Media ja viihde ›

Herrah: Mua jäi lähinnä kaivelemaan noi monet vihjeet liittyen Martyn tyttäreen. Kai tästä nyt on juttuja porukalle ympäri nettiä mutta esim. ne sen nukke-asetelmat, lukuisat piirrustukset joista pienelläkin vaivalla saa esim. videon maskit ja yellow king-signit löydettyä ja sen mielisairaalan seinätapetti on identtinen Martyn ja Maggien seinätaulun kanssa.
Kai näistä on tässäkin topikissa jo keskusteltu mutta jäi jotenkin vaivaamaan että tossa nyt ei sitten ollutkaan mitään.
 
Eihän se sitä meinaa, että jos sitä ei osa-aluetta ei avattu enempää, etteikö siellä olisi ollut jotain. Se jätettiin vain katsojan oman mielikuvituksen varaan. Samoin vaikka päätekijäksi paljastui hullu hillbilly, niin kyllä se kultti silti oli olemassa ja vaikuttamassa taustalla koko ajan.
 
Vaikka itsekin olisin mielelläni nähnyt lisää kulttimeininkejä ja mytologiahommia, niin ymmärsin kyllä sarjan edetessä, että koko murhamysteeri on aika epäoleellinen osuus ja käsikirjoittajan pääpointtina on kertoa kahden päähenkilön matkasta.
 
Rikos olisi voinut siis olla ihan mikä tahansa muukin tai kärjistettynä kavereiden ei olisi tarvinnut olla edes poliiseja, mutta tuollaiseen ympäristöön asetettuna tietysti ukkojen edesottamusten seuraaminen on heti astetta mielenkiintoisempaa kuin silloin, jos sama draama tapahtuisi vaikka jossain sähköasentajan työympäristössä :)
 
Siksipä viimeisen jaksonkin varsinainen kliimaksi oli vasta se sairaalaosuus sen murhaajan pysäyttämisen jälkeen - se murhaajaosuus kun vähän niin kuin hoidettiin alta pois hyvissä ajoin, että viimeinen vartti jää vielä aikaa hahmonkehitykselle ja juttelulle.
 
Mutta kun sitten on valittu noin kutkuttava ja spekulaatiota herättävä viitekehys tälle kaikelle kuin Lovecraft-henkinen rituaalimurhameininki, niin ei tietty ihmekään, että osa katsojista sitten jää siihen kiinni, eikä keskity siihen pääasiaan, eli hahmoihin. Ja näin ollen valitetaan, kun odotukset eivät kohdanneetkaan sillä saralla, jonka kirjoittaja oli itse tarkoittanut epäoleelliseksi
 
Hieman samankaltainen keissi oli tosiaan myös Lostin kanssa, eli sarja keskittyikin lopulta kertomaan enemmän päähenkilöittensä sisäisestä matkasta kuin saaren mysteereistä, mutta koko homma oli Lostin kohdalla niin huonosti toteutettu ja tietty suurin osa juonenkäänteistäkin vedettiin hatusta sarjan edetessä, että siinä loppuratkaisu oli pettymys ja tuntui vähän halvalta.
 
True Detectiven kerronnasta kävi sen sijaan alusta alkaen paljon selkeämmin ilmi, että nyt ei taida olla ihan perus tarinavetoinen murhamysteerisarja käynnissä. Tämä ero johtui varmasti siitä, että koko homma oli suunniteltu minisarjaksi ja kirjoitettu ennalta valmiiksi.