Etno, proge, latin ›

Voi ei miten huono levy!

Artturi: Voi ei miten huono levy!
 
Melkoisen epälevyn ovat menneet väsäämään. Levyssä ei ole kuin epäkohtia joihin tarttua.

Juu täytyy kompata. Täyttä AOR-tyylistä westcoastia. Progesta ei tietoakaan...
 
edit:Kun kuulin levyn ekaa kertaa niin luulin että kyseessä olikin Dr. Hookin eikä Yesin levy;)...

Regalis Apertura: Juu täytyy kompata. Täyttä AOR-tyylistä westcoastia. Progesta ei tietoakaan...
 
Eihän Yessiltä voisi mitään Relayerin tapaista super-progea odottaakaan, mutta uusimmalta levyltä puuttuu kokonaan se sovituksellinen seikkailullisuus joka sai allekirjoittaneen aikoinaan innostumaan bändistä. Ja sitä löytyi jopa "popimmilta" levyiltä, kuten 90125:lta ja Talkilta. Uutukaisella varsinkin Alan White soittaa todella laiskasti koko levyn läpi. Parasta levyllä on melkeimpä Jon Davidsonin jotkut melodiat ja Downesin synasoundit.
 
Levy kuulostaa omiin korviin lähinnä huonolta gospelilta. Tämän jälkeen Radio Dei kuulostaa ihan sairaan hyvältä.

Tohtori Flang: uusimmalta levyltä puuttuu kokonaan se sovituksellinen seikkailullisuus joka sai allekirjoittaneen aikoinaan innostumaan bändistä.
 
Levy kuulostaa omiin korviin lähinnä huonolta gospelilta.
 
Osuvia luonnehdintoja! Uusi levy on niin ärsyttävän lässy ja mitäänsanomaton, että huono gospel on todellakin kuvaava vertaus. Ainoastaan viimeisestä kappaleesta oikeastaan pidin tällä uutukaisella, mutta ei sekään mikään ikimuistoinen merkkiteos ole.
Koska uusi Yes alkaa olla minun osaltani No, niin kerrottakoon lohdutukseksi, että Songs from Tsongas live-DVD julkaistaan uutena versiona 23.9. http://ultimateclassicrock.com/yes-songs-from-tsongas-deluxe-edition/ Tupla-DVD:llä ja Bluraylla on 70 minuuttia ennenjulkaisematonta materiaalia, Luganossa kuvattua liveä. Tsongas-osuus julkaistaan myös 3CD:nä. Itseäni ainakin kiinnostaa, onhan tässä mainio kokoonpanokin kyseessä, Anderson ja Wakemankin mukana, viimeistä kertaa varmaankin Yesin riveissä koskaan.
Toivon kuitenkin, että tämä Downesin ja Davisonin sisältävä Yes julkaisi tältä viimeisimmältä kiertueelta jonkin live-DVD:n myös. Kyllä minun ainakin kelpaisi katsella ja kuunnella The Yes Album, Close to the Edge ja varsinkin Going for the One kappale kappaleelta liveversioina.

Hmm tuo Tsongasin alkuperäinen versio löytyy hyllystä... Saas nähdä tuleeko tuota uudempaa versiota hommattua?
 
edit:Heh mulla tuo Luganon keikka onkin buutsina;). En heti vaan muistanutkaan.

Regalis Apertura: Hmm tuo Tsongasin alkuperäinen versio löytyy hyllystä... Saas nähdä tuleeko tuota uudempaa versiota hommattua?
 
edit:Heh mulla tuo Luganon keikka onkin buutsina;). En heti vaan muistanutkaan.
 
Mullakin on itse asiassa tuo alkuperäinen Tsongas. Se on yks mun 2-3 suosikista Yesin DVD-levyistä. Onko tuo Lugano ihan laadukkaasti kuvattu ja äänitetty? Ja onko sillä bootlegilla koko keilla 70 minuutin sijaan? Jos se koko keikka on kuvattu, niin olisivat yksin tein voineet laittaa sen kokonaisuudessaan Tsongasin uudelleenjulkaisun bonuslevyksi.

Kyllä se oli laadullisesti aika lähellä tätä:
 
https://www.youtube.com/watch?v=FUE56hMmgZ4
 
Starship Trooper
 
edit:Koko keikka taisi olla (en muista enää tarkasti kun tuli katsottua tuo jo vuosia sitten... Joutuu vähän kaivelemaan omia arkistoja jos sattuisi vielä olemaan tallessa;)).

Regalis Apertura: Kyllä se oli laadullisesti aika lähellä tätä:
 
https://www.youtube.com/watch?v=FUE56hMmgZ4
 
Ilmeisesti ihan mukiinmenevää laatua siis, kiitos selvennyksestä! Jeesus (parahdus sallittaneen aiempiin gospelvertailuihin vedoten), että tuo Wakeman osaa soittaa! Pahus, kun tässä on nyt tullut progehämylle semmoinen positiivinen ongelma, että kaikennäköisiä kiinnostavia live-DVD-julkaisuja tipahtelee koko ajan. Steve Hackettin Genesis Revisited: Live at Royal Albert Hall (jo ilmestynyt) pitää saada sen aiemman Genesis Revisited: Live at Hammersmith Odeonin kaveriksi. Lisäksi Ian Andersonin Thick as a Brick Live in Iceland on ehdoton pakkohankinta muutaman viikon päästä. Myös Peter Gabrielin Back to Front Live in London vaikutti tuon eilisen Teeman lähetyksen pohjalta ainakin visuaalisesti kiehtovalta, joten taitaa tää Yesin uusintajulkaisu jäädä meikäläisellä vielä odottamaan myöhempään ostokertaan, vaikka kait sekin on joskus lopulta saatava.

Uudelta levyltä muutama kappale herättää jonkinlaista mielenkiintoa. Kaksi ensimmäistä ovat mielestäni toimivia poppikappaleita. Light of the Ages -biisissä on hyvää mystistä tunnelmaa ja päätöskappale on ihan mukavaa kevytprogea, jos nyt ei mitään kovin omaperäistä. Loput levystä on melko mitäänsanomatonta renkutusta. Ei tuota nyt varsinaisesti huonoksi voi sanoa, mutta ei oikein tee vaikutusta.
 
Yesin suuruuden päivät ovat toki muutenkin jo kaukana takanapäin, mutta uuden levyn ja etenkin Youtube-pätkien perusteella tuntuu siltä, että miehillä alkaa ikä todella painaa. Alan Whiten soitosta on energia kadonnut, Steve Howe ei meinaa pysyä tempossa ja Geoff Downes ei ole Wakemanin ja Morazin veroinen virtuoosi koskaan tainnut ollakaan, mikä kuuluu ikävästi vanhojen kappaleiden haasteellisemmissa kosketinosioissa. Chris Squire sentään tuntuu olevan basson kanssa vielä ihan hyvässä vedossa, mutta laulu kuulostaa mylvimiseltä. Uusi laulaja Davison taitaa olla ainoa, joka hoitaa hommansa moitteetta, mutta sitä voi kyllä odottaakin, kun ikäeroa muihin on kolmisenkymmentä vuotta.
 
Yes on yksi progehistorian hienoimmista yhtyeistä ja onhan se tavallaan kivaa, että sedät vielä vähän jaksavat soitella, mutta jossain vaiheessa homma ei vain enää toimi. Nyt aletaan olla mielestäni hyvin lähellä sitä pistettä.

Alan ikävä kyllä olla pikku hiljaa sitä mieltä että Yesin pitäisi jäädä "nostalgiabändiksi" ja jättää uusien levyjen teko kokonaan (vrt.BÖC jonka uusin levy taisi olla 90-luvulla)...

Gritsen: Kuuntelin juuri 90125:n uudestaan ja siinä soittaa kyllä tulinen ja seikkailunhaluinen bändi. Yhdyn ylempiin viesteihin uuden musan totaalisesta turhuudesta edellinen ura huomioonottaen. Jopa Asia on progempaa.
 
90125:ta ensi kertaa kuunnellessani olin kyllä positiivisesti yllättynyt, sillä kommenttien perusteella odotin täysin mielikuvituksetonta peruspoppihuttua, jota kyseinen levy ei kyllä ollut. Tuota uusinta levyä en ole vielä kuunnellut.

Regalis Apertura: (vrt.BÖC jonka uusin levy taisi olla 90-luvulla)...
 
2001. En ole kyllä kerennyt tuota uusinta vielä ostamaankaan :D

Jaahas;). Melkein muistin oikein... Varmaan huomasivat itsekin että kun ei enää lähde "kulta-aikojen" tyyliin niin jäivät sitten soittelemaan wanhoja klassikoita eivätkä yrittäneet väkisin pusertaa uusia levyjä 2001 jälkeen?

Teilatkaa vain rauhassa, mutta mielestäni Yesin Heaven & Earth on suorastaan erinomainen albumi.
 
Ei tosiaankaan progea, mutta tämä kasvaa kuuntelu kuuntelulta. Voisiko tätä kutsua Yesin viihdemusiikiksi? :D Tekivät sitten tällaisenkin levyn.
 
To Ascend ja levyn päättävä Subway Walls erinomaisia biisejä.

Ehkä Heaven & Earth olisi pitänyt julkaista vaikka Howen/Squiren soololevynä tai Asian nimellä tjsp. kuin Yesin nimellä... Silloin ei olisi ennakko-odotukset nousseet niin korkealle (näin omalla kohdallani).

Timetokill: Teilatkaa vain rauhassa, mutta mielestäni Yesin Heaven & Earth on suorastaan erinomainen albumi.
 
Voisiko tätä kutsua Yesin viihdemusiikiksi? :D
 
Mitä olen näitä progekeskusteluja lueskellut ja niihin osallistunut, niin taitaa täällä liikkua sen verran fiksua väkeä, että keskustelu pysyttelee sivistyneellä tasolla eikä eriävistä mielipiteistä ketään aleta teilaamaan. (Kuulostihan tuo nyt varmasti riittävän ylemmyydentuntoiselta suhteessa "noihin muihin" keskustelualueisiin?)
Näin jälkiviisaana voi tietty todeta, että eihän tämä uutuus ollut ollenkaan ensimmäinen kerta, kun Yes yllätti epäprogeudellaan, jos ajatellaan vaikka sellaisia aiempia albumeja kuin Union sekä Open Your Eyes, ja jotkin muutkin levyt menee siinä hilkuilla, että voiko niitä progena pitää ollenkaan.
Regaliksen ajatusta jatkan sen verran, että aika lailla Asialta - rakkaalta inhokiltani - tämä uusi levy minusta kuulostaakin yleisluonteeltaan. Ei sinänsä ihme, ottaen huomioon Howen ja Downesin (2/5 nyky-Yesistä) Asia-taustan.

Periaatteessa joo, mutta kaikki Asian levyt kuunnelleena väittäisin, että tämä on paljon kevyempi ja viihteellisempi albumi. Tämä on "hyväntuulista musaa".
 
Tähän pitää suhtautua älykkäänä poppina. Ja sitähän tämä kieltämättä on. Ehkä jotain "progepoppia", jos nyt pitää genre löytää. Tai no... oikeastaan tämä ei oikein uppoa mihinkään. Ja sen takia tämä onkin hyvä.
 
Hassu levy. Ensin pidin vähän tasapaksuna, mutta jokaisella kuuntelukerralla löytää jotain uutta hienoa.
 
Mainittakoon, että Fly From Here ei iskenyt yhtään, mutta tämä toimii hienosti.

Jotenkin AOR-vaikutteista huolimatta Fly From Here oli kuitenkin "kokeellisempi" (uskaltaisiko sanoa peräti edes vähän progehtavampi) Yes-levy Heaven & Earthiin verrattuna. Edes yritettiin olla se "normi" Yes. Ainakin itelle jäi sellainen kuva. Tällä uusimmalla ongelmana oli varmaankin se että jäsenillä oli varastossa ylijääneitä poppibiisejä (vaikka vuosienkin takaa?) ja päättivät mennä siitä yli mistä aita matalin... "No tehdäänpäs sitten poppilevy kun ei jaksaisi alkaa väsätä about 10 min. proge-eeposta kun on tota ikääkin jo sen verran":P