Lyriikka ›

minä kuljen autiomaassa
joenuoman halkeilleen nään
se johtaa luo kuivuneen lähteen
jonka pohjalla ikuinen jää
 
kaikki sanat jotka silloin lausuit
ei kuulluksi aiottukaan
sä et enää niitä takaisin saanut
oven taakse jäin istumaan
 
Kerto:
sulaa laavaa, syväjäähän
sai aikaan kaaoksen
lyijyjaloin, syväänpäähän
vajoan, aina uudelleen
 
heijastus on petetty lupaus
jonka huominen taas lunastaa
tiedän mihin tämä ympyrä johtaa
silti kuljen sen taas uudelleen
 
minä saavuin eksyneiden leiriin
haavojani potemaan
ei täällä kukaan toistaan tunne
kaikki tahtovat vain unohtaa
 
Kerto