| Aihe: Williams rumpujen hinta | |
|---|
|
Williamsit ja muut vastaavat setit ovat se tärppi niille vanhemmille, joiden tenava keksii yks yllättäin olevansa tuleva rumpalistara. "No kai sitä sitten perhana jotkut rummut on hommattava. Mitähän ne maksaa, saiskohan satasella, no pari kolme sataa maksimissaan...". Eli Williamsit.
Eikä siinä mitään, kyllähän nekin rummuilta kuulostavat. Isompana ongelmana pitäisin sitä, ettei niihin hommata kunnon kalvoja eikä virittämiseen paneuduta lainkaan.
Yllä oleva Williams video ei pistänyt kalsareita pyörimään jaloissa, mutta varsin kelpokamaa aloittelijalle. Elämme kuitenkin aikaa jolloin esim. mainittu 500€ rumpusetistä on monille vanhemmille ihan täyttä utopiaa. Ihan oikeasti.
"Ne levyt usein radiossa soivat - tai ne voivat olla muitakin". | |
passe: Isompana ongelmana pitäisin sitä, ettei niihin hommata kunnon kalvoja eikä virittämiseen paneuduta lainkaan.
Marketista ostetut rummut lienevät sikäli onneton valinta verrattuna musakaupasta ostettuihin, että niitä ei kenties missään välissä edes yritetä virittää. Vanhemmat tai aloitteleva rumpali eivät välttämättä edes tiedä että rumpuja on tapana "virittää".
En ole musiikin asiantuntija. |  Weetoz
01.07.2014 12:49:14 (muokattu 01.07.2014 13:26:55) | |
|
Itse uskon kyllä siihen, että huonot kamat voivat syödä soittomotivaatiota harrastuksen alussa, mutta silloin ne on jo niin huonot että esim. tomi vaihtaa asentoa joka kerta kun siihen osuu. Tämä oli tilanne yhdessä Milleniumin setissä mitä olen testannut. Oli hyvin turhauttavaa. Toinen juttu on myös se, että vääränlaiset kamat voivat heikentää sitä motivaatiota. Esim. jos joku juniori innostuu kitaransoitosta kuunneltuaan jotain Metallican riffejä, ja sitten käteen lyödään nylonkielinen akustinen, niin eihän siinä nyt pääse niihin samoihin meininkeihin oikein millään.
Edit: Riippuu toki ihmisestä että miten paljon tommoset jutut vaikuttaa. Joku haluaa vaan ylipäätään oppia soittamaan soitinta, toinen haaveilee olevansa uusi Hetfield tai Hammett. Meni vähän kitarapainotteiseksi nyt nää jutut, mutta pointit on suunnilleen samat soittimesta riippumatta.
Vielä noista raha-asioista sen verran, että jos on rahallisesti tiukkaa, niin en ymmärrä millään sitä että ostetaan mieluummin uusi 300e-setti ja heitetään hyvästit sille 300 eurolle, kun voisi ostaa käytettynä 300 eurolla ja saada rahansa takaisin sitten jos soittoinnostus loppuu.
----------
jazzmies: Tähän täytyy puuttua, sillä perusasioita on monenlaisia. Esim. miten eilen Tuskassa Faust soitti Emperorissa, niin ne perusasiat ovat toiset kuin boogiessa.
Harmi kun voin antaa vain yhden plussan. Vaikka joku totuuden jyvä on toki Hollminkin kommentissa. | |
Weetoz: Itse uskon kyllä siihen, että huonot kamat voivat syödä soittomotivaatiota harrastuksen alussa, mutta silloin ne on jo niin huonot että esim. tomi vaihtaa asentoa joka kerta kun siihen osuu. Tämä oli tilanne yhdessä Milleniumin setissä mitä olen testannut. Oli hyvin turhauttavaa. Toinen juttu on myös se, että vääränlaiset kamat voivat heikentää sitä motivaatiota. Esim. jos joku juniori innostuu kitaransoitosta kuunneltuaan jotain Metallican riffejä, ja sitten käteen lyödään nylonkielinen akustinen, niin eihän siinä nyt pääse niihin samoihin meininkeihin oikein millään.
Edit: Riippuu toki ihmisestä että miten paljon tommoset jutut vaikuttaa. Joku haluaa vaan ylipäätään oppia soittamaan soitinta, toinen haaveilee olevansa uusi Hetfield tai Hammett. Meni vähän kitarapainotteiseksi nyt nää jutut, mutta pointit on suunnilleen samat soittimesta riippumatta.
Vielä noista raha-asioista sen verran, että jos on rahallisesti tiukkaa, niin en ymmärrä millään sitä että ostetaan mieluummin uusi 300e-setti ja heitetään hyvästit sille 300 eurolle, kun voisi ostaa käytettynä 300 eurolla ja saada rahansa takaisin sitten jos soittoinnostus loppuu.
----------
Harmi kun voin antaa vain yhden plussan. Vaikka joku totuuden jyvä on toki Hollminkin kommentissa.
Jännää on ihmisten ajattelut ja erillaisuudet. Ja samalla tietystikkin rikkaus.
Itse ajattelen asian melkein päinvastaisesti.
Muistan kun ala-asteella rumpuihin pääsin käsiksi ensimmäiset kerrat. Saundeista en nimittäin muista yhtään mitään.
Muistan vaan ne hirmumäärät teippiä kalvoissa ja valtavan basarin täynnä lakanaa, tyynyä ja tiesmitä rättiä.
Mitkään noista asioista ei vaikuttanut siihen intoon ja paloon mikä oli aina sinne rumpujen taakse.
Harmi, että silloin kouluaikaankin meidän musiikintunneilla oli aina vain ne vakiosoittajat. Ja aremmat eivät muuta tehneet kuin osallistuneet pakkolauluun.
Mutta voi veljen tyttäret ne kerrat kun tämä vakirumpali oli esim. kipeänä -> Silloin pääsi itse soittamaan. Ja voin sen sanoa, että sillä ei ollut taivaankaan merkitystä mitkä ne "saundit" oli mitä niistä lähti silloin.
Väitän kovasti, että jos on intoa, niin sitä hakkaa, lyö; melkein mitä vain.
Kunhan ei naisystävää.
Ja minun mielestä nuo rummut tuossa linkin videossa kuulosti hintaisekseen jopa yllättävän hyvältä. Tietenkään tomeissa ei ollut sustainia ja basari oli munaton. Mutta kukaan 10-vuotias (näin esimerkkinä) ei varmasti valita niiden soinnista jos on intoa hommaan.
Lentävä lause.
Tai jotain muuta persoonallista. | |
Myynnisssä on todella käyttökelpoisia rumpuja pienellä hinnalla. Aina kannattaa pyytää jotain asiasta tietävää avuksi.
Soundit, piuhat ja kajarit. | |
Joo, ihan mielenkiintoista tuo "vaikuttaa aloittelijan motivaatioon". En tiedä miten se keskimäärin menee, mutta oma motivaationi oli sitä luokkaa, että ekan vuoden soitin pelkkää treenipädiä, jonka vieläpä askartelin itse luonnonkumilätkästä ja keittiöjakkarasta. Settiä pääsin soittamaan vain koulun musatunnilla, eli kerran viikossa. Se setti oli kyllä ihan loppuun piesty, mutta hyvin kelpasi. :D
Sit ekan vuoden jälkeen sain Tama Swingstarit jotka eivät soundanneet kauhean hyvälle, mutta kyllä niissä rauta muistaakseni toimi hyvin. Ei kyllä mitään muistikuvaa että olisin missään vaiheessa tuntenut mitään motivaation katoilua kamojen takia, oli vaan järjetön into kokoajan päällä, halusin olla yötäkin treeniksellä. :D
Rumpu+soolo=rumpusoolo. http://www.youtube.com/watch?v=kuIUA3eVW0c | |
jarome: Jännää on ihmisten ajattelut ja erillaisuudet. Ja samalla tietystikkin rikkaus.
Itse ajattelen asian melkein päinvastaisesti.
Muistan kun ala-asteella rumpuihin pääsin käsiksi ensimmäiset kerrat. Saundeista en nimittäin muista yhtään mitään.
Muistan vaan ne hirmumäärät teippiä kalvoissa ja valtavan basarin täynnä lakanaa, tyynyä ja tiesmitä rättiä.
Mitkään noista asioista ei vaikuttanut siihen intoon ja paloon mikä oli aina sinne rumpujen taakse.
Harmi, että silloin kouluaikaankin meidän musiikintunneilla oli aina vain ne vakiosoittajat. Ja aremmat eivät muuta tehneet kuin osallistuneet pakkolauluun.
Mutta voi veljen tyttäret ne kerrat kun tämä vakirumpali oli esim. kipeänä -> Silloin pääsi itse soittamaan. Ja voin sen sanoa, että sillä ei ollut taivaankaan merkitystä mitkä ne "saundit" oli mitä niistä lähti silloin.
Väitän kovasti, että jos on intoa, niin sitä hakkaa, lyö; melkein mitä vain.
Kunhan ei naisystävää.
Ja minun mielestä nuo rummut tuossa linkin videossa kuulosti hintaisekseen jopa yllättävän hyvältä. Tietenkään tomeissa ei ollut sustainia ja basari oli munaton. Mutta kukaan 10-vuotias (näin esimerkkinä) ei varmasti valita niiden soinnista jos on intoa hommaan.
Joo, huonoilla soundeilla minäkin soittelin pitkään eikä se mitään haitannut. Ekana settinä oli Taman rokkistarat, mitkä ei tietty ihan pahimman halpikset ole, mutta viritystaitoja ei ollut ollenkaan. Ei haitannut. Kitaraesimerkissä oli kyse siitä, että jos innostus koskee nimenomaan vaikka sitä heviriffien soittelua, niin jonkun klassisen kitaran soittaminen (tai se miltä se kuulostaa) on siitä jo sen verran kaukana, että jonkun innostus voi lopahtaa sen takia.
Enemmän ehkä rumpujen kohdalla painottaisin kuitenkin tosiaan sitä hardwaren toimivuutta alkumetreillä. Ei tarvitse olla kaikista kalleinta rautaa tietenkään, mutta sen verran mielellään kuitenkin että kamat pysyy suunnilleen paikoillaan ja ehjänä, ja että niitä voi edes yrittää järkevästi virittää jos sille päälle sattuu. Aikaisemmin mainitsemani Millenium-setin virveliä kävin virittämään, mutta vanteet ja lugit oli sellaista tinaa että ne rupesivat antamaan hajoilemisen merkkejä ennenkuin olin päässyt edes medium-kireydelle. Annoin olla, ei ollut minun settini enkä halunnut rikkoa mitään. Tarkemmat soundimieltymykset yms on sitten asia erikseen, ja ne kehittyy ehkä muutenkin usein vasta sitten kun on jo jonkin verran treenitunteja takana.
Torilla on jatkuvasti halpoja Stage Customeita, Exportteja ja vastaavia missä nää jutut on ihan riittävän hyvin kohdallaan. En näe mitään järkevää syytä ostaa uusia Milleniumeja, Williamseja tai vastaavia, mutta kai se niiden suosio selittyy pitkälti sillä että käytettyjen ostaminen tuntuu pelottavalta jos ei ole hirveästi ymmärrystä rummuista.
Noi kuvaamasi koulukokemukset kuulostaa ikäviltä mutta tyypillisiltä. Onneksi edes joskus pääsit soittamaan. Oon itse opiskelemassa musiikinopettajaksi, ja lupaan tehdä parhaani etten toista tuollaisia virheitä tunneillani. :) | |
Mulla oli vaan pahvilaatikot ja itse väsätyt kapulat alkuun. ;) Ehkä se on hitusen väärin kuvattu huonojen kamojen vaikuttavan motivaatioon, mutta kyllä se oikeesti harmitti joskus, kun kamat hajoaa käsiin (virvelin koneisto) ja tosiaan jos rummut ei pysy asennossa kuin muutaman lyönnin, kun ei ne kiinnitykset pelitä. Näin muistelisin. Ei se ehkä motivaatioon vaikuta, mutta harmittaa. |  AP
01.07.2014 15:06:26 | |
|
markkuliini:
Sit ekan vuoden jälkeen sain Tama Swingstarit jotka eivät soundanneet kauhean hyvälle, mutta kyllä niissä rauta muistaakseni toimi hyvin. Ei kyllä mitään muistikuvaa että olisin missään vaiheessa tuntenut mitään motivaation katoilua kamojen takia, oli vaan järjetön into kokoajan päällä, halusin olla yötäkin treeniksellä. :D
Nuoruuden intoa, sano. Itsellänihän viisari värähteli ala-asteella jo aina, kun näki sen koulun Maxtone-setin, joka tietysti on sekin aivan foliosta ja pahvista koottu nippu. Onneksi oli kotona Exportit, jotka olivat tietysti jo aivan eri kamppeet.
Hollmi5 on sikäli oikeassa, että joku osaava tai vähän tietävä kannattaa olla mukana. Samalla rahalla voi pahimmillaan päätyä ostamaan MIlleniumit 302:silla tai sitten Stage customit jollain vähän paremmilla kiekoilla.
Tosin samahan se on monen harrastevehkeen kanssa: Biltemasta haetaan esimerkiksi "maastopyörä" joka näyttää ihan oikealta polkupyörältä ja kiiltää uutuuttaan, vaikka ei maksa paljon mitään. Paljon korjaamista ja mielipahaa välttyisi, jos joku olisi sanomassa, että viisivuotias merkkipyörä toripisteviffistä on parempi kauppa.
"Että se tulisi seinän läpi ja kaataisi hellan, ja menisi toisesta seinästä ulos. Sitten muumimamma sanoisi että "kah, nyt taitavat kakkuset uunissa olla hieman vituillaan" -Tempura | |
AP: Sanottaisiinko, että se oli nimenomaan yllättävän ok, odotuksia nimittäin ei ollut minkäänlaisia. Tiedä sitten, jos vielä olisi ollut eri kalvot ja virvelistä dempattu pois tuo taustapimahdus ja äänitetty huolella...
Ihan mielenkiintoinen ja miellyttävä poikkeus tämä halvan setin alive saundiesittely. Mitään todella halpissettiä en ole edes nähnyt. Ajattelin että kuulostaa ihan kauhealta pahvilta. Kolmen minuutin paikkeille kuulosti ihan Rummuilta, mutta sitten taisi vire lässähtää. Se näissä varmaan keskeinen ongelma on, että hyvän vireen vielä löytää puuputkeen, mutta se ei kestä. Tuohon löytyy joitain "lääkkeitä". Virvelistä taas tykkäilin paljonkin.
Soittaisin paremman puutteessa, aloittelijana ja varsinkin muksuna, mutta montaa en maksaisi.
Halvinkin Tama-setti on sentään tehty tehtaan joidenkin standardien mukaan eli vaikka rungot ovat ehkä vaatimattomat, niin rauta ei ole pelkkää tinaa, varaosia saa ja näin edelleen.
Taisi olla hollmien aloittaessa halvinkin (tama)setti melko hyvälaatuinen, verrokkina nykyiset setit. Käytettynä niitä saa edelleen, 500 e, tiedät. Varsinainen halpistuotanto made-in-taiwas alkoi 80-luvulla..
¤ RLRR LRLR RLRR LRLR ¤ Jos ei soi hiljaa, soi kovaa ¤ ranttatantta ¤ | |
passe: Williamsit ja muut vastaavat setit ovat se tärppi niille vanhemmille, joiden tenava keksii yks yllättäin olevansa tuleva rumpalistara. "No kai sitä sitten perhana jotkut rummut on hommattava. Mitähän ne maksaa, saiskohan satasella, no pari kolme sataa maksimissaan...". Eli Williamsit.
Jos rumpuhommista, tai soittamisesta ylipäätään on kokemusta vain sen verran että "naapurin JiiPeen tyär käy kuulemma viulutunneilla", on vanhemmilla varmaan aika korkea kynnys perehtyä kamoihin tai alkaa hommaamaan jostain käytettyjä laatuvehkeitä ym. Puhumattakaan siinä vaiheessa kun tulee ikäänkuin yllätyksenä että ne "Pertin pojan vanhat Perlit saatiin tosi edullisesti mutta nyt pitää kuulemma olla vielä jotain peltejäkin jotka maksavat saman verran".
On varmasti ylipäätään hankalaa ja kallista tukea kersaa sellaisessa harrasteessa joka ei vanhempia kiinnosta tai ei kestä lompakko pieniä virheostoksia. | AP
01.07.2014 21:52:17 | |
|
statistiÖ: Ihan mielenkiintoinen ja miellyttävä poikkeus tämä halvan setin alive saundiesittely.
Ilman muuta. Kalliimpien rummustojen soundia on kyllä analysoitu ja jaettu näytteitä, mutta nyt tuli hyvä näyte siitä, mitä se toinen ääripää on.
Taisi olla hollmien aloittaessa halvinkin (tama)setti melko hyvälaatuinen, verrokkina nykyiset setit. Käytettynä niitä saa edelleen, 500 e, tiedät. Varsinainen halpistuotanto made-in-taiwas alkoi 80-luvulla..
Jossain 80-90-luvun taitteessa juu taisi Tamakin aloitella tuotantoa Taiwanissa. Tosin luulenpa, että ne sieltä tulevat halvimmat Tama-setit ovat silti jotain ihan muuta kuin Williamsit.
"Että se tulisi seinän läpi ja kaataisi hellan, ja menisi toisesta seinästä ulos. Sitten muumimamma sanoisi että "kah, nyt taitavat kakkuset uunissa olla hieman vituillaan" -Tempura | |
statistiÖ: Kolmen minuutin paikkeille kuulosti ihan Rummuilta, mutta sitten taisi vire lässähtää. Se näissä varmaan keskeinen ongelma on, että hyvän vireen vielä löytää puuputkeen, mutta se ei kestä.
Näinhän se noissa nimenomaan on. Tuon muutaman minuutin soittopätkän jälkeen tarkastin virvelin vireen, ja se oli pudonnut merkittävästi vaikka en edes kovin kovaa lyönyt kanttiin. Jos tuollaisilla pitäisi oikeasti soittaa, pitäisi rummut virittää parin biisin välein... Mutta ylipäänsä se, että tuon virvelin sai kuulostamaan virveliltä oli mielestäni saavutus. Oletteko nähneet noiden mattokoneistoa? Se on yksi iso vitsi.
while(true) {play(metal);} | |
Juhani_t: Jos rumpuhommista, tai soittamisesta ylipäätään on kokemusta vain sen verran että "naapurin JiiPeen tyär käy kuulemma viulutunneilla", on vanhemmilla varmaan aika korkea kynnys perehtyä kamoihin tai alkaa hommaamaan jostain käytettyjä laatuvehkeitä ym. Puhumattakaan siinä vaiheessa kun tulee ikäänkuin yllätyksenä että ne "Pertin pojan vanhat Perlit saatiin tosi edullisesti mutta nyt pitää kuulemma olla vielä jotain peltejäkin jotka maksavat saman verran".
On varmasti ylipäätään hankalaa ja kallista tukea kersaa sellaisessa harrasteessa joka ei vanhempia kiinnosta tai ei kestä lompakko pieniä virheostoksia.
Tämä on totta ja hyvä pointti.. eikä kyse ole aina siitä etteikö kiinnostaisi, usein myös ihan silkasta tietämättömyydestä.. No voisi kysyä että miksi ei kiinnosta ottaa selvää, ehkä sekin on vaikeaa ja liikaa aikaa vievää..
Enihau, muistakaa tarkastella asiaa siltä kantilta että helppohan täällä muusikoiden netissä on muusikoiden ja alan harrastajien ihmetellä ja päivitellä miten ihmiset on tyhmiä.. Noh niin ne on.. Onneksi täällä on ne täydelliset vanhemmat jotka tietävät lastensa harrastuksista kaiken ja osaavat ja jaksavat panostaa niihin kaiken ylimääräisen eforttinsa.
Kalliimmat on useimmiten parempia kuin halvemmat. -arse | |
Speedy: Onneksi täällä on ne täydelliset vanhemmat jotka tietävät lastensa harrastuksista kaiken ja osaavat ja jaksavat panostaa niihin kaiken ylimääräisen eforttinsa.
Plussa viiltävästä sarkasmista :D
En ole musiikin asiantuntija. | |
Speedy: Noh niin ne on.. Onneksi täällä on ne täydelliset vanhemmat jotka tietävät lastensa harrastuksista kaiken ja osaavat ja jaksavat panostaa niihin kaiken ylimääräisen eforttinsa.
Omat tyttäret ja pojat ovat saaneet asialliset soittimet harrastuksiinsa. En minäkään huiluista tai oboesta mitään tajunnut, mutta opettajan vinkein mentiin. Se on oboekin niin kallis soitin, että m.netin rumpuhintakeskustelujen "kipuraja"-hintatasoon voi laitella nollan perään kakkosen kertoimella, ennen kuin saa käytetyn puisen oboen.
Huiluista en ymmärrä tuon taivaallista. Kaikki ne näyttivät samalta minun silmään. Kolmas (uusi Yamaha) oli sitten huiluope approwed ;)
Pianosta kysyin vain, kelpaako digimalli pianon koskettimin. Kyllä kelpasi. Kitarat ja bassot olen osannut ostaa omalla kokemuksella. Rummut piti olla sähkömallia, vaikka akustisia settejä on nurkat väärällään. Itse sitten opetan sen verran, kun lapsi omaksua jaksaa.
Kukin menköön tyylillään. Urheiluharrastukset eivät ole ilmaisia nekään, mutta jätän sen alueen muihin keskusteluihin.
Soundit, piuhat ja kajarit. | |
markkuliini: Joo, ihan mielenkiintoista tuo "vaikuttaa aloittelijan motivaatioon". En tiedä miten se keskimäärin menee, mutta oma motivaationi oli sitä luokkaa, että ekan vuoden soitin pelkkää treenipädiä, jonka vieläpä askartelin itse luonnonkumilätkästä ja keittiöjakkarasta. Settiä pääsin soittamaan vain koulun musatunnilla, eli kerran viikossa. Se setti oli kyllä ihan loppuun piesty, mutta hyvin kelpasi. :D
Sit ekan vuoden jälkeen sain Tama Swingstarit jotka eivät soundanneet kauhean hyvälle, mutta kyllä niissä rauta muistaakseni toimi hyvin. Ei kyllä mitään muistikuvaa että olisin missään vaiheessa tuntenut mitään motivaation katoilua kamojen takia, oli vaan järjetön into kokoajan päällä, halusin olla yötäkin treeniksellä. :D
Tuo alkuhan kuulostaa ihan miun treenipädiviritelmältä... Keittiöjakkara mukaanluettuna:P
Miun eka setti oli kuuskytlukulainen Yamaha... Siihen oli omatoimisesti hitsattu Trak:n virveli toiseksi tomiksi... Peltiständit oli luonnollisesti itsetehtyjä, kuten myös tuplapedaali! Tomivarsi jumitettiin rosettiin sokeripalaruuvimeisselillä, koska jengat oli korkannu... Pyöri jokaisesta osumasta kuin itänaapuri Anttilassa... Ei syönyt motivaatiota ja olin ihan penteleen tyytyväinen! :D
Bombing for peace is just like fucking for virginity. | |
Hakki: Oletteko nähneet noiden mattokoneistoa? Se on yksi iso vitsi.
Kuva olisi kiva, tai edes toimintaperiaatteen kuvaus? Halvoissa härveleissä on usein kiintoisia oivalluksia, miten päästä vähemmällä työllä ja halvemmilla osilla.
En ole musiikin asiantuntija. |  -Dr.DW-
02.07.2014 11:28:10 (muokattu 02.07.2014 11:29:55) | |
|
Kefiiri: Kuva olisi kiva, tai edes toimintaperiaatteen kuvaus? Halvoissa härveleissä on usein kiintoisia oivalluksia, miten päästä vähemmällä työllä ja halvemmilla osilla.
Tuo on kyllä totta... Esim. noissa Millen Pro tuplissa on ihan hiton paljon säätöjä, joista huonoin ei ole camien portaaton säätö... Eli "rolling glidestä" - "Power glideen"...
En ole moista tavannut muualla vielä... Yllätyksekseni, se vieläpä toimiikin!
E: On noita jo vuoden päivät pahoinpidelty, eikä vielä mitään väsymisen merkkejä... Bang for the buck!
Bombing for peace is just like fucking for virginity. | |
-Dr.DW-: Tuo on kyllä totta... Esim. noissa Millen Pro tuplissa on ihan hiton paljon säätöjä, joista huonoin ei ole camien portaaton säätö... Eli "rolling glidestä" - "Power glideen"...
En ole moista tavannut muualla
DW:n ysitonnisessa on tollanen. | | « edellinen sivu | seuraava sivu » | |
|---|
|
|
