Konsertit, keikat, tapahtumat ›

No, mites muut kokivat keikan? Mulla meni ulkomusiikillisista syistä huomiota vähän muihinkin asioihin enkä voinut heittäytyä tunnelmaan niin täysillä kuin olisin halunnut, mutta kyllähän tuosta jäi tosi hyvät muistot näinkin. Mitä lähempänä lavaa olin, sitä korkeammalle nousi tunnelma, mutta valitettavasti piti välillä siirtyä taaemmas. Ääni tai äänentoisto tai molemmat ei olleet koko aikaa priimaa, mutta se oli lopulta toissijainen seikka. Niin paljon tuon hepun näkeminen ja kokeminen jo sinänsä hetkautti. Karismaa on muille jakaa ja elkeet kaikkea muuta kuin rocktähdellä, vaikka perusteita olisi. Aito musiikkiin sukeltava muusikko ja helposti lähestyttävän ja vaatimattoman oloinen persoona, josta jäi todella hyvät vibat. Erityisesti sykähdytti ne muutamat harvat hymyt :) Ja lavaliikehdintä oli edelleen mitä musikaalisinta ja nautittavinta! Mielelläni olisin viettänyt tyypin ja bändin seurassa pidemmänkin aikaa, vaikka ei keikka mikään tynkä ollut. Tulevaa levyäkin jäin odottamaan, ainakin pari uutta biisiä nousi sen verran positiivisina kokemuksina esiin.
 
Olihan se iso juttu, nähdä tuo laulajista laulajin ihan elävänä, legenda ja idoleistani yksi suurimmista. Vieläkään ei meinaa tajuta. Mutta siellä se Roope vaan oli ihan muina miehinä, kuin kuka tahansa bändin jätkistä, sattuipahan vaan olemaan joukon vanhin ja kokenein ja tunnetuin. Omaan suoneeni iskee nuo bändin harrastamat etnosäväykset ihan täysillä. Samanlaista hurmosta ja hypnoosia siinä meiningissä on kuin muinaisessa Zeppelinissäkin, sopiipahan vaan tuollaisen ei-enää-niin-vetreän herran pirtaan kenties paremmin. Kerrassaan tyylikkäästi ja arvokkaasti vanhenee hän, ei voi parempaa toivoa.