Kitarat: kitarakamat ›

Mihin ne paremmat puut vaikuttavat ja mikä se konkreettinen vaikutus on?
 
Itseänikin alkoi kiinnostamaan tämä puiden vaikutus lähinnä siksi, että kirjoituksista ja mielipiteistä ei oikein tule selville se vaikutuksen kvantifiointi. En tosiaankaan kiistä puiden vaikutusta, mutta ehkä tässä keskustelussa haettiin nyt tarkennusta tähän erittäin epämääräiseen "puilla on vaikutusta" lausumaan. Esim. tuhannessa myynti-ilmossa kitaraan ovat siunaantuneet "hyvät puut", mutta entä sitten?
 
Mitä näiltä hyviltä puilta voi odottaa muuta, kuin että kitara pysyy säädöissään ja resonoi akustisesti vähintään kohtuullisesti.
 
Edelleen, tieteellisesti (=toistettavissa olevilla mittauksilla) on osoitettu, että kitaran rungon merkitys kitaran mikrofonien ulostulosta mitattuun sähköiseen spektriin on vähäinen. Enemmän on vaikkapa merkitystä kielten näppäilykohdalla ja mikrofonien tyypillä.
 
Täytyykin siis olla niin, että jos ja kun puilla on merkitystä soundiin, niin se puiden vaikutus taajuusvasteessa ei määrittele kokonaan sitä vaikutusta korvin kuultavaan soundiin. Voi esimerkiksi olla, että pienikin puiden aiheuttama ero korostuu vahvistettuna, koska kitara ja koko signaaliketju voi reagoida erityisen herkästi tiettyihin rock-perinteessä korostettuihin keskitaajuuksiin.
 
Vois vaikkapa väittää, että mid-scoopattu hevisoundi ei hyödy hyvistä puista vrt. keskimääräiset puut, mutta kitaraa on mukavampi soittaa.

En edelleenkään yhdistä \"parempaa\" ja \"huonompaa\" korvaa kategorisesti siihen, että edellinen kuulee eron (vaikkapa) lepän ja saarnen välillä, jälkimmäinen ei...
Ja se sokkotestikin jäänee saamatta.
Nettipravdan mukaan puulaji X:llä on tietty sointi, mutta entäs ne puupalikoiden erot lajin sisällä..?
(Edit: aika helkutin usein erilaisilla skittaforumeilla kysytään että mistäs puusta tämä mun skitta on tehty + kuvia liitteenä... Ne on sit kaikki huonokorvasia aloittelijoita?)
 
Se psykoakustiikka liittyy mm. siihen, miten vahvasti kunkin ajatusmaailma vaikuttaa siihen mitä kuulee - ja varsinkin siihen ettei tätä tiedosta. Äärimmäisyyteen vietynä aletaan olla siellä tonaalisesti matsattujen pleksiruuvien tasolla - ja tää on a) vitsi b) olkinukke c) kärjistys jne.

Hynkel: Psykoakustiikassa tutkitaan miten ääniä tulkitaan ja kuullaan aivoissa. Kysymys ei suinkaan ole huuhaasta, tai Mnetissä usein oletetusta luulon ja kuulon sekoittumisesta.
 
Joo, tämä on taidettu linkittää tänne aikaisemminkin. Ja itse en ole koskaan edes yrittänyt väittää, että havaintoni olisivat jotenkin objektiivisia, vaan olen aina tunnustautunut psykoakustiikoksi. Tarkoittaen, että tiedän kyllä kuulevani, mitä sattuu, perustuen juuri kuvitelmiin, ennakkoluuloihin ja siihen, mitä oletan, että pitäisi kuulla (esim. netistä luetut Isojen Poikien jutut). Enkä muutenkaan omaa sitä ns. parempaa (kultaista) korvaa, vaan tunnustaudun suosiolla puurokorvaksi.

73nd3r: En edelleenkään yhdistä \"parempaa\" ja \"huonompaa\" korvaa kategorisesti siihen, että edellinen kuulee eron (vaikkapa) lepän ja saarnen välillä, jälkimmäinen ei...
Ja se sokkotestikin jäänee saamatta.
Nettipravdan mukaan puulaji X:llä on tietty sointi, mutta entäs ne puupalikoiden erot lajin sisällä..?
(Edit: aika helkutin usein erilaisilla skittaforumeilla kysytään että mistäs puusta tämä mun skitta on tehty + kuvia liitteenä... Ne on sit kaikki huonokorvasia aloittelijoita?)
 
Tuskin kukaan pystyy puulajia tunnistamaan ilman referenssiä. Itse väitän, että jos nyt soitettaisiin näitä kahta omaa kitaraa peräkkäin, niin tunnistan kyllä ne, koska olen molempia soittanut ja ero esim. basson toistossa on selkeä (siis jos näytteet kuunnellaan peräkkäin). Mutta jos tuodaan ennestään tuntematon kitara X, niin puulajin tunnistus lienee mahdotonta. Ehkä joku soitinrakentaja pystyy antamaan hyvän arvauksen, mutta epäilemättä heitot saman puunaljin sisällä ovat niin suuria (saman puulajin heitot ääripäiden välillä ovat suuremmat kuin kahden eri lajin keskimäärin), että tunnistus lienee todellisuudessa melko mahdotonta. Ja ihan mutuna taas kirjoittelen..
 
Itse näkisin niin, että ostamalla tietystä puulajista tehdyn kitaran, todennäköisyys saada tietyllä tavalla soiva kitara kasvaa. Jos sanotaan, että saarni on leppää kirkkaampaa ja haluaa kirkkaasti soivan kitaran, niin ostamalla saarnikitaran todennäköisyys saada kirkas kitara on suurempi. Tosin tämä vaatisi, että stereotyyppiset käsitykset puiden soinnista olisivat totta. Mutta onko ne? Näissä omissa verokeissa ei mielestäni ollut niinkään eroa kirkkaudessa. Ennemminkin leppärunkoisen soundissa oli selkeästi enemmän bassotaajuuksia. Ehkä myös middletaajuuksia. Kai sitä silloin voi sanoa, että toinen on kirkkaampi. Tiedä sitten mistä johtuu. Voi olla, että ihan jostain muusta kuin puista. Itse kuitenkin pidän puita todennäköisimpinä syinä kitaroiden soundieroon...
 
Se psykoakustiikka liittyy mm. siihen, miten vahvasti kunkin ajatusmaailma vaikuttaa siihen mitä kuulee - ja varsinkin siihen ettei tätä tiedosta. Äärimmäisyyteen vietynä aletaan olla siellä tonaalisesti matsattujen pleksiruuvien tasolla - ja tää on a) vitsi b) olkinukke c) kärjistys jne.
 
Joo, näin se yleisesti on, mutta en nähnyt yhteyttä tuohon pohdintaan kuulojen "paremmuudesta". Ja kuten yllä kirjoitin, niin itse en edes yritä väittää, ettenkö itse olisi pahimman lajin psykoakustikko...

Tuohon aistien ja preferenssien erilaisuuteen vielä palatakseni: esim. näkökyky koostuu muustakin kuin siitä kuinka tarkasti erottaa mihin suuntaan se E:n sakara sojottaa: stereonäkö, värinäkö, hämäränäkö, kontrastien erottaminen jne... ovat ihmisillä erilaisia ja ne muutuvat iän myötä. Siksi en pidä ollenkaan outona että jotkut kuulevat erilailla kuin toiset. Tai tuntevat värähtelyjä (kitarasta) erilailla, tai maistavat makueroja herkemmin/huonommin jne... Tätä taustaa vasten väitely siitä kuulevatko / huomaavatko jotkut eroja kitaroiden soinnissa eri tavalla kuin toiset on aika turhaa. Vetoaminen siihen ettei mahdollisesti itse kuule on pätevä vain henkilön itsensä kohdalla. Kyllä sitä tuntee näpeissään ja kuulee korvissaan hyvän soittimen ja pystyy panenmaan ne mieleiseensä järjestykseen. Jollekin toiselle se järjestys on toinen koska mieltymyket ovat toiset.

hallu: Ei se digipianokaan kaikille kelpaa;-), mutta kyllä ideasi edustaa sitä tulevaisuutta joka monessa muussa yhteydessä on jo alkanut toteutua. Olen sanonut ennen ja sanon nytkin, että kitara on ongelmallinen digitalisoida ja veikkaan, että tarvittaneen star trekistä tuttu holokansi ennen kuin kaikki soittajat hyväksyisivät sen eikä ehkä silloinkaan ihan kaikki.
 
Itseäni jotenkin viehättäisi toisaalta sellainen alustariippumaton virtuaalikitara, koska se viimein veisi huomion välineeltä soittamiseen ja ilmaisuun. Kun soitin itsessään olisi täysin kopioitavissa oleva ja korvattavissa oleva väline niin saataisiin se soitin takaisin musiikin palvelukseen;-). Soittajat lakkaisivat palvomasta puujumaliaan, olisihan se hienoa:-).
 
Mitenkä lienee tuo Gibsonin LPX
 
http://www2.gibson.com/Products/Ele … uitars/Les-Paul/Gibson-USA/LPX.aspx
 
Eikö tässä ole menty aika pitkälle digitoinnissa. Tai miten lie nuo efektit tehtykään. Korvaako nuo vain erilliset pedaalit, vai onko soundi oikeasti mallinnettu? Kaipa tuossa on silti Les Paul tatsi, eikä siitä stratosaundia - puhumattakaan tuntumasta - saa.
 
Mielenkiintoinen kapistus. Ulkonäkö kyllä poikkeaa liikaa lessusta ja nuo kolme (täysin erilaista) mikkiä häiritsee. Onko kenelläkään kokemusta?

varakeef: Kyllä tuota voisi huvikseen kokeilla - kaupassa, ilman pienintäkään ostoaikomusta.
 
Pidin tästä: "Effects, pedals, AC adapters, batteries, direct boxes, amps, tuners, patch cordsthey're a major hassle, but a necessary part of your sound. Or are they?" ... ja sitten alla myydään lisävarusteena pedaalia, jolla noita satoja optioita tuosta kitarankuvatuksesta ohjaillaan.
 
Minusta nuo mikit ovat mukavannäköiset.
 
Ja oliko hinta viitisen tonnia? Aika paljon tietokoneesta.
 
Thomann myy tuota hintaan 2500e, pieni hinta jos se oikeasti korvaa kaikki pedaalit ja jopa muutaman kitaran! Toinen asia on sitten nippeleiden ja nappeleiden käyttö. Ehtiikö noita räpläämään kesken tilutuksen ;-) Siellä kyljessäkin on joitakin lisänumiskoja, ei saa oikein selvää. Ainakin videon mukaan pitäisi olla erityisen helppokäyttöinen:
 
http://www.youtube.com/watch?v=8I6b55FrvNg
 
Se että onko se edes les paul, on sitten oma juttunsa..

Sitten Fenderillä on tämä Fishman, jolla digitoinnissa mennään hieman pidemmällekin:
 
http://www.youtube.com/watch?v=NpqOYFXtLsU
 
http://www.fender.com/guitars/strat … ter-hss-rosewood-fingerboard-black/
 
Tässähän olisi aineksia tehdä kitarasta mitä vaan, vaikka Stratosta (äänellisesti) LesPaul jne. Tuskin noita piano- ja torviääniä kukaan oikeasti tarvitsee?

darrell: Tuossa kaveri väänsi rautalangasta joitain yksityiskohtia. Tunnen hänet ja meidän keskusteluiden pohjalta sanoisin, että tässä on jo vakava yritys saada jotain kasaan myös kitaran jälkeisestä signaaliketjusta.
https://aaltodoc.aalto.fi/bitstream … 92/isbn9789526053882.pdf?sequence=1
 
(jos aihe kiinnostaa akateemisesta näkökulmasta, niin kannattaa kaivaa netistä myös nuot väikkärin pohjana olevat konfrenssipaperit)
 
***
 
Olen aina vaan vakuuttuneempi, että näitä soundimaailman asioita ei voi esittää suljetussa muodossa (selittämällä suusanallisesti tai mallintamalla matemaattisesti). Voit ottaa jotain parametreja ja mallintaa niitä, mutta mitä suurempi kirjo muuttujia, niin sitä monidimensioisempi mallinnusongelma, ja sitä vaikeampi ilmiöitä on havainnollistaa. Ehkä joku kvanttitietokone siihen _aitoon_ soundiin pystyy.
 
Huom. se on eri asia, kun etsitään sitä kaupallisesti järkevää rajaa jonka jälkeen korvin ei voin enää kuulla eroja. Kemper ja Fractal Audio ovat mallintaneet todella hyvää vahvistimen dynamiikkaa kaupallisissa sovelluksissa.
 
Hyvä dokkari, mutta oletko itse läsnä omien somien tosiaikaisessa kontrolloinnissa fretboardilla? Eli soitatko itse kitaraa?
 
Itse kelaan Lispillä softaa ja soitan skittaa. Sormissa on monia yksityiskohtia, joita ei voi kuvata suoraan, ainoastaan mallintaa ... mutta onko teillä jotain practical, jossa voin auttaa?