| Aihe: Blues ja funk? | 1 |
|---|
|
Olen bluesin kuuntelijana vielä ihan noviisi, mutta nyt kun olen muutamia esiintyjiä seuraillut, niin olen mielestäni bongannut selvän yhteyden bluesin ja funkin välillä. Lähinnä kitarariffeissä. Esimerkiksi Puistobluesissa soittaneella The Ford Blues Bandilla oli mielestäni soitossa selviä funk-mausteita. Jossain törmäsin myös termiin funky blues. Osaisiko joku kertoa tästä lisää, ja vaikka suositella hyviä funkahtavia blues-artisteja? Me likes :-) |
|
Voithan testata vaikka Albert Collinsia, yleensä kyllä funk-vaikutteet tuppaavat pilaavan musiikin kuin musiikin. |
|
Kiitos vinkistä, minäpäs kuuntelen :-) |
|
Ainakin näillä blues-artisteilla on ollut musiikissaan funk (ja soul) vaikutteita. Funkahtava blues tuntuu painottuvan vahvasti Chicagoon mutta toki muualtakin vastaavaa meininkiä löytyy.
Jimmy Johnson
Syl Johnson
Jimmy Dawkins
Son Seals
Luther Allison
Lonnie Brooks
Fenton Robinson
James Cotton
Albert King |
|
antnis: Voithan testata vaikka Albert Collinsia, yleensä kyllä funk-vaikutteet tuppaavat pilaavan musiikin kuin musiikin.
Musa ilman funkia on musa ilman groovea. Pitää olla melko valkoinen, jotta semmoisesta osaa nauttia. :)
"Humalassa musa on parempaa ja naiset kauniimpia." - Vanha suomalainen kansanviisaus |
|
Kiitos, tässä tulikin paljon vinkkejä! Joo, se groove just ;-) |
 PJS
11.08.2014 10:34:16 | |
|
New Orleans hommat kandee tsekkaa. Dr. John, yms.
"Constantly choosing the lesser of two evils is still choosing evil." |
|
Tulipa mieleeni viihdyttäjä viimosen päälle: Johnny Guitar Watson, joka esitti omaleimaista bluusahtavaa fynkyaan. Tämä matsku ei taida olla kaikkein tosikoimmille.
http://www.youtube.com/watch?featur … yer_detailpage&v=tlgOVmLfNnU#t=1540 |
|
Tässäpä myös. Freddie King ja Burglar LP
http://youtu.be/MlVWakk-nSA?list=PL8a8cutYP7fqR1qT7hqo9X2maS9S_GIYz |
 sub zero
13.08.2014 16:34:13 (muokattu 13.08.2014 16:37:43) | |
|
Yksi funkin synnyn kannalta merkittävistä biiseistä oli "Papa's got a brand new bag" (tarvinneeko mainita artistia...) vuodelta 1965 ja siinähän on jo blues-kierto pinnassa. Hendrix teki varsin funkahtavan version Howlin' Wolfin "Killing Floorista" jo 1967 (BBC Sessions) sekä myöhemmin funkilla blues-kiertoa lähestyvän "Izabellan" (1970, livenä 1969). Howlin' Wolfin myöhemmin Lontoossa levyttämä versio kappaleesta on melkeimpä funkia sekin. Yhteyksiä genreillä näyttäisi olleen siis jo alusta asti.
Vehkeet on levällään, sen kanssa eletään, sen kanssa edetään |
|
Dr. Johnia voi kyllä suositella, mutta James Brown oli varmaan yliarvostetuin ja turhin setä kaikista. |
 blaekie
13.08.2014 21:39:19 (muokattu 13.08.2014 21:40:24) | |
|
Kylläpäs täällä nyt tulee eräiltä niin radikaalia niin radikaalia kommenttiloa että. James Brown turhin setä ? , hehheh
Jimillä alkoi loppuaikoina meininki tavoittelemaan funkahtavia piirteitä. Jotkut funk muusikot tietty huomasivat tämän.
Nii onkii ... vai oliko sittenkään .. ja jos onkii , nii entäs sitten ... ja mitä se sulle kuuluu.. ja jos kuuluukin , niin syytön mä siihen oon. |
|
Itelle tulee heti mieleen Lance Lopez jos kuulee bluesin ja funkin mainittavamana samassa lauseessa.
https://www.youtube.com/watch?v=Heh8WLcMTEI
Äijä on mun mielestä hyvin hiffannut Henkan tyylin :) |
|
Lance vasta turhake onkin. Mut on niitä kyllä poikkeuksiakin https://www.youtube.com/watch?v=Lz9S8cZUntM |
|
Frank Marinolla on ainaki funkia musassaan, mutta lasketaanko ukon tuotanto tyylipuhtaaksi bluesiksi? Munsa vois.
Ja, onhan tietty Princen monet biisit tyylipuhtaita blues-kappaleita. :) Funkia hänen soitostaan ainaki löytyy.
"Äly ei ole aina parhaimmillaan, kun on päissään. Tämmöistä se on välillä." |
|
antnis: Lance vasta turhake onkin. Mut on niitä kyllä poikkeuksiakin https://www.youtube.com/watch?v=Lz9S8cZUntM
No nyt vähän perusteluja kehiin.
Hauskan kuulosta settiä muuten toi Wikströmi, pitkästä aikaa Ruotsin kieli kuulostaa hyvältä :) |
 Rämppy
15.08.2014 09:32:24 (muokattu 15.08.2014 09:32:50) | |
|
antnis: Dr. Johnia voi kyllä suositella, mutta James Brown oli varmaan yliarvostetuin ja turhin setä kaikista.
Dr. John on huipputekijä omalla sarallaan, mutta mies ruskeissa jameksissa oli funkin kulmakivi. Aivan huippu parhaina vuosinaan. Jameksen J.B.'s oli sellainen bändi, että huh huh. Parhaat soittajat, tiukin meininki ja James osasi piiskata soittajista tehot irti.
En sitten malttanut olla sanomatta. |
|
Rämppy: Dr. John on huipputekijä omalla sarallaan, mutta mies ruskeissa jameksissa oli funkin kulmakivi. Aivan huippu parhaina vuosinaan. Jameksen J.B.'s oli sellainen bändi, että huh huh. Parhaat soittajat, tiukin meininki ja James osasi piiskata soittajista tehot irti.
Jameksessa oli melko paljon samaa kuin toisessa funkin kulmakivessä George Clintonissa. Ei välttämättä itse parhaita muusikoita, mutta osasivat ympäröidä itsensä sellaisilla. Ja johtaa parhaiden muusikoiden muodostamia kokoonpanoja sekä saada niistä paras irti.
Ei onnistu keltä tahansa liideriltä, mutta noilta kahdelta kyllä.
"Äly ei ole aina parhaimmillaan, kun on päissään. Tämmöistä se on välillä." |
|
Funkånaut: Jameksessa oli melko paljon samaa kuin toisessa funkin kulmakivessä George Clintonissa. Ei välttämättä itse parhaita muusikoita, mutta osasivat ympäröidä itsensä sellaisilla. Ja johtaa parhaiden muusikoiden muodostamia kokoonpanoja sekä saada niistä paras irti.
Ei onnistu keltä tahansa liideriltä, mutta noilta kahdelta kyllä.
Miles Davis, Frank Zappa.
"Thank you for the music, white boy". 6-stroke troll #1 |
|
Epämuusikko: Miles Davis, Frank Zappa.
Buddy Rich 8D |
| « edellinen sivu | seuraava sivu » | 1 |
|---|
