Kun kaveripiirissä joskus oli vain niin yleistä se tapa selittää kaikki hölmöilyt rok asenteella. Teki mieli silloin jo todeta, että tuo on kyllä ihan tavallista alkoholismia eikä mitään asennetta.
Tolleenhan ne hölmöilyt on helppo selittää.
Jos soittaja on luonteeltaan kiltti ja mukava, ja se värittää taas musiikin tämän tyyppiseksi onko sen musiikin asenne kiltti ja mukava? Vai onko se sen musiikin luonne? Ja jos tämä soittaja päättää, että tekee musiikista tekemällä oman luonteensa vastakohdan, tuhman ja likaisen, onko se tuhma ja likainen sitten sen musiikin luonne? Vai olisiko nyt sitten kyseessä se asenne?
No, eihän nää asiat yksinkertaisia ole, ja tuskin me tällä keskustelullakaan pitkälle päästään, mutta mun mielestä on asennetta olla oikeesti tekstien ja biisien takana. Kyllä se yleensä läpi kuuluu on oikeasti ihan muuta kun mistä laulaa. Horror Sweet Horror. |
meikästä ehkä parasta on kaikki tyyliin "nyt soitetaan vitun lujaa ja ollaan rankkoja" l. Mayhem, Stooges, Misfits ja tällei "Jos silmät olisivat käsissä, niin käsittäisikö silloin näkemänsä?" - Noir |
No, eihän nää asiat yksinkertaisia ole, ja tuskin me tällä keskustelullakaan pitkälle päästään, mutta mun mielestä on asennetta olla oikeesti tekstien ja biisien takana. Kyllä se yleensä läpi kuuluu on oikeasti ihan muuta kun mistä laulaa.
Eli vilpittömyys. Sitten asennetta voi olla vaikkapa Tero Vaarassa, jos hän oikeasti seisoo tekemisiensä takana. Ja miksi ei seisoisi? Koska vielä on kesää jäljellä. :) Ei me mitään musakaupaa tarvita, me ollaan jo se, keskenään.
- hemmo off-topic mumoista. |
Henko
mikko1
Teijo K.