Kitarat: kitarakamat ›

Gabe: Mikäs tarkalleen on tämä järkihinta kitaralle?
 
Toi on muuten aika visainen kysymys,periaatteessa ihan hyvän pelin saa käytettynä jo malliin 400€,jos pulttikaulaisista puhutaan ja liimakaulaiseenkaan ei tarvitse paria sataa enempää lykkiä.Samat säännöt täällä pätee,kuin vaikka autojen maailmassa,mihin tarvitaan ylivoimaista suorituskykyä,jos ei ole paikkaa jossa sitä hyödyntää,tai ultimaattista ajettavuutta,jos ajotaito uupuu.Kyllähän sen ymmärtää,jos oikeasti hyvä käsintehty lankkukitara maksaa 2000-3000€,materiaalit,työtunnit,verot,muut kulungit.Tuon yli menevät,menevät "funktionaalisestikin" yli hilseen,materiaali olisi ainoa,joka voisi hintaa nostaa ja siinäpä rupeaa olemaan orgaanisella aineella jo kilohintaa,työmäärä kun on täysin sama,teki sitten halvemmasta,tahi kalliimmasta.
Tietyn euromäärän ylitettyään,se mistä maksetaan,on täysin ufoilua,ellei siihen sitten ole upotettu timantteja,konkreetisesti arvoa nostamaan,joku vaan,mikä lie, saa uskomaan,että se joku on sen arvoinen,vaikkei olisikaan.
Miten esmes tällainen yhtälö:noin 4kg puuta ja vähän metallia ja alkeellista elektroniikkaa ja hintana:8000€,jos feidataan 300€ elektroniikasta ja osista,jää kuitenkin puille töineen kilohintaa melkein 2000€,jos joku siinä kohtaa uskoo saavansa rahoille vastinetta,ei taida olla ihan terve.
Jos multa kysyttäisiin,mikä on liimakaulaisen lankkukitaran tappihinta,sanoisin:3500€ ja Strato/Tele-osastolla max:2500€.
Noh,nää nyt on vaan mun ajatuksia asiasta.

Mr. Speed:
 
E: Etkö mielummin laulaisi? Se on kuitenkin ilmaista.
 
Heh heh, täällä kyllä saa hymyn huuleen, kun seuraa muutamia nokittelupareja :-)
 
Tätä ketjua lueskellessani sain herätettyä oman Custom-kaasun ja siitäpä sitten vaan speksiä Tomille Amfisoundiin.

Mahtavvaa keskustelua poijjat, voisko joku heittää mukhaan vielä linkin Kummelin Miljoonan markan viulusta :D

KUNU: Mahtavvaa keskustelua poijjat, voisko joku heittää mukhaan vielä linkin Kummelin Miljoonan markan viulusta :D
 
Joo ja maksaa tilauksen Tonnin Setelillä :-)

TTV: Joo ja maksaa tilauksen Tonnin Setelillä :-)
 
Kahdeksammmarkkaa.

Vähän tässä tulee mieleen kysymys, että miten paljon täällä on soitettu vaikka niitä 2000e kitaroita? Onko ne oikeesti pitkän pähkäilyn tuloksena saman arvoisia kuin ne tonnin kitarat? Esimerkit samantyylisistä kitaroista voisivat valottaa tätä minun probleemaani.
 
Kärjistettynä itse kuvaisin tuon eron näin. Tonnilla saa joko esteettisesti karsitun mallin tai idässä tehdyn - jos siis specsien pitää olla kohdillaan. (Palacasterit on toinen tarinansa, myös jälleenmyyntiarvon suhteen.) Kunnon mikit ja raudat tonnilla tarkoittavat jompaa kumpaa edellisistä uusissa kitaroissa, mun nähdäkseni.
 
Omaan käteen ja korvaan niissä huolella tehdyissä kitaroissa (kuten oma 6kk vanha PRS) on selkeä ero siihen tonnin hintaluokkaan. Puiden sointi on yksilöllistä, mutta kalliimmissa se on paljon yleisempää. Ne hyvin tehdyt kitarat soivat myös akustisesti, kuin akkarit, mutta hiljaa. Viimeistely on tasaista huippuluokkaa myös (Gibsonia arvostelevat voivat olla eri mieltä).
 
Kiteytettynä, hieno kansi ilman viilua maksaa. Käsityö osaavien ihmisten tekemänä länsimaissa maksaa. Moneen kertaan joka vaiheessa tarkastettu laatu maksaa. Puiden kuivatus ja kunnon lakkaus maksaa.

Ziggy Bubba: Vähän tässä tulee mieleen kysymys, että miten paljon täällä on soitettu vaikka niitä 2000e kitaroita? Onko ne oikeesti pitkän pähkäilyn tuloksena saman arvoisia kuin ne tonnin kitarat? Esimerkit samantyylisistä kitaroista voisivat valottaa tätä minun probleemaani.
 
Kärjistettynä itse kuvaisin tuon eron näin. Tonnilla saa joko esteettisesti karsitun mallin tai idässä tehdyn - jos siis specsien pitää olla kohdillaan. (Palacasterit on toinen tarinansa, myös jälleenmyyntiarvon suhteen.) Kunnon mikit ja raudat tonnilla tarkoittavat jompaa kumpaa edellisistä uusissa kitaroissa, mun nähdäkseni.
 
Omaan käteen ja korvaan niissä huolella tehdyissä kitaroissa (kuten oma 6kk vanha PRS) on selkeä ero siihen tonnin hintaluokkaan. Puiden sointi on yksilöllistä, mutta kalliimmissa se on paljon yleisempää. Ne hyvin tehdyt kitarat soivat myös akustisesti, kuin akkarit, mutta hiljaa. Viimeistely on tasaista huippuluokkaa myös (Gibsonia arvostelevat voivat olla eri mieltä).
 
Kiteytettynä, hieno kansi ilman viilua maksaa. Käsityö osaavien ihmisten tekemänä länsimaissa maksaa. Moneen kertaan joka vaiheessa tarkastettu laatu maksaa. Puiden kuivatus ja kunnon lakkaus maksaa.
 
Jonkun verran on tullut ihan arvosoittimia käpisyeltyä ja omistettua. Fakta on se, että mitä kalliimpia instrumentteja vertaillaan, sitä enemmän on kyse hienoista nyansseista, ja mitä halvempia instrumentteja vertaillaan, sitä enemmän on kyse perusasioista, kuten oikein sijoitetuista nauhoista, vireenpidosta yms.
 
Hienot nyanssit soittimien viimeistelyssä, soinnissa, tuntumassa ja soundissa on niiden suola, ja ne on asioita joita ei halvemmat kitarat tarjoa. Ne on se luxusominaisuus, joka on niin hieno ja palkitseva. Toki ihan mojolla on osuus asiaan, mutta milloin soittokamat ja musiikki on ollut jotain muuta kuin fiilisjuttuja?

Mr. Speed: Toki ihan mojolla on osuus asiaan, mutta milloin soittokamat ja musiikki on ollut jotain muuta kuin fiilisjuttuja?
 
Aivan. Ihan turhaan tässä yritetään tehdä kitarasta pelkkä väline nuottien ja sointujen toistamiseen, kun ne on niin paljon muutakin. Siksi me täällä palstoilla pyöritään. Sitä mojon ja "viimeisen viilauksen" merkitystä ei varmaan voi kukaan kiistää. Tai mistä minä tiedän, antakaa mennä.
 
E: Mun nähdäkseni monessa 2000e kitarassa myös ne perusasiat on paremmin kunnossa kuin tonnin kitarassa. Hyvin kuivatetut puut ja vireisyys esimerkkeinä.

Ziggy Bubba: Aivan. Ihan turhaan tässä yritetään tehdä kitarasta pelkkä väline nuottien ja sointujen toistamiseen, kun ne on niin paljon muutakin. Siksi me täällä palstoilla pyöritään. Sitä mojon ja "viimeisen viilauksen" merkitystä ei varmaan voi kukaan kiistää. Tai mistä minä tiedän, antakaa mennä.
 
Tätä vähän hain takaa.. järkihinta kitaralle on ihan henkilökohtainen juttu. Jollekin se on 500e jollekin 5000e. Jos kitara toimii soittajan itseilmaisun välineenä halutulla tavalla ja inspiroi soittamaan yhä uudelleen ja uudelleen niin silloin se minusta on hintansa arvoinen.. mikä se sitten lieneekään. Musiikki ilman tunnetta ja on aika onneton asia, mojo/fiilis/psykoakustiikka on merkittävä tekijä.

Hyviä pointteja molempiin suuntiin. Tonnilla saa varmasti hyvän kitaran, joka pitää vireen ja toimii kuten kuuluu (ainakin käytettynä). Tai jo 500 eurolla, jos sattuu löytämään hyvän yksilön (kuten oma vähän vanhempi Tokai), mutta siinä hintaluokassa voi saada huonommankin. 8000 ei voi enää mitenkään perustella järkisyin tai toiminnallisesti, eikä edes 5000. 3000:kin voi olla jo mahdotonta perustella järjellä, jos kyse on esim. stratosta tai telestä.
 
Mutta:
 
Mr. Speed:Hienot nyanssit soittimien viimeistelyssä, soinnissa, tuntumassa ja soundissa on niiden suola, ja ne on asioita joita ei halvemmat kitarat tarjoa. Ne on se luxusominaisuus, joka on niin hieno ja palkitseva. Toki ihan mojolla on osuus asiaan, mutta milloin soittokamat ja musiikki on ollut jotain muuta kuin fiilisjuttuja?
 
Tämä. Tähän tämä koko juttu kiteytyy. Totta joka sana. Jos ammattilainen ostaa työkalua, jolla saa humppakeikat vedettyä, niin se on eri juttu kuin harrastaja ostaa itselleen mojokasta harrastusvälinettä maksaen fiiliksestä ja mojosta. Eikä mojolle tai fiilikselle voi pistää absoluuttista hintaa, joten mojon oikea arvo on se, mitä joku on siitä valmis maksamaan. Ja jos se 10000 stratosta, niin hyvä niin, siinä ei ole mitään väärää, jos ostaja on ostokseensa tyytyväinen. Se tarkoittaa myös, että kitara on joka euron arvoinen. Ainakin ostajalle ja muiden mielipiteillähän ei ole mitään merkitystä.

Laulava Kylätohtori: 3000:kin voi olla jo mahdotonta perustella järjellä, jos kyse on esim. stratosta tai telestä.
 
Tämä. Tähän tämä koko juttu kiteytyy. Totta joka sana. Jos ammattilainen ostaa työkalua, jolla saa humppakeikat vedettyä, niin se on eri juttu kuin harrastaja ostaa itselleen mojokasta harrastusvälinettä maksaen fiiliksestä ja mojosta. Eikä mojolle tai fiilikselle voi pistää absoluuttista hintaa, joten mojon oikea arvo on se, mitä joku on siitä valmis maksamaan. Ja jos se 10000 stratosta, niin hyvä niin, siinä ei ole mitään väärää, jos ostaja on ostokseensa tyytyväinen. Se tarkoittaa myös, että kitara on joka euron arvoinen. Ainakin ostajalle ja muiden mielipiteillähän ei ole mitään merkitystä.
 
Tässä tämä tulikin hyvin, ja pätee muuten hauskasti omallakin kohdalla! Sain perusteltua itselleni kolmen tonnin straton hankinnan koska se oli mielestäni parempi kuin vastaavat keskihintaiset ja siinä on minulle ihan valtavasti mojoa ja fiilistä. Mutta kun olin ostamassa teleä niin huomasin että huomattavasti edullisemman American Vintage sarjan työkalumaisuus taas viehätti sillä kertaa enemmän ja tarjosi sitä mojoa ja filistä jota teleen kaipasin. Etsin kitaraa aina yksilönä, en hintalapun mukaan. Puolen tonnin jaspsit ovat nekin olleet ihan älyttömän hyviä ja mojokkaita soittimia! Varsinkin pienen vilauksen jälkeen niistä saa tosi kovatasoisia soittimia.
 
Mitä tulee aloittajan Suhr kokemukseen, niin tässä huomattiin hyvin miten aiemmin epäonnistuneet tilaukset ja tuo kaikki ylimääräinen säätö ja selvät vaikeudet kohdata asiakkaat saivat sen tilaus vaiheessa kasvaneen ikävän fiiliksen siirtymään itse kitaraan... ja koko merkkiin. Taidot kohdata asiakas ja kyky luoda mukava ja yksilöllinen ostokokemus ovat ensiarvoisen tärkeitä pienille pajoille. Ymmärrän aloittajan boikottia oikein hyvin. Pistinpä itsekin tämän korvan taa, tällaiset jutut aina vaikuttavat uusia kitaroita etsiessä. Olenpa maininnut tästä tapauksesta jo parille kitaraa soittavalle tutullekin.. näin se maine lähtee leviämään.

Gabe: Taidot kohdata asiakas ja kyky luoda mukava ja yksilöllinen ostokokemus ovat ensiarvoisen tärkeitä pienille pajoille...
 
Totta. Tämä on aivan ensi arvoisen tärkeä. Virhe tai moka yksinään ei vielä saa asiakasta vaihtamaan pajaa. Itse asiassa oikein hoidettuna se saattaa jopa lujittaa asiakkaan merkkiuskollisuutta. Mutta väärin hoidettuna pienikin virhe voi olla kohtalokas. Asiakas pettyy ja vaihtaa pajaa. Ja koska kalliissa custom-kitaroissa on kyse juuri mojosta ja fiiliksestä, niin ei riitä, että tuote itsessään on loistava, vaan koko asiointikokemuksen pitää olla samaa tasoa...
 
Virhe ei tapa, väärin hoidettu virhe tappaa...

Ziggy Bubba: Vähän tässä tulee mieleen kysymys, että miten paljon täällä on soitettu vaikka niitä 2000e kitaroita? Onko ne oikeesti pitkän pähkäilyn tuloksena saman arvoisia kuin ne tonnin kitarat? Esimerkit samantyylisistä kitaroista voisivat valottaa tätä minun probleemaani.
 
Mun vertailukohdat on about tonnin korealainen Variax JTV69 ja käytetynä ostettu Tylerin Studio Elite. Molemmat on James Tylerin suunnitelemia, molemmissa on Tylerin speksaama kaulaprofiili ja molemmissa on HSS-mikitys. Eroja on varmaan yhtä paljon, toinen on umpipuuta ja toinen osittain ontto ja Tylerissä on midboost. Mutta molemmat on sähkökitaroina pohjimmiltaan moderneja perinnehenkisiä stratoja. Tuo Variax on mulla kolmas yksilö, joka itsessään kertoo karua tarinaa.
 
Ei ne ole mun korvaan eikä käteen missään määrin vastaavia kitaroita. Toinen tuntuu täydelliseltä käteen, näyttää täydelliseltä (mä tykkään siitä lavasta!!) ja "on pitopeli". Variaxilla tulee kuitenkin soitettua suurin osa treeneistä ja kaikki sähköbändin keikat, sillä pärjää ihan hyvin kuitenkin. Ja siinä on ominaisuuksia joita oikeasta Tyleristä saa ulos (erikoisvireet bändin kanssa). Tyleriä tuli haluttua monta vuotta ennen hankintaa ja tuskin Korean versio olisi sitä halua sammuttanut, ainakaan kovin pitkäksi aikaa.
 
Toisaalta, löysin keikoilla kulahtaneen PRS:n DGT Standardin vähän päälle tonnilla Englannista ja tykkään siitä melkein yhtä paljon kuin tuosta Tyleristä (uutenahan tuon DGT:n hinta taisi olla lähempä kolmea tonttua, eli ei halpis sekään). Nyt olen miettinyt että jos tuohin laittaisi Tronicalin Min-Etunen, Variaxin voisi laittaa kiertoon.

Hyvin huomaa miten jenkkien fanipojat puolustaa omiaan, käykäähän lukemassa Lontooksi sammaa farssia: http://www.sevenstring.org/forum/se … r-modern-7-burl-top-epic-fails.html

KUNU: Hyvin huomaa miten jenkkien fanipojat puolustaa omiaan, käykäähän lukemassa Lontooksi sammaa farssia: http://www.sevenstring.org/forum/se … r-modern-7-burl-top-epic-fails.html
 
Minusta tuolla oli kaikki postaukset asiallisia, eikä yhtäkään fanipoikatykitystä. Ihan hyviä pointseja puolin ja toisin.

KUNU: Hyvin huomaa miten jenkkien fanipojat puolustaa omiaan, käykäähän lukemassa Lontooksi sammaa farssia: http://www.sevenstring.org/forum/se … r-modern-7-burl-top-epic-fails.html
 
Eipä tuossa mielestäni viimeksi kun lueskelin ollut fanipoikien itkemistä. Onhan tuolla ennenkin tuotu esiin suhrin mokia ja aina on tullut asiallista keskustelua aiheesta. Ettet vaan nyt olisi hieman liian herkällä tuulella tämän asian tienoilta? Ihan ymmärrettäväähän se olisi, kun neljä pettymystä samasta pajasta on joutunut kokemaan, mutta ehkä kannattaa ottaa hieman etäisyyttä asiaan ja koittaa tarkastella asiaa uudesta kuvakulmasta, hieman neutraalimmin ehkä.

Decadetroll: Eipä tuossa mielestäni viimeksi kun lueskelin ollut fanipoikien itkemistä. Onhan tuolla ennenkin tuotu esiin suhrin mokia ja aina on tullut asiallista keskustelua aiheesta. Ettet vaan nyt olisi hieman liian herkällä tuulella tämän asian tienoilta? Ihan ymmärrettäväähän se olisi, kun neljä pettymystä samasta pajasta on joutunut kokemaan, mutta ehkä kannattaa ottaa hieman etäisyyttä asiaan ja koittaa tarkastella asiaa uudesta kuvakulmasta, hieman neutraalimmin ehkä.
 
Liian herkilä? En omasta mielestä. Jos kaulan hiomisseen mennee 4 viikkoa niin puhasta vittuilua tuo on.

Mitä saa rahoille vastineeksi???
Itsellä on noi soittokamppeet on olleet aina reilusti soittotaitoja monta luokkaa ylempänä,eli syyllistäkin syyllisempi kamavänkkäykseen.Arvostellaan nyt sitten tuota omaa keppiä:Gibson 1959 50th Anniversary,made worldwide 59 pieces,light burgundy burst,vuosimalli tietenkin -09.
Hintana ameriikan päässä:n.8500 dollaria,myyty uutena Saksassa ja muutaman mutkan kautta mulle edelleen,vähän niin kuin nyyouldstokkina(almost newer played).
Säädöt oli aivan poskellaan tehtaan ja Saksan liikkeen jäljiltä,kaulaa sai säätää tosissaan,että sai sen asettumaan halutuksi,kevyen napsun tarvitsi ylä-E:n 12. nauha.Orkkismikit oli classic 57`zebra värillä(tää kun on vähän speziaali-malli,ei VOS käsittelyä myöskään,vaan ihan kirkas lakka,mulle se asia plussana) ihan jees mikit,mut nikkelikuoret halus,eli nyt BKP:n Mulet(Lollarin Imperial low windit oli hetken,mut nääkin piti koklaa).Raudoista ei muuten moitetta,mutta noi G:n ABR-1 tallat on suoraan sanoen:Täyttä Pa..aa!!! Joten talla vaihtoon.Viimeistelyssä ei muuten isompia sanomisia,tokihan näissä käsityön jälki näkyy,mikä omasta mielestä plussaa,kun en ole hifimiehiä.
Nyt keppi on sitä mitä pitääkin,en vaihtaisi mihinkään,edellinen pitopeli oli 19 vuotta käytössä (Lottonen LP) se oli kitarana samaa luokkaa,paitsi sille ei tarvinnut tehdä mitään,se oli "jiirissään" jo valmiiksi,mitä nyt mikkejä vaihdeltiin matkan varrella,puut siinä tosin oli hienommat kuin G:ssä,mut kaula alkoi satulan päästä tuntua turhan ohkaiselta loppumetreillä.
Joten:Uutena täyteen rahaan en ostaisi G:tä,maksimissaan alle 4000€,mieluummin teettäisin kotimaisella rakentajalla,tosin en silloinkaan maksaisi enempää.
Loppukaneettina:Kaikkine tekemisineen,itse tehtynä ja osineen,nyt itseä miellyttävä,alta 4kg R9,jäi maksamaan jonkun verta päälle 3500€,mikä mun mielestä on itselle tappihinta lankkupelistä,totuuden nimissä sanottakoon,meikäläisen tasoinen pelimanni pärjäis aivan mainiosti vaikkapa G: Studiomallilla jostain 90-luvulta,ne on meinaan hyviä.
 
"Jos kitara maksaa päälle 2000€ ei siinä saa olla mitään sanomista,ainakaan vlamistuksen osalta"

KUNU: Liian herkilä? En omasta mielestä. Jos kaulan hiomisseen mennee 4 viikkoa niin puhasta vittuilua tuo on.
 
Jep jep. Eihän se nyt hyväksyttävää ole tietenkään, mutta eihän tämä nyt ole oikeasti maailmanloppu.
 
Eikä ne tyypit tosiaankaan tuolla sso:ssa näytä sulle vittuilevan ja fanittavan sokeasti suhria, eli siinä suhteessa taidat olla vähän liian herkillä. :)
 
On kuitenki tyyppejä, joilta on saatettu kusettaa muutama tonni rahaa, kun joku sankari on rakentanut keppejä ja kadonnut kuin pieru saharaan lopulta. Jotkut odottaa 3 vuotta sitä unelmiensa keppiä ja siinä on sitten jokin speksi väärin. Sinä taas odotit 10 kuukautta, mikä kyllä varmasti vituttaa kun 3 luvattiin, mutta saitpa sitten sen "parhaan seiskakielisen ikinä" kuitenkin. Mielestäni 10 kuukautta ei ole yhtään tavaton aika odottaa customkeppiä nykyään. Ihme selittelyitä ja venkoiluita tuossa toki oli matkan varrella, enhän sitä kiellä, mutta onneksipa kyseessä on vaan kitara, eikä vaikka talo. Firma kusettaa ja jättää keskeneräisen talon kanssa, tai jättävät jotain eristeitä laittamatta ja talo homehtuu muutamassa vuodessa. Sehän se vasta naurattaisikin. :)