Kitarat: kitarakamat ›

Paras tapa on järjestää itsensä muutamaan poppooseen soittamaan ja kaikki eri treenikämpillä. Ajatelkaa, kolme settiä tavaraa eikä mikään näy kotona :) Poissa silmistä, poissa vaimon mielestä. Noh, kävi sitten niin että kun osallisuudet harveni, niin kaikki kama raahautuikin kotiin ja siinähän sitten seliteltiin mitä tarkoittaa "gas".
Jostain syystä vaimo oikeastaan on vaan kattellu mitä tulee ja mitä menee ja on tyytynyt kiinnostumaan lähinnä soittimien sisustukselisesta aspektista.
Aina on joku kitara jolla on lupa olla olohuoneessa telineessä, kun sopii sisustukseen. Hyvä vaimo :)

"En mä tiedä mitä oot vaihtanut tai myynyt pois, mutta tee hyvät kaupat! Pidä kuiteskin se ja se ja se kun ne näyttää niin kivalta ja niillä on kiva nimi kuten "Paha Apina"
Sellaista meillä on :D

Ei ongelmia, itelleni eristin yläkertaan jo rakennusvaiheessa musahuoneen. No vähän pieneksihän se jäi, niin siitä tuli sitten yhteinen työhuone ja musahuone muutti alakerran isoon nurkkahuoneeseen.
 
Kepukat on kivasti telineissä ja stäkit seinää vasten ja pari kepukkaa on ns. pysyvästi kiinnitetty kalustoon lausumalla "tota keltasta etkä mustaa myy sit ainakaan"
 
Viime viikolla sinne ilmestyi kaapin päälle kellertävä orkidea...

Gary the pine: Ei ongelmia, itelleni eristin yläkertaan jo rakennusvaiheessa musahuoneen. No vähän pieneksihän se jäi, niin siitä tuli sitten yhteinen työhuone ja musahuone muutti alakerran isoon nurkkahuoneeseen.
 
Kepukat on kivasti telineissä ja stäkit seinää vasten ja pari kepukkaa on ns. pysyvästi kiinnitetty kalustoon lausumalla "tota keltasta etkä mustaa myy sit ainakaan"
 
Viime viikolla sinne ilmestyi kaapin päälle kellertävä orkidea...
 
Tämä on sitä naiskauneutta! Se kukka oli merkki hyväksymisestä ja reviirimerkkaus kauneimmalla tavalla :D Love is the feeling....luulisi motivoivan joka kerta soitella kun näet sen kukan siellä kaapin päällä?

hevikukko: Tämä on sitä naiskauneutta! Se kukka oli merkki hyväksymisestä ja reviirimerkkaus kauneimmalla tavalla :D Love is the feeling....luulisi motivoivan joka kerta soitella kun näet sen kukan siellä kaapin päällä?
 
Kieltämättä kaunis rehu ja istuu sisustukseen :-)

Mr. Speed: Tällaset akat kyl pellolle saman tien. Mitähän siitä tulis jos akalle sanois, että luovu harrastuksesta tai musta.
 
Oma nainen on kovin huolissaan aina siitä ettei omat kenkä/vaate/muut ostokset haittaa mun kamarunkuttelua :D
 
Välittömästi lähtis nainen pihalle. Miettii miten iso osa elämää musa on itelleen. Vuodatat omaa sielua tehtyihin biiseihin, lukemattomia epäonnistumisia sängynlaidalla että se yks likki menee kunnolla joskus, vitusti aikaa että metsästät bändikaverit (parhaassa tapauksessa joku niistä on ollu sun bestmän häissä), etit reenikämpän, jätät auton ostamatta ja polet pakkasessa pyörällä duunii et saat sen kepin mitä haikailit joskus köyhänä junnuna ja niin edelleen.
 
Sit yhtäkkiä sun pitäs luopuu tuosta kaikesta, heittää iso osa sun elämää hukkaan, ehkäpä jopa ainoo juttu mikä sut on pitäny järjissäs. Joillakin jopa unelmista luopumista. Minkälainen "puoliso" laittaa moisien valintojen eteen? Ja ennenkaikkea, kuka itseään kunnioittava muusikko suostuu moiseen?

Entropia666: Välittömästi lähtis nainen pihalle. Miettii miten iso osa elämää musa on itelleen. Vuodatat omaa sielua tehtyihin biiseihin, lukemattomia epäonnistumisia sängynlaidalla että se yks likki menee kunnolla joskus, vitusti aikaa että metsästät bändikaverit (parhaassa tapauksessa joku niistä on ollu sun bestmän häissä), etit reenikämpän, jätät auton ostamatta ja polet pakkasessa pyörällä duunii et saat sen kepin mitä haikailit joskus köyhänä junnuna ja niin edelleen.
 
Sit yhtäkkiä sun pitäs luopuu tuosta kaikesta, heittää iso osa sun elämää hukkaan, ehkäpä jopa ainoo juttu mikä sut on pitäny järjissäs. Joillakin jopa unelmista luopumista. Minkälainen "puoliso" laittaa moisien valintojen eteen? Ja ennenkaikkea, kuka itseään kunnioittava muusikko suostuu moiseen?
 
Jätkä just kirjotti minun elämänkerran, aika pelottavvaa :O

KUNU: Jätkä just kirjotti minun elämänkerran, aika pelottavvaa :O
 
Mun mielestä jokainen muusikko voi samaistuu tohon aika pitkälti, et silleen ei varmaa hirveen uniikki stoori. :D

Meillä ei vaimolta juurikaan sanomista tule, kun isompia hankintoja ei kovin usein pysty tekemään ja pienempiä se ei pahemmin noteeraa. Kerkee aina lämmittämään asiaa melko pitkään ennen isompaa ostoa. Tyytyväinen toi vaan on kun harrastukset pitää poissa "pahanteosta" ;)

Entropia666: Sit yhtäkkiä sun pitäs luopuu tuosta kaikesta, heittää iso osa sun elämää hukkaan, ehkäpä jopa ainoo juttu mikä sut on pitäny järjissäs. Joillakin jopa unelmista luopumista. Minkälainen "puoliso" laittaa moisien valintojen eteen?
 
En kyllä alkaisi heittämään elämääni hukkaan sellaisen naisen kanssa joka ei ymmärrä tai hyväksy sitä millainen olen.

Jii-Gee: Minä taas en saanut myynnin jälkeen.
 
Meidän muija ku käytännössä pisti jalat ristiin kun joskus aikoinaan menin myymään pois hänen suosikkinsa eli valkosen Stratocasterin...........Ostin muuten just tossa tänä keväänä taas valkoisen Stratocasterin..
 
Hyvä valinta. Onnittelut!

"...ai toi? Sehän on ollut tuossa jo vaikka kuinka kauan". Toimii aina.
 
Ja toisaalta niin kauan kun asuntolainat saa maksettua, lapsi ruokaa ja vaippoja, niin mitäpä tuota valittamaan. Täältä ei kuitenkaan mitään saa mukaan, niin jos nyt niillä lopuilla rahoilla kamarunkkaa, niin mitä sitten.
 
Niin ja ostaahan se itekki jatkuvasti kantoliinoja, kirjoja yms. Hyvässä sovussa yksi yläkerran huone on varattu kitarakamoille yms. sälälle ja homma toimii.

kekkuliheikki: Niin.
 
Miten on? Kuinka kumppanisi suhtautuu kamarunkkaukseen? Mina sain Axe-Fx Ultran oston jalkeen teurassikahuutoa.
 
Kai se nyt pitää vähän kritisoida jos ostaa digileluja... :D
 
Esittelen uudet ostokset innolla, ainoa on että ne ei saa levitä olohuoneen puolelle. Vähän pitää jo priorisoida, en mahdu romukoppiin kohta enää ite!

Ei sitä muuten kiinnosta, mutta aina jaksaa naputtaa, kun olen vallannut talon takkahuoneen "romuilleni".

Pakko on tähän murjasta vähän palasta tosielämästä, joten pitäkää kiinni jakkaroista, jos on monttu täynnä juuri ryystettyä kaffia, imaistu Camelia, tai kenties jotain muuta tupakkimerkkiä, nielaiskaa, hönkäiskää syvään ulos ne viimeisetkin savut, jos satutte olemaan tätä lukiessanne julkisessa kulkineessa/yleisellä paikalla, varmistukaa kanssakulkijoiden ymmärtäväisyydestä, ainakin intuitiivisella tasolla ulkonäön perusteella, ennen kuin jatkatte lukemista tämän pidemmälle.......
Paras juttu minkä oon kuullut, sen kertoi eräs vanhempi duunikaveri omakohtaisena kokemuksena ja se tulee kaverin rouvansa tokaisemana, lyhykäisyydessään tässä:
Kuules Kalle, se on nyt joko minä, tai sukset!
 
Näin vuosia jälkikäteen kaveria kuunnelleena, Lampiset ois olleet varmasti tuhannesti parempi valinta.
Kuten tarkkasilmäisimmät saattavat havaita, aihe ei liity kitarakamaan, ilmiön materiapuoli kuitenkin alun perin samaa ainetta kuin rakkaat ystävämme Landolat, joten arvon raati päättäköön hyväksytäänkö lyhyt kommentti, vai pitääkö turvautua ensimmäistä kertaa esmes. Suomi 24 keskustelupalstaan.

Välittömästi lähtis kitarat pihalle. Miettii miten iso osa elämää paneminen on itelleen. Vuodatat omaa sielua tehtyihin ohareihin, lukemattomia epäonnistumisia sängynlaidalla että se yks asento menee kunnolla joskus, vitusti aikaa että metsästät panopuita (parhaassa tapauksessa joku niistä on ollu sun bestiksen kanssa), etit panoluukun, jätät auton ostamatta ja polet pakkasessa pyörällä duunii et saat sen pesän mitä haikailit joskus finninaamaisena junnuna ja niin edelleen.

Sit yhtäkkiä sun pitäs luopuu tuosta kaikesta, heittää iso osa sun elämää hukkaan, ehkäpä jopa ainoo juttu mikä sut on pitäny järjissäs. Joillakin jopa unelmista luopumista. Minkälainen "puoliso" laittaa moisien valintojen eteen? Ja ennenkaikkea, kuka itseään kunnioittava panomies suostuu moiseen?

Minkähänlaisiin mittasuhteisiin tämä ketju vielä mahtaa yltää?

Bosambo: Välittömästi lähtis kitarat pihalle. Miettii miten iso osa elämää paneminen on itelleen. Vuodatat omaa sielua tehtyihin ohareihin, lukemattomia epäonnistumisia sängynlaidalla että se yks asento menee kunnolla joskus, vitusti aikaa että metsästät panopuita (parhaassa tapauksessa joku niistä on ollu sun bestiksen kanssa), etit panoluukun, jätät auton ostamatta ja polet pakkasessa pyörällä duunii et saat sen pesän mitä haikailit joskus finninaamaisena junnuna ja niin edelleen.

Sit yhtäkkiä sun pitäs luopuu tuosta kaikesta, heittää iso osa sun elämää hukkaan, ehkäpä jopa ainoo juttu mikä sut on pitäny järjissäs. Joillakin jopa unelmista luopumista. Minkälainen "puoliso" laittaa moisien valintojen eteen? Ja ennenkaikkea, kuka itseään kunnioittava panomies suostuu moiseen?
 
Eri mielta. Jos minulle tulee taiteellinen inspiraatio niin lopetan panemisen kesken.

kekkuliheikki: Eri mielta. Jos minulle tulee taiteellinen inspiraatio niin lopetan panemisen kesken.
 
Taitaa vaimos pelätä, että uudet soittokamat lisäävät taiteellista inspiraatiota. Siitä mekastus.