Kitarat: kitarakamat ›

Yallup: Mitenkä lienee tämänpäivän peruskamat, vaikka oma standard strato vm 2012 tai LP Studio 2013. Niitähän on tietysti tehty valtavat määrät, eikä niillä tänään ole käytettynä edes uuden arvoa. Kun joskus äijästä aika jättää ja kepit on hyvässä hoidossa olleet (toivottovasti) jokusen kymmenen vuotta ja perikunta inventoi pesää. Lieneekö niiden arvo pysynyt lähelläkään uuden, sen aikaisen vastaavan arvoa? Saaneeko niistä edes samaa kuin muutaman vuoden ikäisistä käytetyistä? Tämä sillä oletuksella, että vehkeet on kunnossa ja siistejä.
 
Noita tuotetaan niin valtavasti etten osaa niille reaalista arvonnousua yli uuden hinnan ennustaa. Eri asia on jos yli 25 vuotta vanha on ihan uuden veroinen. Silloin arvo on huomattavasti korkeampi kuin normaalisti pidetyn käytetyn.

Yallup: Mitenkä lienee tämänpäivän peruskamat, vaikka oma standard strato vm 2012 tai LP Studio 2013. Niitähän on tietysti tehty valtavat määrät....Saaneeko niistä edes samaa kuin muutaman vuoden ikäisistä käytetyistä? Tämä sillä oletuksella, että vehkeet on kunnossa ja siistejä.
 
Täytyis olla jonkin sortin ennustaja tahi selvänäkijä että pystyis täysin varmoja "lausuntoja" antaa noista.. Niinku Triaxis tuossa aiemmin totesi, noita markkinoitten kehityksiä on äärettömän vaikeaa ennustella. Totta kai jotkin "vakiintuneet ja tunnetut" merkit on jälleenmyynnin kannalta sillä tavalla "helpompia" että ainakin johonkin mittaan säilyttävät arvonsa, se mahdollinen arvonnousu sitten onkin kokonaan toinen juttu. Noi ison maailman "vintagemarkkinat" kun ryhtyy vasta toimimaan noin 25 vuotta vanhojen soittopelien kanssa. Riippuen tietenkin onko ko. soittimella kysyntää, ja missä määrin. Tämä koskee tietty vain ja ainoastaan noita "keräily- ja sijoitussoittimia". Ihan "työkalusoittimeksi" noita varmaan jatkossakin menee.
"Valtavia määriä" tekevät soitintehtaat kyllä on aina olleet (tai 60-luvun puolivälistä..) tuolla itäisillä mailla - vastoin joitakin kuvitelmia, ei tuo Gibsonkaan mikään hirveän suuria määriä tekevä "paja" ole.. ;)
Jo pitkään noitten Ibaneesin Artistien kanssa pelailleena tuli nähtyä se sinänsä vallan hämmästyttävä hinnannousu tuossa 2001-2002, syytä siihen ei oikein kukaan ole osannut sen paremmin analysoida. Paitsi tietty, että vallan hyviä soittimiahan ne on. ;)
Valmistusmäärät toki olivat noilla useimmilla malleilla, vallankin siellä mallisarjän huipulla, pieniä. Ja koska kysyntä alkoi kiivastua, nousivat noitten käytettyjen hinnat aika nopeasti. Ihan Suomeen asti noita alunperin tuotiin kovin vähän, ei Levytukku oikein nähnyt tarpeelliseksi. Sen lisäks, kuten Triaxis tuolla jo sanoi, ei ne olleet ollenkaan halpoja, Ibanez 2622 EQ Artist -malli (1979 jälkeen AR 500) oli kalliimpi kuin saman vuotinen Gibson LP Deluxe. No, vaikka tänä päivänä jos katsellaan noita käytettyjen hintoja, niin kyllä veikkaisin, että tuon Ibanezin saa halvemmalla kuin Deluxe LP:n, noilla G-pajan tuotteilla on ehken kuitenkin sitä kysyntää enemmälti.
Tuosta vintagesoittimien arvonnoususta, ja vallankin sen ennustamisesta: Jossain vaiheessa tuolla isommilla markkinoilla odotettiin kovasti tuon Matsumokun Vantage-brändin hintakehityksestä voimakkaasti nousevaa, vaan on tuo vielä näkemättä. Että se ennustamisen helppoudesta..

hollstro: Noita tuotetaan niin valtavasti etten osaa niille reaalista arvonnousua yli uuden hinnan ennustaa. Eri asia on jos yli 25 vuotta vanha on ihan uuden veroinen. Silloin arvo on huomattavasti korkeampi kuin normaalisti pidetyn käytetyn.
 
Vastasit lyhyesti ja ytimekkäästi, kun minä jaarittelin taas joutavia.. ;)
Kunto ratkaisee, vallankin mitä uudemmasta soittimesta on kysymys. Kun/jos tarjontaa on vähän ja kysyntää runsaahkosti, menee kyllä modatut ja road-wornitkin. Toki se kunto silloinkin korreloi hintaa.

fox: ... Tuosta vintagesoittimien arvonnoususta, ja vallankin sen ennustamisesta: Jossain vaiheessa tuolla isommilla markkinoilla odotettiin kovasti tuon Matsumokun Vantage-brändin hintakehityksestä voimakkaasti nousevaa, vaan on tuo vielä näkemättä. Että se ennustamisen helppoudesta..
 
Vantaget on niin susirumia (no pun intended) etten ihmettele yhtään ettei arvo ole lähtenyt laukkaamaan. Sama laatu on Ibanezeissa ja Aria Pro II:ssa nätimmässä paketissa.

hollstro: Vantaget on niin susirumia (no pun intended) etten ihmettele yhtään ettei arvo ole lähtenyt laukkaamaan. Sama laatu on Ibanezeissa ja Aria Pro II:ssa nätimmässä paketissa.
 
No, onhan se näinkin. ;) Noita wanhoja Vantageita aikoinaan Suomeenkin asti tuli melkosen runsaasti, vaan taitaa olla "punk-aikakausi" niitä townshendioinut..
Muutama löytyy meidän orkesterin kalustosta kylläkin. Ja hiljakkoin ostin itellenin yhden Vantage-basson..
Mutta tosiaan, tapauskohtasesti eivät oo kovin hinnan kiroissa, eikä sillee "haluttuja" vaikka nekin kyllä ihan soittopeleistä käy. "Ja onhan se arvostettu kanadalainen brändi".. =)

hollstro: Noita tuotetaan niin valtavasti etten osaa niille reaalista arvonnousua yli uuden hinnan ennustaa. Eri asia on jos yli 25 vuotta vanha on ihan uuden veroinen. Silloin arvo on huomattavasti korkeampi kuin normaalisti pidetyn käytetyn.
 
Voitaneen silti kuvitella, että peruspeleistä ei tule koskaan erityisiä keräilykohteita. Ainakaan lähivuosikymmeninä. Lisäksi näyttää siltä, että esim Tori.fi kitaroiden myyntihinta asettuu johonkin uuden ja reilun puolikkaan hinnan välimaastoon riippumatta juurikaan kepin iästä - luultavasti kunto on ratkaisevampi. Siihen nähden inflaatio huomioon ottaen hyvin pidetty kitara (ainakin nimekäs) pitää varsin hyvin arvonsa. Tuskin monikaan muu tavara on kaksi- kolmekymmentävuotiaana yhtä hyvin realisoitavissa ja asialliseen hintaan - vaikkapa yli puolet uudesta? Ei ole sijoitus, mutta ei myöskään lähes arvottomaksi muuttuvaa kulutustavaraa.

Yallup: Voitaneen silti kuvitella, että peruspeleistä ei tule koskaan erityisiä keräilykohteita. Ainakaan lähivuosikymmeninä. Lisäksi näyttää siltä, että esim Tori.fi kitaroiden myyntihinta asettuu johonkin uuden ja reilun puolikkaan hinnan välimaastoon riippumatta juurikaan kepin iästä - luultavasti kunto on ratkaisevampi. Siihen nähden inflaatio huomioon ottaen hyvin pidetty kitara (ainakin nimekäs) pitää varsin hyvin arvonsa. Tuskin monikaan muu tavara on kaksi- kolmekymmentävuotiaana yhtä hyvin realisoitavissa ja asialliseen hintaan - vaikkapa yli puolet uudesta? Ei ole sijoitus, mutta ei myöskään lähes arvottomaksi muuttuvaa kulutustavaraa.
 
Ainakin meikäläisen sijoitusyritelmät on tupannut tuottamaan tuon 30% miinusta viime aikoina, joten siihen nähden uuden kitaran ostamista voisi pitää jonkinlaisena sijoituksena ja käytetyn ostoa jo hyvänä sijoituksena.

Mä ostin mun ekan kunnon sähkiksen v. -84 hintaan 2900 markkaa. Haaveena oli uusi strato, mutta rahat riitti käytettyyn Fender Teleen. Hieman myöhemmin mulle selvisi, että kyseessä oli v.-67 skitta, mutta tuolloin sillä ei vielä ollut keräilyarvoa. Olipahan vaan vanha Fender. Noihin aikoihin vanhojen fenkkujen hinnat sitten alkoivatkin nousta vauhdilla. Skitta on mulla edelleen täydessä iskussa, sopivasti relikoitunut ja orkkisasussa nauhoja lukuun ottamatta. Mutta sijoituksena tuo on siinä mielessä huono, että tuskin tulen tuota koskaan rahoiksi laittamaan.

Rämppy: Mutta sijoituksena tuo on siinä mielessä huono, että tuskin tulen tuota koskaan rahoiksi laittamaan.
 
Ei tuo ollut sijoitus, vaan 'tuuri, onnenpotku, tsägä'.

Rämppy: Mä ostin mun ekan kunnon sähkiksen v. -84 hintaan 2900 markkaa. Haaveena oli uusi strato, mutta rahat riitti käytettyyn Fender Teleen. Hieman myöhemmin mulle selvisi, että kyseessä oli v.-67 skitta..
 
Noihin aikoihin tuli poltettua useampi kymppitonni markkaa moottoripyöriin ja niillä kilvanajoon, ja siitä ei jääny ku arpi omaan nahkaan ja muutama kiva muisto.
Prkl.. olis vaan pitäny ostaa kitaroita koko rahalla.

hollstro: Osaatko arvioida montako LS-100:sta tänne tuli maahantuojan toimesta? Sen olen kuullut että ainakin 4 kappaletta LS-200:sia on tuotu, ja mulla on yksi niistä vuodelta 1985. Tarinan mukaan yksi meni Stone-yhtyeen Jalkaselle, yksi TT-Oksalalle (jäi kuulema maksamatta), yksi joka on nyt mulla myytiin Joensuulaisen kivijalan toimesta. . Neljännen kohtaloa en muista kuulleeni. LS-200-mallia ei ollut edes esitteessä, koska oli vain tilauksesta tehty. Maksoivat enemmän kuin Gibson LP Standard samaan aikaan, eli piti olla asiantuntija että hankki sellaisen.
 
Se neljäs on yhdellä kaverilla,eikä myynnissä,kotomaan rajojen sisäpuolella pysynyt.
Ei oo muuten lähelläkään samassa kuosissa kuin toi sun.

LaMotta: Ei tuo ollut sijoitus, vaan 'tuuri, onnenpotku, tsägä'.
 
Tiedostamatta tehty sijoitus. Toisaalta sijoittamiseen kuuluu laskelmointi, spekulointi ja realisointi oikealla hetkellä. Joten eipä meikä kitaroilla rahoiksi lyö.

Perusjantterille keräilyarvo on vain tekosyy, jota et saa vaimolle/tyttöystävälle menemään yhden (max. kahden) sillä verukkeella ostetun kitaran jälkeen enää koskaan läpi.
 
-L
 
ps. Joo, oli turha kommentti..

Rämppy: Tiedostamatta tehty sijoitus. Toisaalta sijoittamiseen kuuluu laskelmointi, spekulointi ja realisointi oikealla hetkellä. Joten eipä meikä kitaroilla rahoiksi lyö.
 
Tyypillinen onnistnut sijoitus: ostaa ja pitää kauan. Sijoitusmielessä näissä soittimissa on yksi verraton etu; myyntivoitosta ei mene veroa, ei tosin hyvitetä tappioitakaan.
 
Todelliset raskaan sarjan soittimiin sijoittajat ostavat vain virheetöntä, mint-kuntoista tavaraa tai sitten kuuluisien soittajen omistamia soittimia. Siksi modaukset vaikka voivat parantaa soittimen käyttöarvoa laskevat aina arvoa kun kyseessä on sijoituskelpoinen soitin. Tusinatavara on erikseen.

hollstro: Sijoitusmielessä näissä soittimissa on yksi verraton etu; myyntivoitosta ei mene veroa, ei tosin hyvitetä tappioitakaan.
 
Mikä saa sut ajattelemaan näin?
 
Sijoitusesineeksi katsottavasta soittimesta tullut myyntivoitto on veronalaista tuloa siinä kuin mikä tahansa muukin sijoituskohde. Ratkaisevaa lienee hankinnan oletettu tarkoitus - jos hankinnan voidaan alunperinkin katsoa tapahtuneen sijoitusmielessä (selkeästi poikkeuksellisen arvokas soitin tai korkea arvonnousu lyhyenä nautinta-aikana), on luovutusvoitot veronalaisia ylittäessään verovuoden aikana 1000€. Mikäli hankinta on tehty harrastusluontoisena ja soittimesta sattuu tulemaan ajan saatossa keräilyesine, noudatetaan normaalia koti-irtaimiston luovutusvoiton verovapautta 5000 euroon saakka.
 
Nää on tietty hankalia ja tulkinnalle herkkiä rajanvetoja ja koskee tosi pientä osaa soittimista, mutta täysin ei voi tuudittaututa sille, että luovutusvoittojen verotus ei koskisi soittimia. Lisäksi täytyy muistaa, että poikkeuksellisen suurista tilisiirroista/talletuksista saattaa syntyä selvitysvelvollisuus.
 
Samoin, jos kitaroiden ostaminen ja niiden eteenpäin myyminen voidaan verottajan suunnasta katsoa säännölliseksi ja taloudellisesti merkittäväksi, voidaan tämä tulkita veronalaiseksi liiketoiminnaksi.

jumara: Mikä saa sut ajattelemaan näin?
 
Sijoitusesineeksi katsottavasta soittimesta tullut myyntivoitto on veronalaista tuloa siinä kuin mikä tahansa muukin sijoituskohde. Ratkaisevaa lienee hankinnan oletettu tarkoitus - jos hankinnan voidaan alunperinkin katsoa tapahtuneen sijoitusmielessä (selkeästi poikkeuksellisen arvokas soitin tai korkea arvonnousu lyhyenä nautinta-aikana), on luovutusvoitot veronalaisia ylittäessään verovuoden aikana 1000€. Mikäli hankinta on tehty harrastusluontoisena ja soittimesta sattuu tulemaan ajan saatossa keräilyesine, noudatetaan normaalia koti-irtaimiston luovutusvoiton verovapautta 5000 euroon saakka.
 
Nää on tietty hankalia ja tulkinnalle herkkiä rajanvetoja ja koskee tosi pientä osaa soittimista, mutta täysin ei voi tuudittaututa sille, että luovutusvoittojen verotus ei koskisi soittimia. Lisäksi täytyy muistaa, että poikkeuksellisen suurista tilisiirroista/talletuksista saattaa syntyä selvitysvelvollisuus.
 
Samoin, jos kitaroiden ostaminen ja niiden eteenpäin myyminen voidaan verottajan suunnasta katsoa säännölliseksi ja taloudellisesti merkittäväksi, voidaan tämä tulkita veronalaiseksi liiketoiminnaksi.
 
Näin, mutta sijoituskitaraan otetun lainan korot olisi varmasti hankala saada verovähennyksiin...

Kitarat ja yleensä soittimet ovat ehkä parempia sijoituskohteita kuin vaikkapa kultakorut. Kitarasta saanee vähintään puolet, jos ei koko summaakin myydessä vaikka pitäisi vuosikymmeniä (hyvin). Uudesta kultaesineestä saa vain romukullan verran, joka on usein aika vähäinen.
 
Halpa harrastushan soittelu lopulta on. Tuolla oli viittaus moottoripyöräilyyn, jonka kokonaiskustannuksilla saisi hankittua melko suuren bändin kaikki kamat. Lisäksi sähkökitara ei kuluta kuin sitä sähköä (minimaalisesti), akkari ei sitäkään. Pelkkä moottoripyörävakuutus saattaa maksaa yhden Stratocasterin hinnan vuodessa ja siihen pensat päälle! Aika harvassa harrastuksessa välineet voi myydä lähes omakustannehintaan poiskin. Jos taas harrastuksen lopettaa/pitää taukoa, niin mieluummin sitä katselee nättiä Les Paulia nurkassa, kuin ruostuvaa motskaria tallissa haittona - tai kultakorua piirongin kätköissä.
 
Uuden ison motskarin hinnalla voisi käydä Ruokankaalla tai Amfisoundilla tilaamassa muutaman namupelin tai käydä jenkeissä shoppailemassa custom-kaupoissa. Vaikka monessa.

Yallup: Uuden ison motskarin hinnalla voisi käydä Ruokankaalla tai Amfisoundilla tilaamassa muutaman namupelin tai käydä jenkeissä shoppailemassa custom-kaupoissa. Vaikka monessa.
 
Onhan se noinkin, mutta hivenen epäkäytännöllistä ajella lämpimässä valoisassa kesäyössä Stratocaster jalkojen välissä.

Funkånaut: Onhan se noinkin, mutta hivenen epäkäytännöllistä ajella lämpimässä valoisassa kesäyössä Stratocaster jalkojen välissä.
 
Kokeile ja innostu!