Kitarat: kitarakamat ›

Minulla oli jonkin aikaa soittopelinä juurikin kyseinen Garymoore-malli. Tässäpä joitain kokemuksia ja fiiliksiä kitarasta:
 
Kitara oli ensituntumaltaan tosi viimeistelemätön ja tavallaan rujokin. Tästä voi toiset tykätä ja toiset olla tykkäämättä. Minulla oli aikoinaan myös puolet halvempi Epiphone lespaul ja sekin oli varmaan sata kertaa viimeistellynpi. Mutta tässä garymooressa se viimeistelemättömyys & rujous on ominaisuus - ei vika: Kaulassa ei ole otelautamerkkejä, mikeissä ei kehyksiä ja bodyn kantta ei ole lakattu vaan se loimukuvio on jyrsitty siihen. Mikkipotikat ovat epäsymmetriset ja lisänä on turha (?) killswitch. Itseäni näistä "epäkohdista" rassasi ainoastaan se, että tallamikissä ei ole kehyksiä. Se kohta näytti minun silmiini liian rumalta. Sen verran oli aivan pakko modata, että ruuvasinkin siihen aika nopeasti kehykset.
 
Muutoin kitara oli hyvin Gibsonin perusstudion kaltainen. Ainakin mielestäni kaulaprofiililtaan. mutta ei niin paksulakkainen ja nihkeä, kuin minulla samoihin aikoihin ollut Studioni.
 
Ostin kyseisen garymooren käytettynä ja säätöjä sai tehdä todella paljon. En tiedä oliko se vain kyseisen yksilön kohdalla. Satulan jouduin vaihdattaan koska kieliurat olivat liian syvät. Särisivät nauhoja vasten. kaulaakin sai säädellä edestakas, että löyty optimaalinen suoruus ja kieltenkorkeus.
 
Mutta säätöjen, satulan vaihdon ja mikkikehyksen laiton jälkeen käsissä oli rujo, mutta tyylikäs työjuhta! Tykkäsin hitosti. Burstbucker + P90 mikkiyhdistelmällä soundit joka lähtöön - bluesista heavyyn. Niinkuin Gary-vainaalla. Bendaukset lähteivät tosi helposti ja liukkaasti kymppisetillä.
 
Ja tähän kun otetaan huomioon huokea hinta (torilla yleensä 600-800e), niin on siinä rahalle vastinetta. Tykkäsin jonkin aikaa. Sitten alkoi taas muut kuumotukset ja garymoorekin sai muuttaa muualle..