| Aihe: New Orleans | 1 |
|---|
 Vobg
22.06.2014 19:09:20 | |
|
Moi!
Onko kukaan vieraillut kyseisessä paikassa, jazzin syntymailla siis? Kiinnostaisi lähteä kulttuurimatkalle istuskelemaan hämyisille klubeille ja seuraamaan paikallista sykettä.
Mietin vaan, että meneeköhän mielikuvat tässä todellisuuden edelle. Onko jo nykyään ihan turha mesta, ja onko kenties parempia ideoita? Tai voiko joku kenties suositella, onko hyviä spotteja ja elämyksiä muusikolle ominaisella budjetilla toki. Sunnittelin vuokraavani asunnon muutamaksi kuukaudeksi, siinähän sitten ihmettelee. | |
Moni kaveri on sinne pyhiinvaeltanut ja viettänyt aikaa. Kuulemma maineensa veroinen.
"Thank you for the music, white boy". 6-stroke troll #1 | Vobg
25.06.2014 19:05:29 | |
|
Epämuusikko: Moni kaveri on sinne pyhiinvaeltanut ja viettänyt aikaa. Kuulemma maineensa veroinen.
Kiitos vastauksesta! Mikä vuosikymmen oli kyseessä? Mietiskelin paikan taloustilannetta, ja googletin erinäisiä artikkeleita, jotka kuuluu esimerkiksi näin:
"Yahoo Finance -sivusto on listannut kymmenen amerikkalaiskaupunkia, jotka ovat menettäneet eniten asukkaitaan 2000-luvulla. Ykköstilaa pitää surullisenkuuluisa New Orleans, jota hirmumyrsky Katrina runteli armottomasti vuonna 2005. Luonnonkatastrofin seurauksena kaupungin väkimäärä on laski rajusti, ja on nyt hurjat 27 prosenttia vähemmän kuin vuonna 2000."
Onkohan nykyään vielä taantumankin velloessa ränsistynyt paikka, niinkuin jossain foorumeilla kuvaillaan. Tosin en ole lähdössä mitään nähtävyyksiä tai rakennuskulttuuria tuijottelemaan. Ja kurjista oloista syntyy paljon hyvää musiikkia.
Kaupunki on myös monen kirjoittajan mukaan suht väkivaltainen/rikollinen. Ja olisi varmaan useana yönä edessä suht humalainen laahustus kämpille.
Täytyypi sulatella asiaa, reissu ei joka tapauksessa toteudu vielä tämän vuoden puolella. | |
http://yle.fi/musiikki/treme/new-orleans-ja-mina-katja-toivola
Tuossa juttua suomalaismuusikosta joka lähti ja jäi.
We've gone full circle. | |
Uusimmassa Downbeat lehdessä oli listattuna 80 cooleinta asiaa Jazzissa nykyään. Listalla oli Preservation Hall New Orleansissa.
http://www.preservationhall.com/
http://en.wikipedia.org/wiki/Preservation_Hall
Kollega oli viikon New Orleansissa konferenssissa. Kertoi ilmaston olleen melkoinen lehmän hönkäys. | |
Käytiin viime syksynä road tripillä eteläisissä osavaltioissa. New Orleans oli yksi matkan etapeista, vietimme siellä muutaman päivän. Yövyimme airBnB:n kautta otetutssa majoituksessa muusikkopariskunnan luona. Heiltä saimme vinkkejä, mihin kannattaa mennä ja mihin ei. Hekin sen sanoivat ja totesimme itsekkin, että Bourbon Street on turistihelvetti ja kannattaa käydä katsomassa, mutta poistua ripeästi. Hyvät baarit ja live musaa löytyi Frenchmen Streetiltä. Siellä erityisen mieleenpainuva paikka oli Spotted Cat.
Reissumme ajankohta oli elo-syyskuun vaihde ja kelit olivat vielä lämpimät ja katusoittajiakin oli todella hauska kuunnella.
Ei suoranaisesti liity jazziin, mutta matkamme muita kohokohtia oli Nashville ja Memphis. Jokaisessa keskustan baarissa oli live musaa ja aivan mieletön meininki. Musiikki suuntaus oli kuitenkin enemmän countryn ja bluesin suuntaan vivahtavaa.
Elämäni tähän asti paras reissu. | |
Täytyy muistaa että "suurkaupungeissa" on suurkaupunkien ongelmat. Ei ole merkitystä ollaanko Amerikassa, Saksassa vai Keniassa.
NOLAn parasta antia on mielestäni se atmosfääri ja kulttuuri itsessään. Livebändit, raflat ja sapuskat, DIY-meininki lähes jokaisessa asiassa jne.
Kaikista helpointahan olisi se, jos olisi tuttuja tahi ystäviä mestoilla joiden avulla pääsisi tutustumaan ja jotka voisivat jeesata/jelppiä tarpeen vaatiessa. Kaverini teki systemaattista "pakko löytää frendi"-duunia reilun puoli vuotta ennenkö matkusti Austraaliaan. Toki tuossakin on riskinsä, mutta nyt hää on kihloissa aussimimmin kanssa :)
Iso penis, pieni ego... vai olikohan se just toistepäin? | |
Olin viime keväänä ja suosittelen! On se vierailun arvonen mesta varsinkin jos jazz kiinnostaa. Tosi paljon musaa ilman sisäänpääsymaksua ja kadullakin aika usein porukka soittamassa. Bourbon street on aika turistirysä ja en siellä viihtynyt paria jazz-klubia lukuunottamatta. Jostai trip advisorista kantsii tsekkaa mestat, joita porukka suosittelee. Menisin uudestaan ja paras reissu missä oon ikinä ollu. Kantsii käydä City Parkissa. Tosi hieno puisto ;)
''I've always thought that if you aren't a little nervous, then you aren't risking enough.'' John Densmore | |
Lokakuun puolivälissä pitäisi tehdä New Orleansiin elämän ensimmäinen visiitti, kun onnistuin ostamaan halvat lennot (360 euroa edestakaisin). Kuten nyt suunnilleen kaikkialla muuallakin missä olen käynyt, niin historia, luonto, musiikki ja ruoka kiinnostavat, ja niitä pitäisi olla kaikkia tiedossa.
Liput on hankittu Maceo Parkerin keikalle Tipitinasiin, mutta toivottavasti vastaan tulee myös muuta laadukasta elävää musiikkia.
Vähän hirvittää tuo kaupungin rikollinen maine, mutta ehkäpä terveellä järjellä ja maltillisilla promilleilla selvitään kunnialla kotiin.
Vinkkejä otetaan vastaan!
"Barry, Dick ja minä olemme tulleet siihen tulokseen, että vakavasti otettavalla ihmisellä täytyy olla... vähintään viisisataa levyä" (Nick Hornby) | Vobg
07.05.2017 23:37:41 | |
|
Lokakuun puolivälissä pitäisi..
Noniin, miten kävi? Vinkkejä ei paljoa herunut. | |
iQD: Noniin, miten kävi? Vinkkejä ei paljoa herunut.
Kyllähän se oli melko mieleenpainuva reissu, itse asiassa siinä mittakaavassa, että elokuun loppupuolella lähden uudelleen, tällä kerralla vähän enemmän musiikkiin ja yleiseen fiilistelyyn keskittyen.
Näkemistä ja kokemista riitti viikoksi: kävin katselemassa alligaattoreita läheisellä rämeellä, seilasin siipirataslaivalla pitkin Mississippiä, ihmettelin vanhaa sotarautaa niin toiselle maailmansodalle omistetussa museossa kuin konfederaattimuseossakin, vierailin parilla orjaplantaasilla ja kuljin oppaan mukana voodoo- ja hautausmaakierroksilla.
Kaupunki itsessään on myös melkoisen kiehtova nähtävyys, ja oli ihan kiva vaan kierrellä, kävellä ja katsella, niin rakennuksia, ihmisiä kuin katujen ylle kaartuvia puita. Lämmintä piisasi, mittarissa oli poikkeuksetta kolmisenkymmentä astetta ja ylikin.
Päiväohjelmaa oli aina sen verran runsaasti, että kuuluisa yöelämä jäi oikeastaan yhteen iltaan, jolloin tein Tipitina's-klubille päättyneen baarikierroksen (mistä seuraavana aamuna sitten sai maksaa vähän velkaa).
Maceo Parkerin keikka jäi oman vireystason vuoksi vähän vaisuksi, mutta tottahan oli hienoa nähdä tuo kuuluisa musiikkipaikka. Enemmän taisin tykätä Preservation Hall Jazz Bandin lyhyestä ja rutinoituneesta mutta tasokkaasta keikasta, jossa oltiin kai aika lähellä sitä aitoa asiaa niin miljöönsä kuin musiikkinsa puolesta (tai näin asiantuntijat kai ovat kertoneet, itse vaan fiilistelen).
Niin kliseiseltä kuin se kuulostaa, niin livemusiikkia oli tarjolla käytännössä joka ikisellä klubilla, minne jalkansa laittoi. Traditionaalista jazzia, cajunia ja sitten ihan perinteisiä rokkikovereita tuli vastaan. Käveltyä tuli paljon joten, olihan se ihan kiva istahtaa yksille ja kuunnella musiikkia siinä samalla. Kadunkulmassa soittelivat jazzyhtyeet myös promokeikkoja, yhdeltä semmoiselta ostin levynkin, kun svengasivat sen verran mukavasti.
Näin jälkikäteen harmittaa, etten tullut käyneeksi Treme-sarjastakin tuttua Kermit Ruffinsia kuuntelemassa, mutta hänen musiikkiinsa tutustuin paremmin vasta reissun jälkeen.
Levykauppoja en ehtinyt hirveästi kierrellä, mutta ainakin Frenchmen Streetilla sijainnut Louisiana Music Factory jäi mieleen huimine paikallista musiikkia tarjoavine valikoimineen.
Lisää kliseitä: ruoka oli hyvää. Yritin testata mahdollisimman montaa paikallista ruokapöydän kuuluisuutta, eli jambalayaa, gumboa, po' boyta, muffulettaa ja mitä kaikkia näitä nyt on. Seuraavalla reissulla ajattelin paneutua tähänkin puoleen vielä enemmän ajatuksen kanssa. Kohtalaisen hyviä oluita löytyi myös maisteltavaksi, yhtään en toki muista nimeltä kun en harrastaja ole.
Vähän harmittaa, etten puhu parempaa englantia ja olen luonteeltani vähän tämmöinen ujompi mölli, koska paikallisväestön kanssa ei kauheasti tule jutusteltua.
Olin vähän varpaillani paljon puhutun rikollisuuden suhteen, ja jätin ainakin kehutun Rebirth Brass Bandin keikan käymättä, kun en oikein rohjennut lähteä pimeän tullen seikkailemaan toiselle puolelle kaupunkia. Oliko se sitten fiksuutta vai hermoheikkoutta, mene ja tiedä, mutta mitään ikävää tai edes etäisesti uhkaavaa ei reissun varrella tullut kyllä vastaan. Loppuvuodesta kyllä taisi Bourbon Streetilla olla yhden onnettoman sivullisen hengen vaatinut ampumavälikohtaus, eli kyllä niille korkeille rikostilastoille taitaa olla katettakin.
"Barry, Dick ja minä olemme tulleet siihen tulokseen, että vakavasti otettavalla ihmisellä täytyy olla... vähintään viisisataa levyä" (Nick Hornby) | | « edellinen sivu | seuraava sivu » | 1 |
|---|
|
|
