin. Mutta tosiaan, eipä se viulutäristimen muutos kitaratäristimeksi vaadi juuri muuta kuin uudet markkinointijargonit joilla luodaan sopivat mielikuvat uudesta mullistavasta keksinnöstä ja myyntipakkaus, jossa lukee viulun sijaan kitara. Jatkot käydään sitten nettifoorumeilla. Ja mitä enemmän siellä kinataan, sen enemmän tulee kiinnostuneita, jotka haluavat tuota kokeilla..

mitja: Hmmm... Taidan ostaa laitteen ja kokeilla sitä itseeni.
Ei sitä tiedä mitä sisäisiä henkisiä jännitteitä se kalloon kiinnitettynä purkaa, saa hermoradat aukenemaan kunnes aivokapasiteetistani on käytössä maksimaalinen määrä, todellisuuden laajenemaan ja ajatuksen kulkemaan kirkkaana.
 
Jos ei toimi, niin kokeilen alapäähän.
 
Alapään täristin kuulostaa hyvältä!
 
Vähän tuollainen akupunktiotyyppinen ratkaisuhan tuo tonerite on. Ehkä kitaroita voisi pistellä neuloilla, ja saada niiden sisäisen hermostuneisuuden tasaantumaan.