Keskustelua raskaammasta musiikista ›

Minusta tässä nyt kusee biisit eikä Åken vocaalisuoritukset. Ihmettelen vaan kun tuo laulu nyt saa niin paljon kuraa jokapuolella.

Eniten itsellä haraa vastaan syntikkasoundit. Ne ovat jotain Casion lastensyntikkaluokkaa. Oikein vastenmielisen halvan kuuloiset, eikä edes siistillä tavalla vintaget. Ja nyt kun ne ovat oikein pinnassa, aiempien levyjen fiiliksentuonnin sijaan, tuo halpuus vain korostuu. Mielellään kuuntelisi näitä juttuja oikeiden soittimien ja syntikoiden kautta, kuin iänikuisella Nord Leadillä - ainakin levyllä. Livenä nyt voi toki soveltaa rahkeiden mukaan.

Ruutukunkku: Minusta tässä nyt kusee biisit eikä Åken vocaalisuoritukset. Ihmettelen vaan kun tuo laulu nyt saa niin paljon kuraa jokapuolella.
 
Molemmat kusee. On ihmeellistä naukumista välillä tuo laulaminen. Venytellään sanoja omituisesti ja kovin on valittavan kissan kuuloinen ääni. Tämä siis mun mielipide, jokainen saa olla aiheesta mitä mieltä nyt ikinä haluaakaan.

Torniojaws: Eniten itsellä haraa vastaan syntikkasoundit. Ne ovat jotain Casion lastensyntikkaluokkaa. Oikein vastenmielisen halvan kuuloiset, eikä edes siistillä tavalla vintaget. Ja nyt kun ne ovat oikein pinnassa, aiempien levyjen fiiliksentuonnin sijaan, tuo halpuus vain korostuu. Mielellään kuuntelisi näitä juttuja oikeiden soittimien ja syntikoiden kautta, kuin iänikuisella Nord Leadillä - ainakin levyllä. Livenä nyt voi toki soveltaa rahkeiden mukaan.
 
Heritagellahan oli ensimmäistä kertaa Opethin historiassa oikeat Mellotronit. Samoin Hammondit oli oikeat. Livenä taas Mellotronit soitetaan nykyisin tällä: http://www.mellotron.com/digital-mellotron.html
 
Damnationin Mellotronit sen sijaan on Steven Wilsonin jostain samplerista mutta mua ei haittaa ne tippaakaan. Lisäksi Ghost Reveriesin urut on soitettu studiodokkarin perusteella Nord Electro 2:n muovisella urkusaundilla Blackstarin vahvistimen läpi. Watershedilla kai sama juttu.
 
Ikuisuuden kuppien kiipparikamoista en tiedä kyllä vielä.

Åkerfeldtin vokaalit muuttuivat levy levyltä miellyttävimmiksi Ghost Reveriesiin saakka, mutta Watershedin jälkeiset suoritukset eivät ole kyllä juuri positiivisia fiiliksiä aiheuttaneet. Itsehän mies lienee sitä mieltä että laulaa paremmin kuin koskaan, tai tämä ainakin oli muistaakseni hänen mielipiteensä Heritagen julkaisun aikoihin, jolloin hän kertoi laulutaitojensa kehittyvän koko ajan.

Illan pimetessä uutta pyöritystä. On tässä kuitenkin jotain tiettyä tunnelmaa, vähän niinkuin heritagessakin. Taitaa olla juurikin parhaimmillaan yksin ja hämärässä valaistuksessa sekä oikeassa mielentilassa. Kannattaa koittaa, itse löysin paljon uusia puolia.

Tuohon nimenvaihdosasiaan, hmm.... Fly By Night vs. Hold Your Fire! Saa olla rohkea saman nimikkeen alla. Mulle ehtaa Rushia molemmat levyt..

Artturi: Tuohon nimenvaihdosasiaan, hmm.... Fly By Night vs. Hold Your Fire! Saa olla rohkea saman nimikkeen alla. Mulle ehtaa Rushia molemmat levyt..
 
No mut Rush nyt on Rush. Ei niitä voi verrata mihinkään toiseen bändiin.
 
e: sitä paitsi niillä se kehitys oli jotenkin vähemmän dramaattisen jyrkkä ja loogisempi. Neljässä vuodessa Moving Picturesista Signalsin ja Grace Under Pressuren kautta Power Windowsiin ei vedä mattoa jalkojen alta ihan samalla tavalla kuin esim. kolme vuotta Watershedin ja Heritagen välillä.

Hyvin se maananntaina Sloveniassa veti. Hieno show vaikkakin ennlta-arvattava settilista poislukien Atonement. Välispiikit oli kohdallaan taas kerran.

laakeri: Åkerfeldtin vokaalit muuttuivat levy levyltä miellyttävimmiksi Ghost Reveriesiin saakka, mutta Watershedin jälkeiset suoritukset eivät ole kyllä juuri positiivisia fiiliksiä aiheuttaneet.
 
Tähän voin kyllä yhtyä 100%

jazzuka: Hyvin se maananntaina Sloveniassa veti. Hieno show vaikkakin ennlta-arvattava settilista poislukien Atonement. Välispiikit oli kohdallaan taas kerran.
 
Nämä Åkerin välispiikit on muuten mun mieleen siksi, että siinä pannaan halvalla näitä yleisiä metallimaailman kliseitä tyyliin "moshatakaa niin että pää halkeaa!!", iiivööööll". En ole siis bändiä edes livenä nähnyt, mutta mitä nyt tuubista ulos puskee..

Ruutukunkku: Nämä Åkerin välispiikit on muuten mun mieleen siksi, että siinä pannaan halvalla näitä yleisiä metallimaailman kliseitä tyyliin "moshatakaa niin että pää halkeaa!!", iiivööööll". En ole siis bändiä edes livenä nähnyt, mutta mitä nyt tuubista ulos puskee..
 
Tuossakin Åkerfeldt on välillä mennyt hiukan hyvän maun yli. Siis silleen, että alkaa tuntua siltä kuin olis jotenkin väärin tykätä pyörittää tukkaa ja kuunnella heviä. Yleisön/fanien syyllistäminen on muutenkin viime aikoina ollut vähän liikaa läsnä Äkerfeldtin asenteessa. "Kunpa voisin olla soittamatta mitään raskasta, mutta en voi kun siitä saan elantoni" -tyyli sopii lähinnä Devin Townsendille. Mikael voi mennä konservatoriolle ja laittaa ruumiinsa täyteen putkia ja magneettinauhaa, mutta kunpa ei kuvittelisi olevansa jotenkin kypsempi sen takia.

HulluNieminen: Tuossakin Åkerfeldt on välillä mennyt hiukan hyvän maun yli. .
 
Joo, itseasiassa meinasin lisätä edelliseen postaukseeni, että meneekö tämäkin jossain kohtaa vähän yli, jos koko keikka on yhtä huumoria ja hassua läppää.

Ruutukunkku: Joo, itseasiassa meinasin lisätä edelliseen postaukseeni, että meneekö tämäkin jossain kohtaa vähän yli, jos koko keikka on yhtä huumoria ja hassua läppää.
 
Samaa mieltä täälläkin ollaan; kyllähän Åken jutut on aikoinaan naurattanut, mutta omalla kohdallani välispiikkien taso on korreloinut Opethin levyjen tason kanssa. Itse kuuluun siihen leiriin, jossa jo Watershedin kohdalla alkoi tuntua tietty punaisen langan kadottaminen.

http://www.metalinjection.net/lates … -metal-if-they-ever-got-heavy-again
jätän tämän tänne ja tulen aamulla katsomaan minne keskustelu mennyt.

Mor So: http://www.metalinjection.net/lates … -metal-if-they-ever-got-heavy-again
jätän tämän tänne ja tulen aamulla katsomaan minne keskustelu mennyt.
 
No mulla tulee tästä mieleen, että Åke on nyt lähtenyt vähän sille linjalle, että ensin päätetään minkä tyyppistä musaa tehdään ja sitten koitetaan ideoida siihen lokeroon sopivaa kamaa. Heritagesta ja Pale Communionista tulee juuri mieleen, että päätetty että nyt tehdään tämmöiset vanhalle progelle kumartavat levyt.

Itselle tulee tuosta mieleen, että Micke yrittää siirtyä AOR:n suuntaan rahan perässä, mutta ongelmia on kaksi. "Oikean" progen harrastajat eivät tiedä tai säikkyvät aiempia levyjä, ja lisäksi progelevyinä nämä kaksi uusinta eivät ole mitään ihmeellisiä.

Uskoisin, että Åkerfeldt kokee voivansa säväyttää faneja kaikella minkä tekee. Ehkä Deliverance/Damnationiin asti bändi on yrittänyt pienen epävarmuuden vallitessa aina parhaansa. Kuitenkin hyvän palautteen ja menestyksen myötä on tullut sellainen jumaluus-fiilis, että voi tehdä Opethilla mitä tahansa ja fanit tykkäävät. Etenkin Damnationin (ja Watershedin hassuttelujen) onnistuminen on varmasti antanut "oikeutuksen" siihen, että Opeth-levyn ei tarvitse noudattaa aiempien mukaista kaavaa. Eri asia on sitten, että Heritagen saamaan palautteeseen ei ole reagoitu. Vai onko kuitenkin riittävän suuri porukka digannut siitä?

Vai olisko kuitenkin niin, että Opeth on ihan samanlainen kuin melkein kaikki muutkin ns. normaalit rokkibändit, eli Åke tekee just sellasia biisejä mitä sillä hetkellä kiinnostaa tehdä, ja menestystä tulee sitten sen verran kuin tulee. Nää pari viimesintä levyä ei ole metallia, joten ei ole mitenkään hirveen yllättävää ettei metallifaneille kolise, mutta mikään pakkohan niitä ei ole kuunnella.
 
Varmaan nää on ihan itsestäänselviä juttuja useimmille, mutta ihmetyttää silti vähän että näinkin paljon täällä ihmetellään ja kehitellään erilaisia teorioita siitä, miksi nyt taas ei tullutkaan metallilevyä. Jos Opethilaiset haluaisivat mennä rahan perässä, niin kai se nyt olisi fiksuinta tehdä vaan niitä samoja Blackwater Parkkeja ja Ghost Reveriessejä uudestaan ja uudestaan niin kauan kun faneille kelpaa. Ei miulla muuta, jatkakaa.