Bänditoiminta ›

Terve,
 
ollaan vasta alettu soittamaan bändinä eikä aiempaa kokemusta yhteissoitoista juurikaan ole. Bändissä on kaksi kitaristia, basisti ja rumpali. Kuinka vahvistimet ja soittajat olisi järkevin sijoittaa treenitilaan akustiikan kannalta?
Tila on neliön mallinen noin 6m x 6m ja kattokorkeutta 3,5m. Kaikki seinät ovat noin puoli metriä paksua teräsbetonia. Tällä hetkellä olemme tuoneet huoneeseen useita levyjä joissa on kangaspinta ja katossakin muutama levy löytyy. Silti tuntuu välillä, että kokonaissoundi menee välillä puuroksi.
 
Miten sinä sijoittelisit rummut ja vahvistimet tuon malliseen tilaan?
 
Sen verran ollaan huomattu, ettei laulajan mikrofoni kestä olla laulumonitoriin päin, koska ääni alkaa kiertämään.
 
Soitettava musa vaihtelee J.Karjalaisesta Judas Priestiin :D
Kiitos jo etukäteen neuvoista.

Kitarakamat vastakkaisille seinille, ujosti rumpalia kohti että sekin kuulee, laulupöntöt rumpalin "taakse" osoittamaan huoneeseen, basso johonki missä se tuntuu hyvältä, ei siitä kuitenkaan kukaan mitään selvää saa.
 
Meillä esim toimii tämmönen ihan hyvin. https://scontent-b-ams.xx.fbcdn.net … 534358848_9056257378490752068_o.jpg

Jeszse: Kitarakamat vastakkaisille seinille, ujosti rumpalia kohti että sekin kuulee, laulupöntöt rumpalin "taakse" osoittamaan huoneeseen, basso haitsun puolelle, koska vaikka rumpali ei tietäiskään miksi sen pitäis kuulla basso, sen ois hyvä kuulla se.

Kannattaa myös pitää mielessä, että hitusen paradoksaalisesti mitä hiljempaa soittaa, sen paremmin soitosta saa selvää. Luukuttaminen on kivaa, mutta tekee asioista helposti vaikeita :)

Eikä unohdeta sitä että kitaracombot/kaapit on hyvä nostaa niin lähelle korvan tasoa kuin järkevästi saa. Volumetasot karkaa ja kitaran soundista saattaa itse olla autuaan tietämätön jos komootit tuuttaa lähinnä nilkoille.

Aiemmin viime vuosikymmenellä oli silleen että vasemmassa korvassa oli pientä vinkumista. Sitten läksin yhteen coverbändiin vokalistiksi. Treenis oli semmoinen että parhaiten lebensraumia itselle löytyi siten et stondasin parin metrin päässä vahvarien rivistöstä mikä puolestaan sijaitsi minusta katsoen oikealla puolella. Sen bändin jälkeen vinkui oikeassa korvassa sen verran ettei vasemman korvan ininää enää huomannut.
 
Joo tulpat oli toki korvissa mutta semmoinen patteristo oli siinä melkein käden ulottuvilla että vahinkoa tuli silti.

Seuraavalla kerralla sitten huudan menemään selin muihin soittajiin niin vinkuu molemmissa korvossa yhtä paljon. Tai sit ei.

Bassokamojen ei tarvitse olla haitsun välittömässä läheisyydessä, mutta itse basistin olisi hyvä olla kuuloetäisyydellä...

CheRoberto: Bassokamojen ei tarvitse olla haitsun välittömässä läheisyydessä, mutta itse basistin olisi hyvä olla kuuloetäisyydellä...
 
Totta! Pitkää piuhaa peliin niin basistikin kuulee mitä muut kuulee siitä saatanan rantasaunasta.

Ja sijoittelun lisäksi jokaiselle oma taajuuskaista. Judas Priest -kitaristit pois basistin kaistalta ja basisti pois rumpalin bassorummun taajuuksilta. Jos teillä on omaa tekemistään arvostava solisti, volumen määrittely kannattaa aloittaa laulusta. Laulut kuulumaan ja muiden volumet sitten sen mukaan. Rumpalille voi tehdä tiukkaa, mutta kyllä ne oppii kun riittävästi hokee :)
 
EDIT: "Sen verran ollaan huomattu, ettei laulajan mikrofoni kestä olla laulumonitoriin päin, koska ääni alkaa kiertämään."
 
Tämä voisi olla merkki, että liian kovaa soitatte. Sijoittelun ja volumen laskemisen lisäksi voi kokeilla yläpäiden (high, treble) leikkaamista, joka saattaa auttaa.

Aika yleistähän toi on että kiertää jos on mikki kaiuttimeen päin.

tuquoque: Ja sijoittelun lisäksi jokaiselle oma taajuuskaista. Judas Priest -kitaristit pois basistin kaistalta ja basisti pois rumpalin bassorummun taajuuksilta.
 
Tämän tutkimista me ollaan harrastettu tässä viime aikoina. Jännänä ilmiönä tässä tulee se että soitin saattaa yksinään kuullostaa ei niin hyvältä mutta yhteissoitossa sitten on tullut selkeyttä lisää.

Dirtyh: Tämän tutkimista me ollaan harrastettu tässä viime aikoina. Jännänä ilmiönä tässä tulee se että soitin saattaa yksinään kuullostaa ei niin hyvältä mutta yhteissoitossa sitten on tullut selkeyttä lisää.
 
Juurikin näin, on ihan eri asia soittaa yksin kun porukalla. Nyt hieman yleistäen, lähinnä
kitaristeilla tuntuu olevan semmonen taipumus että volaa ja säröö livahtaa liikaa. Yllättävän vähälläkin selviää, ja jopas kuulostaa paremmalta!

Razanez: Yllättävän vähälläkin selviää, ja jopas kuulostaa paremmalta!
 
Edelliskesänä olin tuuraushääkeikalla orkesterissa jossa vanhempi herrasmies oli kitarassa. Eipä tarvittu korvatulppia kun oli maltilliset volat ja säröt. Mut jumaleissön kun kuulosti makealta! Olispa meilläkin näin...

artope: Edelliskesänä olin tuuraushääkeikalla orkesterissa jossa vanhempi herrasmies oli kitarassa. Eipä tarvittu korvatulppia kun oli maltilliset volat ja säröt. Mut jumaleissön kun kuulosti makealta! Olispa meilläkin näin...
 
Vanhemmiten yleensä oppii kuuntelemaan omaa ja mikä tärkeintä, muiden soittoa. Jotkut oppii aikaisemmin, jotkut ei ikinä.

Me ollaan treeneissä yleensä niin että bändi ja kamat on ikään kuin ympyrässä, niin et soittajat on puoliympyrässä ja toisen puoliympyrän muodostaa vahvarit. kosketinsoittaja ja rumpali on vastakkain ja kiipparistin pro-reverb on hänen vieressään sojottamassa vinottain kohti muita soittajia. Kitaristien vahvarit on suoraan kyseistä soittajaa vastapäätä. Laulukamat on leveellä niin et laulajat sijoittuu siihen leikkauspisteeseen. basisti on rumpalin haikan puolella ja rantis on basistin takana.