| Aihe: Bassosoundin rakennuspalikat | |
|---|
|
Pikaisesti etsimällä en onnistunut löytämään aiheesta omaa threadia joten ajattelin kysellä vähän yleisiä näkemyksiä toteutuksista täällä bassopuolella. Olen kitaristi mutta myös basso- ja kosketinsoitin kiinnostavat, erityisesti soundimaailman kannalta. Millaisia ratkaisuja on käytössä treeneissä/livenä? Entä sitten studiossa? Mikä on paras signaaliketju miksauspöytään saakka?
Ovatko efektit yleinen hirvityksen aihe vai pakollinen apuväline? Millaisilla efekteillä (tai muilla ratkaisuilla) kannattaa lähteä etsimään "sitä jotain tiettyä" (vaikka napakkuutta, leikkaavuutta miksissä jne jne)? Räkki, pedaalilauta, multiefekti vai kaikki edellämainitut? Säröt purkista vaiko vahvistimesta? Tarvitaanko säröä edes ja jos kyllä, mihin tarkoitukseen? Kuinka paljon efektointi käytännössä eroaa vaikkapa kitaramaailman vastaavasta? Onko mitään muuta oikeaa tapaa kuin johdolla suoraan vahvistimeen ja siitä DI:in kautta eteenpäin? Miten, ja millaiset, muille soittimille (kuten kitaralle) tehdyt efektit käyttäytyvät käytännössä bassokamojen kanssa?
Lyhyesti: miten on maailman upein bassosoundi rakennettu?
Ja täsmennetään vielä sen verran että nyt voitaisiin leikkiä jotta meillä kaikilla olisi jo maailman musikaalisimmat ja täydellisimmät sormet. Tällöin ei kenenkään tarvitse vastata että "kaikki lähtee lapasesta" ja pystyisimme pitäytymään puhtaasti teknisissä näkökulmissa.
Tietämättömänä on valtaisa määrä kysymyksiä ja nyt haluaisinkin vapaamuotoisia mielipiteitä efektoinnin yms ihmeellisyyksistä, rajoituksista ja mahdollisuuksista. Myös yleinen soundi-poliittinen keskustelu olisi enemmän kuin tervetullutta. Olen kuullut mainittavan että yleensä basisti on se porukan äänitekninen velho.
Jos tämä aihe on täällä jo loppuun kaluttu niin ohjatkaa eksynyt oikealle polulle vaikka linkin muodossa. Muutoin jään innolla odottelemaan ja toivon että joku tarttuu täkyyn, ammattilainen tai kokeilunhaluinen aloittelija. | |
Ja, esimerkkinä:
Itseltäni löytyy ESP Ltd:n B206, eli kuusikielinen aktiivimikein. Tätä ajattelin jurruttaa suoraan Behringerin V-Tone Bass Driver DI BDI21-purkkiin, mistä suoraan ulkoiseen interfaceen (jonka kautta myös monitorointi).
Suunnitelmissa pykätä pystyyn uusi sivuprojekti, aiheena jonkinlainen melodinen, sinfoninen matematiikkametalli. Itse soittaisin kitarat, bassot ja potentiaalisesti rummut, ainakin siihen pisteeseen saakka kuin taidot antavat periksi. Kiipparisti löytyy omasta takaa.
Mihin kannattaisi varautua basson osalta? Riittääkö nykyinen setuppi perusjuttuihin, ja millaisia lisäpalikoita joutunen ehkä hankkimaan?
Entä jos haluankin yhtäkkiä tehdäkin vähän bluesia ja sen perään humppaa? Mihin väliin työnnän kompuran ja voinko käyttää kitarakompressoria? | |
azlag: Millaisia ratkaisuja on käytössä treeneissä/livenä? Entä sitten studiossa? Mikä on paras signaaliketju miksauspöytään saakka?
Treeneissä pelkkä stäkki, livenä meen DI:llä suoraan etupäähän jos nyt ei olla jollain kevythuttukeikalla jolla ei ole edes subia mukana. Pedaalilauta mulla on pääsäntöisesti aina messissä, pois lukien sellaiset tilanteet joissa ei tartte muuta kuin viritysmittaria.
Ovatko efektit yleinen hirvityksen aihe vai pakollinen apuväline?
Internetissä ne tuntuvat pääsääntöisesti olevan lähinnä ensimmäistä.
Millaisilla efekteillä (tai muilla ratkaisuilla) kannattaa lähteä etsimään "sitä jotain tiettyä" (vaikka napakkuutta, leikkaavuutta miksissä jne jne)?
Mä hakisin napakkuutta ehkä vetämällä kompuralla vähän läjään ja leikkaavuutta kevyellä säröllä. Ja ehkä sellasella enemmänkin alamiddlekkäällä kokonaissoundilla.
Räkki, pedaalilauta, multiefekti vai kaikki edellämainitut? Säröt purkista vaiko vahvistimesta? Tarvitaanko säröä edes ja jos kyllä, mihin tarkoitukseen?
Mikä nyt mieleiseltä tuntuu. Bassolle soveltuvat räkkilaitteet taitaa olla lähinnä etuasteita ja jotain modulaatioefektimoulinexeja. Multsarien kanssa selviää helpolla, halvalla ja niiden kanssa on kiitettävän vaivatonta hallita suurta määrää soundeja. Oma kokemukseni tosin on, että kallimmissakin vehkeissä käyttökelpoisia ovat lähinnä modulaatio- ja pitch-efektit ja siitä syystä pyöritän kohtuullisen kokoista bilebändiohjelmistoa ihan saippuapaloilla.
Jos tarkoitus on tutustua aiheeseen basso ja efektit niin aika suosittu ja tälläkin palstalla joskus suositeltu tapa on ostaa käytettynä jokin halpa multsari ja selvittää mitkä efektit kokee itselleen tarpeelliseksi ja sen jälkeen ostaa parempia vehkeitä irrallisina purkkeina.
Säröt on kans enemmän tai vähemmän ikuinen kiistakapula. Tietysti sitä putkinupin pyöreetä soundia ei voita mikään mutta joskus se vaan painaa vähän liikaa tai on muuten epäkäytännöllinen. Ja riippuu tietysti siitä mitä haetaan. Jos haetaan jotain middlekästä hifikolinaa niin siihen pitää olla eri vehkeet kuin vintage-henkiseen villasukkatuhnuiluun.
Mä vedän tällä hetkellä speduilla, koska tartten sen verran laajasti eri tyylisiä säröjä että en oo toistaiseksi keksinyt millä nupilla ne sais aikaan. Ehkä jollain Reidmarilla mut mä en oo tehty rahasta.
Säröistä ylipäätään todettakoon, että bassohan kannattais käytännössä aina vetää vähän murolle. Ei sillä tavalla, että se erottuisi vielä miksistä varsinaisesti särönä, vaan sen verran että saadaan vähän boostattua niitä harmonisia kerrannaisia ja saadaan soundia enemmän läsnäolevaksi.
Kuinka paljon efektointi käytännössä eroaa vaikkapa kitaramaailman
vastaavasta?
Paljon. Tai no, periaate on tietysti sama mutta kun basson luonne yhtyekontekstissa on täysin erilainen kuin kitaralla niin hommaa pitää tehdä vähän tarkemmin. Kun kyseessä on sekä rytmin että harmonian kannalta oleellinen kulmakivi niin kannattaa miettiä aika huolella, miten paljon sitä soundia lähtee manipuloimaan. Mikäli siis oletetaan, että kyse on suurin piirtein "normaalista" rock-musiikista, stoner- tms. pörinät ovat aivan oma lukunsa. Siinä tapauksessa enemmän on enemmän.
Onko mitään muuta oikeaa tapaa kuin johdolla suoraan vahvistimeen ja siitä DI:in kautta eteenpäin?
Mitään oikeaa tapaa ei ole. Jos joku tapa toimii just sulle, silloin se on oikea. Tosin on olemassa joitain vakiintuneita käytäntöjä (tai enemmänkin vakiintuneita tappelun aiheita) esim. efektien järjestykseen signaalitiellä.
Miten, ja millaiset, muille soittimille (kuten kitaralle) tehdyt efektit käyttäytyvät käytännössä bassokamojen kanssa?
Huonosti. Pois lukien ehkä jotkut PA-käyttöön tarkoitetut räkkilaitteet.
Lyhyesti: miten on maailman upein bassosoundi rakennettu?
Sillä tavalla että se on tyylinmukainen.
Leuka rintaan ja paskat housuissa kohti uusia pettymyksiä. | |
Huh, tulipas hurja aloitus. Ehdottomasti plussan arvoinen, kiitän ja kumarran! | |
Riippuu aika paljon tyylisuunnasta, miten bassosoundi tulee rakentaa. Vanhan ajan iskelmämusiikissa ei käytetä efektejä ollenkaan ja basson kielet ovat yleensä niin sanotut "flat woundit", "hiotut".
POP-musiikissakin mielestäni efektejä käytetään todella vähän. Basson sävelten taajuus on matala, ja efektejä käytettäessä helposti saadaan "sekavan kuuloinen basso". Basson sointi ei siis ole selkeä, sanotaan vaikka näin päin, vaan "puuroa".
Tossa ehkä jotain. Itse en käytä mitään efektejä koskaan. Äänen muokkauslaitteista esiasteet, jotka muokkaavat basson ääntä, voivat olla toimivia. Tässä yritän sanoa, että efektointi on eri asia. Esimerkiksi putkiesiasteita käytetään paljonkin.
DI PA:n kautta on ihan toimiva, ja mikrofoni-DI-yhdistelmä myöskin. Eli otetaan basso kahteen kananvaan, toiseen suoraan, ja toiseen vahvistimen edessä olevan mikin kautta, ja nämä miksataan sitten yhteen.
Bassokitara itse (sen merkki/malli), kielet, soittotapa sekä vahvistin ehkäpä ovat ne keskeisimmät, efektointi vasta minimaalisesti näiden jälkeen, jos viimeksi mainittua siis tarvitaan ollenkaan. | |
Hienoa, juuri tätä hainkin. Eli esimerkkejä ja näkemyksiä erilaisista toteutuksista erilaisissa genreissä. Tätä tahtia tulee plus-nappula kulumaan tasaisen varmasti. | |
Mun palikoina on perinnebasso (presari, jatsi, musari, riku tai thunderbird) tuoreilla kielillä, suora piuha ja joku hyvä kioski. Siitä joko mikillä tai suoraan linjaan. Olen todennut toimivaksi systeemiksi klassiseen rokkiin. |  Prak
24.07.2014 14:30:28 | |
|
Melko tyhjentäviä kuvauksia tässä jo tulikin yleissaundin rakennuspalikoista, mutta laitetaan vielä omakohtaisia kokemuksia rokki- ja hevitouhuista.
Rokkihommissa 95 % soitosta on mennyt kivasti EBS:n multicompin kautta kevyellä tubesim-henkisellä kompressoinnilla (sekä pleku- että sormisoitossa) suoraan bassocomboon ja keikalla combon DI-outista tiskiin.
Muita muljuttimia on esim bileisämmissä rokkibiiseissä ollut mm. EHX:n Small Clone-chorus, Bossin autowah/evenlope filter ja rokkisärönä kevyt muro Bossin ODB-3:sta tai DAM Ezekiel-kloonista. Molemmissa mainituissa säröissä on se olennainen ero skebasäröstimiin verrattuna, että signaalista pystyy miksaamaan sekasin puhdasta ja särötettyä signaalia, jolloin alapäät pysyvät kivasti mukana signaalista miksaustiskille saakka.
Hevitouhuissa muuten about sama signaaliketju, mutta aavistus enemmän murskapörinää säröpuolelta. Rikun hommaamisen jälkeen olen vetänyt signaalit erikseen eri mikeiltä. Tallaan Ezekiel-säröt ja kaulamikki EBSin kompuran läpi. Keikalla molemmille signaaleille oma DI-boksinsa tai vaihtoehtoisesti tallamikin signaali mikitettynä kaapista. | |
Vessajono ja nisumaka kertoivat jo aika tyhjentävästi bassosoundien sisimmästä mutta tungen hieman lusikkaani soppaan ja kerron omia fiiliksiäni.
Itse en ole koskaan omistanut bassolle multiefektiä mutta komppaan ajatusta, että sillä pääsee helpoiten sinuiksi mitä efektejä oma bassosoundi tarvitsee ja hankkii sitten tarpeelliset pedaalit erillisenä laatikoina. Aloitin soittouran kitaristina ja silloin tulti parikin multifeketiä käytyä läpi. Täydellisen soundin metsästys kitaralla on kuitenkin edelleen kesken vaikka 16 vuotta olen sitä yrittänyt. :D
Eka bassobändini oli grungea, sen jälkeen olen soittanut progehtavaa kamaa, poppia, klassista rokkia, black metallia jne. Alkujaan EQ oli yleensä sillä hymynaamalla eli middlet poissa mutta viime vuodet olen soittanut flattina, korkeintaan pieni bassokorostus, toisinaan treblekorostus, kaikki tarpeen mukaan. Mutta graafinen EQ siis on nollassa.
Jo ekasta bändistä lähtien bassosoundini ainoa väritys on ollut särö. Alussa säröt olivat kovia mutta gain on sittemmin kokoajan vähentynyt. Nykyisessä rokkibändissä esim. bassolle tarkoitetut säröt eivät ole toimineet ollenkaan (Ibanez PD-7, EHX Bass Big Muff), säröni on tällä hetkellä kaksikymppiä maksanut rakennussarjasta kasattu kitaralle tarkoitettu fuzz. Se toki syö vähän botnea pois muttei liikaa. Mukana tulee juuri niitä mukavia yläkerrannaisia. Kokonaisvaltainen rouheus kyllä on irronnut parhaiten vanhasta Fender Bassmanista mutta sen aika on sitten joskus myöhemmin. Tähän asti olen pärjännyt trankkupeleillä eikä harmita yhtään.
Kahdeksan vuotta soitin samalla vahvarilla (Peavey TNT-150) jossa oli sisäänrakennettu chorus. Se on ainoa modulaatioefekti jota olen käyttänyt ja keikkasetissään se saattoi olla ehkä yhdessä biisissä viidestätoista käytössä.
Pari vuotta takaperin koin tarpeelliseksi erillisen kompressoripedaalin hankkimisen bilebändiä varten, kun normaalista soitosta piti hypätä oktaavi-disko-pomputteluun tai pitkät nuotit piti saada soimaan kivasti. Silti sekin oli vain kourallisessa biisejä käytössä.
Summa summarum. Käteen sopiva basso -> hyvä perussoundi (trankku)vahvarista -> vähän väriä parista matolaatikosta tarpeen mukaan -> voitto.
P.S. Keikalla DI + MIC -soundi riittää kaikkeen. Sen ainoan kerran, kun studiossa olen soittanut bassoa narulle, otettiin DI-signaali, kopioitiin se ja toinen raita ajettiin räkkisärön läpi. Vallan hyvä soundi.
"Juici meni ravintolaan ja tilas tarjoilijalta: "Jekku ruuan kans!" "Taidatkin olla sellainen anagrammijätkä", kommentoi tarjoilija." -Jabe |  omarklah
24.07.2014 21:10:28 (muokattu 25.07.2014 09:23:52) | |
|
J.Hollström: Mun palikoina on perinnebasso (presari, jatsi, musari, riku tai thunderbird) tuoreilla kielillä, suora piuha ja joku hyvä kioski. Siitä joko mikillä tai suoraan linjaan. Olen todennut toimivaksi systeemiksi klassiseen rokkiin.
Näin! Paitsi, että mulle riittää joku hyvä basso missä on kielet ja toimii. Ei niin nuukaa. On toiminut humpasta raskaampaan rokkiin. Edenin etuaste mulla on repussa hätätilanteiden varalta.
Semmonev vanha kitara, jonka haljennutta kantta on koitettu tökeröstik korjatak kiiltävällä ja rämisevällä pellimpalalla, or ropro... | |
Taas pitänyt plussia naputella järjestään, toivottavasti eivät pääse loppumaan kesken. Kaltaiselleni aloittelijalle on tullut äärettömän paljon hyvää infoa. Miten sitten nämä suuret tähdet joista joillain alkaa olemaan jo melkein The Edgen tasoista prosessointipinoa räkissä? Ensimmäisenä esimerkkinä tulee mieleen Wolstenholme (Muse) jonka romppeet näin jossain artikkelissa esiteltävän.
Onko näissä kyse pelkästä endorsement-hutusta, kokeilunhaluisuudesta, perfektionismista vai jostain muusta? Katu-uskottavuudesta? En usko että ainakaan sen vuoksi kannattaa kiikuttaa paria 8x10:iä ja muutamaa putkinuppia plus puolitoistametristä räkkiä ympäri maailmaa kun se on niin kivaa? Tai että roudareilla ja teknikoilla on kivaa ja tienaavat leipänsä. | |
En ole aloitusviestiä lukuunottamatta jaksanut lueskella, mutta kirjoitan omasta ajatusmaailmastani soundin hakemisen suhteen.
Kaikki lähtee toki sormista. Aiheen voisi sivuuttaa toteamalla, että "jos olisi täydellinen tekniikka", vaan kun se on paljon muutakin kuin täydellistä tekniikkaa. Sormilla vaikutetaan käytännössä ihan kaikkeen. Itse pidin presaria pitkään turhan "mutaisena" itselleni, kunnes tajusin että rouhimalla lähempää tallaa (eikä edes ihan jaco-positiosta) soundi muuttuu täysin erilaiseksi verrattuna siihen mitä alunperin kuvittelin.
Efektien, etenkin säröjen läpi soittaessa sormidynamiikalla on äärimmäisen suuri vaikutus. Muutkin efektit käyttäytyvät erilailla eri vahvuisen dynamiikan kanssa ja viimeisimpänä ja tärkeimpänä basso soi erilailla erilaisella dynamiikalla.
Mutta jos haluaa runkata kamoja, jota toki kannattaa tehdä siinämielessä, että kamojen ollessa mieleiset myös oma soitto on usein rennompaa jne. Itselleni on jäänyt EBS:n TD660 nuppi ja Neo 2x12" setiksi jo pidemmäksi aikaa. Joka kerta kun soitan sen läpi tulee hyvä fiilis. Se soundi ei toki sovi kaikille, niinkun mulle ei ole oikein sopinut Ampeg-soundi. Makuasioita, joista voi kiistellä, mutta hyötysuhde on heikko.
Efektit ovat kiva lisä, jos soittaa kamaa jossa tarvitsee efektejä. Mä olen soittanut viimeisen vuoden sisään suurimman osan työ- yms. keikoista pelkällä piuhalla. Se sopii mulle koska paljolti mun soittama musa on kiinni muusta kuin efekteistä. Efektilauta syö myös soundia, valitettavasti. Tätä voi ehkäistä esimerkiksi hyvällä efektilaudan reititinloopperilla, jolla saa signaalitien puhtaaksi pedaaleista. Kuitenkin mulle on tullut soundisyönnistä kuulohavaintoja jo ihan DI-boksin laittamisella basson ja vahvarin väliin, joten itselle osa soundinsyönnistä on liikaa, vaikka olisikin vähäistä. Yleisön kannalta eroa tuskin huomaa niin radikaalisti.
Ensimmäinen ajatus bassosoundin hakemiseen on mun mielestä etsiä omaa korvaa miellyttävä soundi esim. levyiltä. Toinen vaihtoehto on perustaa bändi ja ruveta soittamaan jotain musaa ja sitten ruveta pähkäilemään, että millaisen soundin haluan tai luulen sopivan tähän bändiin. Hevibändiin ei välttämättä nauhaton tallamikkinarina ole ihan omiaan, vaikkakin sellaistakin on joskus tullut kuultua.
Tässä jotain tajunnanvirtaa, heikohkosti jäsenneltynä ehkä. Tärkeintä on oma treeni ja sormet.
"Että minkä tahansa tekeminen kunnolla on melkein mahdotonta, kun aina on joku urpo joka tekee paskaa halvemmalla." -pkuukas | |
azlag:
Onko näissä kyse pelkästä endorsement-hutusta, kokeilunhaluisuudesta, perfektionismista vai jostain muusta? Katu-uskottavuudesta? En usko että ainakaan sen vuoksi kannattaa kiikuttaa paria 8x10:iä ja muutamaa putkinuppia plus puolitoistametristä räkkiä ympäri maailmaa kun se on niin kivaa? Tai että roudareilla ja teknikoilla on kivaa ja tienaavat leipänsä.
Mä luulen, että Musen soundit on räätälöity biisikohtaisesti. Koko räkkiä ei tarvitse joka biisiin, vaan riippuen biisistä polkaistaan tietyt laitteet signaalia värittämään. Bassokanavia käytössä (arviolta) 3-4.
Musen tyyppistä saa varmaankin helpoiten splittaamalla signaalin kahtia esim Bossin LS-2 pedaalilla, ja tunkemalla toiseen kanavaan efektit, toisen kanavan pysyessä puhtaana.
Tässä mun vanhalta bändiltä muutama esimerkki. Bassossa on kaksi kanavaa; DI- suoraan pöytään + toinen menee useamman muljuttimen kautta. Ekassa biisissä kohdasta riippuen Akain Deep Impact ja Unibass sekä EHX:n Bass synthesizer käytössä. Tokassa biisissä Bossin OC2. Kummassakin biisissä Cream Pie särön kautta Ampegin V4-vahvistimeen, joka on väännetty TäYsIlLe.
https://myspace.com/wernamusic/musi … ong/huono-n-ytelm-43302557-46126668
https://myspace.com/wernamusic/musi … g/ei-nyt-ei-t-n-n-43302605-46126804 | |
Joku osaavampihan voisi koota pienen katsastuksen erilaisten bassosaundien kulmakiviin. Hyviä esimerkkejä tietynlaisesta saundista ja lyhkäinen selvennys, mitä siellä tapahtuu; mikit, EQ, soittopositio, mahdolliset efektit yms., josta vähemmän osaavat voivat ottaa suuntaa haluamaansa äänimaailmaan.
Anyone?
Täydellisimmässäkin naisessa on 150g paskaa. |  juici
28.07.2014 01:43:37 (muokattu 28.07.2014 12:11:22) | |
|
Rocco_Longfella: Joku osaavampihan voisi koota pienen katsastuksen erilaisten bassosaundien kulmakiviin. Hyviä esimerkkejä tietynlaisesta saundista ja lyhkäinen selvennys, mitä siellä tapahtuu; mikit, EQ, soittopositio, mahdolliset efektit yms., josta vähemmän osaavat voivat ottaa suuntaa haluamaansa äänimaailmaan.
Anyone?
Motörhead komppikitara-bassosoundi: Rickenbacker, plektrasoitto, Marshall 1992-vahvistin ja 4x12" + 4x15" -kaapit.
"Juici meni ravintolaan ja tilas tarjoilijalta: "Jekku ruuan kans!" "Taidatkin olla sellainen anagrammijätkä", kommentoi tarjoilija." -Jabe | |
juici: Motörhead komppikitara-bassosoundi: Rickenbacker, plektrasoitto, Marshall 1992-vahvistin ja 4x12" -kaappeja.
Alimmaisena on 4 x 15" kaappi, sen päällä 4x12. http://www.premierguitar.com/ext/re … 1e4-3c51-43f2-87b0-54c07403b95f.JPG
vasemmassa lahkeessa-klubin elinikäinen kannatusjäsen |  nisumaka
28.07.2014 10:11:16 (muokattu 28.07.2014 10:13:15) | |
|
voisi koota pienen katsastuksen erilaisten bassosaundien kulmakiviin.
Tiedä häntä, olenko mä se osaavampi, mutta mä lähtisin vähän kauempaa liikkeelle. Ensinnäkin kaiken soittamisen tärkein kulmakivi mun mielestäni on äänen muodostus. Eli sun pitää hallita soittimesi, vertaa viulu, tai nauhaton basso. Nauhallisen, eli tasavireisen basson kanssa, soittimen "hallintaan" liittyy se, että osaat säätää bassosi ja virittää sen. Jos säätämiseen tarvitset apua, niin ihan toimiva juttu on se, että säädätät bassosi kuntoon ammattilaisella, mutta virittäminen vielä jää kyllä itse hallittavaksi taidoksi.
Tämän jälkeen se, miten "näppäilet" bassoasi ja miten painat vasemmalla kädellä kieliä otelautaan, on oleellista. Eli siis että hallitset riittävällä tasolla tekniikat. Tämän jälkeen vasta minun mielestäni alamme puhua "efekteistä", millainen basso ja sen kielet on paras jne. Ehkä tossa jotain keskusteluun aloitusta.
EDIT: Niin ja siis edellistä sanomaani pitää peilata genreen. Jos soitat bassolla heavyä ja plektralla, niin silloin nämä tekniikat tulee hallita. Tämä kommentti siksi, ettei juttelu ala rönsytä. | |
hollstro: Alimmaisena on 4 x 15" kaappi, sen päällä 4x12. http://www.premierguitar.com/ext/re … 1e4-3c51-43f2-87b0-54c07403b95f.JPG
Seison korjattuna.
"Juici meni ravintolaan ja tilas tarjoilijalta: "Jekku ruuan kans!" "Taidatkin olla sellainen anagrammijätkä", kommentoi tarjoilija." -Jabe | |
Sormet. Sitten tulee kaikenlaisia vähemmän oleellisia rakennuspalikoita, joita toki tarvitsee niitäkin.
And it's just a waste of time.. | |
jukkajylli: Sormet. Sitten tulee kaikenlaisia vähemmän oleellisia rakennuspalikoita, joita toki tarvitsee niitäkin.
Aivan, kuten vaikkapa Rickenbacker, putkinuppi ja rantasauna.
http://pasib.kuvat.fi/ | | « edellinen sivu | seuraava sivu » | |
|---|
|
|
