Kitarat: kitarakamat ›

teknomies: Kyllä mä oon edelleenkin sitä mieltä, että merkkiskitan ja kiinalaisen välillä suurin ero on hinnassa ja mielikuvissa.
 
Itse olen kyllä vahvasti eri mieltä. Satasella saa juuri sen satasen kitaran, laatu valitettavasti maksaa kitaroissakin. Nykyään saa edullisestikin jo ihan soitettavan kepin mutta kyllä ne ihan oikeasti hyvät maksaa vähän enemmän kuin pari sataa.

teknomies: Kyllä mä oon edelleenkin sitä mieltä, että merkkiskitan ja kiinalaisen välillä suurin ero on hinnassa ja mielikuvissa.
 
Toki, mutta kyllähän siellä ihan selviä säästökohteitakin on, ja taatusti niitä käytetään.
-liimataan paloista niin ei tule niinpaljoa hävikkiä puihin vs. yhdesta palasta tehty
-ei kuivata puuta niin paljoa niin säästyy varastointikuluja.
-väljemmät toleranssit, jos joku palanen ei ole ihan tarkka niin laitetaan enemmän liimaa väliin
-puuta ei tarvitse hylätä niin paljoa kun ei tarvitse olla kiinnostunut kuinka suora kaula on 10v kuluttua
-osat valitaan hinnat alkaen -kasasta (pehmeää metallia, huonommat mikit ym).
-työntekijät vetävät pitkää päivää, laatu kärsii mutta määrästä maksetaan
 
teknomies:Ohjelmistovertaus ei oikeen skulaa tässä, skitat on suunniteltu 50 vuotta sitten about perfect, nyt vaan tehdasautomaatiojärjestelmät ja osaava halpa köyhempien maiden työvoima vääntää ne kasaan.
 
Niinkö? :D
 
Just sen takia kritisoin sitä että vertasit iPhoneen.

Jucciz: Mää ostin joskus markka-aikaan (n. vuonna 1998) Thomannilta ihan testimielessä Harley Bentonin "Telecasterin". Kuvaavaa kitarassa oli se, ettei siitä soundin perusteella voinut päätellä, oliko päällä tallamikki, kaulamikki vai väliasento.
 
Kitara ei käynyt ikinä yhdelläkään keikalla ja onneksi kaverini osti sen pian käytännössä hankintahintaan itselleen kotirämpyttimeksi. Itse en olisi kelpuuttanut vehjettä edes siihen.
 
http://jucciz.com/?section=old&page=hbtele
 
-tuota joo, mutta sulla on taas nämä ammattisoittajan kriteerit. veikkaan että esim. mulle toi tele olis ollut ihan mahtipeli :) kenties paras ikinä? meinaan kun et haukkunut puuosia niin niiden täytyi olla hyviä, ellei loistavia? ehkä olisin kirjoittanut jonkun arvionkin arvosanalla 10+ tms. että tämän jälkeen soittelu millään fenderillä ei tunnu enää miltään ;)
 
-tosin elektroniikka ja mikit, tallapalat, ehkä satula yms. ja varmaan nauhatkin olis menneet vaihtoon mutta niin ne menis helposti kalliimmassakin. mua rupeaa melkein harmittamaan että meni multa toi mahtipeli sivusuun :) no ehkei ihan sentään.
 
-nojoo, jos nyt vaihteeksi sanon jotain vakavampaa niin tuolta uraltonelta esim. telen mahonkirunko vaahterakannella alle kuudella kybällä. tohon vaan mahdollisimman paksu (pesismaila) tarvikekekaula kiinni johon rosterinauhat (siis tosimieshän asentaa nämä tietty itse! eli halvaksi tulee..), wilkinsonin halvahkot mikit ja metalliosat uraltonelta niin oon melko varma että tulisi varsin kelvollinen soittopeli. mulle tollanen olisi varmaan ainakin melkein custom-shop peli, ellei parempi ;) tosin nythän on niin ettei mulla ole tarve millekään kitaralle mutta jos tarve olisi niin kyhäisin varmaan jonkun tuollaisen rakennelman.
 
http://www.uraltone.com/catalogsearch/result/?q=mahonki

teknomies: Kyllä mä oon edelleenkin sitä mieltä, että merkkiskitan ja kiinalaisen välillä suurin ero on hinnassa ja mielikuvissa.
 
Sori, mutta tän jälkeen on kyllä hyvin vaikee ottaa enää mitään vakavasti. En tiiä miten pitäs kitaraa kokeilla, ettei ala ihan vaikka japsifenderin kokeilun jälkeen ahistamaan harley benton kädessä

Myrkky Nuoli: Sori, mutta tän jälkeen on kyllä hyvin vaikee ottaa enää mitään vakavasti. En tiiä miten pitäs kitaraa kokeilla, ettei ala ihan vaikka japsifenderin kokeilun jälkeen ahistamaan harley benton kädessä
 
-niinno, on kiinalaisia ja kiinalaisia. sanonpa että kyllä kiinassa valmistetaan kitaroita joiden kanssa tulisi sokkotesteissä monille noloja tuloksia. tosin nää voi jo maksaakin vähän jotain. joillakin tosin on aidosti aikalailla kultakorvat, näin uskon, kun taas useimmilla on lähinnä kullatut kakkakorvat. eikö niitä japsikitaroitakin aikanaan pidetty ihan paskoina ja monet sanoivat että amerikkainen soi paremmin ja sen kuulee missä kitara on valmistettu. nyt myöhemmin sitten japsit ovat nousseet arvoon arvaamattomaan ja kaikenmaailman mukatietäjillä on muuttunut ääni kellossa.. monet kun hokee niitä hokemia mitä hokemalla ei jää kiinni siitä ettei oikeasti ymmärrä asiasta paljon mitään. tai tällainen käsitys mulla on.. voi olla että on väärä käsitys, tosin en usko. itse myönnän auliisti etten näe missään merkkikitaroissa mitään suurta parannusta (tai käytännössä merkityksellistä parannusta) hyvin valittuun ja modattuun kiinakeppiin verrattuna. jotkut näitä eroja näkee aidosti mutta uskon että suuri osa näkee vain harhoja ja tulis sokkotestissä monelle ylläri ja vetelät pöksyyn.
 
-voihan sitä mojosta maksaa tai siitä että puussa on satakieli laulanut jos se tuo jotain vibaa, mutta sitten kun on sokkotesti niin stradivarius jääkin useimmilla kakkoseksi.. onhan tää tietääkseni testattu.. vai miten se oli? varmaan 58-les paulkin omaa hirveän mojon mutta mä en usko etteikö hyvä soitinrakentaja pystyisi rakentamaan vähintään yhtä hyvin kitaran murto-osalla tällaisen hinnasta. mojoahan se ei toki ehkä samalla tavoin omaa, mutta nythän mä nimenomaan ajan takaa omninaisuuksia jotka vaikuttavat sokkotestiin.
 

 
>Sori, mutta tän jälkeen on kyllä hyvin vaikee ottaa enää mitään vakavasti.
 
-en oo ihan sitä mieltä että tuollaisen perusteella voisi tehdä ihan tuollaisia johtopäätöksiä. mutta toki sana on vapaa.. siksihän itsekin kommentoin..

jpjanhun:
 
-niinno, on kiinalaisia ja kiinalaisia. sanonpa että kyllä kiinassa valmistetaan kitaroita joiden kanssa tulisi sokkotesteissä monille noloja tuloksia. tietysti nää voi jo maksaakin jotain. joillakin tosin on aidosti aikalailla kultakorvat, näin uskon, kun taas useimmilla on lähinnä kullatut kakkakorvat.

En tiedä näistä mukatietäjien takinkääntämisistä ja hokemien hokemisista mitään, enkä välitäkään tietää. On ihan selvää, että Kiinassa tehdään monentasoista kamaa ja nykyään paljon ihan kelpo pelejä, mutta nyt ollaan harley benton-ketjussa. En oo viimesen viiden vuoden sisään tehtyjä kyllä kokeillut, mutta perustan havaintoni varmaan about kymmeneen soittimeen. Toki on käyty aika paljon läpi muitakin kiinan ihmeitä, joista osa oli passeleita työkaluja, kuten tuo j&d tele ja useimmat ihan scheissea. Jd:ssäkään ei kyllä saanut kaulaan reliefiä, mutta onneks en sitä halunnutkaan.
 
Haluaisin tarttua heti tuohon modausseikkaan kun kerta samantien mentiin siihen. Nimittäin soittimen hinta koostuu paljon muustakin kuin raaka-aineista. Jos otat käteen kapulan, josta saa satulan uusimalla, nauhat hiomalla, nauhojen päät siistimällä, mikit vaihtamalla, sähköt uusimalla ,uudella setupilla ja mahdollisesti vielä rautoja uusimalla yhtä hyvän kuin pelistä, joka on about kuosissa samantien niin eihän nyt hyvänen aika nämä kaksi soitinta oo ensinkään samalla lähtöviivalla. Vertaus on täysin absurdi.
 
Soittelin pitkään ainoastaan halvoilla soittimilla nihkeämpinä aikoina ja modailin kamppeet tappiin pikku hiljaa. Tiedän, että ritsoista voi saada pelejä jos jaksaa tehdä. Ei se silti oo ensinkään sama asia, koska tämä analogia kaatuu samantien siihen kun otetaan soittaja, joka ei osaa säätää.

Myrkky Nuoli: Haluaisin tarttua heti tuohon modausseikkaan kun kerta samantien mentiin siihen. Nimittäin soittimen hinta koostuu paljon muustakin kuin raaka-aineista. Jos otat käteen kapulan, josta saa satulan uusimalla, nauhat hiomalla, nauhojen päät siistimällä, mikit vaihtamalla, sähköt uusimalla ,uudella setupilla ja mahdollisesti vielä rautoja uusimalla yhtä hyvän kuin pelistä, joka on about kuosissa samantien niin eihän nyt hyvänen aika nämä kaksi soitinta oo ensinkään samalla lähtöviivalla. Vertaus on täysin absurdi.
 
Ja jos laskee sen summan minkä hyvistä mikeistä, raudasta ym. osista joutuu pulittamaan ja tähän huomioi vielä päälle kaiken vaivan jonka siihen joutuu upottamaan, aletaan mielestäni olemaan jo siinä tilanteessa että olisi ollut alun perinkin vain kannattavampaa ostaa torilta joku käytetty hyvä keskihintainen. Vaikka halpis kitaran saisikin kaikki osat vaihtamalla ja säätämällä soittokuntoiseksi niin kyllä siitä yleensä tulee vielä jotain harmia vuosien saatossa mm. kaulan osalta. En näe miksi ostaa halpis kitaraa uutena kun torilta saa jo oikeasti hyvän keskihintaisen käytettynä pikkuisen lisää säästämällä. Esimerkiksi käytetty Tokai pesee nämä uudet ja modatut Benttonit ihan mennen tullen. Jokainen tekee tietty niin kuin parhaaksi näkee, eikä minulle ole mitään väliä millä kukin soittaa, mutta ihan järjetöntä on kuitenkin väittää että halpiksilla ja kalliilla ei olisi mitään muuta eroa kuin hinnassa ja mielikuvissa. Näkemykseni perustuu ihan omiin kokemuksiin niin halpiksista kuin kalliimmistakin kitaroista.

Esimerkiksi käytetty Tokai pesee nämä uudet ja modatut Benttonit ihan mennen tullen.
 
-no en nyt taaskaan sanoisi noin ihan näin yksioikoisesti. riippuu yksilöistä ja modaajasta ja tietty siitä millaisen modauksen haluaa. jos esim. haluaa rosterinauhat niin melko harvoissa uusissa kitaroissa on sellaiset.. eli modaamiseksi usein menee vaikka olisi kalliimpikin uusi kitara.
 
-mutta niin, näkemyksensä kullakin, ei siinä mitään.. eikai tässä asiassa ole mitään yksioikoista totuutta..

jpjanhun: -no en nyt taaskaan sanoisi noin ihan näin yksioikoisesti. riippuu yksilöistä ja modaajasta ja tietty siitä millaisen modauksen haluaa. jos esim. haluaa rosterinauhat niin melko harvoissa uusissa kitaroissa on sellaiset.. eli modaamiseksi usein menee vaikka olisi kalliimpikin uusi kitara.
 
-mutta niin, näkemyksensä kullakin, ei siinä mitään.. eikai tässä asiassa ole mitään yksioikoista totuutta..
 
-ainiin, mainitaan nyt vielä sellainen yksityiskohta, että olen varma että esimerkiksi juccizen soitto taatusti kuulostaisi mainiolta esim. modatulla ja valikoidulla harley bentonilla. nimittäin jos osaa soittaa niin sitten vaan osaa. ja täydestä menisi kuuntelijoille. tää siis mun näkemyksenä asiasta. teillä ehkä toinen näkemys, joka tosin mun mielestä on väärä.

jpjanhun: -no en nyt taaskaan sanoisi noin ihan näin yksioikoisesti. riippuu yksilöistä ja modaajasta ja tietty siitä millaisen modauksen haluaa. jos esim. haluaa rosterinauhat niin melko harvoissa uusissa kitaroissa on sellaiset.. eli modaamiseksi usein menee vaikka olisi kalliimpikin uusi kitara.
 
-mutta niin, näkemyksensä kullakin, ei siinä mitään.. eikai tässä asiassa ole mitään yksioikoista totuutta..
 
Totta kai. jos Benttoniin on vaihdettu vaikka Ruokankaan puolesta rosterinauhat, sähköt, mikit ja raudat niin voihan se olla hyvinkin kelvollinenkin peli mutta onhan sille siinä kohtaa tullut hintaakin jo rutosti enemmän kuin mitä käytetty Tokai torilla maksaisi. Ja hyvä keskihintainen on monesti ihan soittovalmis heti ilman mitään härdelliä eikä tarvitse jännittää kaulankaan puolesta.
 
jpjanhun: -ainiin, mainitaan nyt vielä sellainen yksityiskohta, että olen varma että esimerkiksi juccizen soitto taatusti kuulostaisi mainiolta esim. modatulla ja valikoidulla harley bentonilla. nimittäin jos osaa soittaa niin sitten vaan osaa. ja täydestä menisi kuuntelijoille. tää siis mun näkemyksenä asiasta. teillä ehkä toinen näkemys, joka tosin mun mielestä on väärä.
 
Varmasti, mutta kyllä se kuulostaa vieläkin paremmalta valikoiduilla ja hyvälaatuisilla kamoilla. Ja ammattilaiselle se työvälineiden toimintavarmuus ja luotettavuuskin voi merkata jonkun verran, en tiedä. Ainakin itselleni sillä on väliä vaikken mikään ammattilainen olekaan.

Gabe: Varmasti, mutta kyllä se kuulostaa vieläkin paremmalta valikoiduilla ja hyvälaatuisilla kamoilla. Ja ammattilaiselle se työvälineiden toimintavarmuus ja luotettavuuskin voi merkata jonkun verran, en tiedä. Ainakin itselleni sillä on väliä vaikken mikään ammattilainen olekaan.
 
-joo, kyllä näin. mutta ero voi olla niin marginaalisen pieni että se jää suurelta osalta huomaamatta. mun raaka näkemys on se että moni näistä asioista meuhkaava on juuri sellainen jolta tämä ero jäisi sokkotestissä huomaamatta ja tulisi nolo tilanne. siksi harrastelijasoittajien kohdalla kyseinen meuhkaaminen on usein silkkaa elitismiä (vaikkei aina, myönnän että joukossa on varmasti muutamia harrastelijoita jotka osaa ja tietää).
 
-mainitaan muuten että oon soittanut 70-luvun ruotsalaisella hagtrömmillä joka oli ihan paska kitara. ei mistään mikeistä kiinni vaan ei soinut yhtään, ihan kuollut paska. väitän että mun j&d les paul soi paremmin. sitten voi tietysti sanoa että en vaan tajua asiasta mitään, ja voihan näin ollakin, mutta itse väitän että tuossa nyt vaan oli taas yksi esimerkki siitä miten kitarat on yksilöitä. tosin tässä myönnän että varmaan joku oikein tiukan laadunvalvonna paja, vaikka ruokangas, lienee sellainen pulju ettei sieltä pääse ulos mitään kuolleita soittimia. mä en kuitenkaan usko että mikään fender edustaa lähellekään samaa laadunvalvonnan ja materiaalivalinnan tasoa (kuollutta paska-mehikofenderiä soitelleena vaan tällainen toteamus).

Eikö se ole melkoista saivartelua, jos yrittää jollain oudoilla ääriesimerkeillä todistaa, että halpiskitara on yhtä hyvä kuin kallis.
 
Kyllä laadukkaissa ja kalliissa kitaroissa on paremmat osat ja puut. Noin keskimäärin. Ihan turha saivarrella jostain ääriesimerkistä, jossa tilanne oli toisin. Kalliissa kitaroissa tallat ym. ovat selvästi laadukkaampia ja mikit parempia. Jne. Jne...
 
Jos joku ei sitä eroa kuule, niin sitten kannattaa varmaan ostaa se Benton. Siinä tilanteessa on vain omaa tyhmyyttä maksaa turhasta. Mutta väite, että satasen kiinanritsa on yhtä hyvä kuin esim. Ruokangas on täysin idioottimainen ja järjetön.
 
Torilta saa tällä hetkellä jopa alle 400 hyväkuntoisia japanilaisia Tokain stratoja, joita ei tarvitse modata ollenkaan. Siihen hintaan ei paljon Bentonia modailla. Ja jos itse modaus ei ole pääasia, niin mitä järkeä ostaa halpis ja pistää siihen isoja summia modaukseen? Vaikka työlle laskisi halvankin hinnan, niin kyllä se kalliimmaksi tulee kuin ostaa suoraan sellainen kitara, jota ei tarvitse modailla.
 
Jos taas modaus on itseisarvo, niin sitten se on eri. Mutta silti usein niissä kalliimmissa on paremmat puut (paremmin valikoitu, kauemmin kuivattu jne.), joten edelleen se modattu halpis häviää puissa ym....
 
Paljon on elitismiä ja hyviä halpiksia, mutta väite, että halpis on yhtä hyvä kuin kallis ja kalliissa maksetaan vain mielikuvista on täysin väärä, valheellinen ja typerä.

Laulava Kylätohtori: Eikö se ole melkoista saivartelua, jos yrittää jollain oudoilla ääriesimerkeillä todistaa, että halpiskitara on yhtä hyvä kuin kallis.
 
Kyllä laadukkaissa ja kalliissa kitaroissa on paremmat osat ja puut. Noin keskimäärin. Ihan turha saivarrella jostain ääriesimerkistä, jossa tilanne oli toisin. Kalliissa kitaroissa tallat ym. ovat selvästi laadukkaampia ja mikit parempia. Jne. Jne...
 
Jos joku ei sitä eroa kuule, niin sitten kannattaa varmaan ostaa se Benton. Siinä tilanteessa on vain omaa tyhmyyttä maksaa turhasta. Mutta väite, että satasen kiinanritsa on yhtä hyvä kuin esim. Ruokangas on täysin idioottimainen ja järjetön.
 
Torilta saa tällä hetkellä jopa alle 400 hyväkuntoisia japanilaisia Tokain stratoja, joita ei tarvitse modata ollenkaan. Siihen hintaan ei paljon Bentonia modailla. Ja jos itse modaus ei ole pääasia, niin mitä järkeä ostaa halpis ja pistää siihen isoja summia modaukseen? Vaikka työlle laskisi halvankin hinnan, niin kyllä se kalliimmaksi tulee kuin ostaa suoraan sellainen kitara, jota ei tarvitse modailla.
 
Jos taas modaus on itseisarvo, niin sitten se on eri. Mutta silti usein niissä kalliimmissa on paremmat puut (paremmin valikoitu, kauemmin kuivattu jne.), joten edelleen se modattu halpis häviää puissa ym....
 
Paljon on elitismiä ja hyviä halpiksia, mutta väite, että halpis on yhtä hyvä kuin kallis ja kalliissa maksetaan vain mielikuvista on täysin väärä, valheellinen ja typerä.
 
-jahah, hauska kiistakumppani saapui. noniin..
 
>Kyllä laadukkaissa ja kalliissa kitaroissa on paremmat osat ja puut. Noin keskimäärin.
 
-joo, keskimäärin. nimeomaan: NOIN KESKIMÄÄRIN. kuten on todettu, mitä halvempi, sen suuremmat laadun heittelyt yleensä. vaan jos valkkaat halpojen keskuudesta hyvää yksilöä pidempään niin saatat löytää paremmin soivan kuin keskihintaisista kitaroista valkkaamalla vain vähän. tää ei ole mitään saivartelua. tässä on tietysti vaivansa ja jos rahaa on kuin roskaa niin kannattaa toki ostaa se ruokangas heti niin ei tarvitse valkata jos sen speksit muuten mielyttää. ruokangas on epäilemättä loistava, mutta myös hinnakas. tykkäätkö käyttää sellaista esim. keikoilla?
 
>Jos joku ei sitä eroa kuule, niin sitten kannattaa varmaan ostaa se Benton. Siinä tilanteessa on vain omaa tyhmyyttä maksaa turhasta. Mutta väite, että satasen kiinanritsa on yhtä hyvä kuin esim. Ruokangas on täysin idioottimainen ja järjetön.
 
-ei kukaan ole väittänyt että satasen kiinankitara on ruokangasta parempi. mutta se voi olla modauksen jälkeen esim. meksikofenderiä parempi. tai se voi myös olla tokaita parempi, yksilöstä riippuen. tää on usein ihan riittävä taso.
 
>Torilta saa tällä hetkellä jopa alle 400 hyväkuntoisia japanilaisia Tokain stratoja, joita ei tarvitse modata ollenkaan. Siihen hintaan ei paljon Bentonia modailla
 
-niin, mä en oo mitenkään vakuuttunut siitä että ne kaikki välttämättä on niin hyviä. ja tohon hintaanhan modataan bentoniin kaikki jos työlle ei lasketa hintaa. sen modaamiseen soveltuva bentonin etsimiseen voi sitten mennä kotvanen. eihän noi ok-laatuiset osat maksa paljon mitään, kolmeen sataan ne saa ihan helposti. vai meinaatko että tokain rauta+sähköosat maksaa yli kolmesataa? kuten sanoin, esim. nauhojen vaihdon voi tehdä itse, ei se ole niin vaikeaa. en itse ainakaan koskaan käytä kitaroita missään huollossa. modaus ei maksa mitään jos ei halua maksaa.
 
>Mutta väite, että satasen kiinanritsa on yhtä hyvä kuin esim. Ruokangas on täysin idioottimainen ja järjetön.
 
-onko joku väittänyt tällaista?
 
>Jos taas modaus on itseisarvo, niin sitten se on eri. Mutta silti usein niissä kalliimmissa on paremmat puut (paremmin valikoitu, kauemmin kuivattu jne.), joten edelleen se modattu halpis häviää puissa ym....
 
-usein se on, vai monessako tokaissa on rosterinauhat? ja juuri itselle mieleiset mikit. ei ollut ainakaan sulle mieleisiä jos oon ymmärtänyt oikein. ja tosiaan, ne puut on keskimäärin paremmat, mutta ei välttämättä silloin jos etsit sopivaa yksilöä pidempään.
 
>Paljon on elitismiä ja hyviä halpiksia, mutta väite, että halpis on yhtä hyvä kuin kallis ja kalliissa maksetaan vain mielikuvista on täysin väärä, valheellinen ja typerä.
 
-ei tuollaista ole kukaan väittänyt. ei nämä väitteet suuntaan tai toiseenkaan ole ollenkaan näin yksinkertaisia vaan niissä on paljon merkityksellisiä detaljeita.
 
-jos nyt samaan tapaan tahallisesti vääntelen sun sanomisia niin mä voin vääntää vaikka näin että sanomasi lausahdus "väite että halpis on yhtähyvä kuin kallis on täysin väärä" ei pidä paikkaansa. nimittäin väitän että tasokas soitinrakentaja rakentaa stradivariukseen tai 58-les pauliin nähden halpiksen joka on yhtä hyvä tai parempi kuin nämä ja kilpailee sokkotestissä näiden kanssa tasavertaisesti tai jopa voittaa. tiedän ettet väittänyt suoraan tällaista mutta en mäkään esittänyt sellaisia väitteitä joita yrität laittaa mun suuhun. noh, sulla on pointisi ja mulla mun, olemme eri mieltä.
 
-mutta joo, samaan tapaan toteamus "kalliissa maksetaan vain mielikuvista on täysin väärä" ei ole mielestäni oikeellinen. kyllä kalliissa maksetaan toisinaan vain mielikuvista, tai sitten kyseessä on vain sijoitus tai koriste jolla ei ole mitään tekemistä soittopelin laadun kanssa koska asianta osaava seppä rakentaa helposti yhtä hyvän kymmenesosalla hinnasta (esim. stradivarius, 58-lessu).
 
-kiitokset muuten kylätohtori vauhdikkaasta ja viihdyttävästä keskustelusta jälleen kerran! erimielisyys tuo vauhtia ketjuun ;)

jpjanhun kyllä kalliissa maksetaan toisinaan vain mielikuvista
 
Pakko kysyä tässä kohtaa että minkä lasket kalliiksi kitaraksi? Ja minkä jälkeen et itse koe että rahalla saa enää parempaa laatua? Jos nyt esimerkiksi esille nostettua Fenderiä ajatellaan niin omien kokemusteni mukaan varsinkin American Vintage ja vielä jopa Custom Shop tuotteissakin rahalla saa ihan selvästi parempaa laatua. Ja tämä ei ole mitään elitismiä, olen nimittäin ollut aiemmin kova keskihintaisten kitaroiden kannattaja ja muuttanut mielipidettäni hiljalleen ihan omien kokemusten perusteella. Kyllä niissä keskihintaisissa oli tosi hyviäkin yksilöitä mukana, mutta kun niitä vertasi kalliimpiin niin kyllä se hinta vain näkyi, tuntui ja kuului.. ja nämä erot ovat varmasti ihan kaikkien havaittavissa. Esimerkiksi American Vintage sarjassa on mielestäni ihan lyömätön hinta-laatusuhde. Meksikolaisissakin Fendereissä on aikamoisia helmiä seassa, esimerkiksi nuo Road Worn sarjan kepit ja muutama FSR yksilö on jäänyt mieleen. Kiinan halpiksiakin on röydetty pakon edessä sen verran että niihin en yksinkertaisesti enää suostuisi palaamaan vaikka mikä olisi. Niissä oli aina jotain, mikä oli perseestä.
 
Ja jos unohdetaan kokonaan kalliimmat kitarat, niin varsinkin tuosta halpis hintaluokasta keskihintaisiin siirryttäessä erot ovat ainakin omilla aisteilla havainnoidessa todella suuria, paljon suurempia kuin keskihintaisten ja kalliiden välillä. Esimerkiksi noita aiemmin mainittuja Tokaita ja Benttonia kun vertaa keskenään niin ei ole pienintäkään epäselvyyttä siitä etteikö Tokai olisi laadukkaampi.
 
Vintage kitaroissa on tietysti se keräilyarvo mikä maksaa eikä niitä voi mielestäni suoraan verrata nykypäivän kitaroihin. Ne on niin oma juttunsa että niitä ei välttämättä kannata edes ottaa mukaan koko keskusteluun.
 
Ja yksi seikka mikä modailussa kannattaa ottaa huomioon on jälleenmyyntiarvo. Se on ihan varma fakta että esimerkiksi käytetyssä Tokaissa on raha paljon paremmin tallessa kuin kalliisti modaillussa Benttonissa. On aika harvassa ne ostajat jotka maksaa modaillusta Benttonista sen verran että kalliiden päivitysten jälkeen saa edes omansa pois. Eikä nuo Tokain mikit ole niin huonoja kuin yleinen mielipide antaa ymmärtää, mutta mikkien vaihdolla Tokaista saa todella kovatasoisen soittimen.
 
Pitää myös ottaa huomioon että läheskään jokainen meistä ei ole niin taitava käsistään tai sellaisten työkalujen äärellä että esimerkiksi rosterinauhojen vaihto kävisi tuosta noin vain. Amatöörin huonosti tekemä nauhojen vaihto on varmaan yksi helpoimpia tapoja pilata hyväkin soitin. Ja jos kaikki modaukset nauhojen, sähköjen ja satulan uusimista myöden joutuu teettämään jollain ammattilaisella, aletaan olla jo aika suurissa summissa.
 
Ja se valikointi on myös mielestäni ihan turha perustelu, ihan samalla tapaa niistä keskihintaisista ja kalliistakin kitaroista kannattaa valita se omasta mielestä paras yksilö.
 
Mielipiteitä on monia ja jokaisella on tietysti oikeus omaansa. Jokainen ostaa myös sellaisen kitaran kuin haluaa ja pystyy. Jos joku kokee että ei saa monen tonnin kitarasta mitään enempää kuin parin sadan halpiksesta niin sellaisen ei tietysti missään nimessä kannata ostaa mitään sen kalliimpaa. Vastaavasti jos toinen kärsii halpiksella soittamisesta ja huomaa selviä eroja kalliimpiin siirryttäessä niin sellaisen soittajan kannattaa ehdottomasti satsata enemmän soittimeensä. Sanottakoon että ovathan nuo kaikkein edullisemmatkin nykyään tosi paljon parempia kuin ne joskus olivat. Hauska näistä on silti vääntää, kunhan ei riitelyksi mene. :)

jpjanhun: -jahah, hauska kiistakumppani saapui. noniin..
 
:D
 
-joo, keskimäärin. nimeomaan: NOIN KESKIMÄÄRIN. kuten on todettu, mitä halvempi, sen suuremmat laadun heittelyt yleensä. vaan jos valkkaat halpojen keskuudesta hyvää yksilöä pidempään niin saatat löytää paremmin soivan kuin keskihintaisista kitaroista valkkaamalla vain vähän. tää ei ole mitään saivartelua. tässä on tietysti vaivansa ja jos rahaa on kuin roskaa niin kannattaa toki ostaa se ruokangas heti niin ei tarvitse valkata jos sen speksit muuten mielyttää. ruokangas on epäilemättä loistava, mutta myös hinnakas. tykkäätkö käyttää sellaista esim. keikoilla?
 
Tottakai vertailussa pitää verrata yhdenmukaisia tuotteita, eli joko keskimääräisiä kitaroita tai valikoituja. Mutta ei niin, että toiset valitaan ja toisista otetaan joku risa.
 
Itse tykkään käyttää japanilaista Tokaita, se on pirun hyvä kitara.
 
-ei kukaan ole väittänyt että satasen kiinankitara on ruokangasta parempi. mutta se voi olla modauksen jälkeen esim. meksikofenderiä parempi. tai se voi myös olla tokaita parempi, yksilöstä riippuen. tää on usein ihan riittävä taso.
 
-niin, mä en oo mitenkään vakuuttunut siitä että ne kaikki välttämättä on niin hyviä. ja tohon hintaanhan modataan bentoniin kaikki jos työlle ei lasketa hintaa. sen modaamiseen soveltuva bentonin etsimiseen voi sitten mennä kotvanen. eihän noi ok-laatuiset osat maksa paljon mitään, kolmeen sataan ne saa ihan helposti. vai meinaatko että tokain rauta+sähköosat maksaa yli kolmesataa? kuten sanoin, esim. nauhojen vaihdon voi tehdä itse, ei se ole niin vaikeaa. en itse ainakaan koskaan käytä kitaroita missään huollossa. modaus ei maksa mitään jos ei halua maksaa.
 
Mutta ei kitaravertailun perusedellytyksenä voi olla, että mahdollinen ostaja on modaushullu kitarateknikko, joka omistaa kaikki työkalut ja taidot toteuttaa vaativia modaustöitä. Tai että ostajalla on aikaa ja kiinnostusta pistää tunteja modaukseen vain rakkaudesta lajiin.
 
Tottakai vertailussa pitää työlle laskea hinta, koska suurimmalla osalla halpojen kitaroiden ostajista ei taida olla sen enempää työkaluja, taitoa kuin kiinnostustakaan modaushommia.
 
>Mutta väite, että satasen kiinanritsa on yhtä hyvä kuin esim. Ruokangas on täysin idioottimainen ja järjetön.
 
-onko joku väittänyt tällaista?
 
Tuollahan todettiin, että kalliissa maksetaan vain mielikuvista.
 
>Jos taas modaus on itseisarvo, niin sitten se on eri. Mutta silti usein niissä kalliimmissa on paremmat puut (paremmin valikoitu, kauemmin kuivattu jne.), joten edelleen se modattu halpis häviää puissa ym....
 
-usein se on, vai monessako tokaissa on rosterinauhat? ja juuri itselle mieleiset mikit. ei ollut ainakaan sulle mieleisiä jos oon ymmärtänyt oikein. ja tosiaan, ne puut on keskimäärin paremmat, mutta ei välttämättä silloin jos etsit sopivaa yksilöä pidempään.
 
Kuten jo yllä kirjoitin, niin vertailussa, jossa toisesta valitaan huippuyksilö (joita on pieni osa myytävistä kitaroista) ja toisesta mikä vain, ei ole mitään järkeä, eikä se kerro ýhtään mitään.
 
-ei tuollaista ole kukaan väittänyt. ei nämä väitteet suuntaan tai toiseenkaan ole ollenkaan näin yksinkertaisia vaan niissä on paljon merkityksellisiä detaljeita.
 
-jos nyt samaan tapaan tahallisesti vääntelen sun sanomisia niin mä voin vääntää vaikka näin että sanomasi lausahdus "väite että halpis on yhtähyvä kuin kallis on täysin väärä" ei pidä paikkaansa. nimittäin väitän että tasokas soitinrakentaja rakentaa stradivariukseen tai 58-les pauliin nähden halpiksen joka on yhtä hyvä tai parempi kuin nämä ja kilpailee sokkotestissä näiden kanssa tasavertaisesti tai jopa voittaa. tiedän ettet väittänyt suoraan tällaista mutta en mäkään esittänyt sellaisia väitteitä joita yrität laittaa mun suuhun. noh, sulla on pointisi ja mulla mun, olemme eri mieltä.
 
-mutta joo, samaan tapaan toteamus "kalliissa maksetaan vain mielikuvista on täysin väärä" ei ole mielestäni oikeellinen. kyllä kalliissa maksetaan toisinaan vain mielikuvista, tai sitten kyseessä on vain sijoitus tai koriste jolla ei ole mitään tekemistä soittopelin laadun kanssa koska asianta osaava seppä rakentaa helposti yhtä hyvän kymmenesosalla hinnasta (esim. stradivarius, 58-lessu).
 
Onhan tuossa oma pointtinsa ja on totta, että tietyn pisteen jälkeen maksetaan vain mielikuvista, mutta mitä olen itse halpiksia testannut, niin eipä ne pärjää japanilaiselle Tokaille. Toki tämäkään mitään kerro, mutta edelleen väitän, että esim. tonnin kitaran raudat ovat paremmat kuin satasen Benttonissa. Lähes poikkeuksetta...
 
-kiitokset muuten kylätohtori vauhdikkaasta ja viihdyttävästä keskustelusta jälleen kerran! erimielisyys tuo vauhtia ketjuun ;)
 
Näinhän se on, kun keskustelu pysyy asiallisena ja asiassa, eikä mene henkilöihin... :)

Minkä ihmeen takia sä jpjanhun tässä sekä muistaakseni myös Naiset ja kitarakamat ketjussa niin tolkuttomasti aina puolustelet halppiskitaroiden ylivoimaisuutta ja ihmisten rahankäyttöä tähän harrastukseen? Eiköhän se ole ihan jokaisen oma asia mitä kamoja haluaa ostaa ja millä soittaa? Eikä kukaan kyllä oikeesti niin sekaisin ole että alkaisi oikeesti johinkin HB kitaraan laittaan rosterinauhoja yms. Paska on paskaa vaikka siihen sirottelisi kultahippuja päälle.
 
Mun kaikki omat kamat on kaikki ns. halppiksia. Tällä hetkellä pääasiassa sen vuoksi että asuntolainaa on "riittävästi", vanhan rintamamiestalon remontit kesken, avioeroprosessi käynnissä ja lapsia viisi, joten palkkatulot menevät nyt ihan jonnekin muualle kuin kitarakamaan. Mutta jos olisi varaa laittaa rahaa miten paljon vaan kitaroihin ja vahvareihin niin kyllä mä laadukkaita (ja usein myös hinnakkaita) kamoja hankkisin enkä mitään halppispaskaa. Jos sä olet tyytyväinen HB tuotteisiin niin kiva juttu sun kannalta mutta jätä se siihen, äläkä arvostele muiden valintoja ja hankintoja.
 
Ja vielä sellainen vinkki että tekstissä pisteen jälkeen tulee iso alkukirjain.

Ite kyllä voisin hankkia HB:n kitaran. Moista jopa olen joskus miettinyt. Ei nuo niin kamalia ole. HB:n lessukka oli ihan verrattavissa epiphoneen ja rärrä kopio JS sarjan jaskaan. Nuo molemmat HB:t on alle satkun keppejä.
 
Vanha Benttonin floikka seiska härpäke oli aivan omiaan. Hinta uutena 177€ ja hyvin paljon samaa kuin Ibanez:ssa. Floikka kesti kampeamista ja kitara soi nätisti. Halpoja ja ihan soitettavia (kunhan kaulat pysyy suorana).
 
Tuntuvat olevan aika samanmoisia nämä vinkuintian pelit. Yhtälöstä tieten kannattaa jättää parit Aasian maat pois, jotka tekevät yli tonninkin keppejä.

Tulkitsenko oikein, että tässä alkaa olla kyse enemmän taistelusta "elitismiä" vastaan kuin kitaroista ja niiden hyvyyden vertailemisesta.
 
Joskus voin mielenkiinnosta testata jonkun Benttonin jos sattuu polulleni osumaan. Voi olla että yllättää positiivisesti tai sitten ei mutta en osta silti. Eipä sillä etteikö niitä edullisempiakin keppejä olisi tullut omistettua. Etenkin vanhemmat Koreassa tehdyt Epiluurit ovat olleet oikein hyviä sekä 90-luvun Japanin Jaskat, joita saa m.netin torilta pilkkahintaan siihen nähden millaisen löydön sillä rahalla mielestäni parhaimmillaan voi saada. Kuitenkin, oman subjektiivisen kokemukseni mukaan laatuero kalliimpiin on selkeä. Laatu ei toki kitaroissakaan nouse samassa suhteessa hinnan myötä, mutta jos on mahdollisuus ostaa niitä kalliimpia ja parempia, niin miksi ei niin tekisi. Toki, todella kalliskaan hinta ei ole laadun tae. Omasta mielestäni paras hinta-laatu suhde löytyy käytettynä noin 500 escudoa maksavissa keihäissä ja jopa puolella siitä saattaa saada oikein hyvänkin kitaran - siis käytettynä. Jos olisin edullisempaa teleä vailla, niin suuntaisin katseeni m.netin torille ja siellä erityisesti Koreassa ja Japanissa valmistettuihin. Pari edullista kitaraa olen joskus tilannut Thomannilta. Kyseiset yksilöt olivat täyttä kuraa. Etenkin halvemman kitaran ostaisin mieluummin käytettynä, koska puut on ehtineet kuivua ja asettua. Tosin testaamatta en ostaisi.
 
Kaikesta tästä intoutuneena marssin nyt ollakolleni harrastamaan elitismiä, eli: Mesa tulille ja Mayones käteen. Taidanpa kaataa itselleni vielä mukillisen XO-konjakkia. Sitten soitetaan bläkkistä ja poltetaan mustia kynttilöitä. Elitismi on niin ihanan dekadenttia.
 
Eiköhän ylivarustautuminen kuulu aika moneen muuhunkin harrastukseen, eli kamojen taso ylittää omien kykyjen tason usein reippaastikin. No, entäs sitten.
 
Jos ei ole mahdollista ostaa kuin halvinta eikä sitäkään ole mahdollisuutta käydä testaamassa, niin silloin tällaiset ketjut ovat paikallaan - niin kauan kuin pysytään itse asiassa.