Muusikoiden.net
29.03.2024
 

Yleistä keskustelua musiikista »

Keskustelualueet | Lisää kirjoitus aiheeseen | HakuSäännöt & Ohjeet | FAQ | Kirjaudu sisään | Rekisteröidy

Aihe: Jim Pembroke & Barbra Streisand
1 2
Bardi
16.08.2014 17:16:24
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Hesarissa oli juttua Jim Pembrokesta. Minulle uusi asia oli se, että Barbra Streisand oli halunnut oikeudet Pembroken "Lost without a trace"-biisiin. Se olisi ehkä päätynyt Streisandin miljoonia myyneelle albumille "The way we were". Tapahtuma oli samoihin aikoihin, kun Wigwam tavoitteli läpimurtoa kansainvälisesti. Virgin Records halusi kaupallista musiikkia, muta eihän se näille radikaaliajan nuorille miehille kelvannut. Piti tehdä taidetta ja sitten flopattiin ja tultiin maitojunalla takaisin Härmään.
 
Muistan yhden haastattelun, jossa Pembroke vähätteli listahittejä, joita he kyllä tekisivät, jos vain viitsisivät. Touhu kuvaa hyvin sitä ummehtunutta ilmapiiriä, jossa silloin elettiin. Kaupallisuus oli syntiä. Levyt olivat sitä parempia, mitä huonommin ne myivät. Vain sielunsa paholaiselle myyneet menestyvät musiikillaan.
 
Nyt Pembroke sitten soittelee pienissä kuppiloissa Kansas Cityssä. Olisi ehkä sittenkin pitänyt pelata kortit toisin. Wigwamissa oli ainesta paljon suurempaan kuin mitä tuli. Samalla olisi voinut avauta portteja maailmalle kymmeniä vuosia aiemmin kuin sittemmin on hiljalleen tapahtunut.
 
Anonymous-jazz
16.08.2014 21:09:58 (muokattu 16.08.2014 21:12:04)
Musiikkinäyte       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Ehkä se juttu kusi ylpeyteen, kun Pembroke olisi halunnut itse maailmanstaraksi. Kun taas yhden biisin oikeudet B.S. suuruisen artisti levylle toisi aikamoisen kasan hilloa pöytään, niin sen jälkeen persaukinen muusikko saisi vähän helpotusta luoda taidettaan.
 
Mutta tuon pointin kyllä ymmärrän, että "vain sielunsa paholaiselle" menestyvät musiikillaan. Näin se on aina ollut ja tulee menemäänkin.
 
"In a time of universal deceit, telling the truth becomes a revolutionary act" - George Orwell
nirzin
16.08.2014 22:06:39
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Oliskohan tämä hyvä paikka toistaa "Härskeimmät plagioinnit" -ketjussa viime syksynä esittämäni kysymys. Eikö tuosta tosiaan kukaan osaa sanoa enempää? Siis:
 
Kesällä Soundissa kerrottiin, että ainakin Ian Hunter ja Pink Floyd ovat varastaneet Jim Pembroken biisejä omiin nimiinsä. Tietääkö kukaan tarkempia yksityiskohtia?
 
evo
17.08.2014 00:22:37
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Bardi: Hesarissa oli juttua Jim Pembrokesta. Minulle uusi asia oli se, että Barbra Streisand oli halunnut oikeudet Pembroken "Lost without a trace"-biisiin. Se olisi ehkä päätynyt Streisandin miljoonia myyneelle albumille "The way we were". Tapahtuma oli samoihin aikoihin, kun Wigwam tavoitteli läpimurtoa kansainvälisesti.
 
Suomessa on ihan liikaa näitä "olisi pitänyt menestyä"-tarinoita.
 
The Crash, 22PP, Hanoi Rocks jne... Anna Abreun uusin sinkku on kans jenkkikelpoinen.
 
Monesti syynä suomalaisen musa/levy-yhtiöskenen takakireys/ylimielisyys, ja markkinointitaidon puute. Ja ehkä sekin, ettei osata vääntää artistille asioita rautalangasta.
 
Sunrise Avenue on ainoa joka tajus jutun juonen, suomessa haukuttiin, fuck that shit
-> suoraan Saksaan kutitteleen moguleita, menestystä tuli. Ihan oikein.
 
Yritys siis palkitaan, kuka olisi uskonut että tästä olisi tullut Suomen suurin artisti?
https://www.youtube.com/watch?v=CfDd2L0kC_M
 
Never diss a prospect.
 
Itsehän en asioista mitään tiedä, mutta piti nyt kuitenkin avautua.
 
Mut äänekäs meuhkaaminen kannattaa aina, ehkä jopa foorumeilla :)
http://nalleosterman.blogspot.fi/20 … aanekas-meuhkaaminen-kannattaa.html
 
Lisää viiniä ->
 
sustain65
17.08.2014 06:44:36
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Anonymous-jazz:
Mutta tuon pointin kyllä ymmärrän, että "vain sielunsa paholaiselle" menestyvät musiikillaan. Näin se on aina ollut ja tulee menemäänkin.

 
Minä en ymmärrä. Mielestäni se on sitä ummehtunutta ajattelua 70-luvulta. Ja elitismiä, jolla jotkut tulevat ampuneeksi omaan jalkaansa. Ja jotkut perustelevat sillä oman menestymättömyytensä.
 
Onhan nyt maailma täynnä muusikoita, jota ovat menestyneet musiikilla jota ovat alkaneet tehdä ja soittaa intohimoisesti esikuviensa innoittamina. Sekö on sielunsa antamista tai myymistä paholaiselle?
 
Toki maailmassa on erittäin paljon laskelmoivaakin musiikin tekoa. Lähinnä minut sai kommentoimaan tuo "vain" sana.
 
sustain65
17.08.2014 06:53:00
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Sunrise Avenue näytti muuten soittelevan yleisurheilun EM-kisojen avajaisissa. Hienoa että suomalainen yhtye menestyy!
 
Tyttäreni ei meinannut taannoin uskoa, kun kerroin hänelle että Sunrise Avenue on suomalainen bändi, kun hän oli pitänyt ko. bändistä jo hyvän tovin. Bändi oli kuulemma liian hyvä ollakseen suomalainen.
 
Janus
17.08.2014 17:59:50 (muokattu 17.08.2014 18:00:22)
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

evo: Sunrise Avenue on ainoa joka tajus jutun juonen, suomessa haukuttiin, fuck that shit
-> suoraan Saksaan kutitteleen moguleita, menestystä tuli. Ihan oikein.

 
Ruotsin kautta (Bonnier Amigo Music Group?) koukaten, tosin. Anyway, Suomen skene tuli ohitettua tuossa kuviossa ihan täysin ja se oli loppujen lopuksi kaikille aivan oikein.
 
Marlowe
17.08.2014 18:30:03
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Pembroke ja Streisand-juttu oli kieltämättä aika kiinnostava anekdootti, johon en ollut aikaisemmin törmännyt. Se kertoo varmaan jotakin aikakaudesta, jolloin vastakkainasettelun aika ei ollut ohi: uskoisin että sävellys olisi voinut kysyttäessä päätyä jonkun muun artistin levylle, mutta Streisandin kaltainen viihdeartisti tuli kyllä niin eri maailmasta kuin vakavampaan ilmiasuun pyrkivä Wigwam. Ja enpä tiedä olisiko moinen tempaus - samoista syystä - toteutuessaan ollut 1970-luvulla eduksi progeyhtyeelle vai enemmän taakka?
 
Mitä tulee musiikilliseen menestykseen, niin tietenkin aina voidaan kysyä, kumman musiikillinen perintö tulee kantamaan pitemmälle, asiat väärin tehneen Wigwamin vai oikein menetelleen Sunrise Avenuen...?
 
En muista mitä Pembroke tarkalleen ottaen sanoi, mutta minusta hän ei vaikuttanut mitenkään erityisen katkeralta tai pettyneeltä, vaikka epäilemättä sellainenkin on voinut mielessä käydä.
 
"Barry, Dick ja minä olemme tulleet siihen tulokseen, että vakavasti otettavalla ihmisellä täytyy olla... vähintään viisisataa levyä" (Nick Hornby: Uskollinen äänentoisto)
Veksi
17.08.2014 19:02:32 (muokattu 17.08.2014 19:11:27)
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Suomalaisten pöljyys tulee myös briteille tutuksi!
 
Folcce
18.08.2014 17:21:51
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

1970-luku oli erikoista aikaa.
Kojon kanssa lähdettiin Euroviisuihin heti 1980-luvun alussa: http://wigwam.stc.cx/pictures/jim_kojo82.jpg
 
Music's my life, Moxey.
lukethesis
19.08.2014 09:19:14 (muokattu 19.08.2014 09:19:22)
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Janus: Anyway, Suomen skene tuli ohitettua tuossa kuviossa ihan täysin ja se oli loppujen lopuksi kaikille aivan oikein.
 
Myös suomalaisille kuuntelijoille. ;)
 
evo: Suomessa on ihan liikaa näitä "olisi pitänyt menestyä"-tarinoita.
 
The Crash...

 
Mutta Teemu Brunila on taas menestynyt songwriterina erittäin hyvin ilman bändiä, myös siellä Amerikassa.
 
PJS
19.08.2014 12:13:09
Kotisivu Musiikkinäyte       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

lukethesis:
Mutta Teemu Brunila on taas menestynyt songwriterina erittäin hyvin ilman bändiä, myös siellä Amerikassa.

 
Mjoo, ansainta ja menestysmielessä The Crash lienisi Brunilalle pelkästään rasite. Varmaan tuotteliaalle ja monipuoliselle biisintekijälle tietyn bändin "formaattiin" itsensä kahlitseminen on myös taiteellinen riippakivi.
 
"Constantly choosing the lesser of two evils is still choosing evil."
Alfons Åberg
19.08.2014 18:02:26 (muokattu 19.08.2014 18:12:10)
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Marlowe:
 
En muista mitä Pembroke tarkalleen ottaen sanoi, mutta minusta hän ei vaikuttanut mitenkään erityisen katkeralta tai pettyneeltä, vaikka epäilemättä sellainenkin on voinut mielessä käydä.

 
http://www.elvisry.fi/artikkeli/englantilaismies-stadissa-jim-pembroke
 
Tässä Pembroken itse kertomana:
 
AIKA HYVÄ TALOUSTAKAUTUMA, " KOJO PELASTI YLEN KONKURSSILTA!"... PALATAAN KUITENKIN HIEMAN TOISENLAISIIN BIISEIHIN. ITSEÄNI ON AINA KIINNOSTANUT LEGENDA "LOST WITHOUT A TRACE"- KAPPALEESTA, ETTÄ SITÄ OLISI ITSE BARBARA STREISAND KYSELLYT LAULETTAVAKSEEN?

- Se on tosi juttu. Menin käymään yksiaurinkoinen päivä Lovessa, se oli silloin Arinatiellä seiskytluvulla. Otto sanoi että täältä on tullut faxi, tai mikä se nyt oli siihen aikaan, siinä halutaan lupa yhdestä biisistä STREISANDILLE laulettavaksi. Nyt täytyy muistaa minkälainen aika oli ja millä kokemuksella ajattelin. Ja aika moni muukin. Oltiin aika puhdasotsaisia ja idealisteja kuin myös naiiveja. Ajattelin asiaa ja sanoinkin ääneen, että biisi varmaan pilattaisiin jollain makeutetuilla Hollywood-jousilla ja sellaista. Ja Streisand edusti kaikkea Las Vegasin kimmellystä, sellaista jolla ei ollut mitään sijaa niin kutsutussa edistyksellisessä rockmaailmassa, silloin 70-luvun alussa. Ei silloin ajatellut jotain Teosto-fyrkkaa, ei ollut tapana. No, ei siitä sitten enempää, en tiedä kuka asiaa hoiti eteenpäin, tai ei hoitanut. Ilmeisesti kuitenkin kunnioitettiin artistin tahtoa, niin kuin Lovessa yleensäkin tehtiin. Lovehan julkaisi kaikkea sellaista mihin muut eivät olisi koskeneet pitkällä jatketulla kepilläkään. Olisikin paljon sanomista Love Recordsista, mielestäni sen valtavaa perintöä ei vieläkään riittävästi tajuta, saati arvosteta. Suomessa tehtäisiin varmaan vieläkin jotain TOM JONES- covereita jos ei joku olisi julkaissut JUICEA, PELLEÄ, HURRIGANESIA, ... ja kaikkea tätä muuta. Pitkä lista juttuja joista toiset onnistui, toiset ei niin paljon, mutta joka tapauksessa, kaikki tekeminen vaikutti ja tapa millä se hoidettiin. Musiikin tekemisen identiteetti täällä olisi aivan toista ilman näitä "hard guys", Otto (Donner), ATTE (BLOM) ja CHRISSE (SCHWINDT).
 
"Linkkejä artikkeleihin tai tutkimuksiin, joissa Hulkon muusikon uran näytöt todetaan merkittäviksi" -Jazzmies
varakeef
19.08.2014 20:39:31
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Sitä en kyllä ymmärrä, miksi jotain lupaa edes olisi kysytty? Coverinhan saa tehdä kuka vaan... siis jos maailmalla olisi oikein kovasti versioida haluttu.
 
Kyse lienee ollut kustannusoikeuksien saamisyrityksestä, kanssatekijäksi tyrkyttäytymisestä tai vastaavasta lypsystä.
 
"Käytös siivo ja hillitty sopii lehmälle" - Laura Latvala
Leikari
19.08.2014 23:31:03
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Marlowe:
 
Mitä tulee musiikilliseen menestykseen, niin tietenkin aina voidaan kysyä, kumman musiikillinen perintö tulee kantamaan pitemmälle, asiat väärin tehneen Wigwamin vai oikein menetelleen Sunrise Avenuen...?

 
... mitenkähän sitä kantavuutta mitataan... :-)
 
Sunrise Avenuen musiikista en mitään tiedä, mutta eiköhän taas jonkun kolmenkymmenen vuoden kuluttua löydy vanhoja pieruja, jotka vannovat SA:n nimiin ja kuinka ennen tehtiin parempaa pop(?)musiikkia ja pieni poppia (?) tekevä/harrastava diggariporukka, joka nimeää SA:n jossain yhteydessä jollain lailla...
 
Kun olin oppikouluiässä, uutterammin Wigwamia kuuntelivat lähinnä kitaraa soittavat pitkätukkapojat, jotka aikuisina ryhtyivät postinjakajiksi tai menivät Nokialle insinööritöihin ja mitä heistä vielä hengissä olevia olen tavannut, ovat aikalailla siihen wiguunsa jumittuneita (silloin kun eivät bluesintapaista harrasta) ... että semmoista kantavuutta...ko?
 
ainii... on minullakin joku wigu-levy hyllyssä, mutta Nuclear Nighclubin erinomaisuutta en ole koskaan ymmärtänyt, kyennyt edes kuuntelmaan saati ostanut...
 
eikä tämä ole mitenkään Pembrokea vastaan - varmasti on lahjakas ja ammattimies alallaan ... niin kuin moni muukin musiikinlajista riippumatta.
 
siinäkin Pembroke on fiksu mies, että ei ryhdy itkemään sellaisen rahan menetystä, mitä ei ole edes tienannut -
 
ajastaan "hauskasti" kertova tarina kuitenkin
 
Sarko
20.08.2014 00:49:22
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

varakeef: Sitä en kyllä ymmärrä, miksi jotain lupaa edes olisi kysytty? Coverinhan saa tehdä kuka vaan... siis jos maailmalla olisi oikein kovasti versioida haluttu.
 
Kyse lienee ollut kustannusoikeuksien saamisyrityksestä, kanssatekijäksi tyrkyttäytymisestä tai vastaavasta lypsystä.

 
Näkisin tässä kommentissa olevan aika paljon pointtia.
 
Mitä tuohon "maitojunalla takaisin Suomeen"-ajatukseen taas tulee, kannattaa funtsia muutamia pointteja. Wigwamin soittajat olivat Nuclear Nightclubin aikaan jo aikuisia miehiä, jotka olivat saavuttaneet Suomessa varsin hyvän aseman musakentällä. Briteissä edessä olisi ollut luvassa pitkän aikaa puuropalkalla rundaamista pubien nurkissa, vailla varmuutta "supersuosiosta" tai taloudellisesta hyödystä. Iso-Britannian sisämarkkinat musan suhteen olivat ja ovat edelleen musan suhteen erittäin omavaraiset ja täten suhteellisen vihamieliset ulkopuolisia yrittäjiä kohtaan. Progeaikana saarivaltio pursusi jos jonkinlaista Gongia, Soft Machinea ja Caravania, joiden kanssa olisi sitten kilpailtava.
 
Myös musakentän paradigmat olivat muuttumassa, punk ja uusi aalto tekivät tuloaan ja ajoivat "pieruprogen" erittäin ahtaalle.
 
"You know the whole deal with tearing down the old to make room for the new? Well, music isn't city planning." - Grant Hart
Tympee Huttunen
20.08.2014 07:06:24
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

varakeef: Sitä en kyllä ymmärrä, miksi jotain lupaa edes olisi kysytty? Coverinhan saa tehdä kuka vaan... siis jos maailmalla olisi oikein kovasti versioida haluttu.
 
Kyse lienee ollut kustannusoikeuksien saamisyrityksestä, kanssatekijäksi tyrkyttäytymisestä tai vastaavasta lypsystä.

 
Eikö coverin saa vain esittää ilman lupaa? Nightwishillakin oli pitkään jokin cover pöytälaatikossa, kun ei ollut lupaa sen julkaisuun.
 
jukkajylli
20.08.2014 08:43:22
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

evo: Suomessa on ihan liikaa näitä "olisi pitänyt menestyä"-tarinoita.
 
The Crash, 22PP, Hanoi Rocks >

 
Täh? Eikö pirkot ja hanoitkaan oo menestyny? Mitä on menestyminen?
 
And it's just a waste of time..
Marlowe
20.08.2014 10:01:45
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Leikari: Kun olin oppikouluiässä, uutterammin Wigwamia kuuntelivat lähinnä kitaraa soittavat pitkätukkapojat, jotka aikuisina ryhtyivät postinjakajiksi tai menivät Nokialle insinööritöihin ja mitä heistä vielä hengissä olevia olen tavannut, ovat aikalailla siihen wiguunsa jumittuneita (silloin kun eivät bluesintapaista harrasta) ... että semmoista kantavuutta...ko?
 
Miten tämä pitäisi ymmärtää? Wigwamin musiikki ei kantanut minnekään, koska sitä soittavista pitkätukista tuli progesta edelleen pitäviä insinöörejä tai postinkantajia? Fiksumpi musiikinkuulija ymmärtäisi olla jumittumatta ja hankkiutuisi parempiin duunipaikkoihin? Epämiellyttävän asenteellinen kirjoitus, sanoisin.
 
Vaikeahan musiikkia on lähteä arvottamaan mitenkään yleispätevin mittarein, paitsi että uskaltaa kai sitä tehdä sellaisia yleistyksiä kuin että "Beatles on merkittävämpi kuin One Direction", vaikka molemmat ovat tosi suosittuja.
 
Uskoisin että Wigwam teki urallaan ainakin muutaman levyn, jotka jäivät kotimaisen rockin historiaan ja olivat omassa tyylilajissaan vallan onnistuneita ja kunnianhimoisia suorituksia. Sunrise Avenuen levytyksistä en usko voitavan sanoa samaa, vaikka yhtye epäilemättä jollekin tulevalle *aseta haluamasi ammatti tähän* on tärkeä.
 
"Barry, Dick ja minä olemme tulleet siihen tulokseen, että vakavasti otettavalla ihmisellä täytyy olla... vähintään viisisataa levyä" (Nick Hornby: Uskollinen äänentoisto)
Leikari
20.08.2014 10:17:25 (muokattu 20.08.2014 11:20:30)
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Marlowe: Miten tämä pitäisi ymmärtää?.
 
Voi ymmärtää vaikka, että musiikinkin alalla on monia alalajeja/-kulttuureita, joilla on oma enemmän tai vähemmän pieni/laaja harrastajakunta, joka sitä sitten aikansa vaalii. Sellaisen perusteella ei voi arvioida musiikillisen perinnön kantavuutta.
 
Jonkun Wigwaminkin suosio oli parhaimmillaankin varsin rajoittunutta ja jälki myöhempien musiikintekijöiden tekemisiin kuitenkin varsin vähäinen. Samanmielisten kaverien keskuudesta tehdyt havainnot ovat kuitenkin melko harhainen otos.
 
- -
 
Asenteellisuutta heijastaa implisiittisesti sekin, että edes heitetään "kantavuutta" koskeva kysymys so. proge vastaan jokin muu..
 
Ja paistaako jostain takaa vanha juttu, että kaupallisesti vähemmän menestynyt proge olisi jotenkin musiikillisesti kantavampaa so. "parempaa" kuin kovasti myyvä kaupallinen pop - ? ... kymmeniä, satoja?? ei musiikinlajien hittibiisejä esim. 60-luvulta lähtien on kantanut yhä uusien kuuntelijoiden suosioon ja musiikintekijöiden inspiraatioiksi.
 
--
 
ed. Nokia-insinööreistä vielä: ... mainitsemalla tahdoin kertoa, että olivat vähän "asiallisemman" yksitotisempaa porukkaa nämä Wigu-diggarit vs. varsinaisemmat "hipit".
 
En mitenkään ottanut kantaa hommien hyvyyteen. Fiksumpi kyllä jättää jumittumatta eli tunnistaa musiikillisen laadun ja arvot muussakin kuin nuoruutensa suosikkimusassa. ... tiedä sitten, että missä määrin se insinöörin musiikkimaku on laajentunut, jos muutaman sadan levyn kokoelmassa viimeisimmät hankinnat ovat tyyliin "vonherzenbrothers".
 
... ja taisihan postimiehen töihin mennä joku Gonginkin kuuntelija ;-P
 
- -
- eipä tästä enää muuten enempää
 
« edellinen sivu | seuraava sivu »
1 2

» Lisää uusi kirjoitus aiheeseen (Vaatii kirjautumisen)

Keskustelualueet «
Haku tästä aiheesta / Haku «
Säännöt «