| Aihe: Pianon ostoon vaikuttavat seikat. | |
|---|
|
Olen siis aikeissa hankkia pianon, kohtalaisen hyvän joten raha ei ole sinällään ensimmäinen vaikuttava tekijä mutta joku tolkku kuitenkin. Kannattaako ostaa käytetty? Mitä tulee ottaa huomioon, oli sitten piano uusi tahi käytetty? Kannattaako ostaa liikkeestä vai yksittäiseltä?
Obrigado!
Maybe I suck but I'm working on it... |
|
Olen siis aikeissa hankkia pianon, kohtalaisen hyvän joten raha ei ole sinällään ensimmäinen vaikuttava tekijä mutta joku tolkku kuitenkin. Kannattaako ostaa käytetty? Mitä tulee ottaa huomioon, oli sitten piano uusi tahi käytetty? Kannattaako ostaa liikkeestä vai yksittäiseltä?
Obrigado!
Liikkeestä ehkä suosittelisin. Kannattaa kyllä myös ostaa käytetty (tai uusi, mee kattomaan liikkeeseen ja tee päätös. Sano budjettisi); ei ne yleensä huonoiks mee; tosin ei kyllä arvokaan hyvissä peleissä kauheesti tuu alas..
Kannattaa vertailla ihan kylmästi haluamasi hintaluokan pianoja liikkeessä ja jos ite ei oo ihan varma; ota joku asiantuntija mukaan vielä.. Usein löytyy kivoja yksilöitä. Toi menee ihan linjassa= hintaluokka kun nousee niin usein myös on syytä odottaa parempaa peliä. Yamahoja on kans joskus käytettynä liikkeella; jotain vanhoja U1:siä tai U3:sia.. Niistä voi löytyä helmiä.
En tiedä budjettiasi, joten ei enempää tällä erää.. Autan ilomielin jos tarviit neuvoja. Akustisista soittimista ymmärrän jonkin verran. Jos asustelet pääkaupunkiseudulla nii esim "Helsingin Musiikki" voisi olla yks vaihtoehto.. Mee ainaki tsekkaamaan. |
|
Kannattaa hommata jostain (kirjasto tms.) käsiin musiikkilehti Riffi 3/2002. Siinä on tarinaa akustisesta pianosta, muunmuassa sen ostamisesta. Fiksu kysyy hyviä kysymyksiä ja vielä fiksummat vastaavat vielä parempia vastauksia!
Suomi soittaa humppaa. |
|
Yamahoista ei taida pahemmin silent pianoja löytyä käytettynä, että jos haluat luurit päässä soittaa myös niin melkein ainut vaihtoehto on ostaa kaupasta uusi. |
|
Yksi mahdollisuus on vuokrata piano esim. Hellakselta. Jos sitten on siihen tyytyväinen, voi sen ostaa ja puolen vuoden vuokrat vähennetään ostohinnasta.
Wovon man nicht sprechen kann, darüber muss man schweigen!!! |
|
Yamahoista ei taida pahemmin silent pianoja löytyä käytettynä, että jos haluat luurit päässä soittaa myös niin melkein ainut vaihtoehto on ostaa kaupasta uusi.
Silent ois varmaan opiskelijan unelma mutta hinta on sitten eri asia.
Music is my life, if not, then hell with me! |
|
Yksi mahdollisuus on vuokrata piano esim. Hellakselta. Jos sitten on siihen tyytyväinen, voi sen ostaa ja puolen vuoden vuokrat vähennetään ostohinnasta.
Tuollanen vaikuttaa tosi fiksulta toiminnalta! Ei sitä kaupassa kerkeä huomaamaan kaikkea soittimesta.
Music is my life, if not, then hell with me! |
|
Tuollanen vaikuttaa tosi fiksulta toiminnalta! Ei sitä kaupassa kerkeä huomaamaan kaikkea soittimesta.
Juu, tuli itse vuokrattua pari vuotta sitten. En kyllä sitten ostanut kun tuli lähdettyä ulkomaille, mutta piano oli hyvä ja vuokra ei ollut mahdoton. Ne vuokrattavat pianothan ovat kaikki käytettyjä mutta hyvin huollettuja ja kaunissointisia peruspianoja.
Taidanpa vaihtaa allekirjoitustani. |
|
Silent ois varmaan opiskelijan unelma mutta hinta on sitten eri asia.
No itse onnistuin hoitaa rahoituksen kuntoon yammun U-3 silenttiin. Eipähän tarvii miettii pianon vaihtoa muutamaan kymmeneen vuoteen:) |
|
No itse onnistuin hoitaa rahoituksen kuntoon yammun U-3 silenttiin. Eipähän tarvii miettii pianon vaihtoa muutamaan kymmeneen vuoteen:)
jeps, mul on U1-silentti. |
|
Obrigado!
Não tem de quê!
Children of Baron - The Ultimate Keyboard Academy "mulla on korvat sulla ei" |
 Xardan
26.05.2004 10:57:34 (muokattu 26.05.2004 10:58:09) | |
|
Minä olen vain jostain syystä ruvennut kammoksumaan Yamahan malleja ja Hellaksen malleja. Huonoja kokemuksia löytyy.. Mutta tämä on vain tämän hetkinen näkemykseni.
Music is my life, if not, then hell with me! |
|
Minä olen vain jostain syystä ruvennut kammoksumaan Yamahan malleja ja Hellaksen malleja.
Ja hyviä ovat sitten... niin, mitkä? Kawai, Schimmel, Steinway... mikä sulla itselläsi on?
Huonoja kokemuksia löytyy..
Millaisia?
Kaksi oktaavia vaakaan ja pystyyn. |
|
Não tem de quê!
Baron, parece que voce ja foi no Brasil!
My name is Baron, U.Honey Baron. |
|
Baron, parece que voce ja foi no Brasil!
Sim uma vez.
Children of Baron - The Ultimate Keyboard Academy "mulla on korvat sulla ei" |
Xardan
26.05.2004 14:48:26 (muokattu 26.05.2004 14:50:38) | |
|
Hellakselta olen soitellut kovin useaa vanhaa rutkua ja nehän ovat aivan hirveen kuulosia ja tuntusia.. Tottakai uutena voi olla jotkut mallit hyviäkin mutta kun en ole sellaisia vielä kunnolla testaillut.
Sitten olen joutunut soittamaan liiankin usein Yamahan perusflyygeleillä jotka ovat mielestäni suhteellisen huonoja hintaansa nähden. Tuntuu todella oudolta soittaa ja kolisee aivan liian äänekkäästi. Huonoja kokemuksia vaan tulee, ei niille voi mitään ja merkkikohtainen kokemusmaailma muuttuu aivan varmasti. Kaikkihan on tottumisesta kiinni. Kotona on akustinen hyväkuntoinen Rösler ja siihen olen kyllä ihastunut. Loistava kosketus ja rikas, kaikuisa soundi. Sitten on omana Yamahan CLP-150, mutta sähköpianot sitten erikseen. Jotenkin vaan tuntuu että joskus vähemmän tunnetut merkkipianot tuntuvat paremmilta kuin joka paikan höylät kuten mm. Yamaha, Fazer ja Hellas. Tässä on tämänhetkinen näkemys kuten sanoin.. sehän voisi olla ensi viikolla toinen jos pääsisin testaamaan em. merkkien hyviä yksilöitä. Steinway on aina kuolattavan hyvä!
Music is my life, if not, then hell with me! |
 MrShaft
27.05.2004 02:32:33 (muokattu 27.05.2004 02:54:27) | |
|
Sitten olen joutunut soittamaan liiankin usein Yamahan perusflyygeleillä jotka ovat mielestäni suhteellisen huonoja hintaansa nähden. Tuntuu todella oudolta soittaa ja kolisee aivan liian äänekkäästi. Huonoja kokemuksia vaan tulee, ei niille voi mitään ja merkkikohtainen kokemusmaailma muuttuu aivan varmasti.
Selvititkö missä säädöissä koneet on ollut ja koska viimeksi huollettu.
Varsinkin Yamahan S-sarjan soittimissa on minun mielestäni ollut todella helmiä.
Poikkeuksetta kaikki julkisissa tiloissa ja oppilaitoksissa olevat koneet ovat polvilleen lahoavassa
kunnossa. Tästä syystä jopa Sibiksen opiskelijat tottuvat soittamaan soittimilla joiden kosketus
ja soundi on kova ja täysin kivityömaa. Sitten kun he joutuvat soittamaan hyvin intonoidulla
flyygelillä, heillä on pahimmillaan vaikeuksia saada edes ääntä hyvin säädetystä koneesta.
Huomaa myös että flyygelin kosketusta voi säätää, vaikka koneet mitä suurimmassa määrin yksilöitä
ovatkin.
Ymmärrän että kaikki eivät pidä Yamahasta, mutta ei silti tee siitä periaatteellisesti huonoa soitinta.
Onhan se harvinaisen tasalaatuinen ja korkeatasoinen merkki tavallisen ihmisen hintaluokassa.
Olen soittanut niin hyvillä kuin huonoilla Brand X:lla, loppuunsoitetuilla ja uusilla Brand X, oudoilla
ja tavanomaisilla Brand X, eikä mikään niistä ole ollut täydellinen! Ei siis Steinwaykään.
Kyse on paljon myös tottumisesta. Suosittelen treenaamista jatkuvasti eri soittimilla, jolloin
oppii sopeutumaan eri soitinten vaatimuksiin. Ellei sitten ole varaa kuljetuttaa omaa flyygeliä
keikoille mukana.
Brand X:nä olen käyttänyt PALJON esim. merkkejä: Yamaha, Kawai, Steinway, Bösendorfer.
Muutaman kerran myös Faziolia.
Soittimia josta minulla onn sen sijaan selkeästi jäänyt heikompi vaikutelma kymmenien yksilöiden
soittamisen jälkeen on esim. Fazer ja Hellas. Nämäkin luultavasti ainakin osittain siksi että ne hyvin harvoin ovat olleet järkevissä säädöissä ja aina halvimpia malleja sekä huonossa kunnossa.
(Jos soittimeen halutaan sijoittaa ostetaan yleensä joku muu merkki).
Kuitenkin Rennerin koneisto voi olla sinänsä ihan hyvä.
Estonia, Petrof ja Weinbach siis kaikki itäpianot, ovat laadultaan olleet ailahtelevia, ja
erityisesti kosketuksen suhteen harvoin niissä on minun sormiini toivottavaa tarkkuutta.
Ei ne kaikki silti aivan NIIN huonoja ole etteikö niillä soittaisi. Riippuu niin
yksilöstä ja sen historiasta.
Samickissa ym. aasian halpapianoissa on satunnaisesti ollut mun mielestä älyttömän
hyviäkin soittimia, varsinkin jos ne on laitettu säätöihin. :)
Bottomline:
Katso soittimessa ensisijaisesti yksilöä ja sen omistajaa, älä pelkästään merkkiä.
Loistava kosketus ja rikas, kaikuisa soundi.
Pianon säätäminen on kokonaan toinen show.
Millaiseksi olet kosketuksen säädättänyt? Onko loistava kosketus mielestäsi syvä vai matala,
mille kohtaa haluat löysäyksen ja kuinka raskas pitää kosketuksen olla?
Pitääkö soundin olla kirkas ja nasaali vai pehmeä ja leveä? Pitääkö soundista
olla intonoitu kaikki epäpuhtaudet pois kliiniseksi vai toivotko soundiin myös
hieman särmää?
Ja jos asetat oman soittimesi nykysäädöt ääripää-janalle niin mille kohtaa janaa esim. edellä
mainittujen ilmiöiden kohdalla soittimesi asettuisi?
Kaikkea ei voi saada, ja juuri tässä on paljon kyse myös makuasioista.
Suosittelen Ralf Gothonin ja Matti Kyllösen pianokirjaa kaikille lämpimästi.
Matin sivut löytyvät netistä myös hakusanalla "Virittäjä-Matti"
EDIT:
ettei vain ihan off-topiccia niin:
Jos ostat käytetyn pianon, pyydä virittäjä tarkastamaan kone AINA, myös
liikkeestä ostettaessa. (jottei kaikupohja ole säleinä tai vasarat tasaraha ja
vaihdon tarpeessa tms. tms.)
Kotikonstihavaintoja ovat:
- levyt menevät paikalleen ja pois helposti ilman talttaa ja vasaraa
- rakenne tukeva (vibrakampi efektit ei kuulu pianoon)
- Soitin on suunnilleen vireessä. Jos se ei ole se on joko
ollut poissa vireestä niin kauan että sen vireessä pysyminen on
epäilyttävää tai kyseinen yksilö ei suostu ylipäätään pysymään vireessä.
- Koskettimien tuntuma samanlainen kaikissa koskettimissa, eikä
hanikat juutu, hankaa tms.
- nykyään on muotia maalauttaa vanhoja sysirumia (lastulevy)pianoja uuteen
uskoon tehtaalla ja ottaa sitten muuttuneesta kuoresta ylihintaa.
Tsekkaa mikä kone sisältäpäin tosiasiassa on.
Liikkeessä sanoivat (kun menin yhtä konetta tsekkaamaan),
että "tehtaalla ovat hienosti laittaneet". Kysymykseen onko koneisto vasaroineen
myös rempattu, sain vastauksen: "Tää on niin vähän soitettu että ei tarvinnut".
Piano oli siis peräisin 70-luvulta ja sitä myytiin tunnetussa helsinkiläisessä liikkeessä.
Kone näytti päällepäin tosi hyvältä. En väitä että kone oli huono, mutta sen kuinka "hienosti olivat tehtaallaa laittaneet" osaa sanoa vain ammattimies eli virittäjä.
Neuvoin ostajaa pyytämään virittäjää käymään tsekkaamassa koneen liikkeessä,
jos aikoo sen ostaa, ettei tule turhia murheita.
Tietysti, jos liike suostuu korvauksetta vaihtamaan soittimen, jos se osoittautuu
sudeksi, niin sittenhän ei ole mitään väliä vaikka kantaa vuoron perään joka koneen
liikeestä kotiin testiajalle.
MrS |
|
Yees, satuin soittelemaan pääsykokeissa loistavalla Yamahan flyygelillä vaihteeksi. Se on näköjään kunnosta hyvin paljon kiinni=) Yleensä nyt vain sattuu oppilaitosten luokissa olemaan niitä romuvehkeitä joista jää huonoja kokemuksia liian helposti. Pitäs varmaan ajatella hieman avarakatseisemmin.
Music is my life, if not, then hell with me! |
|
Xardan: Hellakselta olen soitellut kovin useaa vanhaa rutkua ja nehän ovat aivan hirveen kuulosia ja tuntusia.. Tottakai uutena voi olla jotkut mallit hyviäkin mutta kun en ole sellaisia vielä kunnolla testaillut.
Sitten olen joutunut soittamaan liiankin usein Yamahan perusflyygeleillä jotka ovat mielestäni suhteellisen huonoja hintaansa nähden. Tuntuu todella oudolta soittaa ja kolisee aivan liian äänekkäästi. Huonoja kokemuksia vaan tulee, ei niille voi mitään ja merkkikohtainen kokemusmaailma muuttuu aivan varmasti. Kaikkihan on tottumisesta kiinni. Kotona on akustinen hyväkuntoinen Rösler ja siihen olen kyllä ihastunut. Loistava kosketus ja rikas, kaikuisa soundi. Sitten on omana Yamahan CLP-150, mutta sähköpianot sitten erikseen. Jotenkin vaan tuntuu että joskus vähemmän tunnetut merkkipianot tuntuvat paremmilta kuin joka paikan höylät kuten mm. Yamaha, Fazer ja Hellas. Tässä on tämänhetkinen näkemys kuten sanoin.. sehän voisi olla ensi viikolla toinen jos pääsisin testaamaan em. merkkien hyviä yksilöitä. Steinway on aina kuolattavan hyvä!
Aika mielenkiintoista. Mulla on ollut Hellaksen pianoja siinä missä Yksi Yamahakin ja Steinway(flyygeli) ja kaikissa on oma soundinsa ja olen aina tykännyt Hellaksen pianoista. Ei ole sitten itselleni tullut rutkua vastaan. |
|
>> Suosittelen Ralf Gothonin ja Matti Kyllösen pianokirjaa kaikille lämpimästi.
Myös Larry Fine: The Piano Book on hyvä ostajan opas. Kaikki pääasiat käydään hyvin läpi ja vaikka opus onkin hieman USA keskeinen, niin neuvot auttavat aloittelijaa kiinnittämään huomiota olennaisiin tarkastuskohtiin. Hyvä opus ostajalle, miksei myös rehelliselle myyjällekin, koska voi silloin kertoa ja näyttää kirjasta ostajalle, miksi piano on hyvä tai vaatii korjausta. |
| « edellinen sivu | seuraava sivu » | |
|---|
