Kitarat: kitarakamat ›

Laulava Kylätohtori: Tämä. Tämä on se kysymys, johon itsekin haluaisin vastauksen, mutta eipä ole vielä kuulunut. Miksi ihmeessä en saisi ostaa vaikka 8000 Ruokangasta, vaikka en osaisi soittaa kuin puolet ukkonooasta ja senkin väärin?
 
Kyllähän kaikilla muillakin elämänalueilla ostetaan parasta, mihin rahat riittävät. Miksi kitaroiden pitäisi olla poikkeus?
 
Eiköhän se ole ihan se perinteinen kateus mikä näissä usein on oikeasti taustalla. "Jos minulla ei ole varaa, niin kenelläkään muullakaan ei saa olla. "

iPadGuitarist: Onko muuten kokemuksia J&D mini teleistä? http://www.musicstore.de/en_EN/EUR/ … terscotch-Blonde/art-GIT0027510-000
Ainakin tuo hankkimani Squier Strat Mini soi edelleen säännöllisesti vaikka 'parempiakin' kitaroita on tullut hankittua.
 
Mini-Telestä ei kokemusta ole, mutta J&D mini-stratosta kylläkin. Tuota teleä ei tarjolla vielä viime vuoden lopulla ollut, kun lapselle "lyhyttä" kitaraa hommattiin. Olisi saattanut valinta kohdistua enempiä miettimättä teleen, vaikka hintaeroa onkin...
 
Mini-strato on kaikin puolin ok kiinantuote. Viimeistelykin tyydyttävää ja vihreä väri legitimoi hankinnan heti koko perheen osalta... :)
 
Sähköjen kanssa soundi odotuksia parempi ja kiva soittaa. Tuossa telessä näyttäisi olevan samat viritimet. Ne ovat se heikoin kohta: Liian nopeat ja tarkkuudessakin toivottavaa. Mutta kyllä tuon vireeseen saa...
 
Kaikki on n i i n halpaa ja kuitenkin käyttökelpoista nykyisin. Jos vertaa tuota JaskaDänia siihen Eko Mantaan, jolla aloitin soittamisen, niin eipä sitä Italian ihmettä ole ikävä. Tällä en tarkoita, että J&D ja HB:t tekisivät merkkituotteet tarpeettomiksi. Käyttökelpoisia soittimia kuitenkin saa nykyisin jopa halvalla.

Gabe: Eiköhän se ole ihan se perinteinen kateus mikä näissä usein on oikeasti taustalla. "Jos minulla ei ole varaa, niin kenelläkään muullakaan ei saa olla. "
 
Minäkään en kyllä ymmärrä tuollaista ajattelumallia. Aikoinaan kun tuli purjelautailua harrastettua niin kyllähän sitä olis varmaan voinut vaan vedellä pikkujärvillä Speedot päällä jollain paskalla mökkilaudalla ja nukkua yöt autossa mutta huomattavan paljon mukavampaa oli ajella viikonloppuisin Yyteriin kunnon mestoille kun oli kuivapuku, kunnon laudat, purjeita joka tuulille ja yöt hotellissa :)
 
Tietysti joillekin se kurjuuden maksimointi ja kaikessa mahdollisessa säästäminen voi olla se juttu, mutta ei niitä tapojaan tartte muille väkisin tyrkyttää tai kadehdia muiden hankintoja.

Enpä tiedä teistä muista, mutta kun en mitenkään erityisen rikas ole, ahdistus voisi olla melkoinen jos omistaisin vaikka 8000€ maksavan kitaran. Ainakaan en sitä uskaltaisi käyttää. Ja vakuutukset pitäisi hankkia. Ja silti koko ajan murehtia että sattuuko jotain mitä vakuutus ei korvaa. Siellä se sitten keräisi pölyä lasivitriinissä.
 
Toisaalta, jos onnistuisi löytämään satasen parin kitaran jossa puu olisi kelvollista, eli omien mieltymysteni mukaan kestävää (ulkonäön suhteen ei voi noissa summissa toivoa liikoja). Silloin täytyisi käyttää elektroniikkaan se parisen sataa että se soundaisi hyvältä (ja tämäkin pätee vain metalliin yms genreihin, silloin kun kitaran itsensä sointi ei enää olekaan se oleellisuus). Sitten kaikki tunnit jotka kuluisivat otelaudan työstämiseen, shimmaukseen, nauhojen hiomiseen, tallan ja satulan säätämiseen... Lisäksi noihin varaosat. Ja miksei sitten samaan syssyyn laittaisi pintakäsittelyäkin uusiksi. Jos ei ole innokas harrastaja ja pitää aikaansa kalliina, ei tuo loppuviimeksi ole mikään kovin edullinen ratkaisu.
 
Oma mielipiteeni onkin, että jokin noin 1000-1500€ uutena maksava kitara on sellainen mihin ei tarvitse juurikaan suuria modauksia tehdä. 2000€ on kipuraja sarjatuotannollisissa kepeissä. 3000€ jos etsii jotain personaallisempaa (Custom-shopit yms) ja se persoonallisuus on siinä se "juttu". Jos ei siis halua soitannan kautta sitä persoonallisuutta hakea.
 
Mutta kaikki tuon yli... No, mielestäni kitarat ovat työkaluja ja työkalut kuluvat. "Järkevän" hintaisissa kitaroissa tuo hinnan alenema on huomattavasti siedettävämpi. Ja "järkevän" hintaisiin kitaroihin uskaltaa tavallinenkin tallaaja tehdä edes joitain huoltotöitä.
 
Totaaliselle aloittelijalle suosittelisin jotain 500€ luokassa pyörivää soittopeliä, käytettynä voi tuohon hintaan saada jo upeankin kepin. Ja tällainen ei vie kaikkea soittoinnostusta heti alkuunsa. Ja sitten sen jälkeen voi ostaa sen satasen vehkeen jos haluaa alkaa opettelemaan säätämistä, leikittelemistä ja reikien poraamista kanteen ynnä muuta kehittävää.
 
Ja niille jotka haalivat niitä 8000€:n kitaroita, ajatelkaapas asiaa näin päin: jos ostattekin sen 2000€:n kitaran, voitte ostaa 6000€:lla vaikka kaljaa. Sillä määrällä keskimääräinen muusikko olisi aika tehokkaasti juovuksissa 10kk. Eikä tulisi mitään ammattitauteja kuten rannekanavaoireyhtymiä. Saisi vähän uutta väriäkin pintaan jos keltaisesta sattuu pitämään. Hermostokin menisi hyvässä lykyssä uusiksi niin pääsisi eroon kaikista vanhoista huonoista, juurtuneista tavoista ja voisi aloittaa uudelta pohjalta, välttäen vanhoja virheitä.
 
Ja tämä kaikki yhtään dissaamatta halpojen TAI kalliiden kitaroiden ostajia. Meitä kun on moneen lähtöön. Uskon silti että "kultaisella keskitiellä" sanontana on syystä miellyttävän heleä painoarvo.

Aika monelle nuorelle tuo 500 + siihen vahvari yms. on liikaa, ja se menee yli myös monelta mammapappatätisedältä esim. joululahjahintana. Sinänsä hyvä ohje, tuolla rahalla saa kyllä soittopelin loppuiäksi.
 
Noissa halpavekottimissa tietysti jokaisen osan hankintahinnat on tingitty. Yks minkä se tuo mukanaan on ihan (elektro)mekaaniset kestävyysongelmat; potikat alkaa rahista, kytkin lakkaa toimimasta, ruuvit ei pysy, vakiopiuha mykistyy jne. Soittohelppouden puolella nää on yleensä ihan OK (verrataan vaikka muinaisiin postimyyntiskittoihin. Lucky7, anyone?), ja soundeissakin päästään riittävän lähelle sitä mitä on kopioitu. Varsinkin kun noin satasen satsauksella saa kotisoittoon aikast hyviä cubeja, mustangeja ym. vahvistimia.
 
Tuohon elitismi/eiks saa ostaa mitä haluaa/kateutta vaan -juttuun:
 
Ensinnäkin hinnoittelun politiikasta: nää halpikset on äärimmäisen kilpailtu tuote, joten kate on tosi pieni. Kun mennään eri kohderyhmään, hinnoittelu muuttuu: ei ole enää kyse siitä mitä kitaran tekeminen maksaa + kate päälle, vaan siitä mitä ostaja suostuu maksamaan. Tyyppiesimerkkinä Fenderin MIM/MIA -hintaero.
 
Toiseksi, jokainen saa ostaa omilla rahoilla mitä haluaa (taisin toisessa ketjussa vastata LK:lle näin ihan äskettäin). Enkä kyllä pysty satsaamaan kasitonnia kitaraan, joten kadekin varmaan olen.
Mutta väliin huvittaa, miten näitä kalliita ostoksia pyritään perustelemaan - mullahan on vitsinä ne tonaalisesti synkronoidut pleksin ruuvit.
Ja huvitus muuttuu ärsyyntyneisyydeksi jos tähän "oman päätöksen vahvistamisprosessiin" liittyy toisten kamojen tai korvien dissaus, näissä tulee joskus näpäytettyä - pilke silmässä tosin.

73nd3r: Aika monelle nuorelle tuo 500 + siihen vahvari yms. on liikaa, ja se menee yli myös monelta mammapappatätisedältä esim. joululahjahintana. Sinänsä hyvä ohje, tuolla rahalla saa kyllä soittopelin loppuiäksi.
 
Samaa mieltä tässä. Ei sillä ensimmäisellä kitaralla ole muuta välilä kuin ulkonäkö miellyttää ja se inspiroi soittamaan. Tosin sillä edellytyksellä, että sillä pystyy suhtellisen helposti soittamaan. Tosin pieni "kitka" oon vain hyvää treeniä, tottumattomille sormille. :) Ehkä jos se soittoharrastus kaatuu siihen, että kitaran tatsi ei ole yhtä "helppo" kuin kalliissa laatupeleissä, niin se olisi kaatunut joka tapauksessa. Eipä silti, kyllä sitä harrastuksen alussa tuli haaveiltua musaliikkeessä niistä paremmista peleistä, mutta sitä en osaa sanoa, mikä vaikutus sillä olisi ollut, jos olisin sellaisen silloin aikanaan saanut heti soittoharrastuksen alettua.
 
Itse opiskelin kitaran soittoa pari vuotta vanhalla mummulan vintiltä löytyneellä isäukon vanhalla nailonkielisellä Landolalla (oli ollut vintillä yli 20 vuotta, joten ei ehkä enää ollut parhaassa iskussa). Sillä sitten rämpyttelin Deep Purplea, Judas Priestiä ja Santanaa, enkä olisi voinu olla onnellisempi. Ja ensimmäinen sähkökitara oli Maison + 15w Ibanez trankku. Olin niistä ja niiden soundista varmasti enemmän innoissani kuin moni CS kitaran ostanut. Olivat täydellisiä siihen tilanteeseen.
 
Nykyisen Tokain arvo on varmaan ~450 ja kuten olen jo kyllästymiseen asti hokenut, niin se on todella hyvä kitara (ehkä jopa oikeasti ns. Hyvä Yksilö). Jos ei soitto sillä kulje, niin ei se kulje 8000 Ruokankaallakaan. Ja jos ei sillä soundaa hyvältä, niin ei soundaa millään muullakaan (tietenkin huomioiden oikea musiikillinen konteksti).
 
Noissa halpavekottimissa tietysti jokaisen osan hankintahinnat on tingitty. Yks minkä se tuo mukanaan on ihan (elektro)mekaaniset kestävyysongelmat; potikat alkaa rahista, kytkin lakkaa toimimasta, ruuvit ei pysy, vakiopiuha mykistyy jne. Soittohelppouden puolella nää on yleensä ihan OK (verrataan vaikka muinaisiin postimyyntiskittoihin. Lucky7, anyone?), ja soundeissakin päästään riittävän lähelle sitä mitä on kopioitu. Varsinkin kun noin satasen satsauksella saa kotisoittoon aikast hyviä cubeja, mustangeja ym. vahvistimia.
 
Tätä juuri tarkoitin kritisoidessani väitettä kalliiden ja halpojen yhdenvertaisesta hyvyydestä. Halpiksissa on tingitty osien laadusta, joka tekee niistä väkisinkin huonompia kuin kalliit, joissa on laadukkaat ja kestävät osat.
 
Tuohon elitismi/eiks saa ostaa mitä haluaa/kateutta vaan -juttuun:
 
Ensinnäkin hinnoittelun politiikasta: nää halpikset on äärimmäisen kilpailtu tuote, joten kate on tosi pieni. Kun mennään eri kohderyhmään, hinnoittelu muuttuu: ei ole enää kyse siitä mitä kitaran tekeminen maksaa + kate päälle, vaan siitä mitä ostaja suostuu maksamaan. Tyyppiesimerkkinä Fenderin MIM/MIA -hintaero.
 
Eli aivan normaalia bisnestä kuten muillakin aloilla. Kyse on mielikuvista ja brändin arvosta. Mutta, eipä sitä mielikuvaa ja brändiä tyhjästä luoda. Eli jotain pitää tehdä myös oikein saadakseen arvostetun brändin. Eli johonkin asiakkaan halu maksaa enemmän perustuu ja usein se on juuri parempi laatu. Toki vaikutteita on muitakin. Ja mitä kalliimmaksi mennään, niin sen enemmän maksetaan mojosta, fiiliksestä ym...
 
Mutta minusta mojosta maksamisessa ei ole mitään väärää. Jos joku haluaa 8000 kitaran, joka ei ole 'absoluuttisesti' 4000 kitaraa parempi, niin entä sitten. Jos ostaja kokee, että kalliimman kitaran mojo on 4000 arvoinen, niin silloin se myös on sitä. Kyse on vain siitä, tunteeko ostaja saavansa rahoilleen vastinetta ja jos näin on, niin silloin se hinta on oikea ja kitara sitä halvempaa parempi. Eikä siinä ole kenelläkään mitään sanomista. Eikö se ratkaiseva tekijä ole kuitenkin vain ja ainoastaan se omistajan mielipide. Mitä se muille kuuluu...
 
Toiseksi, jokainen saa ostaa omilla rahoilla mitä haluaa (taisin toisessa ketjussa vastata LK:lle näin ihan äskettäin). Enkä kyllä pysty satsaamaan kasitonnia kitaraan, joten kadekin varmaan olen.
Mutta väliin huvittaa, miten näitä kalliita ostoksia pyritään perustelemaan - mullahan on vitsinä ne tonaalisesti synkronoidut pleksin ruuvit.
Ja huvitus muuttuu ärsyyntyneisyydeksi jos tähän "oman päätöksen vahvistamisprosessiin" liittyy toisten kamojen tai korvien dissaus, näissä tulee joskus näpäytettyä - pilke silmässä tosin.
 
Lienetkö viitannut minuun? En muista, mutta olen samaa mieltä. Jokainen tekee rahoillaan, mitä haluaa, eikä muut voi sanoa, onko rahat käytetty oikein vai väärin.
 
Ja sellaisen vielä lisäisin, että ihmettelen myös sitä, ettei voida tunnustaa, jos maksetaan mojosta, vaan yritetään vääntää se joksikin muuksi. Eipä silti, olen silti edelleen sitä mieltä, että kalliimmat ovat parempia. Huippukitaroita en ole omistanut, mutta testannut kylläkin ihan avoimin ja uteliain mielin, jopa hieman skeptisenä. Ja kyllä ne ovat olleet parempia kuin tonnin kitarat. Eivät ne erot mitään dramaattisia ole ja saattavat osittain selittyä paremmilla säädöillä jne. mutta kyllä ne vain hyviltä vaikuttivat.
 
Tulipas pitkä jaarittelu. Sorry. :)

RaskasMielinen: Tulkitsenko oikein
 
Riippuu kenen tekstiä koitit tulkita??

Nyt kun kateuskorttikin on jo pelattu ja muutenkin siirrytty tähän klassiseen aiheeseen saako halvalla hyvää vs. saako kalliilla tosi hyvää, niin oliko tuosta aloittajan vinkkaamasta kitaramallista jollakulla kokemuksia?
 
Olenhan minäkin joskus soittanut niin halpoja, kalliita, hyviä kuin huonojakin kiitaroita - joskus kymmenkunta vuotta sitten myös yhtä kaularaudatonta HB:tä - mutta näistäkään kokemuksista ei ole kertakaikkiaan mitään iloa alkuperäisen kysyjän kannalta.

JaaGeRMaisTeR: Riippuu kenen tekstiä koitit tulkita??
 
Kyse ei ollut sinun teksteistäsi:)

>Nyt kun kateuskorttikin on jo pelattu
 
-joo, siis kirjoittajia on varmaan monenlaisia mutta väitän nyt että ainakaan omalla kohdallani kyse ei ole kateudesta kamoihin. täh, ai että ette usko ;) mjaah.. no ei sitten..

>Minkä ihmeen takia sä jpjanhun tässä sekä muistaakseni myös Naiset ja kitarakamat ketjussa niin tolkuttomasti aina puolustelet halppiskitaroiden ylivoimaisuutta ja ihmisten rahankäyttöä tähän harrastukseen?
 
-no, jokainen toki voi tehdä mitä huvittaa, mutta toin nyt vaan esille sen että yllättävän halvalla saa käyttökelpoiset kamat, niin halvalla ettei vaimokaan hermostu. tuon tän erilaisen kannan esille siksi kun itse ainakin koen tulleeni jossain määrin harhaanjohdetuksi vuosia aiemmin lukiessani kommentteja siitä miten halpa kitara ei voi olla hyvä ja miten kitarasta täytyy muka maksaa satoja tai tuhansia ja miten muka äänite kalliilla kitaralla kuulostaa sidhen NII..II..II-IIIIIINNNNnn.. paljon paremmalle.. tää voi olla jollekin aloittelevalle soittajalle tai tohvelisankarille esim. este harrastuksen aloittamiselle. meinaan mitä hyötyä on kalliista kitarasta jos ei uskalla soittaa? siis jos se vaikka täytyy aina pitää väkivaltaiselta vaimolta piilossa treenikämpällä jossa on niin huono akustiikka että soitto on joka tapauksessa yhtä älämölöä vaikka stradivariuksella soittais..
 
-jos ei halua/osaa modata niin aloittelijalle vaan joku sopiva pacifica/squier tms. halvalla ja se on mun näkemyksen mukaan ihan tarpeeksi hyvä (nojoo, ehkä pehmeät metallit ja huonommat sähköt mutta kyllä noilla aikansa menee, kätevä isäntä/moponvirittäjä modaa sitten vähän myöhemmin). ei kannata venyttää väkivaltaisen vaimon hermoja, tai venyttää kesätyöpennosia ja kuluttaa turhaa aikaa siihen että saa kasaan vaikka tonnin tms. se tonnin kitara on mun mielestä sitten lähinnä marginaalisesti parempi, mutta sen paremmuutta voi olla vaikea havaita esim. äänitteistä jne. eli käytännön merkitys on usein pieni vaikka nyt sitten hifihuoneessa soitellessa puiden kasvualustana toiminut etelärinne ja savinen maa kuuluisikin. jos osaa soittaa niin sitten osaa. jos vaikka SRV olisi soittanut modatulla ja valikoidulla halpisstratolla (ja soittikin tokailla, mikä oli silloin halpis eikä muka mitään täydelliseen ja mahtavahan U.S.A. FENDHERIHIN nähden) niin kyllä se ihan täydestä olisi mennyt. monet tosin tietysti bongaavat kaikenmoisista äänitteistä ne kohdat joissa se kitara kuulostaa paremmalta kun se on fender, kunhan vain tietävät jo etukäteen missä kohtaa sillä fenderillä soitetaan.
 
>Eiköhän se ole ihan jokaisen oma asia mitä kamoja haluaa ostaa ja millä soittaa? Eikä kukaan kyllä oikeesti niin sekaisin ole että alkaisi oikeesti johinkin HB kitaraan laittaan rosterinauhoja yms. Paska on paskaa vaikka siihen sirottelisi kultahippuja päälle.

-kuten oon sanonut, ei noi HB:t välttämättä ole niin yksioikoisesti paskaa kuin annat ymmärtää. osa niistä kyllä varmasti on ihan täyttyä paskaa. niissä on kyllä sellaisia yksilöitä johon ainakin itse voisin vaihtaa rosterinauhat (ja kaiketi vaihdankin kunhan nuo nauhat enemmän tuosta kuluvat). sitäpaitsi rosterinauhat ovat halvat kuin saippua ja kyllä moponvirittäjä sellaiset osaa asentaa, etenkin jos asennuksessa pyrkii toimivuuteen eikä ulkonäölliseen taideteokseen. kolhut ja ruvet käyttökitarassa on mun mielestä ihan sallittuja. sitten jos on postimerkkeilyä harrastava nörtti joka ei osaa vuolla pajupilliä niin nauhojen vaihto tulee toki tuottamaan ongelmia.
 
-on toki jokaisen oma asia mitä kamoja käyttää ja siksi pyrinkin heikentämään kamapoliisin otetta halpojen keppien dissaamisen suhteen. jotta valinnan vapaus olisi vapaampi eikä tarvitsisi laittaa fenderin dekaalia kun pelottaa ;)
 
-mutta tää siis mun mielipide jonka tuon röyhkeästi esiin ;)
 
-tää on muuten vähän samankaltainen juttu kuin joku PC vs MAC tai Linux vs Windows, eli mitään lopullista vastausta tai selkeää totuutta ei ole olemassa..

Onko taas unohtunut, että benttoneita tulee ihan samoilta linjoilta kuin oikeitakin brändejä.
 
Jenkeissä "benttonit" on "premiere dlx":
http://www.guitarfetish.com/DLX-Bas … ody-Gloss-Black-24-Fret_p_4314.html
 
Thomannilla vaan benttonin "progressive series":
http://www.thomann.de/fi/harley_ben … _b_450_black_progressive_series.htm
 
Muualla maailmassa tuo topikin aiheena ollut kopio Mad Cat/Hohner/Prince-telestä on ollut ihan ok kuulemma, Suomessa ei benttoni pärjää :)
 
Nähtävästi tuo mr. Benton käyttää Wilkinsonin osia monissa malleissaan. Ihanku se mr. Vintagekin...

No niin nyt on pari päivää J&D Telellä soiteltu. Kitara tuli kolmessa päivässä täysin virheettömänä. Viimeistely on hyvä ja kivan näköinen luonnossa tuo Natural-malli. Tuli .09 setillä, joten vaihdoin .10 kielet ja säädin intonaation, lähes täydellisesti meni kohdilleen vaikka onkin tuo 3-palainen talla. Painoa ei ole häiritsevästi ja tuntuu todella hyvältä käteen. Erityisesti kaula on todella hyvä - ei ole liian pieni ja on hyvä soiteltava, iso radius. Action tehdassäädöissä mukavan matala. Soundeista sen verran, että akustisesti kuulosta ihan teleltä ja sähköisesti tallamikki on kirkas, myös telen kuuloinen. Hieman petyin kaulamikin soundiin, kun odotin sellaista muhkeaa blues-soundia, mutta yllätykseksi sitä tuleekin kun valitsin on keskiasennossa. Osassa virittimiä on löysää yms. halpisongelmaa, mutta nehän voi avaihtaa. Yllätyksekseni kitaraa ei ole kielten vaihdon aihteuttaman muutaman virittämisen jälkeen tarvinnut virittää lainkaan, vaikka olen sitä sormet ruvella räplännyt. Ehdottomasti 98€ väärti, suosittelen.
Jotenkin pitää lähitulevaisuudessa saada hallitukselta lupa vielä J&D:n stratoon...

trih: Onko taas unohtunut, että benttoneita tulee ihan samoilta linjoilta kuin oikeitakin brändejä.
 
Jenkeissä "benttonit" on "premiere dlx":
http://www.guitarfetish.com/DLX-Bas … ody-Gloss-Black-24-Fret_p_4314.html
 
Thomannilla vaan benttonin "progressive series":
http://www.thomann.de/fi/harley_ben … _b_450_black_progressive_series.htm
 
Muualla maailmassa tuo topikin aiheena ollut kopio Mad Cat/Hohner/Prince-telestä on ollut ihan ok kuulemma, Suomessa ei benttoni pärjää :)
 
Nähtävästi tuo mr. Benton käyttää Wilkinsonin osia monissa malleissaan. Ihanku se mr. Vintagekin...
 
höh:
 
-kaikki behringerit on ihan paskoja mut phonicit on ihan hyviä..
 
-melkein kaikki epiphonet on ihan hyviä mut kaikki bentonit on ihan paskoja ja modaamiseen kelvottomia..
 
-kaikki 70-luvun japanilaiset on paljon parempia kuin mitkään kiinalaiset..
 
-jne..
 
>Muualla maailmassa tuo topikin aiheena ollut kopio Mad Cat/Hohner/Prince-telestä on ollut ihan ok kuulemma, Suomessa ei benttoni pärjää :)
 
-suomessa onkin perinteisesti vähän kovemmat laatukriteerit ja sikäli tietämys vähän kovemmalla tasolla. vai luuletko että vesterinen olis soitellu millään itämaisella soittimella?

>Nähtävästi tuo mr. Benton käyttää Wilkinsonin osia monissa malleissaan. Ihanku se mr. Vintagekin...
 
-joo, mut ei ne sovi niihin kokonaisuuksiin vaikka onkin ihan ok osia itsessään! huono laadunvalvonta, kun eivät osaa matchata osia keskenään! blackmorellakin oli hihnanupit tarkasti punnittu kitarakohtaisesti että soundi on oikea ja kitara pysyy hyvin tasapainossa. ilman tasapainoa soitosta olis voinu tulla epävireistä (!) jollaiseen blackmore ei tietenkään voisi ikinä ikinä ikinä syyllistyä! jos ei ole parhaat osat niin ei ikinä voi soittaa yhtä SUUNNADHOMAN VIREISESTI ja NOPIASTI kuin blackmore!!!!!! ei sellaista vaan voi bentonilla soittaa, meinaan tuollaiseen suunnattoman tarkkaan mikroindhervallihienovireeseen ei vaan voi millään kiinakitaralla päästä!!!! hävytöntä että tällaista kuvitellaankin! (nojoo, mainitaan nyt vielä että kyllähän mä itse tykkään blackmoren soitosta, ei siinä mitään..ettei tule vääriä käsityksiä..)

trih: Onko taas unohtunut, että benttoneita tulee ihan samoilta linjoilta kuin oikeitakin brändejä.
 
Jenkeissä "benttonit" on "premiere dlx":
http://www.guitarfetish.com/DLX-Bas … ody-Gloss-Black-24-Fret_p_4314.html
 
Thomannilla vaan benttonin "progressive series":
http://www.thomann.de/fi/harley_ben … _b_450_black_progressive_series.htm
 
Muualla maailmassa tuo topikin aiheena ollut kopio Mad Cat/Hohner/Prince-telestä on ollut ihan ok kuulemma, Suomessa ei benttoni pärjää :)
 
Nähtävästi tuo mr. Benton käyttää Wilkinsonin osia monissa malleissaan. Ihanku se mr. Vintagekin...
 
Mistä lähtien Xaviere on ollut "ihan oikea" brändi? Sehän on GFS:n in-house halppis kiinabrändi ihan samalla tapaa kun HB on Thomannin ja todellakin ihan samaa kamaa kun nämä muutkin. Brändi on siis Xaviere, ei premiere dlx.
 
Mua alkaa aina vähän itkettää kun käytetään argumenttina sitä, että kitara x tulee samasta tehtaasta kuin kitara y. Ihan niin kuin se ois noin yksinkertasta. Jos tulee täysin samalta tuotantolinjalta ja päätyy sellaisenaan brändätyksi useamman tavaramerkin alle niin joo, mutta tässä käytettiin nyt esimerkkinä kahta ihan samanlaista halppisbrändiä, joista toisessa käytetään ok-tason rautoja ja myydään vähän kalliimmalla.

Myrkky Nuoli: Mistä lähtien Xaviere on ollut "ihan oikea" brändi? Sehän on GFS:n in-house halppis kiinabrändi ihan samalla tapaa kun HB on Thomannin ja todellakin ihan samaa kamaa kun nämä muutkin. Brändi on siis Xaviere, ei premiere dlx.
 
Mua alkaa aina vähän itkettää kun käytetään argumenttina sitä, että kitara x tulee samasta tehtaasta kuin kitara y. Ihan niin kuin se ois noin yksinkertasta. Jos tulee täysin samalta tuotantolinjalta ja päätyy sellaisenaan brändätyksi useamman tavaramerkin alle niin joo, mutta tässä käytettiin nyt esimerkkinä kahta ihan samanlaista halppisbrändiä, joista toisessa käytetään ok-tason rautoja ja myydään vähän kalliimmalla.
 
-tapauksia on varmaan monenlaisia mutta esim. mun bentonin tallan alla luki "epiphone". ei silti, oli ne tallapalat kyllä ihan paskametallia.. myönnän. vaihdoin sitten ne ja itseasiassa samalla koko tallan..
 
-nojoo, mut kiteytettynä: PC vs MAC.. Linux vs Windows..

jpjanhun: > halvalla saa käyttökelpoiset kamat, niin halvalla ettei vaimokaan hermostu
 
Käyttökelpoisen sellaisesta ehkä saa modaamalla, mutta kyllä hyvistä joutuu maksamaan. Tämä on minun mielipide joka on ihan kokemuksella muodostettu, jokainen tehköön miten parhaaksi näkee. Eipä ole vaimon hermostumistakaan tarvinnut pelätä koskaan edes isompienkaan hankintojen kohdalla, vähän huolellisuutta siihen vaimon valintaan. ;)

Gabe: Käyttökelpoisen sellaisesta ehkä saa modaamalla, mutta kyllä hyvistä joutuu maksamaan. Tämä on minun mielipide joka on ihan kokemuksella muodostettu, jokainen tehköön miten parhaaksi näkee. Eipä ole vaimon hermostumistakaan tarvinnut pelätä koskaan edes isompienkaan hankintojen kohdalla, vähän huolellisuutta siihen vaimon valintaan. ;)
 
-heh ;) mut ootko lukenut siitä einojuhani rautavaaran elämänkerrasta jotain arviota tms.? siinä on juttuja siitä miten vaimo löi ja säveltäjä puolustautui kirveellä :) eli kyllä tää on hyvin tapauskohtaista.. toisten kannattaa olla hyvinkin tarkkoja siitä mitä ostaa.. ja en nyt siis suinpäin halua olla yllyttämässä ketään surman suuhun! ;)
 
-mut sanotaan nyt vielä vaikka että jos soittaa heviä niin hevitekniseen soittoon ei riitä mikään vain muutamansadan kitara, kyllä se ainakin tonnin täytyy maksaa. siksipä vaikkapa jeff waters ei koskaan soitakaan millään alle tonnin kirveillä eikä missään tapauksessa soittaisi millään epiphonella kun ne ovat niin paskoja. suurin osa mnet hevisoittajista on sitten vielä watersia kaikinpuolin parempia ja teknisempiä soittajia niin eihän sellaisiin nopeuksiin ja näppäryyksiin riitä mikään epiphonen paska.. täytyy sellainen maksaa vähintään tonnin.
 
-samaten, esimerkiksi toi https://www.youtube.com/watch?v=Nq-sV0Iyxv4 nyt on ihan paska kitara ja kaikki tuon mallin yksilöt ovat ihan paskoja, yksikään niistä ei voi olla hyvä..ainakaan yhtä hyvä kuin FENDAR. thomas blug nyt on ihan pelle useimpiin mnet-soittajiin verrattuna ja useimmat mnet soittajat kuulevat puun kasvupaikan paljon bluggia tarkemmin. niin että pellet vaan soitelkoot itämaiden ritsoilla.. keskimääräisten mnet-jannujen taso on vähän toinen, ja soundikorva on mahtava kuten näiden äänitysclippienkin tasosta heti kuulee.. (niin tähän vielä, että ne mun clipit on toki ihan paskaa, en mä tarkoita ettei ne sitä olis.. mut niin on monen teistäkin.. että en mä ainakaan kovin vakavasti voi teidän "asiantuntemusta" ottaa).
 
-mut joo, sellainen MAC vs PC väittelyhän tää on..eli mielipiteitä suuntaan ja toiseen..

Laulava Kylätohtori: Tämä. Tämä on se kysymys, johon itsekin haluaisin vastauksen, mutta eipä ole vielä kuulunut. Miksi ihmeessä en saisi ostaa vaikka 8000 Ruokangasta, vaikka en osaisi soittaa kuin puolet ukkonooasta ja senkin väärin?
 
Kyllähän kaikilla muillakin elämänalueilla ostetaan parasta, mihin rahat riittävät. Miksi kitaroiden pitäisi olla poikkeus?
 
Tähän piti kyllä huomauttaa, että harvemmin ainakin omassa tuttavapiirissäni ostetaan parasta, mihinkä rahat riittävät. Oli sitten kyse harrastuksista tai mistä vaan, omalla kohdallani ainoastaan asunto oli paras mihin rahnut piisasivat. Paljon yleisempi kriteeri on "halvin, joka toimii riittävän hyvin".

Eräällä kirjoittajalla vaikuttaa olevan FENDAR-butthurt.