Koskettimet ›

Keväällä aloitin pianonsoiton. Aiempaa kokemusta musiikista ei ole mutta tahtotila on soittaa jazzia. Ensin piti tietysti tutustua soittimeen ja nuotteihin. Haparoivien sävelten välissä olen lukenut musiikin teoriaa intensiivisesti. Soittamisen ja teorian suhde on ollut jotain 1 h soittoa ja 2-3 tuntia teoriaa. Tälläinen oppiminen on ollut minulle hyvä. Lastenlaulut, virret ja simppeli pop menee nuoteista ja reaalisointumerkinnät ovat tuttuja. Nyt olen sitten alkanut harjoitella bluessia sillä ajattelen että se on syytä hallita ennen jazziin sukeltamista. Erityisesti impro on aika hauskaa ja pidän siitä. Ongelmana on nyt se että miten saisi tehokkaimmin sellaisen päänsisäisen metronomin, että vaikkapa vasuri hakkaisi koskettimistoa kuin sveitsiläinen kello. Nyt sisäinen kello jätättää tai edistää vähän turhan paljon. Tiedän että yksi ratkaisu on soittaa paljon. Mutta näin neljänkympin kynnyksellä elämän rajallisuuden realiteetti on aika selvä. Tulisiko arvon palstalaisille hyviä mentaaliharjoituksia, tekstejä tai ajatuksia siihen miten saada päänsisäinen kello ja soiton rytmi kohdilleen mahdollisimman tehokkaasti.

Harjoittele metronomin kanssa.
 
Tai hommaa rumpukone ja rakenna vaikka valmiista patterneista biiseille taustat rytmin pitäjäksi.
 
Opetteluvaiheessa soita sillä tempolla, millä vaikeinkin kohta sujuu.

Laske tahtia ääneen kun soitat.
Yk-si kak-si kol-me nel-jä jne.
Itsestä tuntuis että noin laskemalla sattuu kahdeksasosatkin paremmin taimiin kuin esim. yks kaks kol nel tyylillä.
 
Sit kun homma alkaa sujua niin se laskeminenkin alkaa jäämään pikkuhiljaa pois ihan itsestään.
 
Huomautan kuitenkin vielä että tämä on puhdas amatöörin mielipide, ja ymmärrän jos neuvoni aiheuttaa jossain kovan luokan suorittajassa hilpeyttä :)

Se metronomi/rumpukone harjoitus on kaiken a ja o sisäisen kellon synkkaamiseen. Suosittelen itsellenikin :D

lahjattomat harjoittelee, ei muuta kuin suoraan asiaan.