Keskustelua raskaammasta musiikista ›

http://youtu.be/shwOv_J7QGo
 
Lisää uutta Priestia, kuulostaa kyllä lupaavalta, klassiselta ja perinteiseltä Juudakselta.

Juu tuo Dragonaut löytyi jo edelliseltä sivulta mutta tuo kuullostaa ainakin tähän asti parhaalta uudelta biisiltä...
 
edit: Redeemer näköjään jo vuotanut nettiin.

Killing Machine muistelua!
 
http://levyhyllyntakaa.blogspot.fi/ … as-priest-killing-machine-1978.html

caution2: Killing Machine muistelua!
 
http://levyhyllyntakaa.blogspot.fi/ … as-priest-killing-machine-1978.html
 
Yksi parhaista. Tämän ja/tai Stained Classin kansitaide olisi muuten tyylikäs isona "taidejulisteena", olen monasti miettinyt.

Tulipa tämän keskustelun ansiosta pyöräytettyä Steind Claes pitkästä aikaa.
 
On se vaan kova torttu, kataloogin tasaisimpia esityksiä ja raakaa menoa alusta loppuun. Enpähän muistanut julkaisun laadukkuutta, kun en aikoihin ole sitä lautaselle laittanut.
 
Kohtahan se Redeemerkin saapuu hyllyille, poistaahan se ehdottomasti pitää.

levy kuunneltavissa http://www.radiorock.fi/#!/muu/Juda … Redeemer%20of%20Souls%20-ensisoitto

Mulle nuo British Steeliä edeltävät iskee paremmin kuin itse British Steel. No joku Breaking The Law nyt on ittelle tosi läheinen, mutta muuten siellä on vain muutamia ns. hyviä biisejä ja sitten noita "kestohittejä" mitä soittaa yleisölle. Jotain Sinneriä kuuntelee mieluummin ja nuo Stained Class ja Killing Machine on vielä mieluisempia (vaikka on noillakin joku ei-niin-hyvä). Live in Japan (studio :-) sai jotenkin tuon matskun eloon, se oli joskus kasettina. Onhan tolla British Steelillä tuotannot ja muut taas askeleen pidemmällä ja ne yleisönkosistelubiisit (no oli semmoisia jo aiemminkin jokunen). Toisaalta eipä tuon seuraaja Point sitten ollu kovin häävi, vaikka pari huippubiisiä löytyykin (ja muutamasta muusta on oppinu tykkäämään) - vähän välimalliin se menee. Ennen kunnon jackpottia eli Scremingia ja Defendersiä, niistä ei tahdo löytyä heikkoa lenkkiä edes etsimällä. Turbokin iskee vaikka pari rallatusta seassa onkin, mutta toisaalta muutama biisi on ihan huippukamaa (oli about eka JP-levy minkä kuuli, seuraava oli tuo vuoden '79 Japani-"live"). Rammilta löytyy pari kivaa ja loput menee siinä odotellessa. Painkiller tietty 100% huippua.
 
Priestiä on tullu kuunneltua paljon (viimeiseen 6 vuoteen reilu 4k soittokertaa mp3/spotify last.fm:ssä - autossa tietty lisää ja tokikin kasarin lopusta asti on kasetit/lp:t/cd:t soinu, varmaan eniten mistään mitä on koskaan kuunnellu). Joka levyltä löytyy jotain mutta joiltakin tosi paljon. Eri aikakausilla on omat juttunsa, ihan eka levyltäkin löytyy kaikenlaista ja kakkoslevyltä vielä lisää. Jopa Ripperin aikakauden levyistä saa jotain irti (Jugussa se taitaa rajoittua about yhteen biisiin, sounditkin on aika "haetaanpa rankkaa" mutta ei oikein ollu hyvä - Demossa on muutamia kivoja biisejä, ois kyllä Ripperin soolona hyvä levy, JP tarvii kuitenkin Metal Godia). Reunion-levy oli hyväksyttävä, Nostra taasen ihan liian laaja kokemus vaikka sieltäkin on muutamat biisit iskeny. Ehkä se vaatis aikaa.
 
Katotaampa mitä tästä uudesta tulee. Veikkaus on reunion-levyn tasolle mutta odotan positiivista ylläriä vielä siitä. Onneksi aina voi palata 70-, 80- ja 90-luvullekin.

Metal God: levy kuunneltavissa http://www.radiorock.fi/#!/muu/Juda … Redeemer%20of%20Souls%20-ensisoitto
 
Kiitos linkistä! Kyllähän tämä Redeemer on aikas kova lätty kokonaisuutena. Tuossa ei näköjään ollut bonareita mutta kaverin koneelta kuultuna ei hassumpaa kamaa nekään ollut (no okei se viimeinen hidas biisi vähän tökki)... Pitänee kyllä hommata levy joka tapauksessa.

Tilaukseen meni, vaikuttaa kovalta purkitteelta indeed.
 
Perjantaina voi sitten huudattaa ja ottaa muutaman kylmän.

Onhan tämä kovaa settiä Priestiltä! Nyt kelpaa kesää viettää ja kuunnella Redeemeriä.
 
Mukavaa kun Sabbath pisti hyvän lätyn ulos ja nyt Priest teki ehkä vielä kovemman setin tavallaan.
 
Hyvää kesää kaikille!

Onhan tää kovinta sitten Painkillerin. Pieksää edellisen heittäen ja kokonaisuus parantaa reunion-levystä. Monipuolinen tää kyllä on, fiiliksiä saa oikeasti sinne Stained Class:in aikakaudelle mutta myös tiiviimpää paahtoa tarjotaan. Eikä soundimaailmassa mennä "jugulaattoroimaan" mukarajulla sirinällä. Sinällään kyllä on sukua Black Sabbathin uusimmalle että on kivan lämmin soundi. Tokihan joissakin biiseissä on vähän "pahvilaatikkoa" ja "putken läpi soitettua", vertaa esim. Metalizeriä vs. Battle Cry.
 
Riffejä ja melodioita riittää, huhhuh. Ehkä tän hetken kovin on Cold Blooded, mutta matskua on paljon (5 bonaribiisiäkin) ja ainakin puoli levyä on saanu jo "hitto tää toimii" -leiman. Eiku lisää soittoa.

Levyn alkupuoli lähtee helvetin kovaa. Loppupuolen hitaammat biisit vaativat itselle vielä avautumista: juuri nyt tuntuu, ettei nopeaa kamaa ole tarpeeksi (sama juttu kuin Angel of Retribution:illa)
 
Miten päin nuo soolokitarat muuten menee? Jos arvaan oikein, että yleensä vasemman puolen selkeät, aggressiiviset, tarkasti soitetut vedot ovat Faulknerin käsialaa, tällöin bändi on saanut kitaristinvaihdosta selkeän potkun perseelle. Vaikka ovatkin hieman standardinomaisempia / sieluttomampia kuin K.K:n soolot.

Toi Down In Flames koukutti kerralla.. Klassista Priestiä!

Ensi kuulemalta jäi mieleen eeppinen Sword Of Damocles. Ja moni muukin;)...

Regalis Apertura: Ensi kuulemalta jäi mieleen eeppinen Sword Of Damocles. Ja moni muukin;)...
 
Joo, toi on aika kovis biisi. Hyviä biisejä muutenkin paljon.
 
Faulkner saa todella paljon tilaa levyllä. Lähes kaikki soolot ovat hänen ja lisäksi Tiptonin soolot soivat hiljemmin ja selkeästi epäselvemmän soundin takaa. Ei lähde ihan samalla tavaa kenties enää. Faulknerin soitosta kuulee vähän Zakk Wylde-vaikutteita läpi sooloissa, ei tosin niin pahasti mitä silloin kun tyyppi soitteli Lauren Harrisin taustabändissä.

Perhana vuoden kovin metalli julkaisu!!! vain tuleva Acceptin levy voi kiilata ohi, mutta tuskimpa.

Väittäisin, että parhaimpia metallilevyjä koko 2000-luvulla. Todella hyvä kokonaisuus, joka kestää kuuntelun alusta loppuun. Alkupuoliskolta biisit 1-7 ovat täydellisyyttä. Loppupuoliskokin on hyvä, ja sekin varmasti aukeaa vielä eri tavalla kun malttaisi kuunnella. Erityisesti Redeemer of Souls, Halls of Valhalla, Sword of Damocles, Down in Flames ja Hell & Back ovat niin kovia, että niitä pitää vielä hetki huudattaa repeatilla.
 
Kannattaa ehdottomasti hankkia bonusbiiseillä varustettu deluxe -versio. Tietysti sitä odottaa, että 13 kappaleen jälkeen ylimääräinen on sontaa, mutta näin ei todellakaan ole. Bonuskappaleissa on sitä 80-luvun Priestiä, jota varsinaiselta albumilta kaiken raskauden keskeltä jäin vähän kaipaamaan. Hyvä ratkaisu pistää nämä omalle levylleen, koska eivät olisi oikein sopineet kokonaisuuteen. Nyt ne loistavat yksittäisinä biiseinä. Pienestä siirappisuudesta huolimatta Never Forget on juuri sopiva jäähyväinen faneille.

Bonus-levyn Snake bite ja Bring it on = Classic Judas Priest.
 
Hassut sinkkuvalinnat levylle. Tosin joku Sword of Damocles voisi maistiaisena johtaa harhaan.

Priestin paras levy.
 
ja muutenkin ehkä paras metallilevy koskaan.