Kitarat: kitarakamat ›

Laulava Kylätohtori: Ja jos kaksi kitaristia soittaa peräkkäin samoilla vehkeillä, soundi on erilainen - jopa yllättävän erilainen.
 
Tämä on taivahan tosi.
 
Ja sama mikrofoni kuulostaa eri kitaroissa erilaiselta, joten kyllä niillä muillakin osilla on merkitystä...
 
Ja tämä, sen pystyy kyllä huomaamaan jokainen.
 
Tämähän se on paras tapa tutustua siihen, mitä eroja niissä eri kitaroissa oikeasti on...
 
Itse koettu kokemus oikeassa elämässä on aina niin paljon hyödyllisempi kuin mitkään palstan säikeet.

Gabe: Tämä on taivahan tosi.
Ja tämä, sen pystyy kyllä huomaamaan jokainen.
Itse koettu kokemus oikeassa elämässä on aina niin paljon hyödyllisempi kuin mitkään palstan säikeet.
 
Jaahas täällä team stratocaster kertoo miksei kuulosta Jimiltä :D (Kommentti on tarkoitettu huonona huumorina)
 
Siinäpä nuo tärkeimmät asiat taas tuli todettua yleisesti kitarakamoista yms.

Nämä klassikot voivat hyvin, koska yhdessä ne kattavat kaksi keskeisintä lähestymistapaa kitaran rakennukseen. Fender keksi miten kitarasta tehdään hyvä ja Gibson tietää miten kitarasta tehdään hieno;-).
 
Mitä soitinpuihin tulee, niin hyvä soitinpuu on kestävää ja vakaata mitkä edellytykset kai vaahtera ja saarni ovat aina täyttäneet oivallisesti. Itse pidän enemmän sellaisena viinipullon korkin haisteluna keskustelua siitä, soundaako hondurasin mahonki erilaiselta kuin joku muu mahonki tai kumpi on parempaa intian- vai brasilian ruusupuu. En väitä etteikö puut sointiin vaikuttaisi, mutta arvostetuinta tuntuu olevan aina se kaikkein uhanalaisin puulaji, koska se on harvinaista. Vaurautta on käsiksi pääseminen rajallisiin luonnon varoihin ja siksi nämä harvinaiset ja eksoottiset puulajit omaavat korkean statusarvon. Kun soundista puhutaan enimmäkseen mieltymyskysymyksenä, niin useimpien mielestä kallis on coolia.

hallu: Nämä klassikot voivat hyvin, koska yhdessä ne kattavat kaksi keskeisintä lähestymistapaa kitaran rakennukseen. Fender keksi miten kitarasta tehdään hyvä ja Gibson tietää miten kitarasta tehdään hieno;-).
 
Mitä soitinpuihin tulee, niin hyvä soitinpuu on kestävää ja vakaata mitkä edellytykset kai vaahtera ja saarni ovat aina täyttäneet oivallisesti. Itse pidän enemmän sellaisena viinipullon korkin haisteluna keskustelua siitä, soundaako hondurasin mahonki erilaiselta kuin joku muu mahonki tai kumpi on parempaa intian- vai brasilian ruusupuu. En väitä etteikö puut sointiin vaikuttaisi, mutta arvostetuinta tuntuu olevan aina se kaikkein uhanalaisin puulaji, koska se on harvinaista. Vaurautta on käsiksi pääseminen rajallisiin luonnon varoihin ja siksi nämä harvinaiset ja eksoottiset puulajit omaavat korkean statusarvon. Kun soundista puhutaan enimmäkseen mieltymyskysymyksenä, niin useimpien mielestä kallis on coolia.
 
Näihin puulajeihin. Taylorin youtube kanavallahan oli mielenkiintoinen vetoomus ostavan yleisön puoleen että tulevaisuudessa hyväksyisivät otelaudoissa "värivammoja" koska materiaali niihin on katoamassa, ja jos haluaa virheetöntä puuta sitä varten piti kaataa aika monta puuta että löyty oikea. Lisäksi kansipuusta oli puhetta. eli tulevaisuudessa siinäkin saattaa olla ihan kalliissa luokassa olla värivirheitä.
 
olen muuten samaa mieltä tuosta, että mahonki lajien vertaaminen toisiinsa on sen luokan hifistelyä että isossa kuvassa sillä erolla ei oikeasti ole väliä.

käsi: Näihin puulajeihin. Taylorin youtube kanavallahan oli mielenkiintoinen vetoomus ostavan yleisön puoleen että tulevaisuudessa hyväksyisivät otelaudoissa "värivammoja" koska materiaali niihin on katoamassa, ja jos haluaa virheetöntä puuta sitä varten piti kaataa aika monta puuta että löyty oikea. Lisäksi kansipuusta oli puhetta. eli tulevaisuudessa siinäkin saattaa olla ihan kalliissa luokassa olla värivirheitä.
 
olen muuten samaa mieltä tuosta, että mahonki lajien vertaaminen toisiinsa on sen luokan hifistelyä että isossa kuvassa sillä erolla ei oikeasti ole väliä.
 
Esimerkiksi ruusupuussahan vähän niinkun "kuuluu" olla sitä pientä värivaihtelua. Tuo kaikista tasaväirisin vaatimuksiltaan taitaa olla eeben, jonka jo Gibson on käytännössä korvannut Richlite -kuituseoksella.
 
Mitä tuohon eri mahonkien vertailuun tulee, niin ei sitä kannata vähätellä. Esimerkiksi Afrikan ja Hondurasin mahonki on tosi erilaisia Afrikkalaisen ollessa yleensä painavampaa tavaraa ja on soundillisesti ihan erilaista. Eri mahonkilajien väliset erot voivat olla suurempia kuin vaikkapa lehmuksella ja lepällä. Soitinpuun soundivaikutuksen yksilöintiä on kuitenkin hankalaa tehdä koska niin moni asia vaikuttaa kitaran sointiin. Esimerkiksi mahonkikitaroilla lienee merkitystä sillä kuinka vanhasta puusta kitara on tehty. Tehotuotetut mahonkilajit tuppaavat painamaan enempi jolloin kitara soundaa erilaiselta.
 
E: Monet pienemmät kitaravalmistajat (custom-pajat, kuten AV Basses, Ruokangs) ovat siirtyneet käyttämään Espanjan Seetriä. Se on jossain määrin mahongin sukuinen puu ja se on ominaisuuksiltaan hyvin lähellä Hondurasin mahonkia. Kyseessä on kuitenkin selkeästi eri laji. Mielestäni tämäkin allekirjoittaa sitä, ettei välttämättä kannata hämääntyä jos jokin on leppää, joku koivua ja sitten on paikan x mahonkia ja paikan y mahonkia. Mahonkilajit menee samaan luokkaan, mutta kasvavat maantieteellisesti todella kaukana toisistaan ja mahdollisesti hyvinkin erilaisissa olosuhteissa ja ympäristöissä.

Taas pitää todeta, että sähkökitarakin on ensisijaisesti akustinen soitin.

Jucciz: Jos soundi olisi vain mikeistä peräisin, mikseipä jokainen kotitarvepuuseppä vaan rakentaisi kitaransa pätkästä halvinta mahdollista kakkosnelosta? Mihin niitä hyviä soitinpuita muka tarvitaan?
 
Halvasta kakkosnelosesta saa ihan hyvän kitaran, männystähän Telecasterin prototyyppikin tehtiin :) Mänty vaan on hankalampi pintakäsiteltävä kuin vaikka leppä.
 
En ollenkaan sano että kaikki puut kuulostavat tai tuntuvat samalta, mutta sointi on vain yksi kitaran ominaisuus. Kitaran ulkonäköhän kuitenkin on se tärkein juttu! Ei kukaan jaksa soittaa kitaralla joka omasta mielestä näyttää tyhmältä.

käsi: Näihin puulajeihin. Taylorin youtube kanavallahan oli mielenkiintoinen vetoomus ostavan yleisön puoleen että tulevaisuudessa hyväksyisivät otelaudoissa "värivammoja" koska materiaali niihin on katoamassa, ja jos haluaa virheetöntä puuta sitä varten piti kaataa aika monta puuta että löyty oikea. Lisäksi kansipuusta oli puhetta. eli tulevaisuudessa siinäkin saattaa olla ihan kalliissa luokassa olla värivirheitä.
 
olen muuten samaa mieltä tuosta, että mahonki lajien vertaaminen toisiinsa on sen luokan hifistelyä että isossa kuvassa sillä erolla ei oikeasti ole väliä.
 
Hifistelyä tai ei, mun parhaiten soivissa mahonkirunkoisissa/kaulaissa kitaroissa / bassoissa mahonki on tätä hondurasin mahonkia ja otelaudat brasilian ruusupuuta. Nämä ovat Gibsonin 1963 EB-3, 1964 Firebird ja saman vuoden SG Junior sekä Tokai LS-200 vuodelta 1985. Voihan se olla se soittimen ikäkin joka tässä lisää resonointia.

Kefiiri: Halvasta kakkosnelosesta saa ihan hyvän kitaran, männystähän Telecasterin prototyyppikin tehtiin :) Mänty vaan on hankalampi pintakäsiteltävä kuin vaikka leppä.
 
En ollenkaan sano että kaikki puut kuulostavat tai tuntuvat samalta, mutta sointi on vain yksi kitaran ominaisuus. Kitaran ulkonäköhän kuitenkin on se tärkein juttu! Ei kukaan jaksa soittaa kitaralla joka omasta mielestä näyttää tyhmältä.
 
Kyllä mulla lähtee makeen näkänen kitara kiertoon jos se ei soi hyvin.
 
Fender luopui männystä kun se prototyyppitelecaster kolhiintui niin helposti. Mänty on pehmeä puu.

hollstro: Kyllä mulla lähtee makeen näkänen kitara kiertoon jos se ei soi hyvin..
 
Samoin lähtee hyvin soiva kitara kiertoon, jos se ei näytä hyvältä...

Laulava Kylätohtori: Samoin lähtee hyvin soiva kitara kiertoon, jos se ei näytä hyvältä...
 
Mulle ei edes tule sellaista kitaraa, joka ei näytä hyvältä :)
 
Sikäli voi ajatella, että ulkonäkö olisi valintaperusteena ensisijainen: hyvin soivia tulee valkattua vain niistä, jotka ensin miellyttävät silmää.

Numb: Mulle ei edes tule sellaista kitaraa, joka ei näytä hyvältä :)
 
Sikäli voi ajatella, että ulkonäkö olisi valintaperusteena ensisijainen: hyvin soivia tulee valkattua vain niistä, jotka ensin miellyttävät silmää.
 
Juuri näin. :)

Numb: Mulle ei edes tule sellaista kitaraa, joka ei näytä hyvältä :)
 
Sikäli voi ajatella, että ulkonäkö olisi valintaperusteena ensisijainen: hyvin soivia tulee valkattua vain niistä, jotka ensin miellyttävät silmää.
 
Tiedän mitä haen soundillisesti. Kun lähden tiettyyn suuntaan hyvännäköiset soittimet
nousee testattavaksi ensiksi. Saatan kopeloida rumia mutta mun on turha valehdella itselleni. Rumien kopelointi on kivaa vain kännissä. Joten siirryn kaunottarien suuntaan.
Se on tietenkin jokaisen omasta silmästä kiinni mikä on rumaa tai kaunista.

käsi: Tiedän mitä haen soundillisesti. Kun lähden tiettyyn suuntaan hyvännäköiset soittimet
nousee testattavaksi ensiksi. Saatan kopeloida rumia mutta mun on turha valehdella itselleni. Rumien kopelointi on kivaa vain kännissä. Joten siirryn kaunottarien suuntaan.
Se on tietenkin jokaisen omasta silmästä kiinni mikä on rumaa tai kaunista.
 
Sitä joutuu kuitenkin lopulta vaihtamaan kitaran paremman näköiseen, jos erehtyy ostamaan hyvin soivan, mutta ruman. Sama ostaa kerralla sellainen, mikä soi hyvin, istuu käteen hyvin ja miellyttää silmää. Kokemus on osoittanut että jos jokin kosmeettinen asia vaivaa heti aluksi, niin siihen ei vain totu millään.
 
Esim oman Epihonen korvaajaksi ei kovin helpolla löydy omalle lompakolle järkevän hintaista ja hyvännäköistä Gibsonia tai Tokaita. Tuli ostettua liian hienolta näyttävä Epi :) Plus Topissa on tuo hieno loimukuvio...
 
-iec

Saattaahan joku päivä tulla sellainen "täydellinen" - digikitara. Siinä olisi kaula, joka jatkuisi tallaan. Takana laatikko, jossa prosessori kuuntelisi erilaisia antureita, joista yksi olisi mikki. Esiasennetut teemat matkisivat tiettyjä kitaramalleja täydellisesti. Soittaja voisi vaihtaa Lespan mahongin afrikkalaisesta hondurasilaiseen tai straton otelaudan vaahterasta ruusupuuhun. Mikin paikka ja kuumuus sekä kelaisuus/atakki olisi portaaton. Kitara tunnistaisi kun soitetaan sooloja ylänauhoita ja säätäisi mikin "paikkaa", niin Ynkänkään ei tarvitsisi välttämättä viskoa mikkikytkintä ylösalas, toki siinä se kytkin silti olisi. Sen voisi määritellä tekemään jotain muutakin, vaikka lespasta stratoon tai johonkin soittajan omaan "kustomiin"
 
Sustain hoidettaisiin sähköisesti, joten rungon olisi hyvä olla vain stabiili. Vireongelmaa ei olisi, kun kitara tunnistaisi nauhan - vahvistimelle menevä ääni kun ei olisi kielistä ollenkaan - tai sen voisi valita -> kokonaan synkka -> akustinen. Luonnollisesti mitään erillisiä pedaaleita ei tarvittaisi, vain yksi lauta jossa kytkimiä - tietysti esivalittuja - ja ehkä wah wah poljin. Data kun kulkisi radioteitse ja olisi kaksisuuntaista. Parhaimmillaan systeemiin saisi kontrollimikin - sekin langaton - joka säätäisi saundit esiasetettuun tilaan halutulle kohdalle esityspaikkaa tai vaikka soittajan pään seudulle. Vahvistin olisi kuitenkin mikä vaan, eikä "tajuaisi" mistä signaali tulee.
 
Sähköpianot ovat nykyään aika lähellä oikeita esikuviaan, joten äänen muodostaminen ei liene ongelma.
 
Olisi se vaan aika tylsä....

Yallup: Saattaahan joku päivä tulla sellainen "täydellinen" - digikitara. Siinä olisi kaula, joka jatkuisi tallaan. Takana laatikko, jossa prosessori kuuntelisi erilaisia antureita, joista yksi olisi mikki. Esiasennetut teemat matkisivat tiettyjä kitaramalleja täydellisesti. Soittaja voisi vaihtaa Lespan mahongin afrikkalaisesta hondurasilaiseen tai straton otelaudan vaahterasta ruusupuuhun. Mikin paikka ja kuumuus sekä kelaisuus/atakki olisi portaaton. Kitara tunnistaisi kun soitetaan sooloja ylänauhoita ja säätäisi mikin "paikkaa", niin Ynkänkään ei tarvitsisi välttämättä viskoa mikkikytkintä ylösalas, toki siinä se kytkin silti olisi. Sen voisi määritellä tekemään jotain muutakin, vaikka lespasta stratoon tai johonkin soittajan omaan "kustomiin"
 
Sustain hoidettaisiin sähköisesti, joten rungon olisi hyvä olla vain stabiili. Vireongelmaa ei olisi, kun kitara tunnistaisi nauhan - vahvistimelle menevä ääni kun ei olisi kielistä ollenkaan - tai sen voisi valita -> kokonaan synkka -> akustinen. Luonnollisesti mitään erillisiä pedaaleita ei tarvittaisi, vain yksi lauta jossa kytkimiä - tietysti esivalittuja - ja ehkä wah wah poljin. Data kun kulkisi radioteitse ja olisi kaksisuuntaista. Parhaimmillaan systeemiin saisi kontrollimikin - sekin langaton - joka säätäisi saundit esiasetettuun tilaan halutulle kohdalle esityspaikkaa tai vaikka soittajan pään seudulle. Vahvistin olisi kuitenkin mikä vaan, eikä "tajuaisi" mistä signaali tulee.
 
Sähköpianot ovat nykyään aika lähellä oikeita esikuviaan, joten äänen muodostaminen ei liene ongelma.
 
Olisi se vaan aika tylsä....
 
Ei se digipianokaan kaikille kelpaa;-), mutta kyllä ideasi edustaa sitä tulevaisuutta joka monessa muussa yhteydessä on jo alkanut toteutua. Olen sanonut ennen ja sanon nytkin, että kitara on ongelmallinen digitalisoida ja veikkaan, että tarvittaneen star trekistä tuttu holokansi ennen kuin kaikki soittajat hyväksyisivät sen eikä ehkä silloinkaan ihan kaikki.
 
Itseäni jotenkin viehättäisi toisaalta sellainen alustariippumaton virtuaalikitara, koska se viimein veisi huomion välineeltä soittamiseen ja ilmaisuun. Kun soitin itsessään olisi täysin kopioitavissa oleva ja korvattavissa oleva väline niin saataisiin se soitin takaisin musiikin palvelukseen;-). Soittajat lakkaisivat palvomasta puujumaliaan, olisihan se hienoa:-).

Taitaa aika pitkään vaikuttaa soittimen valinnassa idolien vaikutus. Se mihin teininä rakastuu, on vanhempana vaikea päästä irti. Tuolla oli aiemmin kuvaus slashistä soittamassa spottivalossa sooloa. Tai Jimi hendrixistä, kuinka paljon pelkkä Jimi on myynyt stratocastereita tai niiden kopioita.
 
Uudet ja futurustiset ratkaisut varmasti valtaavat ajan kanssa alaa. Mutta silti kun katsotaan klassisen puolen soittimia. Ne on pysynyt huomattavan kauan samanlaisina. Viulu on edelleen lähes sama kuin monta sataa vuotta sitten. Sähkökitara on verrattain nuori kun verrataan moniin klassisiin soittimiin.
 
Vaikka joskus jostain syystä hävettää kertoa, niin edelleen mun kitara mieltymyksiin vaikuttaa mun idolit jotka aiheutti musiikkikärpäsen pureman. Slash, Jimmy Page, Jeff Beck jne, jostain syystä stratoja on vähän siinä musiikissa johon rakastuin. Telecastereita löytyy ja sellaisen haluan. Tästä kiitos kuuluu The Clash bändille.

hallu:Itseäni jotenkin viehättäisi toisaalta sellainen alustariippumaton virtuaalikitara, koska se viimein veisi huomion välineeltä soittamiseen ja ilmaisuun. Kun soitin itsessään olisi täysin kopioitavissa oleva ja korvattavissa oleva väline niin saataisiin se soitin takaisin musiikin palvelukseen;-). Soittajat lakkaisivat palvomasta puujumaliaan, olisihan se hienoa:-).
 
Eiköhän kaikki mitä päivät läpeensä räplää muutu lopulta fetisseiksi, oli se kuinka ankea tahansa.
 
"Digitaalikitaran" myötä voisi olla, että kamarunkkaus vaan pahenisi vielä enemmän, kun olisi kaikki mahdollisuudet käsillä. Väittäisin että luovuus toimii paremmin, kun on jotain rajoituksia mistä lähteä. Helpompi toimia rajojen sisällä mahdollisimman luovasti. Totaalisen vapauden vallitessa menee herkästi sormi suuhun, kun ei tiedä mistä edes aloittaisi.
 
Väittäisin myös että sähkökitarassa lähtökohtaisesti olleiden ja olevien ongelmien myötä on keksitty lukuisia hyvinkin luovia ratkaisuja, niin teknisesti saati sitten soitannollisesti.

Roadkill: Eiköhän kaikki mitä päivät läpeensä räplää muutu lopulta fetisseiksi, oli se kuinka ankea tahansa.
 
"Digitaalikitaran" myötä voisi olla, että kamarunkkaus vaan pahenisi vielä enemmän, kun olisi kaikki mahdollisuudet käsillä. Väittäisin että luovuus toimii paremmin, kun on jotain rajoituksia mistä lähteä. Helpompi toimia rajojen sisällä mahdollisimman luovasti. Totaalisen vapauden vallitessa menee herkästi sormi suuhun, kun ei tiedä mistä edes aloittaisi.
 
Väittäisin myös että sähkökitarassa lähtökohtaisesti olleiden ja olevien ongelmien myötä on keksitty lukuisia hyvinkin luovia ratkaisuja, niin teknisesti saati sitten soitannollisesti.
 
Hyvä pointti ja kirjoitus, plussan arvoinen.
 
Minusta tuo "liiallinen vapaus" konkretisoituu jo nykyisten mallintavien kanssa. Ei kiitos sellaisille säätöhelveteille. On paljon rennompaa ja luovempaa, kun on hyvät kamat, jotka asettavat tiukat rajat, joiden puitteissa toimia, mutta jotka eivät kuitenkaan rajoita ilmaisua. Pystyy keskittymään paremmin itse asiaan...