Kitarat: kitarakamat ›

KUNU: Tule Raine tsekkaahmaan tämä kesän aikana, ota navigaattori mukhaan niin haistelemma korkkia yhissä tuumin.
 
Oikein mielelläni! Voitais sumplia tätä tässä jossain vaiheessa.

Ruutukunkku: Ja kuten korkin haistelussakin, sokkotesti todennäköisesti menisi päin seiniä.
 
Niin, mene ja tiedä. Ei pelkkä hintalappu aseta sitä kumpi on parempi ja kumpi huonompi.

kekkuliheikki: Tuliko Suhr-himo? :D
 
Kyllä tässä on mukavat kaasutukset joka suuntaan pitkästä aikaa kun on saanut taas kamaosastoa tuulettaa. Soittokin maistuu taas ihan eri tavalla ko on tavara vaihtanut omistajaa. Pitää varmaan laittaa varmaan tavaraa enemmän tieltä kiertoon. Uusi Suhr ei olisi ollenkaan pois suljettu juttu, sen verran ässä on tämä ensimmäinen.
 
KUNUn seiska on muuten erinomaisen tyylikäs. On se harmi jos tuosta omistajalle jää huonoja fiboja. Seiskaa mulla ei ole muuten vielä ikinä ollutkaan. Ei taida olla kuitenkaan mun juttu..

Mr. Speed: Varmaan tarkoitettiin sitä, että 300 euron ja 1000 euron kitaroilla voi olla huikea ero laadussa, mutta 1000 euron ja 1700 euron kitaroiden välillä ero ei ole enää niin selkeä (vireenpito yms).
 
Kyllä ei kuulu enää tähän ketjuun, mutta se on aika tarkkaan noin. Jos miettii kuinka yksinkertainen kapistus on sähkökitara ja minkä arvoisia sen osat todella ovat, niin ei ole funktionaalisesti järkevää laittaa yhteen vehkeeseen juurikaan tuhatta euroa enempää kiinni. Tietty jos ei halua tai osaa itse koota tai rakentaa eikä ole esim. omaa henkilökohtaista kitarateknikkoa, mutta silti haluaa joitain vaikka järjettömiäkin speksejä niin voi sen homman ulkoistaa mutta siinä lähtökohtaisesti maksaa aika lailla tyhjästä.

jpaa:
KUNUn seiska on muuten erinomaisen tyylikäs. On se harmi jos tuosta omistajalle jää huonoja fiboja. Seiskaa mulla ei ole muuten vielä ikinä ollutkaan. Ei taida olla kuitenkaan mun juttu..
 
Älä arvo ko tule kokkeilehmaan! :D Kyllä nyt yks seiska pittää olla ja mikäs se parempi lähtökohta seiskaneitsyyden viemiseen ko tämmönen olis käessä ;)

varpio: Kyllä ei kuulu enää tähän ketjuun, mutta se on aika tarkkaan noin. Jos miettii kuinka yksinkertainen kapistus on sähkökitara ja minkä arvoisia sen osat todella ovat, niin ei ole funktionaalisesti järkevää laittaa yhteen vehkeeseen juurikaan tuhatta euroa enempää kiinni. Tietty jos ei halua tai osaa itse koota tai rakentaa eikä ole esim. omaa henkilökohtaista kitarateknikkoa, mutta silti haluaa joitain vaikka järjettömiäkin speksejä niin voi sen homman ulkoistaa mutta siinä lähtökohtaisesti maksaa aika lailla tyhjästä.
 
Hmmm... Tyhjästä ja tyhjästä. Työnlaatu (kaulaliitoksen tiukkuus yms) on kuitenkin todella tärkeä osa sitä kuinka hyvin kitara soi.

Mr. Speed: Hmmm... Tyhjästä ja tyhjästä. Työnlaatu (kaulaliitoksen tiukkuus yms) on kuitenkin todella tärkeä osa sitä kuinka hyvin kitara soi.
 
On mutta tuommoiset työt ei ole monenkaan euron arvoisia. Kyllä kun mennään satoja tai tuhansia euroja järkihintojen yli niin siinä maksavat merkki ja yltiöindividualistinen muista erottautumisen tarve. Ehkä jokin muukin jota en nyt keksi mutta ei funktionaalisuus.

varpio: On mutta tuommoiset työt ei ole monenkaan euron arvoisia. Kyllä kun mennään satoja tai tuhansia euroja järkihintojen yli niin siinä maksavat merkki ja yltiöindividualistinen muista erottautumisen tarve. Ehkä jokin muukin jota en nyt keksi mutta ei funktionaalisuus.
 
Mun kitaroista kaksi kalleinta soi ylivoimaisesti parhaiten, jännä sinänsä.
 
Toisaalta, en oo tähän päivään mennessä keksinyt mitään yleistä järkihintaa kitaroille. Maksan toki mielelläni merkistä jos sen takeena on hyvä laatu ja hyvin soiva ruoska.

Mr. Speed: Mjaa. Liukuhihnalla työt ei varmaan olekaan monen euron arvosia, toleranssitkaan ei ole monen euron tasoisia. Laatu maksaa, niin se vaan menee. Jos tahtoo hyvän ja halvan, pitää ostaa kaksi.
 
Viittaan vaan siihen kuinka yksinkertaisesta kapistuksesta on kyse. Kone tekee sen hyvin pitkälti olemattomaan hintaan eikä se funktionaalisesti eroa oleellisesti käsintehdystä.

varpio: Viittaan vaan siihen kuinka yksinkertaisesta kapistuksesta on kyse. Kone tekee sen hyvin pitkälti olemattomaan hintaan eikä se funktionaalisesti eroa oleellisesti käsintehdystä.
 
Tää on pitkälti totta, mutta koneiden kanssa toimiessa on otettava huomioon, että koneiden työstäessä mitä tahansa, pitää aina olla jonkinlaiset toleranssit joiden puitteissa laite toimii ja lopputuotteesta tulee hyväksyttävä. Tällöin aina joskus käy niin, että toleranssit ovat ikään kuin ääripäissään ja osista tulee toisiinsa nähden keskimääräistä huonommin yhteensopivat.

Mr. Speed: Hmmm... Tyhjästä ja tyhjästä. Työnlaatu (kaulaliitoksen tiukkuus yms) on kuitenkin todella tärkeä osa sitä kuinka hyvin kitara soi.
 
Entä jos hommaa neck-through kepakon? :)

varpio: Viittaan vaan siihen kuinka yksinkertaisesta kapistuksesta on kyse. Kone tekee sen hyvin pitkälti olemattomaan hintaan eikä se funktionaalisesti eroa oleellisesti käsintehdystä.
 
Ei funktionaalisesti, mutta jos haluaa itse päättää speksejä sen sijaan että tyytyisi valmiiksi päätettyihin niin ei jää hirveästi vaihtoehtoja. Toki käsityön vaihtoehtona on tehdä CNC:lle uudet ohjelmat yksittäiskappaletta varten, mutta se tuleekin sitten jo kalliimmaksi kuin kokonaan käsityönä väännetty soitin.
 
Eihän se väärin ole tyytyä vähempään :)

kojones: Ei funktionaalisesti, mutta jos haluaa itse päättää speksejä sen sijaan että tyytyisi valmiiksi päätettyihin niin ei jää hirveästi vaihtoehtoja. Toki käsityön vaihtoehtona on tehdä CNC:lle uudet ohjelmat yksittäiskappaletta varten, mutta se tuleekin sitten jo kalliimmaksi kuin kokonaan käsityönä väännetty soitin.
 
Eihän se väärin ole tyytyä vähempään :)
 
Riippuu spekseistä. Minun puolestani saa rauhassa mennä vaikka metsästä valitsemaan juuri ne puut joista haluaa vehkeensä mutta sillä ei ole enää järjen kanssa tekemistä. Järkevät speksit ovat ihan käden ulottuvilla järkihintaan.

varpio: Järkevät speksit ovat ihan käden ulottuvilla järkihintaan.
 
Mikäs tarkalleen on tämä järkihinta kitaralle?

Gabe: Mikäs tarkalleen on tämä järkihinta kitaralle?
 
Tuhat rahaa mainitsin aiemmin, se on karkea arvio järkirajasta. Ei absoluuttinen totuus.

varpio: Riippuu spekseistä. Minun puolestani saa rauhassa mennä vaikka metsästä valitsemaan juuri ne puut joista haluaa vehkeensä mutta sillä ei ole enää järjen kanssa tekemistä. Järkevät speksit ovat ihan käden ulottuvilla järkihintaan.
 
Jos putiikikitaran haluaa, niin turha siinä on ruveta ohjaamaan tusinatuotteiden pariin. Niistä kun on jo todennäköisesti riittävästi kokemusta ennestään. Joillekin riittää keskinkertaisuus, toisille pyrkiminen parhaaseen on tärkeää. Ei siinä kumpikaan ryhmä ole sen enempää oikeassa. Ei silläkään ole merkitystä tekeekö sen puuntyöstön kone vai kitaranrakentaja kun mittatarkkuus on sama. Viimeistely, materiaalien valinnat ja yksilölliset ratkaisut tässä on se juttu, ei kaulan sovitus kaulataskuun.

varpio: Tuhat rahaa mainitsin aiemmin, se on karkea arvio järkirajasta. Ei absoluuttinen totuus.
 
Niinpäs mainitsitkin, meni ohi. Onko puhe uuden vai käytetyn hinnasta?

varpio: Riippuu spekseistä. Minun puolestani saa rauhassa mennä vaikka metsästä valitsemaan juuri ne puut joista haluaa vehkeensä mutta sillä ei ole enää järjen kanssa tekemistä. Järkevät speksit ovat ihan käden ulottuvilla järkihintaan.
 
No nyt kyllä on legendaa :D Järkihinta ja järkispeksit. Onko kitaransoitto ylipäätään järkevää? Miksei sitten osta 400 eurolla japsi-Ibanezia, joka on hyvin toimiva kapistus?
 
E: Etkö mielummin laulaisi? Se on kuitenkin ilmaista.

Gabe: Niinpäs mainitsitkin, meni ohi. Onko puhe uuden vai käytetyn hinnasta?
 
Kyllä minun käsittääkseni uuden saa tuohon hintaan mutta hintataso voi olla noussut. Käytettyjä saa varmaan jo melkein kaksi jos sattuu löytämään.